Olen tehnyt nyt vajaa puolisen vuotta taikurikeikkaa ja kyllä muuten huomaa miten paljon jotkut ihmiset yrittävät tehdä senkin vaikeaksi… Tässä nyt muutamia tapauksia, osa varsin yleisiä.

1. Ei, en tule pöytäsi ääreen tekemään taikoja, jotta voisin iskeä tyttöystäväsi/vaimosi/tyttäresi tms. Pieni flirtti kuuluu alaan eikä siitä pidä pahastua.

2. Ei, et saa minulta korttipakkaa lainaksi että voit tehdä oman tempun ja näin todistaa ettei minun temppuni niin kummoisia olleetkaan. Tämä siksi että käyttämämme korttipakat ovat vain ja ainoastaan tilaustuotteita eikä niitä voi hakea lähikaupasta.

3. Vielä korttipakoista; jos annan sinun tarkistaa pakan normaaliksi tai valitsemaan yhden kortin, ei sitä korttia/pakkaa tarvitse vääntää tai taittaa. Käyttämäni kartonkipakat kun menevät sellaisesta käsittelystä kelvottomiksi.

4. Vaikka firmanne tai joku muu osapuoli on maksanut keikkapalkkioni, niin se ei kata sitä että opetan sinulle miten äsken tekemäni temppu tehdään. Älä siis ala vaatimaan selityksiä tempusta, koska vanha sanontahan on ettei taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan.

5. Älä koske taikurivälineisiin kesken tempun ellen anna siihen lupaa. Jos kesken tempun vedät korttipakan kädestäni, sekoitat sitä agressiivisesti ja viskaat takaisin huutaen samalla “yritäpäs nyt taikoa se kortti sieltä pakasta” samalla virnistäen typerästi… Noh, se pilaa tempun sekä sen hetkisen fiiliksen.

6. “Tossa on joku kikka..”. No tottakai siinä on joku kikka! En usko että kovin moni taikuri osaa oikeasti taikoa. Minä voin ainakin myöntää että en osaa oikeasti taikoa; kaikki perustuu sorminäppäryyteen, kovaan treenaukseen ja lukuisiin muihin pieniin yksityiskohtiin.

7. Keikkapalkkioni voi tuntua isolta “parin tunnin hommasta”. Jos jaksaisit miettiä pari minuuttia ennen hinnasta valittamista, niin tajuaisit varmasti kuinka monta työtuntia (satoja, tuhansia…) olen käyttänyt temppujen opetteluun, kuinka paljon minulla menee rahaa pelkästään korttipakkoihin ynnä muihin, jne.

T:Taikuri R

Kaksi suurikokoista naista yritti varastetulla kortilla maksaa ostoksensa. Emme tiedä monessako kaupassa he jo olivat onnistuneet, mutta se oli varmaa että meillä ei aikeitaan toteuttaisi. Tapaus päättyikin hyvin: kortti ei jatkanut matkaa varkaiden käsissä ja poliisi otti asian hoitaakseen. Se mikä ihmetytti: kassajonossa varkaiden takana KAIKKI MUUT ASIAKKAAT PAITSI SEURAAVANA VUOROSSA OLLUT AASI tajusi että nyt on leikki kaukana, ja seurasivat ihan hiljaa tapahtumaa, mutta tämä aasi huusi kovaan ääneen “antakaa nyt se kortti tuolle naiselle takaisin että me muutkin päästään maksamaan, ei voi olla noin vaikeaa”. Tällä aasilla oli ikää varmaankin 50+ eli hän oli juurikin samaa ikäluokkaa kuin kortin oikea omistaja. Asiakaspalvelijana pahoittelin tilannetta vaikka mieleni teki huutaa takaisin “jos tuo kortti, millä nyt yritetään maksaa, olisi teidän, niin haluaisitko että painetaan villaisella vain jotta seuraava nariseva akka pääsee kassalta nopeammin hihnan päähän lukemaan sitä kuittiaan?”.

Vinkki aaseille: jos kaksi myyjää kieltäytyy antamasta korttia takaisin asiakkaalle joka käyttäytyy uhkaavasti, ja jos kuulee sanan “poliisi”, niin ole hyvä ja vaihda kassaa ennemmin kuin osoitat tyhmyytesi sotkeutumalla tilanteeseen.

T:”kun joskus voisi sanoa mitä ajattelee”

Istun lääkäriaseman luukulla, kun siihen tulee tiukkailmeinen mies ilmoittautumaan, vähän myöhässä. Hoitaa ilmoittautumisen ihan asiallisesti, mutta ovesta ulos mennessään sanoo isolla ja kiukkuisella äänellä: “Voisit muuten tehdä jotain tuolle parkkipaikkatilanteelle, sai pyöriä pitkin *****laa kun ei autoa saanut mihinkään”. Jaha, selvä, lähdenpä tästä parkkipaikan tekoon. Lupasin sitten vain välittää viestiä eteenpäin…

T:Hoistu

Olen töissä rautakaupan kassalla, joten näen joka päivä paljon ihmisiä. Pääasiassa työni on mukavaa ja asiakkaat ovat suurimmalta osin mukavia miespuolisia henkilöitä. Aasiakkaitakin mahtuu joukkoon. Työpaikallani on käytäntö, että palautukset hoidetaan myymälän palvelu/varaosatiskin kautta. Tänään eteeni sattui oikea neropatti taas.

Minä: “Hei!”

Aasiakas: “Hei, haluaisin palauttaa tämän tuotteen ja rahat takaisin.”

M: “Palautukset hoidetaan palvelutiskin kautta, joten nouse nuo portaat ylös ja mene yläkerrassa aivan perälle.”

A: “Haluan hoitaa palautukseni TÄSSÄ.”

M: “Valitettavasti meillä ei ole kyseinen käytäntö käytössä. Palautukset hoidetaan palvelutiskin kautta.”

A: “No etkö sä likka voisi tän kerran ottaa palautuksen vastaan tässä? Mulla ois vähän niinku kiire!”

M: “Homma hoituu nopeiten, kun menette nyt vain palvelutiskille (aloin hermostua sisäisesti, sillä jonoa alkoi kertyä aasiakkaan taakse, mutta pysyin tietenkin edelleen ystävällisenä). Kassakoneessani ei ole toimintoa, jolla saisin kirjattua palautuksen tietokantaamme.”

A: “Etkö sä nyt vois v*ttu vaa antaa niitä rahoja tässä ja meet ite käymään siellä yläkerrassa?”

M: “Toimin kassaneitinä enkä voi jättää kassaa tähän vartioimatta. Jos siirtyisitte vain…”

A: “Mulla on v*ttu kiire! Ota sit vaikka kassalippaas mukaan ku meet sinne yläkertaan! Tai hoidat sen palautuksen päivän päätteeksi.”

M: “En voi valitettavasti toimia niin, sillä en voi välttämättä muistaa palautustasi ja rahasummaa. Ja jos teen niin, minun täytyisi tasavertaisuuden nimissä tehdä sama muille asiakkaille.”

A: “V*TTU MINULLA ON KIIRE!”

M: “Yläkertaan ei kestä kävellä edes minuuttia ja palautuskin hoituu siellä muutamassa sekunnissa.”

A: “Minä soitan suurimmalle pomolle ja tämä firma suljetaan!”

Inhoan soittouhkailuja. Inhoan, kun väitetään itsepäisesti vastaan ja sitten hoetaan vihaisena, kun on niin kiire. Aasiakas olisi ehtinyt hoitaa palautuksen palvelutiskin kautta 5 kertaa sinä aikana, jolloin hän vain väitteli kanssani.

Loppujen lopuksi sain vielä kuulla olevani h**ra. Tekemällä työni oikein ja oikeudenmukaisesti kaikkia asiakkaita kohtaan??? Ja se on TIETENKIN minun päätökseni, että palautuksia ei hoideta kassan kautta.

T:Matron

Elikkäs, kyseinen tapahtuma tapahtui noin vuosi sitten pääkaupunkiseudulla olevassa liikkeessä, mutta jäi nyt karseudeltaan muistiin.

Eli, oli normi ilta keskikokoisessa ruokakaupassa ja olin kassalla töissä.

Sisään hiihtää 6 hengen porukka teinejä, noin 15-vuotiaita ja suuntaavat limsahyllyä kohti.

Olin näkevinäni että yksi näistä laittoi taskuunsa limsapullon ja kun tämä porukka tuli sitten kassojen kautta ja tämä yksi näistä vain lähti kävelemään kassan ohi… ja vastaava keskustelu käytiin.

M: “Anteeksi, voisitko näyttää mitä sinulla on oikeassa taskussa?”

A: *asiakas näyttää limsapulloa*

M: “Mistä olet tämän ostanut ja olisiko kuittia?”

A: “Ei oo, ostin automaatista.”

M: “Jaahas… mulla vähän epäilyttää (HOX, ensimmäinen virhe) että olisit ottanut tämän tuolta. Voisitko odottaa hetken niin käyn tarkistamassa kamerat? Voit istua siinä kassan päässä, tulen kohta takaisin.”

A: “Ok.”

Noh, kävelen takahuoneeseen ja en sitten päässyt käsiksi videomateriaaliin ja soitin sitten vartijoille että voisivatko tulla katsomaan mutta eipä kuulunut mitään.

Tulen takaisin sitten, 2 minuuttia meni siis maksimissaan kun kävin takahuoneessa.

M: “Katso mua suoraan silmiin ja sano että et ole ottanut tätä niin kaikki on hyvin.”

A: *katsoo suoraan silmiin* “En ole ottanut.”

M: “Asia selvä, tarkistan vielä myöhemmin kamerat mutta anteeksi tästä härdellistä.”

Katsoin myöhemmin ja näin että ei ollutkaan mitään tapahtunut, oli vaan hypistellyt omaa limsapulloa taskussaan.

Noh, seuraavana päivänä tulee sitten viestiä johtoportaalta että vanhemmat olisivat soittaneet ja hirveä valitus tapahtunut. Olin ties miksi haukkunut kyseisen ihmisen ja taskut tyhjentänyt ja kaikkea kamalaa.

Loppujen lopuksi kävi niin että minulle annettiin lopputili (olin vielä koeajalla, kaksi viikkoa jäljellä) ja teinille kori limsaa hyvitykseksi.

Vaikka olenkin uusiin tehtäviin sen jälkeen siirtynyt ja vielä myyjän hommissa toimin, ei ole ollut halua enää alkaa mahdollisia varkaita kitkemään.

Liian riskialtista hommaa jos erehtyy.

T:Liian tomera?

Tapahtuipa tässä eräänä päivänä työpaikallani urheiluliikkeessä. Vanhempi asiakas saapui liikkeeseemme ja menee työkaverini luo. Työkaveri tervehtii häntä ja kysyy miten voi auttaa.

A: “Missäs päin teillä on maaleja?”

T: “No minkä lajin maalia tarvitsisitte? Salibandy? Jalkapallo?”

A: “Sellaista punaruskeaa.”

Kun selviää, että asiakas on etsimässä maalaukseen tarvittavaa maalia, niin työkaverini nauruaan pidätellen opastaa hänet lähimpään maalausmaaleja myyvään kauppaan…

T:hugbear

Tiedä sitten mistä johtunee, mutta viime aikoina on pahasti alkanut ottaa pattiin ne naisenpuolet, jotka koko ostotapahtuman ajan nalkuttavat siippansa pakkaustaidoista… siis kovaan ääneen! Otetaanpa esimerkki pahimmasta:

Nainen tönöttää maksupuolella ja vartioi silmä kovana kun mies kävelee pakkauspuolelle pakkaamaan. Kun mies sitten alkaa laittamaan tavaroita yhden kerrallaan, alkaa emännän moitinta:

“Erkki? MITÄ IHMETTÄ sä oikein teet? Siis MIHIN sä aiot laittaa sen perunapussin? Sinne jäi ihan varmaan jotain alle!! Etkö sä tiedä että se kuuluu kantaa kädessä?! Älä sitten laita sitä pakastevihannespussia seuraavaks, ettei se mene runttuun! HEI onko sun ihan pakko laittaa se tollai?! Sä et kyl osaa!”

Mies on yleensä koko tapahtuman ajan melko hiljaa, ja yleensä häpeän noiden naisten puolesta jotka julkisesti nöyryyttävät puolisoaan (ja itseään).

Olisivat vaan tyytyväisiä pakkausavusta (ostoskärryjen pystyssäpitäjiäkin on nähty aivan tarpeeksi), koska harvemmin ne pakasteetkaan ovat vartin kotimatkalla sulaneet taikka leivät rutistuneet käyttökelvottomiksi. Voisivat sen naputtamisen jättää sitten vaikka kotioloihin, niin säästyisi kanssaihmisten korvat.

T:Tsik

Tässä muutamia aasiakaspalvelutilanteita, joihin törmää kaupan alalla tämän tästä:

- Asiakas tuo kassalle 5 kpl eri tuotteita, ja tyrkkää niistä neljä myyjälle sanoen “näitä en ota”… Haloo, kaupankäynnin idea on tuoda kassalle ne tuotteet mitä ostaa, eikä niitä mitä ei osta!

- Asiakas kysyy yhtä tiettyä tuotetta ja kun ilmoittaa että se on valitettavasti loppu, kysyy asiakas näsäviisaasti “miksi sitä ei ole kun sitä tuotetta asiakkaat ostaisivat?”. No ehkäpä juuri siksi tuote on päässyt loppumaan, niin käy joskus kaupoissa.

- Kaupassa on tarjous koskien kaikkia lasten tuotteita. Asiakas ostaa tuotteen eri osastolta ja haluaa alennuksen, koska tuote tulee lapselle ja ihmettelee että “miksi sitten mainostatte että kaikki lasten tuotteet alennuksessa?”

- Asiakas kyselee hakuammunnalla kassalla että “olikos nyt jotain kanta-asiakastarjouksia, ei mulla kyllä sitä asiakaskorttia mukana ole eikä kuponkeja, mutta olikos joku tuote alennuksessa?!”.

Uudet maksukorttipäätteet aiheuttavat myös yksinkertaisuudellaan ongelmia meille suomalaisille. Monille tulee yllätyksenä ettei allekirjoitusta tarvita enää pin-luvun näppäilyn jälkeen, osa painelee menemään tunnusluvut heti tyrkättyään korttinsa laitteeseen ennenkuin myyjä on ehtinyt edes summaa näppäillä saati asiakas valita maksutapaa. Niin, ja uudet maksupäätteet on ilmeisesti luotu vain myyjien laiskuuden vuoksi, koska yksi aasiakas kivahti laitteen nähtyään “ai tässäkin on itsepalvelu!”.

T:”Vesa ei tajuu”