Arkistot: Elokuu, 2007
Miehet tavaratalossa
Olin muutama vuosi sitten jouluapulaisena tavaratalossa. Toimeeni kuului kassa ja sovituksen valvonta. Juuri ennen aattoa olin valvomassa sovituksessa, kun luokseni tuli miesasiakas:
Mies: ”Tarttis saada vaimolle tissiliivit.”
Minä: ”Selvä. Oliko jotkut tietyn malliset mielessä? Entäs koko?”
Mies vilkaisee tuumivasti rintojani: ”No, suurin piirtein samankokoset ku sulla.”
Hymyilin miehelle ja totesin: ”Minäpä soitan alusvaateosaston myyjälle niin hän tulee auttamaan teitä, niin ehkä löydätte suurin piirtein oikean kokoiset.”
———————————–
Toisella kertaa olin kassalla. Kovan pakkasen takia pitkät kalsarit menivät hyvin kaupaksi. Kerran vanhempi mies tuli kassalle, iski kalsarit pöytään ja tokaisi kovaan ääneen ”Rumempaa ei löytynyt!”. Katsahdin häneen hämilläni ja mies alkoi änkyttää ”Ei ku nää housut…”.
T:”Kaiken kuullut”
Vanha vitsi iskee jälleen
Työskentelin yhden kesän myyden mansikoita ja herneitä. Herneiden ostotilanne meni yli puolissa tapauksissa tähän tapaan:
Minä: ”Mitä saisi olla?”
Asiakas: ”Litra herneitä… mutta ei sun nenään!”
Ja minä olin tietenkin kuolla nauruun.
T:Päivis
Puhdasta kuolaa
Kaupassamme asioi paljon lapsiperheitä. Monet isät/äipät antavat jonkin ostoksen lapsensa nuoleskeltavaksi + pureskeltavaksi ennen maksua. Ostos joko laitetaan kuolaa valuvana kassahihnalle tai ojennetaan suoraan kassan käteen. Nokkelimmat kommentoivat, että ”puhdasta sylkeä se vain on!” (mistä lähtien kenenkään sylki on ollut puhdasta?).
Ymmärrän kyllä, ettei kullannuppusi sylki hätkäytä sinua itseäsi, mutta mieti haluaisitko omassa työssäsi käsitellä jonkun toisen nuoleskelemia tuotteita? Eikö lapselle voisi antaa jotain omaa lelua mutusteltavaksi kauppareissun ajaksi? Koska sen lisäksi että ostos on kauttaaltaan märäksi nuoleskeltu, voi sen ean-koodi olla pureskeltu lukukelvottomaksi. Silloin on soiteltava osastolle ja selvitettävä tuotteen koodi, mihin tuhlaantuu aikaa.
T:Kasööri
PS. Tarkoitus ei ollut hyökätä lapsiperheitä vastaan! Olisi vain mukava saada pientä kunnioitusta tässä asiassa 
Niiiin vanha vitsi, osa 11
Myyn työkseni sieniä torilla ja tarjoan niistä ilmaisia maistiaisia ihmisille.
Vähintään 150 kertaa päivässä kuulen saman tokaisun, yleensä aina vanhemman miespuoleisen asiakkaan suusta:
”Mitäs myrkkysieniä tyttö täällä oikein kauppaa, hehheh?!”
Joo, se tosiaan jaksaa aina naurattaa. Olisi varmaan todella hyvää bisnestä jakaa myrkkysienimaistiaisia kansalle…
T:Minea
Harjoittelija ei vaan kelpaa
Olin harjoittelijana vaateliikkeessä. Usein oli aika hiljaista, joten saatoin olla yksinkin kassalla. Useimmat asiakkaat eivät olleet minua huomaavinaankaan, vaan etsivät katseellaan sitä ”oikeaa” myyjää.
Erään kerran tuli äiti etsimään pojalleen pukua. Miesten puolen myyjä oli toisen asiakkaan kanssa, joten menin ystävällisesti kysymään: ”Voisinko olla avuksi?”
Äiti katsoi minua päästä varpaisiin ja tokaisi: ”Et taida osata, odotamme tuota toista.”
Ymmärrän, etten ole yhtä pätevä kuin kymmeniä vuosia myyjän työssä olleet, mutta pystyn kyllä neuvomaan oikean suunnan ”oikeaa” myyjää odotellessa. Että kiitos vaan näistäkin asiakaspalvelukokemuksista!
T:Parikymppinen
Historiakin muuttuu kun asiakas niin haluaa
Olin töissä museossa oppaana osastolla, jossa on laajat taide-, posliini- ja huonekalukokoelmat menneiltä tyylisuuntauksilta. Paikalle pärähti vanha herrasmies vaimoineen, joille esittelin huoneita: ”Tämä huone edustaa renesanssia ja…”. Tätä pidemmälle en ehtinyt, kun setä alkoi kiivaasti väittää, että kyllä nyt kyseessä on barokki ja eikös tyttö nyt tuommoista tiedä! Hmmm… Museon tutkijat ovat sitten varmaan väärässä ja herra oikeassa. Setä myös kommentoi yhtä Suomen laajinta vanhan posliinin kokoelmaa pieneksi ja kertoi häneltä kotoaan löytyvän laajempi ja arvokkaampi vastaava kokoelma. Vai niin… Urpo!
T:”Tyttö tietää”
Hinnat päin p****ttä
Olen töissä keskikokoisessa päivittäistavarakaupassa, ja vaikka olen nähnyt jo monen monta tapausta, tämä yksi jäi kyllä mieleen isolla Teellä.
Keski-ikäinen rouvashenkilö oli poiminut erään kylmähyllyyn kuuluvan tuotteen jostain karkkihyllystä tms., johon joku asiakas oli sen jättänyt. Rouva tuli sitten naama punaisena – oikein jo valmiiksi kiehumispisteessä – huutamaan täyttä kurkkua kassalle, että ”teidän hinnat on ihan päin p****ttä!!”. Hän ei siis halunnut ostaa ko. tuotetta, AINOASTAAN tarkastaa sen hinnan. Kassa kertoi oikean hinnan ja rouva jatkoi huutoaan, lopuksi oikein minulle henk.koht. kailotti että ”laittakaahan, tytöt, hinnat kohdilleen!”. Kävin myöhemmin katsomassa kylmähyllyä, jossa ko. tuotteella oli ihan oikea hinta, oikealla paikallaan. Ei ole ihme, jos karkkihyllyssä ei ole kylmätuotteiden hintoja… Että jos voisi vähän käyttää järkeään, ja vaikka pyytää ensin myyjältä apua, ennen kuin raivoaa hulluna ja nolaa vain lähinnä itsensä…
T:Kaupan täti
Niiiin vanha vitsi, osa 10
Kassalla työskennellessäni törmään jos jonkinnäköisiin tyyppeihin. Tämä nimenomainen juttu koskee maksutilannetta, kun asiakas on maksanut, ja kysyn ”haluatko kuittia?”. Siihen asiakkaat vastaavat (voin vannoa että useampi kuin joka toinen) ”sori, ei se mee verotuksessa läpi” tai ”ei verovirasto hyväksyisi sitä kuitenkaan” tai ”ei siitä tuu vähennyksiä”.
Puolitoista vuotta tätä kuunneltuani voin vain ihmetellä miten aina vain jaksan hymyillä tälle vanhalle vitsille…
T:se aina hymyilevä
