Arkistot: Lokakuu, 2007
I’m lovin it
Olen kassaneitinä pikaruokaravintolassa, ja vähintään kerran päivässä käy näin: Asiakas tulee puhelin korvalla tiskille, ei lopeta puhelua, vaan huikkaa siitä välistä: ”Kerrosateria”. No, yritän hiljaa ja varovasti kysyä juomaa. Vastaus tulee tiuskaisten: ”Cola!”. No olisihan minun pitänyt tietää. Sitten kun yrität vielä pähkäillä halutaanko ruuat mukaan vai syökö asiakas meillä, maksaako hän pankilla vai visalla… Viimein olen saanut rahastettua, eikä asiakas ole hetkeksikään lopettanut puheluaan. Yritän vielä perään huikata ”hyvää ruokahalua”, menee sekin kuin… hmm… kuuroille korville. 
Onkohan meillä asiakkaina jotenkin erityisen tärkeitä ihmisiä, kun eivät pysty minuutin kestävää tilausta tehdä ilman puhelinta toisessa kädessä?
T:willie
Lounaskassan ihanuus
Miksi, oi miksi, ihmiset, jotka ovat käyneet meillä vuosia (tunnistan tyypit kasvoista), kysyvät vieläkin samat kysymykset joka kerta?
Esimerkkejä:
- Niin paljonkos se nyt olikaan?
Asiakas on käynyt meillä noin kolmen vuoden ajan ja hinta ei ole muuttunut miksikään.
- Mitäs tämä nyt sitten on?
Jo käytävässä, ovessa, linjastossa sekä myös kassan vieressä ovat laput, joissa päivän ruoat lukevat. Onko aurakasvikset ja kalkkuna vindaloo todella niiiiin vaikea erottaa toisistaan?
- Mikäs näistä oli ekstraruokaa?
Koko firman olemassaolon ajan linjaston viimeisenä on tarjottu edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa ekstrana ilman lisäveloitusta seuraavana päivänä.
- Ottaisin vielä kahvin.
Niin, kun se kahvi on vain lounaan KANSSA ostettuna sen puoli euroa, ei jälkikäteen. Pilkunviilausta sinänsä, mutta ketuttaa ihmiset, jotka eivät osaa sitten edes jonottaa sitä vuoroansa vaan tunkevat vain kassalle jonon ohi ”ihan nopeasti vaan”.
T:Minn
Mämmiä, ja hankalaa tuotesijoittelua
Asiakas tuli hyvissä ajoin ennen pääsiäistä kyselemään josko mämmiä jo löytyisi valikoimasta. Vastasin, että kyllä, mutta vain pakastealtaasta.
Asiakas siihen sitten: ”No onko se sitten jäässä?”
(Hiljaa mielessäni: Toivottavasti…)
————————
Samalla viikolla eräs toinen rouva kysyi talkkunajauhoa. Neuvoin hyllypaikan vierestäni sanoen: ”Tuossa vieressä alahyllyllä.”
Asiakas: ”Entäs missä on omenaviinietikka?”
Minä: ”Tuossa seuraavassa hyllyvälissä siellä alahyllyllä.”
Asiakas: ”Taas alahyllyllä. Hmpfh.”
Minä: ”No jos kaikki tavaramme olisivat silmän korkeudella, niin tarttis varmaan laajentaa myymälää…”
T:Kikatus
Täyshoito
Meidän ravitsemusliikkeessä lounasta saa arkisin ma-pe. Sattui sitten eräänä sunnuntaina tulemaan mieshenkilö asiakkaaksi. Hän kysyi ensin, että onko lounaspöytä tänään, minä vastasin, ettei ole, mutta ala carte-listalta saa kyllä ruokaa. Mies katseli listaa hetken, kysyi sitten, että kuuluuko tähän hintaan mitään muuta. Mitä muuta? Kengän lankkaus ja thai-hieronta vai?!
T:Rushka
Promillien puhaltelua
Kävelipä sairaalan ensiapuun eräs vähemmistöryhmän edustaja.
Herra: ”Hai, pitäis saada puhaltaa!”
Minä: ”Yleensä nämä asiat hoidetaan poliisilaitoksella”.
Herra: ”No eihän sinne voi mennä ettei vaa pidätä”.
Annoinpa herran puhaltaa.
Herra: ”No, paljo näyttää?”
Minä: ”0.25 prom.”
Herra: ”Paljo raja on, saako ajaa?”
Minä: ”En suosittele jos on promilleja, mutta lakimääräisesti saatte kun raja on 0.5 prom.”
Herra: ”Et sie hyvä naine tajuu, et 0.25 on paljo enemmä ku 0.5!!!”
Nii no, mitä siihen nyt sanomaan kun tavaamaan herralle desimaaleja.
Tuntia myöhemmin mies tulee takaisin ja pyytää puhaltaa… Tällä kertaa 0.17 promillea ja kysyy josko nyt saa ajaa. Sanon herran voivan ajaa omalla vastuulla.
Kyseinen herra vaati vielä todistusta että on puhaltanut alle 0.5 prom. Siltä varalta jos vaikka poliisit pysäyttää ja pyytää puhaltamaan, niin on sitten todistus ettei suinkaan ole ratissa humaltuneena! Niinpä, todistus… miksei tietysti.
T:hoitsu
Laskutuksen kummallisuus
Työskentelen erään suuren lehtikustantajan asiakaspalvelussa. Tämän tästä asiakkaat soittavat valittaakseen laskusta, jonka ovat maksaneet reippaasti eräpäivän jälkeen. Tällöin järjestelmämme lähettää heille tietyn ajan kuluessa huomautuslaskun, jossa alkuperäiseen summaan on lisätty huomautuslisä. Voi sitä nillityksen määrää, jonka tämä 5 euron lisä aiheuttaa. Ja kaikki vain siksi, että asiakas ei millään voinut maksaa laskuaan ajoissa.
Kesän loppupuolella törmäsin myös useampaan kertaan asiakkaisiin, jotka valittivat heinäkuussa saapuneita laskuja koskevista maksumuistutuksista. Selitys kuului, että he olivat olleet heinäkuun lomalla, joten meidän olisi pitänyt ymmärtää olla lähettämättä laskuja. Täytyykin pyytää pomopuolelta kristallipallo, jotta näemme milloin arvon asiakkaat ovat päättäneet lähteä lomailemaan…
T:Lurkkipussi
Lasku vai laskut?
Tähän asiaan törmää ravintolassa työskennellessä joka ikinen päivä monta kertaa. Pöydässä on esimerkiksi kolme asiakasta, ja he pyytävät ”Saisimmeko laskun?”. Noh, viet sitten pöytään laskun, niin vastaukseksi saat ”Ai nämä on kaikki samassa?”. Yleensä…
No, ei siinä vielä mitään. Menet sitten ja erittelet ne, ja pahimmassa tapauksessa ne kuitenkin maksetaan samasta. Siis mistä tässä on kyse?
Toinen asia laskuista on se, että kuinka vaikeaa sitä on pyytää? Tuntuu, että jotkut aasiakkaat eivät edes tiedä, että sitä pitää pyytää; ei se automaattisesti pöytään kävele!
T:Ravintolatyöntekijä
Kuitti olisi kiva
Kauppakeskuksessamme on lähes vierekkäin halpatavarakauppa sekä ruokakauppa jossa työskentelen. Päivittäin törmää näihin ihmisiin, jotka vilauttavat toisen kaupan pussia ja kiekaisevat: ”Tää on sit tosta viereisestä kaupasta!”. Kun pyydän kuittia, niin tottakai se on jo ehtinyt hävitä jonnekin. Kyrsivät myös nämä ihmiset jotka sitten yksintein nostavat kassin hihnalle sanomatta mitään. Kerran sitten aloin tietämättäni piiputtamaan pussissa olevia sipsejä, karkkia yms. joita meilläkin myydään. Joudun kuitenkin pian lopettamaan vertahyytävään huutoon: ”Älä niitä rahasta, ne on maksettu jo tossa viereisessä kaupassa!!!”. Siis mikseivät voi vain näyttää sitä pientä paperia, jota kuitiksi kutsutaan?
T:Mapezu
