Kassakone sattui olemaan rikki eräänä päivänä (tilaukset piti kirjoittaa käsin eivätkä ne näin ollen siirtyneet keittiön bongiin).

Keski-ikäinen miesasiakas vaimoineen tilasi kaksi kahvia ja kaksi jäätelöä. Käytäntönä on, että em. tuotteet annetaan asiakkaalle saman tien, koska kahvi tarvitsee vain kaataa mukiin ja jätski puserretaan pehmiskoneesta kuppiin.

Ehdin ojentaa asiakkaalle kahvit kun seuraava (venäläinen) asiakas rupesi polottamaan tilaustaan, koska ei luultavasti ymmärtänyt että minulla oli vielä edellinen tilaus kesken, eikä todellakaan ymmärtänyt kun yritin asiaa selittää ja pyysin odottamaan hetken. Kahvin ja jäätelön tilaaja meni pöytään istumaan ja odottelemaan jäätelöitään, jotka autuaasti onnistuin unohtamaan. Jos kassakone olisi toiminut, olisin viimeistään keittiöön mennessäni huomannut unohtaneeni jäätelöt.

Tuli hiljaisempi hetki, ja vain kahvit ja jäätelöt tilannut pariskunta istui salin puolella, missä myös minä hääräsin pyyhkimässä pöytiä, mutta eivät sanoneet mitään jäätelöistä.

Vasta kun kahvit oli juotu ja miehen vaimo jo poistunut, mies tuli huutamaan: “Tilasin kaks kahvii ja kaks jätskii!!! Sainko niitä jätskejä? EN!!! ON SE KUMMA KU J*******A EI KUUNNELLA MITÄ ASIAKKAAT SANOO! TOLLANEN LAISKA LEHMÄ EI SOVELLU ASIAKASPALVELUUN OLLENKAA! HAISTA V***U! EI EES ANTEEKS PYYDETÄ!”. Yritin moneen kertaan pyytää kovasti anteeksi ja tarjota rahat takaisin ja antaa jäätelöt ilmaiseksi, mutta en saanut suunvuoroa. Viimein sain sanotuksi: “Olen tosi pahoillani, tässä rahat takaisin ja…”, kun asiakas sieppasi rahat ja huutaa ulos mennessään “HAISTAKAA V***U KOKO S**TANAN PULJU! PAINUKAA V***UUN, MINÄ VALITAN JA KIRJOTAN JA SOITAN KYLLÄ JOKA PAIKKAAN V***N V***U!”.

Tarkoituksenihan oli jatkaa lausetta “…ja jäätelöt ja kahvit saatte tietenkin ilmaiseksi”.

Minkä takia asiakas ei voinut huomauttaa asiasta heti, kun huomasi minun selvästikin unohtaneen jäätelöt? Olisin jo siinä vaiheessa antanut ne ilmaiseksi koska minun mokahan se oli. Jäi todella paha mieli tapahtuneesta pitkäksi aikaa ja nieleskelin loppuvuoron kyyneleitä.

T:nnna

Olin 90-luvun alussa töissä pienen paikallisen leipomon kahvila-konditoriassa muutaman kuukauden ajan myyjänä. En siis ehtinyt leipääntyä (ehheh) työhöni. Kahvilassa oli tapana myydä henkilökunnalle tuotteet henkilökuntahintaan, ja antaa paikan päällä syötävistä ja juotavista tuotteista 10 % alennusta mm. eläkkeelle jääneille työntekijöille. Yleensä ihmiset osasivatkin aina huomauttaa asiasta ystävällisesti. Kahvilasta sai ostaa tuotteita myös mukaan, niistä alennusta ei annettu.

Eräänä päivänä paikalle saapui vanhemmanpuoleinen pariskunta. He tilasivat kahvit ja pullat, eivät mitään mukaan otettavaa. Kassalla he muistuttivat alennuksesta: “Muista se 10 prosenttia, annoitko jo sen kymmenen prosenttia?”. Annoin alennuksen niin kuin muillekin sitä pyytäneille (huomautan tässä välissä, että alennusta kinuavia huijareita ei ollut liikkeellä, syytä väärinkäytösepäilyksiin ei siis ollut).

Pariskunnan lähdettyä kahvilan toinen työntekijä, joka oli myös paikan omistajan sisko, hyökkäsi kimppuuni ja antoi ymmärtää, että pariskunnalle ei alennus välttämättä kuuluisi, sillä henkilökuntaa he eivät olleet eivätkä ole koskaan olleetkaan. “Annoitko alennuksen? Ei mukaan otettavista sitten, vain täällä syötävistä”. Okei, asia selvä.

Sama pariskunta palasi myöhemmin ja tilasi kahvit ja pullat sekä mukaan muutaman kappaleen karjalanpiirakoita. Kassalla alkoi sama laulu: “Annoitko alennuksen? Muistitko 10% ?”. Vastasin heille, että mukaan otettavista tuotteista ei valitettavasti saa alennusta, mutta paikan päällä syötävistä kyllä.

Siitähän riemu repesi ja huuto alkoi! Kyllä mukaan otettavista on saatava alennus, ennenkin on saanut, se kuuluu heille, koskaan ikinä eivät tänne enää palaa, soittavat kyllä johtajalle. Samassa vuorossa ollut työkaveri saapui paikalle pelastamaan minua ja selitti, että pariskunta ei ollut mukana alennuslistalla, mutta sekään ei auttanut. Totesin räyhäyksen keskellä pariskunnalle, että jokaisella on oikeus valita kahvila, jossa käy. Lopulta he lähtivät hyvin närkästyneinä ja loukkaantuneina pois.

Tapauksen jälkeen ‘Case: Mystinen Alennus’ alkoi selvitä. Muut työkaverini kertoivat, että pariskunta oli ilmeisesti joskus tuntenut johtajan isän ja sitä kautta keksinyt, että heille kuuluu alennusta ja jostain syystä sitä oli heille annettu ja tilanne oli vakiintunut. Mikäs siinä sitten, turha yhden myyjän on ruveta siinä pullikoimaan.

Tarina ei kuitenkaan lopu tähän, vaan aasiakkuus todellakin palkitaan. Pariskunta soitti johtajalle ja valitti! Ikävä kyllä johtajalla ei ollut kanttia sanoa, että heille ei kuulu alennusta mukaan otettavista niin kuin ei muillekaan, vaan jatkossa pariskunta sai myös mukaan otettavista tuotteista 10% alennuksen.

Alennusta he myös palasivat hakemaan. Oi sitä asiakkaan maireutta, kun alle 10 kappaleen karjalanpiirakkalaatikosta sai pullakahvien lisäksi nyt alennusta - jouduin vielä esittämään anteeksipyynnönkin. “Toimin vain saamieni ohjeiden mukaan…” -”Kyllä kyllä, ymmärrän, niinhän se on, ei tässä mitään”. Pariskunta oli ottanut mukaansa myös nuorehkon naishenkilön ja epäilenkin, että he olivat päättäneet aloittaa uuden sukupolven aasiakkaan koulutuksen… Itse lähdin opiskelemaan ja jätin kahvilatyöt kauas taakseni.

T:Entinen kahvilan täti

————

Asiakas tulee liikkeeseen tarjouskupongin kanssa, jossa luvataan silmälasien huolto eurolla.

Aasi: “Yks tällänen.” (länttää lapun pöytään)

Myyjä: “Okei, kiitos, ja olisko sulla sitten ne lasit?”

A: “Ei mulla oo koskaan mitään laseja ollu, vai NÄYTÄNKÖ MÄ NIIN VANHALTA et tarviin jotkut lasit?!”

M: “Ette toki, mutta tarvitsisin tähän tarjoukseen lasit, jotka huollan.”

A: “No heitä lappus sitte vaikka roskiin, jos mä en sillä mitään saa!”

————

Vakuuttava asiakas on se, joka tulee liikkeeseen niin vääntyneiden lasien kanssa, ettei niitä ole tunnistaa silmälaseiksi, ja sanoo: “Jätin ne illalla yöpöydälle ja aamulla ne oli tällaset”. HEI, NIIN VARMAAN, voidaan me tyhmiä olla, mutta ei ihan niin tyhmiä…

————

Aasi: “Katselin teillä joskus sellaista kehystä… Onkohan se täällä vielä?”

Myyjä: “Selvä, millaiset ne olivat? Onko teillä malli ylhäällä?”

Aasi: “Joo ei oo… Ne oli sellaset… sellaset… oliskohan niissä ollu jotain VÄRIÄ?”

Myyjä: “Selvä se, koitetaan etsitä -.-”

T:SalZucca

Hän ostaa takin ja rannerenkaan. Takin hän ystävällisesti nostaa tiskille, josta otan hinnan.

Sitten hän irrottaa ranteestaan korun ja ojentaa sen minulle. Rannekorussa ei ollut hintalappua, joten kävin hakemassa toisen samanlaisen josta saan hinnan lyötyä koneelle.

Tähän asti kaikki hyvin…

Tämän jälkeen asiakas tokaisee minulle: “Saankos minä nyt rehellisyysalennusta, kun tuon rannekorunkin maksoin? Olisinhan vain voinut kävellä tämä kädessä ulos liikkeestänne.”

Katsoin asiakasta hölmistyneenä, sanottavaa en tilanteeseen keksinyt… Naurahdin vain…

Nooh, eikä siinä vielä kaikki! Sanon summan ja rahastan. Asiakas maksaa kortilla, ostokset ylittävät 50e, joten kysyn henkkarit.

Kirjoitan henkkareiden loppuosan kuitin alareunaan ja samalla laitan omat nimikirjaimeni myyjälle merkittyyn kohtaan.

Tähän asiakas hyvin tylyyn äänen sävyyn: “No minä jo luulin että sinä allekirjoitatkin sen minun puolestani..”.

Minä samalla naurahtaen: “Että en nyt sentään”.

Kiitän ja sanon näkemiin asiakkaalle.

Siitä lähtien on heitetty duunikavereiden kanssa hyvää läppää “rehellisyysalennuksesta”.

Että kaikenlaisista alennuksista sitä kyllä kuulee.

T:Kassatypsykkä

Eräänä päivänä oli melko hiljaista liikkeessä, kollega oli syömässä lounasta ja minä istuin tiskin takana kun eräs vanhempi oikein fiini rouva köpötteli tiskin luokse melkein itsensä kokoinen koiranruokasäkki sylissään, pamautti sen lattialle ja tiedusteli:

“Onko tää nyt sitten hyvää?”

“Öömm, enpä tiedä. Riippuu vähän siitä miten määrittelet hyvän.”

“No eikun että tykkäiskö mun Fifi tästä. Syökö sun koiras tätä?”

“Enpä omista koiraa.”

“Miten niin et omista?” (koska kaikilla eläinkaupan työntekijöillä kuuluu olla kotonaan iso testiryhmä ties minkälaisia marsuja ja frettejä, tietenkin)

“Ei oo tullu hankittua.”

“No voisitko sinä nyt sitten maistaa tätä ja kertoa onko hyvää?” *availee pakettia*

Kyllä siinä leuka tipahti lattialle.

Vaikka olen eläinkaupassa töissä, se ei tarkoita että

a) osaan kertoa kaiken eläinten ruuista ja siitä, pitävätkö juuri sinun lemmikkisi tuotteesta X

b) vaikka olenkin “vain” myyjä, niin koiran tasolle minua ei silti voi alentaa!

Onneksi en ole myyjänä enää. Jos en itse kestä edes tuollaista niin en ymmärrä miten te kaikki muut jaksatte triplasti hirveämpiä asiakkaita. Voimahaleja teille!

T:schaska

1. Asiakas halusi palauttaa 12 vuotta vanhat kengät koska pohjat olivat katkenneet (kyseisiin kenkiin painetaan valmistuskuukausi ja vuosi). Tämän jälkeen hän vielä haukkui minut “tytönheitukaksi” joka sanoo vain mitä hänen käsketään sanoa. Koska toki, en osaa ajatella aivoillani. Ja en ole kenkäalalla ollutkaan kuin koko ikäni.

2. On täysin oikeutettua haukkua myyjiä siitä, ettei kokoa 44 löydy valkoisesta juhla-avokkaasta. Vain mustasta.

3. Ei ole meidän käsissä kuinka monta paria kokoa 41 tulee, kun maahantuoja on jo valmiiksi määritellyt, että yhdessä lajiltelmassa niitä on vain yksi. Vaikka haluaisinkin niitä 10 paria, se vain ei ole mahdollista.

4. Jos kerran kyseiset kengät ovat toisessa liikkeessä halvemmat, ole hyvä ja osta ne sieltä. Älä hauku meitä siitä hyvästä.

5. Kaikkein mukavimpia ovat vanhemmat jotka tulevat teini-ikäiselle lapsellensa ostamaan juhlakengäksi samalaisia pehmiksiä mitä isäkin on jo vuosia käyttänyt. Siinä tilanteessa koitan aina pelastaa poikaparan ja tarjota jotain nuorekkaampaa vaihtoehtoa. Yleensä siinä onnistumatta. Pehmikset, hurraa, lähtevät jälleen kerran sulostuttamaan jonkun nuoren pojankoltiaisen kaappia.

6. Missä vaiheessa kengät muuttuivat ikuisiksi? On täysin mahdotonta valmistaa kenkiä jotka kestäisivät oman lapsen ristiäiset, rippijuhlat, valmistujaiset ja häät. Sitten vedotaan siihen, että niitä on käytetty vain kolme kertaa. Siinä kohtaa kysyn ostovuotta ja vastaukseksi saan -89. Jeps… Miten käy autonrenkaille jotka ovat yhtä vanhat ja niitä on käytetty kolme kertaa?!

7. Eräs asiakas soitti minulle ja kertoi poikansa kengännauhojen menneen poikki. Lupasin hänelle uudet nauhat jotka hän voi hakea meiltä (en ymmärrä miksi, koska jos autonrengas puhkeaa, ei autokauppa anna sinulle uusia). Rouva pyysi minua lähettämään ne hänelle. Viikon kuluttua samainen vanha rouva saapuu liikkeeseemme ja sanoo, että nauhat ovat eriväriset kuin edelliset (alkuperäiset olivat tummanruskeat ja nämä nauhat taas vain ruskeat). Hänen poikansa ei suostunut niitä laittamaan kenkiin. Kyseiset kengät nähtyäni tajusin niiden olevan sellaiselta ajalta kun taputtelin vielää kakkaa hiekkalaatikolla. Oliskohan aika ostaa uudet kengät?

8. Käsittämätöntä on myös se, että vaikka aasiakas olisi ostanut kengät K-Kengästä, hän voi aina palauttaa ne meille ja vaatia rahoja takaisin. Koska mekin myymme kenkiä. No shit, Sherlock… Näinhän se juuri tapahtuu. Itse ostin juuri tuorejuustoa Prismasta, mutta palautan sen Siwaan koska nekin myy tuorejuustoa.

9. Ei, meillä ei myydä kännykkälatureita, rintaliivien pesupusseja, grillialustoja, kahvipannuja Moccamasteriin tai edes tekohampaiden korjauspalvelua. Joskus joudun oikein miettimään missä olen töissä?

10. Työkaverini ei myöskään ole Hanna Pakarinen vaikka häneltä kaukaa saattaa näyttää. Häneltä ei siis valitettavasti saa nimikirjoituksella varustettuja julisteita.

11. Tämä tyylikäs ja elegantti nainen purjehti minkkiturkissaan sisälle (joita muuten vihaan yli kaiken). Teki pienen pyörähdyksen hyllyjen välissä ja sen jälkeen alkoi kailottaa miehelleen joka oli toisella puolella liikettä “Täällähän on vaan p*skanluontiin sopivia kenkiä! Mennään edes jonnekin merkkiliikkeeseen!”, ja kaikkea muuta vastaavaa. Sitten kävi niin mukavasti, että täti sattui viipottamaan ohitseni ja *naps* ensimmäistä kertaa minulta meni hermo. Totesi tädille vaan, että “En tiedä missä päin rouva on sitä p*skaa luonut mutta ihan täällä meillä päin sitä p*skaa luodaan saappaat jalassa. Ja niitä rouva löytää tuolta takaa. Ja ne teidän niin mainostamat merkkikengät, mitä meillä ei “muka” myydä, ovat ihan siinä rouvan selän takana. Niin, ja ei niitä ole kun kolme hyllyllistä. Eli noin 20 eri mallia. Ja jos rouvaa ei kiinnosta meidän vähäpätöinen valikoima, toivottaisinkin rouvalle h*lvetin hyvää loppuelämää ja toivonkin sinulle hyviä p*skanluomishetkiä korkokengissä. Kiitos ja helevetin hyvää joulua vaan sinullekin!”.

T:Myyjänplanttu

• Asiakas tulee ostamaan tulppia, suodatinta, tai tuulettajan hihnaa “siihen punaiseen autoon”
• Asiakas pesee koko autonsa ikkunanpesuun tarkoitetuilla välineillä
• Asiakas repii tukuittain paperia, pesee autonsa lasit, käy vessassa ja tarkistaa renkaidensa ilmanpaineet, mutta ei edes kohteliaisuudesta osta mitään
• Asiakas valittaa polttoaineen hinnasta eikä ymmärrä, etten voi antaa sitä hänelle alennettuun hintaan
• Asiakas valittaa 10 euron palvelumaksusta, kun olen vaihtanut hänen autoonsa molemmat etuvalot, tarkistanut öljyt ja tarkistanut ilmanpaineet renkaista
• Asiakas valittaa, että auto ei tullut pesussa puhtaaksi vaikka autokin juuri pestiin viime vuonna
• Asiakas vaatii korvaamaan pesussa katkenneen antennin, vaikka häntä on neuvottu ottamaan se pois ennen sisään ajoa
• Asiakas kurvaa pihaan ajettuaan suoraan pesuhallin ovelle, vaikka jonossa olisi kymmenenkin autoa
• Asiakas pyytää minua kaatamaan muualta ostamansa polttoaineen kanisterista autonsa tankkiin
• Asiakas maksaa 50 euron ostokset 5:n ja 10:n sentin kolikoilla
• Asiakas yrittää maksaa tupakka-askin 500:n euron setelillä
• Asiakas on työntänyt pankkikorttinsa automaattiin kelkalle, joka on tarkoitettu seteleille.

Tässä vain murto-osa joita nyt tulee mieleen.

Laitetaan vielä kuolemattomat lauseet huoltoaseman kassalla:

• “En mä tarvi sitä kuittia, ei verottaja sitä kuitenkaan huoli”
• “Onpas polttoaine kallista!”
• “Koska polttoaineen hinta laskee?”
• “Nouseeko polttoaineen hinta vielä paljonkin?”
• “Pieni lasku kiitos”
• “Ei mahtunut enempää”
• “Pitäisi laittaa dieselin sijaan polttoöljyä, kun se diesel on niin kallista”
• “Onpas kallista, mutta ei se auto ilman sitä liiku”
• “Paikassa X oli niin ja niin paljon halvempaa”
• “Miksi teillä on aina kalliimpaa polttoainetta kuin muilla asemilla?”
• “Tankista X tuota kullan arvoista lientä”.

Arvoisat asiakkaat, me huoltamotyöntekijät emme pysty vaikuttamaan polttoaineen hintaan, ja olemme äärimmäisen väsyneitä kuulemaan siitä, kuinka kallista se on.

Meillä ei ole hajuakaan mitä polttoaine maksaa huomenna, viikon päästä tai ensi vuonna.

Me emme tiedä kuinka monta litraa juuri sinun autosi tankkiin mahtuisi, jos sen tankkaisi täyteen.

Emmekä me ole järin kiinnostuneita laskemaan sinun autosi polttoainekulutusta tankattujen litrojen mukaan, kun jono takanasi kasvaa kasvamistaan.

T:Toiselta planeetalta?

Kassatyöntekijä palvelee keski-ikäistä rouvaa, joka ruokien lisäksi ostaa paidan tms. tekstiilin. Kassa ottaa vierestään ylimääräisen muovikassin, kuten ko. kaupassa on tapana vaatteita myydessä, ja laittaa paidan sinne.

Aasiakas: “Älä nyt h*lvetti sitä sinne laita kun se on tarkoitettu ostoksille!” (!!!)

Kassa: “Anteeksi, mutta tämä on ylimääräinen pussi joka tulee kaupan päälle…”

A: “No voi jumalauta!” (Alkaa repiä tukuttain muovipusseja telineestä)

K: “Montako pussia otatte?”

A: “No en v*ttu tiedä!” (Alkaa raivosta pihisten pakata ruokiaan muovipussiin ja mutisee vielä hyvän aikaa idiooteista ja asiakaspalvelijoista…)

T:Johanna