Ettekö te tiedä mitä minä haluan?
Neuvontapisteellä törmää kaikenlaiseen kulkijaan, osa 1.
Aasi: *keski-ikäinen normaalin oloinen nainen ilmestyy neuvontapisteelle mitään sanomatta ilme tyhjänä*
Herra Ohje: Hei.
Aasi: *naputtelee tiskiä ja tuijottelee alaspäin*
Herra Ohje: Voinko jotenkin auttaa…?
Aasi: Minä haluan kartan.
Herra Ohje: (Normaalisti asiakkaat tarkoittavat tällä karttaa kauppakeskuksen liikkeistä, lähes poikkeuksetta) Valitettavasti meillä ei ole juuri nyt tarjota karttoja liikkeistämme, etsittekö jotain tiettyä kauppaa?
Aasi: EI MINUA TEIDÄN LIIKKEENNE KIINNOSTA! Sanoin että haluan KARTAN! Mistä täältä voi ostaa KARTAN. Siis SUOMEN KARTAN!
Herra Ohje: …Suomalainen kirjakauppa on tuossa takana (osoittaa kädellä), sieltä varmaan saa.
Aasi: (kääntymättä katsomaan) Missä TAKANA?
Herra Ohje: Tuossa. Käteni osoittamassa suunnassa noin viidentoista metrin päässä.
Aasi: On se outoa kun heti tyrkytetään kauppoja ja LIIKKEITÄ kun ihminen haluaa vain ostaa KARTAN… (poistuu, ja kävelee kirjakaupasta ohi, ulos koko kauppakeskuksesta)
Jäi epäselväksi, saiko nainen koskaan karttaa, kun kävellä paineli vain kirjakaupastakin ohi.
– Herra Ohje –
Mitää vi***a ihmiset 😀
Uskoakseni tässä oli jonkinlainen sielun purkaus kyseessä… Ehkä henkilö ei oikeasti tarvinnut karttaa, vaan jonkun, jolle hetken huutaa ääneen. 😀
Samanlaisia ihmisiä tapaa myös bussissa. Seteli kädessä tullaan sisään ja tyrkytetään sitä, kun kuski kysy minne olisi menossa, niin tiuskaistaan että no sinne X.
Jos tekisi mieli sanoa ettei tämä bussi mene sinne X vaan ihan jonnekin muualle.
Joo, on se kumma kun ehdotetaan LIIKETTÄ kun haluaisi OSTAA kartan, hmm..!