Lumi yllätti aasiakkaat
Olen töissä kiinteistöjen huoltopäivystyksessä.
Jos tulee lunta niin se on varma juttu että se on suomalaisille suuri järkytys. Hirvee kitinä alkaa jo aamuyöstä:
- Aura-autot häiritsee unta, eikö pihoja voisi aurata päivällä?
- Miksi piha on aurattu vasta päivällä, eikö ne TOLLOT tajua tulla jo yöllä? Aamuun mennessä pitää olla puhdas piha!
- Ihmiset kuvittelevat että VAIN heidän pihaansa on satanut lunta, miksi aura-autot on jossain muualla juuri NYT eikä HEIDÄN pihassaan? Mahdoton ajatus että ne tulee heti kun ehtivät!
- Kun aura-auto tulee ja putsaa pihan, alkaa nillitys siitä että lumet on aurattu ihan VÄÄRIN/väärään paikkaan eikä koskaan tarpeeksi tehokkaasti; joskus ihmetystä herättää myös se että aura-auto LÄHTEE työnsä tehtyään seuraavaan paikkaan, eikä jää pihaan hengaamaan vaikka lunta sataa VIELÄKIN!
- Kun on aurattu niin alkaa kitinä siitä että on aurattu liian hyvin ja piha on liukas, halutaan hiekoitusta. Kun hiekoitus on tullut, niin hiekkaa on aina liikaa tai liian vähän ja väärissä paikoissa.
- Kun kevät tulee, niin ihmiset unohtavat että lunta ja jäätä koskaan olikaan ja alkaa kitinä niistä hiekoitushiekoista mitä on jäänyt jäljelle lumen sulettua. Kun huoltomies/harjakone tulee ja harjaa ne pois niin alkaa kitinä siitä miksi hiekat on harjattu päivällä kun se pölyää? Jos harjataan yöllä niin linjat kuumina miksi harjataan yöllä kun se häiritsee unta; myöskään aamulla ei kelpaa kun sillon pitää lähtee töihin ja harja-autot kuulemma tukkii KAIKKI TIET, illallakaan ei ole hyvä kun se häiritsee parvekkeella istumista/lenkkeilyä/salkkareita/mitä ikinä. Ikinä ei kelpaa mutta annas olla jos jätät harjaamatta tai jos NAAPURIN piha harjataan ensin!
Kitikitikiti!
T: Essuntasku
Huumatut porkkanapiirakat
Työskentelen keskikokoisessa ruokakaupassa, alueella jolla asuu paljon iäkkäämpää väkeä. Suurimmaksi osaksi olen palvelutiskillä, eli myyn tuoretta kalaa, salaattia, grilliruokia yms. Se on paikka mihin helposti tulee jos jonkunnäköistä tallustajaa, sillä siinä on koko ajan näkyvillä. Tämä tapaus kuitenkin ylitti muut…
Olin aamuvuorossa ja laittelin hintalappuja esille, kun n.70-vuotias herrasmies pysähtyi tiskille.
A: ”Mitä näissä porkkanapiirakoissa on?”
M: ”Sisällysluettelo on näkyvillä siellä hyllynreunassa hintalapussa, en ulkoa valitettavasti muista.”
A: ”Ei, ei, kun mitä ainetta te näihin lisäätte, näissä täytyy olla jotain riippuvuutta aiheuttavaa?”
Tässä vaiheessa tietenkin luulin että asiakas vitsaili, joten naurahdin ja totesin niiden kyllä olevan erittäin hyviä.
A: ”Minä olen ihan tosissani, jotain ainetta te näihin lisäätte, kun minä en voi olla ostamatta näitä. Minä lähetin rikospoliisille yhden tutkittavaksi.”
Asiakas poistui paikalta ja minä jäin varmaan monttu auki tuijottamaan. Todettiin päällikön kanssa, että rikospoliisin puhelua odotellessa….
T: palvelutorin täti
Plussa-ateria 50 sentillä, kiitos!
Seurasin muutama vuosi takaperin vierestä huoltoaseman hampurilaistiskillä olevaa hyvin fiksua asiakasta.
- Ottaisin yhdet isot ranskalaiset ja ison juoman, kiitos.
- Selvä, se tekee 4,50 euroa.
- Ei ei, kun otan tuommoisen plussa-aterian.
- Jaha selvä, ja millä hampurilaisella se tulisi?
- Ei, kun haluan pelkän ison juoman ja isot ranskalaiset!
- Ok.. No se tekee sen 4,50 euroa sitten.
- Mutta kun tarkoitan tuommoista plussa-ateriaa 50 sentillä!
- Anteeksi, mutta se on lisämaksu hampurilaisaterian ostajalle..
- Mutta tuossahan lukee isot ranskalaiset ja iso juoma vain 50 senttiä!
- Se on ”ISOMPI” juoma ja ”ISOMMAT” ranskalaiset, ja se on tuossa muiden aterioiden kohdalla…
- Niin niin, eli semmonen plussa-ateria siis.
- Mutta kun se ei (…)
- JAA EIKÖ TÄÄLLÄ RAHA KELPAA? ONPA TÄMÄ TEHTY HANKALAKSI! HUIJAUSTA TÄMÄ ON!
(aasiakas lähti menemään)
- Selvä, kiitos ja näkemiin!
Oli myyjällä ja muutamalla ihmisellä ympärillä vähän vaikeata pidätellä naurua siinä kun kyseinen aasiakas ramppasi vihaisena pois.
T: ms
Tomaatin määrä
Olen töissä erään ravintolaketjun palveluksessa, jonka valikoimaan kuuluu myös hampurilaisia. Aukioloaikamme ovat laajat ja monet käyvätkin nappaamassa meiltä viikonloppuisin purtavaa matkalla baariin. Eräs mies on jäänyt toistuvalla samanmoisella käytöksellään mieleen; hän tilaa aina saman hampurilaisaterian, menee pöytään istumaan, syö perunat, juo juomansa ja tulee sen jälkeen valittamaan, kuinka hampurilaisessa on liian vähän tomaattia, pitäisi olla kaksi siivua.
Monta kertaa hän saikin hyvityksen ansaitsematta sitä, koska reklamaatiot tapahtuivat suht asiallisesti ja henkilökunnan vaihtuvuus — jopa lammasmaisuus — ja työntekijöiden nuoruus takasi, ettei sama tyyppi osunut kohdalle kenelläkään monesti, ja jos osui, tämä sai silti mitä halusi.
Minulla kuitenkin osui kohdalle usein, enkä ole lammas vaikka kyseessä olisikin aasiakas, sillä esimiestyövuoroni keskittyivät viikonloppuiltoihin, joten eräänä päivänä hermot poltti kiinni. Näin herran jo jonosta, joten tein herran hampurilaisen vaa’an kanssa (että voisin satavarmasti seisoa sanojeni takana) ja huikkasin kassatytölle tämän käydessä keittiön puolella, että nahkatakkiselle herralle sitten tuote lämpötunnelin ylähyllyltä.
Kassa oli tietysti juonessa mukana ja kun herra tuli valittamaan, pyysi kassa minut esimiehenä paikalle. Hymyillen kerroin herralle, nimeltä puhutellen, että koska olin huolissani hänen epäilyksistään tuotteemme oikeellisuudesta, olen punninnut sen valmistaessani ja voin vakuuttaa, että se on manuaalin mukainen.
Hermostunut herra alkoi ulista seuraavaksi siitä, että tuote oli kylmä. Koska kassaneiti oli pyynnöstäni ottanut kuitin asiakkaan maksusta, saatoin verrata sitä senhetkiseen kellonaikaan. Kerroin asiakkaalle ystävällisin sanakääntein, etteivät hampurilaiset valitettavasti lämmitä itse itseään ja todellakin 17 minuutin aikana pöydällä makoileva burgeri ehtii jäähtyä.
Asiakas lähti tympiintyneenä burgerin kanssa pöytään ja ehdin jo sydämessäni tuulettaa voittaneeni tämän erän, kun hän palasi takaisin tiskille huutaen kovaan ääneen, että miten on mahdollista, että hampurilaisessa on ketsuppia vaikkei se kuulu reseptiikkaan ja että hän hankkii minulle potkut.
Kerroin olevani kovin pahoillani mikäli näin on käynyt, mutta että ennen kuin hyvitän hänelle mitään, joudun tämän tapauksen moniulotteisuuden vuoksi tarkistamaan valvontakameranauhoilta, ettei hän ole lisännyt sitä sinne itse viimeisen 2 minuutin aikana.
Kävellessäni toimistoomme tajusin matkalla, että salin kyseinen valvontakamera on itseasiassa rikki; muistin että siihen on tilattu huolto seuraavalle viikolle. Tämä ei sinällään häirinnyt, sillä hyvä kun olin päässyt toimistoon asti, oli kanta-asiakkaamme jo juossut ulos eikä häntä sen jälkeen ole meillä asiakkaana näkynyt. Kaupungilla olen häneen pari kertaa törmännyt ja totta kai tervehtinyt iloisesti, sillä katson että pieni annos häpeää silloin tällöin auttaa häntä muistamaan, miten sitä rafloissa käyttäydytäänkään! 
(todellisuus: ko. hampurilaiseen kuuluu yksi pihvitomaattisiivu tai kaksi pienempää siivua, riippuen siitä kumpaa tukusta on ollut saatavilla, grammamäärä on silti vakio.)
T: Lissu
Vanhanajan ampeereita
Työskentelen suuressa tavaratalossa, jonka valikoimiin kuuluu lähes kaikkea p*rseestä perämoottoriin. Yhtenä päivänä naispuolinen aasiakas tuli kauhealla touhulla kysymään minulta erästä tuotetta…
A: ”Hei plikka, onkos teillä myynnissä ampeereita?”
M: ”Anteeksi, mitä?”
A: ”No vanhanajan ampeereita?”
M: ”Ai niinkun sellaisia kukka-ampeleita?”
A: ”Ei, vaan AMPEEREITA, etkö sinä mitään tajua?”
Ihmettelin mielessäni että voi video, mitä ampeereita se nyt aikoo ostaa; sen verran kouluja käyneenä nyt tiedän ettei niitä kilotavarana myydä. 
Aasiakas alkoi jo olla kovin vihainen koska en ymmärtänyt hänen tarvettaan…
M: ”Mihin te aiotte niitä ampeereita laittaa?” (hieman jo hymyilytti)
A: ”No sulakekaappiin tietenkin, tyhmä…”
M: ”Haa, siis haluatte sulakkeita!!!”
A: ”Juuri niitä sulakkeita minä haluan…”
Ohjasin asiakkaan sulakkeiden luo ja toivotin hyvää päivänjatkoa…. Että sellaisia ampeereita…
T: Eloveena
Irtokarkkien ihmeellinen maailma
Olen töissä videovuokraamossa, jossa myydään irtokarkkeja. Kerättyäni parin vuoden ajalta tarpeeksi v*ttuuntumista karkinoston haastavasta tapahtumasta puran kaiken nyt tänne.
- EI KÄSIN. Meillä on takuuvarmasti aina tarpeeksi kauhoja jokaiselle a(a)siakkaalle, mutta silti vähintään muutama valopää päivässä menee lähmimään karkkeja likaisin käsin. Haluaisitko sinä syödä karkkeja, joita joku randomspurgu on juuri näpelöinyt? Vai haluatko kenties maksaa sen noin 5-10 €:n suuruisen pussin, joka kerätään karkkipurkin päällimmäisistä karkeista, koska emme halua tarjota niitä enää kenellekään muulle? Aivan. Ääliö. Ja tähän liittyen ne
-KAUHAT. Kyllä, niillä on oma paikkansa, juuri se loota mistä sen otit, joten jaksat varmaankin palauttaa sen sinne. Sitä ei tarvitse jättää purkkiin sisälle, purkkien päälle (josta seuraava ääliö pudottaa sen lattialle ->jipii, tiskiä), videohyllyihin, kassalle, lattialle, tai oikeastaan mihinkään muualle kuin siihen halvatun kauhalaatikkoon. Juuri siihen, missä lukee isolla ”kauhat”. Ja viereinen purkki onkin nimeltään
-”KERÄSITKÖ LIIKAA KARKKIA? Jätä ylimääräiset tähän.” Siis tähän. VAIN tähän. Joskus sattuu arviointivirhe, ei siinä mitään, mutta ne karkit, joita sinä et enää haluakaan, me haluamme takaisin myyntiin. Joten laita ne tähän tiettyyn lootaan. Ei lattialle. Ei johonkin sattumanvaraisesti valittuun karkkipurkkiin, josta sitten itsekseen puhiseva myyjä keräilee niitä savu korvista nousten. Eikä käsin. Kaada tai käytä kauhaa. Ymmärrät varmasti miksi (vaikka aspakokemukseni tästä tietystä liikkeestä sanookin päinvastaista..). Ja kun puhutaan nyt niistä karkeista, joita haluat, niin
- KAIKKI LAADUT OVAT ESILLÄ. Joskus käy niin, että varastolta on tilapäisesti joku lakuvariaatio päässyt loppumaan, mutta jos me jotain tuotetta saamme, niin se takuuvarmasti pistetään esille. Ei hyödytä meitä, teitä eikä ketään jemmailla jotain tiettyä suklaalaatua takahuoneessa ihan vain siksi, että se on teknisesti mahdollista. Kysyä saa toki aina, mutta älä mene omin päin availemaan karkkihyllyjen alla olevia varastolaatikoita. Tunkeudut siinä alueelle, joka ei kuulu sinulle, olet epäkohtelias. Se on varastotilaa, ja aivan samoin, kuin takahuoneeseemme, ei sinulla ole sinne mitään pääsyä. Laatikoilla ei myöskään saa leikkiä, olit sitten aikuinen, tai
-LAPSI. Jokainen ymmärtää, että kerttupetteri 2-vuotta ei ymmärrä vielä ostamisen tai hygienian käsitteitä; se näkee ainoastaan valtavat kasat hyvää karkkia, joita on mukavaa tunkea nassuunsa. Sitä varten sinä olet siellä, nimittäin estämässä omaa lastasi tekemästä tyhmyyksiä. Minun työhöni ei kuulu lastenvahtiminen, mutta jos itse kuljet pää niin syvällä arsessa, ettet huomaa tai välitä siitä, mitä lapsesi tekee, ja minä joudun lastasi ojentamaan, niin karjut minulle aivan turhaan. En tee sitä ilkeyttäni, enkä ole myöskään katkera sovinistinatsi. Olen vain töissä täällä, ja muun ohessa tehtäväni on huolehtia myymälän kunnosta. Sinun tehtäväsi taas on huolehtia siitä, ettei lapsesi kahmi kaksin käsin susupaloja laatikosta, pureskele niitä, ja sylje takaisin. Tähän mennessä en ole saanut yhtäkään vanhempaa maksamaan lastensa aiheuttamia tuhoja, mutta pelasta päiväni ja ole ensimmäinen. Osoita, että maailmassa on vielä oikeudenmukaisuutta jäljellä. Ja vielä viimeinen..
- TÄMÄ ON LIIKEYRITYS, ei seisova pöytä. Sinä maksat, sitten syöt, juurikin siinä järjestyksessä. Jos olen hyvällä päällä, niin voin antaa sinulle maistiaisen jostain uudesta tuotteesta (jolloin on kohteliasta kiittää), mutta et todellakaan saa mennä omin lupinesi safkaamaan jokaista laatua. Sille on oma nimityksensä – varastaminen. Säännöt ovat samat kaikille, vai miltä luulet myymälämme näyttävän, jos jokaisella asiakkaalla olisi lupa syödä itsensä aivan vapaasti täyteen maksamatta. Aivan, olisimme pystyssä noin viikon.
T: Namutäti
Epäselvyyksiä ikärajoista
Festareilla talkoolaisena näkee lähes koko ajan omituisia aasiakkaita omituisine vaatimuksineen. Varsinkin akkreditointi-, eli vip-kopilla. Vip-passien lisäksi tehtävänämme on myös antaa ihan tavalliset rannekkeet yli 60-vuotiaille ja alle 10-vuotiaille ilmaiseksi. Tietenkin henkkareita vastaan.
Nainen, n. 40v tulee kolmen poikansa kanssa koppiin.
Nainen: ”Hei, täältäkö saa niitä ilmaisia 2pv rannekkeita alle 10-vuotiaille?”
Minä: ”Kyllä vain, olisiko teillä lastenne kela-kortit tai jokin muu vastaava todistus, josta näkisi heidän iät?”
*kaivaa laukusta kela-kortit ja ojentaa ne minulle*
M: ”Kaksi muuta poikaasi saavat kyllä rannekkeet, mutta tuo kolmas poikasi on täyttänyt jo 10 vuotta.”
N: ”Niin on.” *sanoen kuin ei huomioisi asiaa ollenkaan, ja pyytää lapsiaan ojentamaan kätensä rannekkeita varten*
M: ”Niin, siis kaksi muuta poikaasi saavat rannekkeet mutta hän (nyökätessäni 10 vuotta täyttäneen suuntaan) ei valitettavasti saa, kun infossa luki, että vain ALLE 10-vuotiaat saavat ilmaiseksi rannekkeet.”
N: ”No mutta hänhän on juuri kymmenen!”
M: ”Nimenomaan. Hänen pitäisi olla NUOREMPI kuin kymmenen vuotta, jotta saisi ilmaisen sisäänpääsyn.”
N: ”No mutta festareiden sivuilla luki että alle 10-vuotiaat ilmaiseksi, sehän tarkoittaa että 10-vuotiaat pääsevät myös ilmaiseksi!”
(ja jonoahan alkoi jo kasaantumaan kopin ulkopuolelle)
M: ”Valitettavasti olette käsittäneet väärin. Alle 10 tarkoittaa alle 10. Se ei tarkoita 10 täyttänyttä, tai yli 10-vuotiasta.”
N: ”Minä kyllä tahdon työvastaavasi paikalle! Minä en maksa 10-vuotiaan lipusta senttiäkään!”
Hain sitten vastaavani ja heidän pitkän väittelynsä jälkeen kuulin kun nainen kitisi: ”Teidän pitäisi kyllä laittaa selkeämmät ohjeet nettisivuillenne!”
T: niksu
Kadonneet baarijakkarat
Tapahtui työskennellessäni tunturikeskuksessa tarjoilijana: Baaritiskille saapuu keski-iän ylittänyt pariskunta..
Aasiakas: ”Minnekäs teidän baarijakkaranne ovat kadonneet?”
Tarjoilija: ”Meillä ei minun tietääkseni ole baarijakkaroita ollutkaan.” (baari on ollut pystyssä 20 vuotta ja olen työskennellyt siellä n. 2 vuotta)
A: ”No kyllähän tyttö muuten on ollut.”
T: ”On toki saattanut olla joskus ennen kuin olen työskennellyt täällä, mutta ei ainakaan pariin vuoteen.”
A: (kiivastuneena) ”Oli ainakin viime talvena!”
T: (ystävällisesti) ”Ei ollut viime talvena.”
A: ”Kuulepas kakara, älä intä vastaan sillä ASIAKAS ON AINA OIKEASSA! Äläkä yhtään yritä esittää, että olisit ollut täällä kauempaa kuin yhden kuukauden…”
Siis mitä ihmettä? Myönnän, että olisin voinut toki hyvin myönnelläkin asiakasta tässä tilanteessa, jotta hän olisi voinut olla paremmalla mielin. Mutta voi herranjumala…
Tilanne jatkuu kun viereen tulee toinen asiakas kysymään tietä; neuvon hänelle tietä kun samalla tämä edellinen aasiakas puhuu päälleni taukoamatta…
Lopuksi vielä:
A: ”Tiedätkö sinä milloin tuosta vastapäätä on kaadettu ne puut?”
T: ”En kyllä osaa vastata.”
A: ”NIINPÄ! Sinä et tiedä yhtään mitään!!”
T: Irina
Loading ...