Hampurilaisvarkaita

Olin pari vuotta pikaruokaravintolassa töissä kassatarjoilijana ja nyt ruokaravintolassa tarjoilijana. Ikäviä, ärsyttäviä, valittavia asiakkaita kohtaa todella usein, vaikka suurin osa onkin mukavia.
Nykyisessä työssäni kohtaan todella usein ihmisten mykkäkoulua, jos kysyn ”Mitä juotavaa saisi olla?” hiljaisuus tarkoittaa ilmiselvästi vettä. Jos asiakas vinkkaa luokseen, minun pitäisi tajuta samalla tuoda lasku. Jos asiakas mulkoilee ja hapanta naamaa, minun tehtäväni olisi saada ruoat taiottua nopeammin asiakkaan eteen. Pari vinkkiä vielä: allergioista kannattaa kertoa ETUKÄTEEN, eikä sitten kun annos on nenän alla. Ja vaikka perhe olisi kuollut ja muutenkin ollut rankka elämä, se ei silti oikeuta meitä tarjoilemaan teille niin paljon alkoholia kuin haluatte.

Paras tarinani on kuitenkin pikaruokaravintolasta tältä keväältä:
Nainen ja mies kävelevät kassan ohi hiukan pälyillen. (Olivat mustalaisia, mutta heillä oli harmaat verkkariasut tms.) Mies tulee kassalle.
A: ”Hei, me käytiin täällä eilen ja me ostettiin mukaan xhampurilaiset ilman salaattia. Sitten me ajettiin Helsinkiin ja siellä huomattiin, ettei ne olleet ne erikoishampurilaiset vaan ihan tavalliset hampurilaiset! Joten mä nyt näkisin, että meille hyvitettäisiin nämä hampurilaiset.” (Tähän väliin ilmoitan, että tätä hampurilaista en ole KOSKAAN myynyt ilman salaattia ns. todella harvinainen tilaus :D)
M: ”Okei… No tota, soititteko te eilen sitte tänne?” (Jos asiakas soittaa heti reklamaation, otamme tiedot ylös vihkoon joten nimeä vastaan voimme hyvittää tuotteet.)
A: ”Joo, koitin soittaa *pikaruokaketjun* puhelinnumeroon, mutta se meni jonnekin keskukseen, ei sieltä vastattu…” (Varmuuden vuoksi katson vihkosta, eikä siellä ole mitään uusia tietoja.)
M: ”No siis meillä on käytössä toi huoltoaseman numero.”(Pikaruokaravintola on siis huoltoaseman yhteydessä :D)
A: ”Aha, no en tiennyt. Mutta kyllä mä silti näkisin oikeudekseni, että meille hyvitettäisiin ne hampurilaiset.”
M: ”No… Onko teillä kuittia siitä?”
A: ”No ei ole, heitin pois, kun käteisellä maksoin. Saataisiinko me nyt ne hampurilaiset…” (Asiakas alkaa jo vähän hermostua)
M: ”No mihis aikaan te sitten kävitte täällä?”
A: ”Siinä neljän….. viiden… aikaan.”
Kysyn työkaveriltani, muistaako hän asiakkaita, onko hän palvellut heitä eilen iltapäivällä. Olimme molemmat edellisenä iltana siihen aikaan töissä. Hän ei muistanut, enkä minäkään (paikka on kuitenkin niin pieni, että kasvot jäävät aika hyvin mieleen).
M + työkaverini: ”Ei me nyt valitettavasti voida hyvittää niitä teille, koska teillä ei ole kuittia, ettekä te ole soittaneet tänne. Kaiken lisäks me molemmat ollaan oltu täällä eilen neljän-viiden aikaan töissä, eikä todellakaan muisteta teitä tai teidän tilausta.”
Asiakas alkaa huutamaan, että kyllä ne täytyy hyvittää, se on heidän oikeutensa, miksi ette voi hyvittää jne. jne.
Selitän vielä kerran ääntäni hiukan korottaen, ettemme voi antaa kelle tahansa hampurilaisia ilmaiseksi. Heillä ei ole ”todisteita” eilisestä käynnistään JA me emme muista heitä.
Asiakas VAATII hampurilaisia, myös nainen alkaa huutamaan, he räyhäävät, lopulta mies huutaa: ”Mä teen susta valituksen *ketjulle*!!”
Eikä tässäkään vielä kaikki… Koomisin tilanne oli, kun he molemmat laittoivat aurinkolasit päähänsä (sisätiloissa, eikä ulkonakaan edes paistanut aurinko…) ja lähtevät pois niskojaan nakellen. He olivat räyhänneet myös huoltoaseman työntekijälle hetkeä myöhemmin…

Onneksi pidimme pintamme, eivätkä he saaneet ”varastettua” meiltä hampurilaisia 😀 asiakas lankesi omaan ansaansa, jos hän olisi käynyt edellisenä iltana neljän-viiden aikaan, hän olisi muistanut myös meidät kuten mekin hänet… Enkä jaksa tajuta, miksi kukaan jaksaa tuollaista showta alle kymmenen euron tähden!!!

– Blueberry –