Arkistot: Lokakuu, 2007
Aika on suhteellinen käsite
Ruotsin risteilyliikenteessä yritin tehdä asiat matkustajille usein mahdollisimman helpoksi, koska Suomen ja Ruotsin ollessa eri ajassa asiakkaiden oli vaikea ymmärtää kellonaikoja. Niinpä vastasin aina, kun kysyttiin milloin pelipöytä aukeaa tai milloin suljemme, että ”tunnin päästä” tai ”pari tuntia vielä.”
Lähes aina jatkokysymys oli: ”Suomen vai Ruotsin aikaa?”.
T:Sini
Flower power
Olen myymässä kesäisin kukkia ja hyötykasveja sukulaiseni omistamalla puutarhalla. Kerran paikalle ilmestyi täti joka kertoi ostaneensa meiltä pari kurkun taimea. Hän kertoi toisen taimen mystisesti kuolleen. Hän kertoi kaikki mahdolliset kikat millä hän kurkkujaan oli hoitanut. Kysyin oliko hän antanut lannoitetta (koska se ei listaan kuulunut). Vastaus oli ei (niinpä niin, jaksaisitko itse elää jos et ruokaa saisi ja siinä sivussa vielä pukata hedelmää, kurkun tapauksessa siis?). Noh, sinällään on ihan ymmärrettävää että tuollainen perusasia saattaa unohtua… Täti vaati sitten uutta taimea ilmaiseksi tilalle. Tapoihimme kuuluu palvella asiakasta hyvin, joten annoin rouvalle hyvitykseksi uuden taimen. Tässä kohtaa taisi ahneus kolahtaa ja rouva pyysi toistakin taimea. Kysyin sitten että onkos se toinenkin kupsahtanut. Vastaus oli että ”ei mutta jos sekin sattuu kuolemaan”. Joopa joo…
T:Kukkais”täti”
Roiskeläppiä ja korkeampaa matematiikkaa
Mikä kumma siinä on ettei aasiakkaiden päähän mahdu se, että tarjoushinnat koskevat tiettyjä, tarjouksessa mainittuja tuotteita. Olen useammin kuin kerran saanut huutoa osakseni kun vaikka Atrian mikropitsojen ollessa tarjouksessa ei Saarioista saa samalla hinnalla tai toisinpäin. Vaikka kauppamme käytäntönä on ottaa tuotteet takaisin (vaikka aasiakas olisikin ne ehtinyt jo kotiinsa kiikuttaa ja elintarvikkeet näin ollen joutuvat luonnollisesti hävikkiin) ei tämäkään tunnu kelpaavaan, vaan vastauksena on useimmiten marmatusta ”jotain pitsoja siellä oli, en mä jaksa niitä lappuja lukea”. Joo-o, mehän tilataan valmistajilta ”jotain pitsoja”, välillä tulee pakastetta ja toisinaan pelkkää tonnikalalättyä kolme laatikkoa, mutta ei voi mitään. Samoin poistotuotteiden ollessa alennuksessa voimme myydä niitä valikoimiin saatuja, oikeilta hyllypaikoilta löytyviä normaalihintaisia uutuuksia samaan hintaan kun kerran ovat lakanoita/lankaa/pattereita. HUOH.
Henkilökohtaisiin suosikkeihini lukeutuvat silti aasiakkaat, jotka tulevat kyselemään satunnaisten tuotteiden hintoja ja kampanjoiden voimassaoloaikoja osastolla työskentelevältä myyjältä ja pöyristyvät kun joudun asian tarkastamaan joko kassan tai etälukijan avulla – minähän muistan kaikki keskikokoisen automarkettimme tuotteet ean-koodeineen, tarjouspäivineen ja rajoituksineen, koska sellaisella datankäsittelykyvyllä olen luonnollisesti valinnut työpaikakseni kaupan enkä esimerkiksi sotilastiedustelua.
T:siili
Syö silmillään
Asiakas tuli lounasravintolaamme, joka oli tunnelmavalaistu kynttilöin juhlan kunniaksi.
Asiakas: ”Ai täällä on niin huonoa ruokaa että pitää syödä pimeässä.”
!?!?
T:Kani
Ulkomaan numeropalvelun arkipäivää
Keski-ikäinen, töykeä naishenkilö soittaa ulkomaan numeropalveluun.
Asiakas: ”Tarviin heti Markun numeron!”
Minä: ”Mistä maasta nyt on tarkoitus etsiä?”
A: ”No Thaimaassahan se on että sieltä tietenkin!”
M: ”Onko hänellä siis thaimaalainen puhelinliittymä?”
A: ”No ei tietenkään, kun ei se siellä asu!”
M: ”Ahaa. Jos hänellä on suomalainen GSM-liittymä, soitatte siihen ihan niin kuin hän olisi Suomessa, suuntanumeroita ei tarvita.”
A: ”No älä selitä siellä, ei mulla Markun numeroa ole, siksihän teille soitan!”
M: ”Mutta tästä ulkomaan numeropalvelusta saa tietoa nimenomaan ulkomaisista liittymistä.”
A: ”Älä sössötä vaan etsi se numero!”
M: *huokaus* ”No millä paikkakunnalla tämä Markku asuu Suomessa?”
A: ”Mistä minä tiedän, jossain Helsingissä tai Vantaalla tai jossain.”
M: ”Ahaa. Ja Markun sukunimi on..?”
A: ”No voi herranjumala, en mä nyt sellaisia muista! Etkös mitään tiedä? Virtanen se kai on.”
M: ”No 09-alueelta löytyy noin 180 henkilöä tällä nimellä, osaatteko kertoa tarkempaa osoitetta tai olisiko liittymä työpaikan kautta?”
A: ”Voi helvetti että te olette avuttomia siellä!! Mistä minä tietäisin? Haluan sen Markun numeron nyt heti!”
M: ”Mutta en osaa millään arvata ketä näistä lähemmäs 200 henkilöstä on juuri teidän etsimänne…”
A: ”Te olette sitten täysin hyödyttömiä, ette siellä löydä IKINÄ MITÄÄN!!!”
*klik* tuut tuut tuut*
T:”All we need is a little patience..”
Kiinteistöhuoltomiehen painajaisia
Olen toiminut kesätyöläisenä kiinteistöhuoltofirmassa muutaman kesän ja osan muutakin vuotta. Hoidettavanamme oli mm. rautatieasemaa, kaupan pihaa sekä huoltoaseman ulkoalueet. Työnkuvaan kuului myös lukuisat kerrostalokiinteistöt. Meillä oli myös päivystyspuhelin vikailmoitusten varalle. Siihen päivystyspuhelimeen EI tarvitse soittaa kello kolme aamuyöllä informoidakseen että jääkaapista kuuluu outoa hurinaa tai asunnon lämpötila laski kolme astetta. Näin vähäpätöisen asian takia ei kukaan lähde katsomaan mitä on tapahtunut.
Toinen rasittava piirre asiakkaissamme mm. rautatieaseman ulkoalueilta tupakantumppeja siivotessa ja roskiksia tyhjennellessä ihmiset kysyvät ”Voinko heittää tämän suoraan tuonne?” (tarkoittaen siis sitä laatikkoa mihin harjalla ne tumpit työnnellään). Niin, normaalistihan se heitetään suoraan maahan vaikka alle metrin päässä olisi tuhka-astia. Hankaloittaa hieman työtä kun pitää joka kerran availla sitä laatikkoa ja pysähdellä häirityksi jouduttuaan sanomaan että ei voi, tuolla on tuhka-astia. Emme ole liikkuvia tuhkakuppeja! Loppujen lopuksi alkoi tympiä hommat niin, että vaihdoin alaa.
T:kiinteistöhuoltomies
Mistä kenkä puristaa?
Olen kenkäkaupassa töissä. Eräänä päivänä liikkeeseen tuli nuori tyttö hätääntyneenä sanomaan että kengässä on jotain vikaa. Hän oli ostanut kengät toisesta liikkeestä, mutta toinen kenkä tuntui paljon pienemmältä ja pohja oli erivärinen kuin toinen. Otin kengän sisältä pois sinne unohtuneen sovituspohjallisen ja annoin kengät takaisin asiakkaalle.
T:Kenkätäti
Ne aukioloajat…
On se kumma vaikka ovessa lukee kyllä aukioloajat, silti ollaan nykimässä kahvaa jopa varttia vaille! Röyhkeimmät koputtavat ikkunaan. ”No, ku meillä on pöytävaraus…”. Niin onkin, kunhan avataan ensin. Ajallaan.
T:Pirkko-Liisa
