Arkistot: Syyskuu, 2007
Kaljan kittaajat kitisee
Olen työskennellyt erinäisissä asiakaspalvelutehtävissä, mm. puhelinasiakaspalvelussa sekä ravintoloissa.
Ravintolassa kuuli lähes joka toiselta asiakkaalta hänen tilatessaan sitä iän ikuista ohrapirtelöään, että onpas teillä kallista ja asiakaspalvelukin on niin huonoa kun ette tuo pöytään tätä minun kallisarvoista juomaani… Voi kuinka ikävää, voitte kyllä ihan vapaasti valita jonkun toisenkin ravintolan. Tämä on lähiöpubi ja olen yksin töissä, jonossa monta räkänokkaa notkumassa, joten en nyt ihan ala kantamaan sinun kultaakin kalliimpaa oluttuoppostasi metrin päässä olevaan pöytään!! Ja koska olet ihan törkeän humalassa, en tarjoile sinulle enää, ja sehän tekeekin minusta luonnollisesti huor… ja ikävän ihmisen, tottakai. Kiitos ja hei.
T:Coke
Muistutus ehkäisyn tärkeydestä
Työskentelin hyvässä ruokaravintolassa. Syömään tuli seurue: isovanhemmat, vanhemmat ja kaksi alle kouluikäistä poikaa. Lapset lähtivät sinkoilemaan ympäri salia heti. He myös pitivät käsittämätöntä huutoa ja kirkunaa koko ajan mennessään, yhdestäkään sanasta en saanut selvää. Käynnin aikana mm.
- Paimensin kaksi kertaa pois baaritiskin takaa
- Kahdesti paimensin kakarat pois keittiöstä
- Estin toista muksua kiipeämästä lasihyllyyn
Minulta paloi käämi lopullisesti, kun nämä pikkuaasit kiipesivät sälekaihtimiin siten, että sälekaihtimet hajosivat. Koko shown ajan seurueen aikuiset olivat istuneet syömässä rauhassa, kiinnittämättä huomiota lapsiin. Kun retuutin hirviöt vanhempien luo, äiti sai hirveän raivarin, jota isoäiti säesti. ”Siis kehtaat käydä käsiksi meidän lapsiin! Mä haluan ravintoloitsijan paikalle nyt heti!” Soitin ihan mielelläni ravintolan omistajalle. Hän tuli paikalle, kirjoitti laskun sälekaihtimista.
T:Jatkossakin lapseton tarjoilija
Kalaosastolla
Työskennellessäni marketin kalatiskillä (jossa ei myydä samassa lihaa, leikkeleitä, juustoja, salaattia eikä muitakaan tuotteita joiden raaka-aineena ei ole kala) varmaan ainakin joka viides asiakas vastasi kysymykseen ”mitä saisi olla?” ilmoittamalla, että ”ottaisin jotain kalaa”. OH REALLY?
Usein annoin vastauksen mennä ohi ja hymyilin vain asiakkaan päätöstä odottaen, mutta pari kertaa pinna meinasi palaa ja vastasin tyyliin ”no, tässähän tätä olisi…” tai ”oikealla tiskillä ollaan”.
Nyt ajattelinkin laittaa vahingon kiertämään ja marssia vaatekauppaan sanoen myyjälle että ”hei, haluaisin ostaa jonkun vaatteen”. 
T:Kat-ti
Kolme asiaa, joista kaksi on liikaa!
Asiakas postin tiskillä paketin saapumisilmoitus kädessä. Minä näytän sormella kohtaa ja pyydän: Päiväys, allekirjoitus ja nimenselvennys. Pakettia hyllystä hakiessa voikin huvittaa itseään veikkaamalla että minkä näistä kolmesta asiakas on onnistunut lappuun laittamaan.
Paketti tiskille ja pyydän että laitatko vielä sen päiväyksen ja nimenselvennyksen? Tässä vaiheessa on mielenkiintoista seurata kumman edellisistä asiakas valitsee, päiväyksen vai nimenselvennyksen?
T:Laura
Kioskilla tapahtunutta (Osa 2)
Kun sanon asiakkaalle ”huomenta/päivää/iltaa”, yleisin vastaus on ”kahvi” tai ”punanen L&M” tai jotain muuta mitä halutaan. Uskomatonta ettei minkäänlaisia käytöstapoja ole! Yhdelle tein näin: sanoin huomenta uudestaan ennen kun otin röökiaskin hyllystä, sain vastaukseksi hämmentyneen hymyn ja ”huomenta”.
Jos isketään matkakortti tiskiin sanomatta mitään, on vaikea ruveta siinä arpomaan mitä mahdollisesti sinne halutaan… Minä kun en valitettavasti ajatuksia kykene lukemaan. Ja jos viiden lapsen äiti edes valmiiksi miettisi mitä mihinkin korttiin lataa; siinä tiskillä kun ei ole kiva katsella muiden jonottavien ihmisten ilmeitä ja kuunnella, kun mietitään kuka lapsista menee mitenkin pitkään pyörällä ja kuka ei ja kuka käy koulua Helsingin puolella… Ja tietoisku kaikkien koululaisten vanhemmille: jos edes sinä ÄITI/ISÄ et tiedä milloin syysloma alkaa, niin mistäpä minä lapseton, kouluni 8 vuotta sitten lopettanut sen tietäisin..?
T:”Nopeaa ja mukavaa…”
Potut pottuina
Olen töissä suurehkon liikennemyymälän ravintolan keittiössä. Vähintään kerran päivässä käy niin, että annos tulee takaisin ”koska siinä on väärät perunat”. Kassallamme ei kysellä ”millä perunoilla” koska kukaan asiakkaista ei koskaan asiaa valmiiksi mieti, ja se viivästyttäisi kohtuuttomasti, varsinkin luonasaikaan. Jos asiakas itse kassalla kysyy millä perunoilla se annos tulee (jos on niin lukutaidoton ettei osaa sitä kyltistä lukea), niin hänelle kyllä kerrotaan, ja toki vaihtaakin saa. Sitten syöksytään sinne avokeittiöön räyhäämään! Avokeittiö muutenkin syvältä; sunnuntain kiireisimpään aikaan, kun bongikone laulaa niin että meinaa pää seota, tullaan tuttipullon tai pilttipurkin kanssa: ”voisitko lämmittää?”, en voi! Minulla on tajuton kiire, ja asiakasmikro on selkäsi takana 2 metrin päässä ja siinä lukee AASIN korkuisilla kirjaimilla, ASIAKASMIKRO!
T:huoltamotyöntekijä
Kumpi kassa?
Olisi kiva kuulla asiakkaiden näkökulmasta, mikä seuraavassa jutussa oli niin vaikeaa:
Olin töissä pienessä ruokakaupassa, jossa on vain kaksi kassaa. Kun on hiljaista, vain toinen niistä on käytössä, ja toisen kassan hihnalla, hyvin esillä, oli silloin suurehko (n. taitetun A4:n kokoinen), värikäs ja selkeä kyltti ”Viereinen kassa, kiitos”. Kun oli vielä hiljaisempaa, saatoin poistua käytössä olevan kassan takaa järjestämään vaikka lehtihyllyä. Kun sitten kassoille saapui asiakas valmiina maksamaan, kovin usein minulta kysyttiin (sinänsä kyllä huomaavaisesti): ”Kumpi kassa?”
Muutamalle vakioasiakkaalle uskalsin leikkisästi huomauttaa, että se kassa, jossa EI ole sitä kylttiä, on varmaankin todennäköisesti käytössä oleva kassa
T:Työläinen
Kioskilla tapahtunutta
Näitä omituisuuksia mahtuu 15 vuoteen paljon…
- Lompakon voi kaivaa esiin siinä vuoroaan odottaessa eikä vasta kassalla, nopeuttaa kummasti jonon kulkua.
- Jos On Line -kone sanoo, ettei kupongissa/arvassa ole voittoa, se tarkoittaa myös sitä. Ei, minä en sano ”ei ollut voittoa” vain kiusaksesi, jotta voin pitää kupongin itse ja lunastaa voiton sinun mentyäsi. Ja jos sitä voittoa ei ollut tänään, sitä ei ole siinä huomenna, saati viikon tai kuukauden päästä, turhaan juokset saman lapun kanssa jatkuvasti.
- Kun ostosten summa ylittää 50 euroa, tarvitsen jonkinlaisen henkkarin, jos maksat kortilla. Ei auta, vaikka tiedän että olet juuri se henkilö, jonka nimi kortissa lukee, henkilötunnuksesi loppuosaa en silti muista, eikä se lue otsassasikaan.
- Pankki/luottokortit ovat henkilökohtaisia. Ei auta vaikka vaimo olisi antanut sinulle luvan käyttää sitä. Se on kiellettyä, joten turha yrittää, en anna sinun maksaa sillä. Jos olisin ilkeä, ottaisin kortin pois koska se on väärissä käsissä ja saisin siitä poisottopalkkota 150 euroa. Aina ei viitsi, jos tiedän että kortti tosiaan on sen omistajan puolisolla. Useita olen ottanut pois tuollaisissakin tilanteissa, ja aina on tullut se 150 euroa tilille, verot vähennettynä.
- Rahaa ei tarvitse heittää tiskille niin, että niitä saa sitten poimia lattialta. Minä en vastaa hinnoittelusta saati valikoimasta, turha minulle on tiuskia.
T:Kiskantäti
