Arkistot: Elokuu, 2007
Niiiin vanha vitsi, osa 7
”Pieni lasku ja kaunis hymy kaupan päälle” on yleisin vastaus, kun asiakkaana on n.45-vuotias mieshenkilö, joka mitä luultavimmin on pienen yrityksen pikkupomo.
Ekalla kerralla se saattoi hieman vielä hymyilyttää, mutta kun saman kuulee n.10. kerran, ei tuloksena ole kuin ruma irvistys.
T:Hymy
Vaatekaupan riesat
Itseäni vaatekaupan myyjänä enemmän ärsyttää ihmiset, jotka vievät vaatteet paikoilleen miten sattuu. Kivaa se on kun asiakkaat vievät vaatteet paikoilleen, mutta ei se, kun n. 15 kappaletta erinäisiä vaatteita eri osastoilta laitetaan johonkin yhden telineen nokkaan.
Ja sitten asiakkaat kyselevät, että onko tästä ja tästä vaatteesta sitä ja sitä kokoa jäljellä. Kun vaate on missä sattuu, mistäs tiedät, että sen asiakkaalle sieltä voisit hakea. Ja muutenkin me kyllä tietysti tiedämme tasan tarkkaan kaikki koot, lukumäärät ja sijainnit sentin tarkkuudella jokaisesta tuotteestamme, joita on useampia satoja artikkeleita.
Meidän myymälässä (koko ketjussa) on teline sovitettuja vaatteita varten. Kuitenkin kopit ovat usein pullollaan vaatteita. Tai sitten sovitettujen vaatteiden telineen etuosa on aivan turvoksissa ja muuten isohko teline on ihan tyhjä ja asiakkaat jatkavat kasaamista siihen täyteen kohtaan…
T:Myyjätär
Kahvilan kahjot
Olen kahvilassa töissä ja mieleni tekisi kirkua raivosta.Tiskissämme on noin 30 makeata vaihtoehtoa.
…kampawiener, pitkä wiener, mansikkawiener, omenawiener, kuningatarwiener, vaniljawiener… Asiakas viittoilee tiskiin ja tokaisee ”Yks kahvi ja TOLLANEN wieneri”.
Joo, tottakai mä luen ajatuksia ja arvaan mitä wieneriä asiakas tarkoittaa.
No – keksin ratkaisun.
Joka kerta kun asiakas ei sano minkä wienerin haluaa, laitan kalleimman wienerin. Hyvin harvoin kukaan sitten valittaa, vaikkakin ilmeestä näkee ettei lautaselle osunut juuri se oikea wieneri, mutta tajuavat ilmeisesti ettei oikein voi valittaakaan. 
Ja sama homma… juomien suhteen. Myymme Grandeja, emme TRIPPEJÄ.
Asiakas: ”Sitte yks tollanen TRIPPI.”
No siinä sitten odottelen kaapin vieressä mikä on se oikea maku, asiakas sitten tuijottaa minua lasittunut katse naamallaan ja ihmettelee miksei jo saa haluamaansa juomaa – loppujen lopuksi 99 kertaa 100:sta kerrasta kysyn sitten että ”minkäköhän värinen?”.
T:nanna
Seisovan pöydän hyväksikäyttöä
Olin joitakin vuosia sitten töissä tarjoilijana lomapaikassa, jossa tarjottiin aamupalaa seisovasta pöydästä. Eräänä aamuna keski-ikäinen nainen tuli kysymään muovipussia.
”Ei meillä kyllä ole kuin näitä roskapusseja (näytän pussia), mihin tarkoitukseen sitä tarvitsette?”
”Voi kyllä se roskapussi käy mainiosti, laitan siihen näitä eväsleipiä!” Nainen näyttää aamupalapöydästä tekemiään leipiä ja ottaa pussin.
T:Tarjoilija
Joulutähti
Olin joulutöissä tavaratalon kassalla. Pieni iäkäs rouva osti ikkunaan laitettavan joulutähden, joka oli jo valmiiksi rivallisessa pakkauksessa. Rouva oli kuitenkin niin pieni että pussi viisti maata. Jalkaa polkien hän vaati pienempää pussia ja yritin parhaani mukaan selittää, että jos annan pienemmän pussin, niin tähti ei mahdu sinne sisälle. En usko että hän ymmärsi, rouva lähti lopulta sähisten pois.
T:Anne
Pikaruokaa ja telepatiaa
Työskentelin ennen pikaruokapaikassa. Asiakkaat olivat yleensä todella vitsikkäitä ja vielä kaikki samalla letkautuksella.
Minä: ”Mitä haluaisitte?”
Asiakas: ”Mitä sä luulet et mä haluun?”
Joo kuule en tiedä!
T:neveragain
Ymmärrystä yksin työskenteleville
Olen töissä kioskilla ja töissä ollaan yksin.
Myös meidän on käytävä silloin tällöin vessassa. Kun sitten olet siellä takahuoneessa niin eiköhän myymälästä kuuluu huuto: ”Eikö täällä ole myyjää?” Joo, ei oo, huvikseen vaan pidetään avoimia ovia! Ja sitten jos laitat oven siksi ajaksi lukkoon, niin siitäkin tulee nurinaa.
Sama juttu käy kun olet siirtelemässä takahuoneessa esim. limsakoreja. Voin sanoa että silloin ei riitä kirosanat kun myymälästä kuuluu tuttu lause..! Ihmisillä on melkoisen ruusuinen kuva kioskin myyjän työnkuvasta… Ai niin, mehän vain seistään tiskin takana ja hymyillään.
T:”En ole umpinainen”
Numeropalvelu
Hei, työskentelen numeropalvelussa ja olen ymmälläni siitä, kuinka suomalaiset voivatkaan käsittää numeropalvelun toiminnan väärin. Haluaisin hieman selventää toimenkuvaamme.
Ensinnäkin on kohteliasta tervehtiä tai jopa esittäytyä. Kun joka toiselta asiakkaalta uupuu käytöstavat, erehtyy palvelija siitä oliko kyseessä esittäytyminen vai haettavan henkilön nimi. On myös suotavaa tietää mitä haetaan, ”se sieltä” tai ”joku pyykkipinnoja valmistava yritys” on huono tieto, ottakaapa itse puhelinluettelo käteen ja koittakaa hakea sillä tiedolla. Hakujärjestelmämme ei ole Google! Me emme myöskään vastaa siitä jos jokin yritys jättää ilmoittamatta meille yhteystietonsa. On hyvä myös muistaa että salaisia ja prepaid -liittymiä on usealla. Emme pihtaa tietoa ja annamme varmasti jos se löytyy.
Puhelimessa kirjaimet ja paikat menevät helposti sekaisin, on siis turha hermostua jos tarkistamme asian toistamalla. Numeropalvelu on valtakunnallinen, emme tiedä mistä kaupungista soitatte, ja helsinkiläisille tiedoksi: paikkakuntaa kysyttäessä se on HELSINKI eikä mikään kaupunginosa! Tavaaminen hankalien ja ulkomaalaisten nimien yhteydessä voi olla eduksi, se nopeuttaa työtämme. Palvelemme suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Ja sitten asioita joita meiltä ei saa: Emme ole taksi, turha kysyä jos auto on tulossa tai missä hotellissa on tilaa. Meillä ei ole pizzan kotiinkuljetusta tai mitään tekemistä pizzan kanssa. Emme ole kriisipalvelu ja emme välitä kuulla omista ongelmistanne… olemme numeropalvelu. Meillä ei ole aikataulutietoja, ei juna-, bussi- tai minkään muun liikenteen. Emme harrasta eroottisia puheluita emmekä lähde treffeille, eikä meillä ole numeroita maksullisille naisille (huom: se on laitonta!). Emme neuvo sairastapauksissa. Muistakaa että luurin toisessa päässä on ihminen, joskus vain kuulee väärin. Olemme kirjoitustaitoisia, koulutettuja ihmisiä mutta kaikki ei tapahdu sekunnissa. Vanha vitsi – David Hasselhoff – ei naurata enää ketään. Kiitos ja kuulemisiin 
T:anonyymi
