Arkistot: Syyskuu, 2007
Miten niin ”liian humalassa”?
Humalainen asiakas hoipertelee baaritiskille. Asettautuu ”coolisti” nojailemaan, imee savukettaan nautinnollisesti, suurin elein, karistaa välillä pontevasti ja tilaa tuopin.
Ilmoitan, etten voi hänelle myydä humalatilan takia, jolloin asiakas imaisee savukettaan muutaman kerran silmät sirillään ja alkaa vänkkääminen siitä, miten minä voin arvioida hänen kuntonsa.
No, tässä tapauksessa se oli helpohkoa. Sitä savuketta kun ei kaikessa tohinassa koskaan oltu sytytetty…
T:Carina
Huollossako nainen? No ei käy!
Työskentelen huoltokoordinaattorina, ja vastaanotan päivittäin kymmeniä puheluita, jotka sitten määritän keikoiksi meidän huoltomiehille.
Muutaman vuoden aikana olen aika hyvin oppinut jokaisen valikoimassamme olevan laitteen tekniikan, ja osaan siksi neuvoa asiakkaita puhelimessa niin, ettei aina edes tarvita huoltokäyntiä. Siksipä v*****aa kun meille soittaa asiakas, (yleensä keski-ikäinen mies) joka puhelimeen vastattuani kysyy ”onko tämä nyt HUOLLOSSA”, tai ”anteeks mä yritin sinne HUOLTOON”. Ja kaikki tämä oletettavasti vain siksi että olen kolmikymppinen nainen!
Kun sitten toistan että missä tämä puhelu on (XXX Oy:n huolto), ja että mitenkähän voisin auttaa, niin korneimmat tyypit kysyvät, olisko paikalla joku MIES joka voisi auttaa…Tokihan asiakas ei tiedä ollenkaan laitteensa merkkiä, mallista puhumattakaan, ja silti pitäisi saada se mies langan päähän, kun me pikkulikat ei mistään mitään tiedetä…
T:Melli-Nelli
Anonyymi aivastaja
Asiakas toi infopisteeseemme myynnissä olevan mustan trikoopuseron. Hän oli huomannut helmassa jotain ”likaa”. Joku vekkulihan siihen oli niistänyt nenänsä ja oikein kunnolla. Liikkeessämme on myynnissä Nessujakin, mutta säästö se on kai pienikin säästö!
T:”Kaiken nähnyt?”
Tapahtuipa ruuhka-aikaan ruokakaupassa…
Olin asioimassa kaupan valmisruokatiskiltä, jossa myyjä palvelee tiskin toisella puolella. Kauppa ei ollut tyhjä. Jouduin todistajaksi seuraavaan tapaukseen:
Asiakas halusi lihamureketta. Ystävällinen myyjä nosti pötkön leikkaustasolle ja kysyi ”minkä kokoista siivua?”. Asiakas vaati murekkeen leikattavan keskeltä, joten hyvänä asiakaspalvelijana myyjä poisti toisesta päästä palan ja toisti kysymyksensä ja sai tehtäväkseen leikata kolme reilun sentin paksuista siivua. Myyjä oli ehtinyt leikata yhden siivun ja leikkasi toista, kun asiakas alkoi puhella lihaMUREKKEEN mureudesta:
Asiakas: ”Onpa kyllä aika mureaa se…”
Myyjä: ”Niinhän tää on.”
Asiakas: ”Joo onkohan vähän liiankin mureaa.”
Tämän jälkeen (kaksi leikattua siivua) asiakas totesi lihamurekkeen olevan liian mureaa, hän ei otakaan sitä, ja lähti matkoihinsa.
Sääliksi kävi myyjäparkaa, kun hän jäi tiskille silvotun murekkeen kanssa. Eipä ollut paljoa enää pötköstä jäljellä.
T:sivustaseuraaja
Nimellä varmaan löytyy?
Työskentelen Postin toimipaikoissa, ja aina silloin tällöin tulee vastaan tapauksia, että tullaan hakemaan sitä pakettia ilman saapumisilmoitusta. Toisin kuin aika moni luulee, paketit eivät ole hyllyssä nimen perusteella, vaan ne koodataan paketeissa olevalla viivakoodilla ja pakettiin kiinnitettävällä hyllypaikkatarralla, joilla paketin hyllytieto saadaan järjestelmään, ja paketti löytyy vaivattomasti.
Päivittäin tulee asiakkaita, että ”mulla jäi se lappu kotiin, mut se paketti varmaan löytyy sieltä nimellä?” Vastaus on yksiselitteinen: EI LÖYDY. Toivotamme silloin asiakkaan tervetulleeksi uudelleen niin, että lappu on mukana. Nimellä hakeminen tarkoittaa sitä, että joudumme käymään käsikopelolla kaikki paketit yksitellen läpi, ja voitte varmaan kuvitella, kuinka hidasta se on. Jotkut eivät vaan sitten kerta kaikkiaan suostu uskomaan, että sitä pakettia ei sillä nimellä saa. Kiva sitten niiden kanssa tapella.
T:Tinde
Harvinaisen rasittava tapaus
Olen töissä ravintolassa. Eräänä päivänä sinne saapui mies ja vaimo syömään. He tilasivat ruuat ja mies otti ulkofilepihviä.
Mies oli jo syönyt ateriansa ja kysyttäessä miltä maistui, alkoi jumalaton mekkala! Mies haukkui ruuan ja sanoi sen olevan täyttä p***aa, koska hänen viimeisestä haarukallisestaan oli löytynyt jänne!! OMG! Ulkofileessä niitä saattaa joskus olla… No, asiakas pyysi paikalle kokin ja kertoi kokille tämän olevan täysin ammattitaidoton, ym…
Hyvityksenä ”p***asta” annoimme hänelle lahjakortin YHTEEN ilmaiseen omavalintaiseen ruokaan. Menipä sitten muutama kuukausi, niin tämä mies palasi. Lista oli muuttunut siinä välissä. Mies valitsi listan toisiksi halvimman ruuan ja vaimo otti halvimman. Samainen kokki sattui olemaan töissä.
Kysyttäessä ruoka oli maistunut hyvälle.
Sitten se alkoi. Herra tuli tiskille ja vaati saada erotusta rahana takaisin. Edellinen ruoka oli noin 10e kalliimpi. No, eihän me voida antaa. Olimme luvanneet YHDEN OMAVALINTAISEN RUUAN LISTALTA. Oma moka, jos ei tajua ottaa kalleinta ruokaa listalta, kun ei kerran hintakattoa oltu annettu.
Tämä johti sitten siihen, että mies ei suostunut maksamaan koko laskua! Kerroimme ystävällisesti että olemme tehneet sen minkä olemme luvanneet, eli tarjota yhden ruuan ja te valitsitte sen minkä söitte.
Kerroimme ystävällisesti että teidän on maksettava vaimonne ruoka ja juomat. No mutta eihän se käynyt!! Mies vetosi siihen, että vaimon ruoka kuului kanssa hänen ruokiinsa; kun hän SEN TILASI JA HÄN SITÄ MAISTOI, niin se on myös hänen ruokansa.
Tätä takkuamista kesti tunnin verran. Lopulta mies maksoi juomat, mutta ei vaimon ruokaa. Asiasta tehtiin karkurilasku, joka ilmoitetaan poliisille.
Mies otti yhteyttä ravintolapäällikköön, ja käänsi sen asian niin että me henkilökunta olemme valehdelleet pomolle. Pomo vaan tokaisi, että parempi on jos he eivät enää kävisi kyseisessä ravintolassa.
T:”tarjoilija never again!”
Pankinvarma törttö
Mieshenkilö +50v tuli asioimaan pankkiin jokunen vuosi sitten, kun toimin konttorissa kassaneitinä. Mies yritti nostaa suurta määrää rahaa toimittajakortilla. Kun kysyin nätisti, olisiko jotain virallista henkilöllisyystodistusta, esimerkiksi ajokorttia (mies siis oli porhaltanut konttorin eteen autolla), hän ilmoitti: ”Tämä on ihan yhtä virallinen kuin mikä muu tahansa. Jos et usko, kysy joltain muulta, idiootti”. Nooh, asiakas kuitenkin kaivoi ajokorttinsa lompakosta ja kun kysyin, millaisena rahana hän nostonsa haluaa, hän ilmoitti haluavansa x kpl 100 mk:n seteleitä, x kpl 50 mk:n seteleitä jne. ”jos osaat laskea”. Onneksi oma päiväni oli hyvä ja jaksoin hymyillä tuolle tympeälle asiakkaalle. Kun hän oli menossa jo ovesta ulos edes kiittämättä palvelusta, huikkasin hyvät päivän jatkot, johon sain jälleen jäätävän vastauksen: ”MINÄ en ainakaan toivota takaisin.” Sille asiakkaalle ollaan jälkeenpäin naurettu mojovasti…
T:Alfhild
Saisiko olla lounasta vyölaukusta?
Olin matkaoppaana suomalaisille seuramatkailijoille eräässä Afrikan maassa.
Siellä, kuten Suomessa, ei katsottu hyvällä silmällä, jos asiakkaat ottivat päivän retkieväät mukaan aamiaispöydästä. Buffetpöydän päälle oli kirjoitettu oikein lappu, että olkaa hyvä, syökää tässä vatsanne täyteen, älkää viekö ruokaa ulos ravintolasta.
No eikös siellä ole aina joku suomalainen keski-ikäinen (yleensä nainen), joka tekee voileipiä matkaan ja lappaa ruokaa pieneen kassiin.
Kaiken huippu oli rouva, joka tunki monta kananmunaa vyölaukkuunsa, ja voileipiä ja banaania perään. Siinä sitä sitten vain tuhahdeltiin, kun asiasta kävi ystävällisesti mainitsemassa.
Sitä en valitettavasti itse päässyt näkemään, kuinka eräs saksalainen rouva oli laittanut lappilaisen hotellin lounasbuffassa vyölaukkuunsa keittoa, ja vielä oikein pitkällä kauhalla.
T:Sanni
