Arkistot: Lokakuu, 2007
Ostoksilla ilman silmiä ja järkeä?
Useammin kuin kerran päivässä törmää ”sokeisiin” tai ajattelemattomiin ihmisiin. Tässä parhaimmistoa:
- ”Missä teillä on sovituskoppi?”. Asiakas seisoo sen edessä.
- ”Kumpi näistä päiväpeitoista on isompi?”. Hinnasta voisi päätellä jos toinen on 15 ja toinen 35 euroa…
- ”Onko tämä tuplaleveä lakana?”. Asiakkaan peukalon kohdalla lukee ”tuplaleveä pussilakana”.
- ”Paljonko tämä maksaa?”. Asiakkaan nenästä noin 30cm päässä on A4 kyltti: 29,90.
- ”Tiedätkö noista tietokoneista?”. Hyllytän lakanoita toisessa päässä liikettä.
- ”Missä teillä on kassa?”. Niin… Varmaan uloskäynnin edessä, sen asiakas oli kyllä löytänyt…
- ”Onko tätä takkia teillä kokoa S?”. Jos vastaus on ei, niin jatkokysymys kuuluu ”Tarkistatko?”.
Juuri tämän takia en ole enää asiakaspalvelualalla. Pitää käydä välillä lataamassa pattereita jossain muualla.
T:Nancy
Tapahtuipa kerran maito-osastolla…
Yksi parhaista tapauksista oli asiakas joka pahimmassa lauantaikiireessä tuli ostamaan maitoa. Tälle asiakkaalle ei kuitenkaan riittänyt se että purkissa luki purkituspäivämäärä ja parasta ennen -pvm, vaan hän tinkasi minulta että milloin ja missä maito on lypsetty, ja mahdollisesti myös tietoa lehmästä josta maito on tullut. Kerroin että kaupassa meillä ei ole asiasta todellakaan tietoa, vaan että asiakas voisi itse soittaa tehtaalle ja kysyä asiaa. Tästäpä vasta asiakas kiivastui ja haukkui koko kaupan ja tietenkin erityisesti minut, tottakai. Alkoi hermo palaa ja lopulta kysyin tältä kyseiseltä keski-ikäiseltä asiakkaalta: ”Luuleeko rouva tosiaan että meillä on kaupan varastossa lehmiä joista myytävät maidot lypsetään, tai kuvitteletteko että myyjät käyvät ennen töihin tuloa lypsyllä maatilalla?”. Tähän ei rouva osannut antaa vastausta vaan poistui nopeasti paikalta.
T:Iso-M
Ja taas tuli potkut
Ollaan ravintolassa. Sisään pukkaa aasiakas, hyvässä laitamyötäisessä.
Sanot kohteliaasti, ”Nyt on hieman liikaa pohjia”.
Siihen tämä ”JohtajaKansanedustajaParempiIhminen” pillastuu, haukkuu sinut alimpaan kerrokseen ja antaa potkut. Tai viimeistään seuraavana päivänä hänen hyvä ystävänsä kippolan Omistaja antaa potkut.
Oletteko laskeneet koskaan kuinka monet potkut olette vuosien varrella saaneet? Ja monetko oikeasti?
T:Larry The Chef
Lahjat alelaarista… eiku omista kaapeista
Työskentelen kello- ja kultaliikkeessä, ja harva se viikko saa ihmetellä asiakkaiden saituutta. Lahjanostajien pihiys joskus ihan puistattaa. Esimerkki: mummeroinen tulee ostamaan kultaisia mummokorviksia. Mitäänhän mummo ei tietenkään osta, koska ”kaksikymmentä euroa on satakaksikymmentä markkaa, hui kauhistus!”. Syykin korvisten ostohaluun selviää: mummo aikoo ostaa itselleen uudet, ja antaa entiset, tismalleen samanlaiset korvakorunsa lapsenlapselle rippilahjaksi. Olisi edes perintökalleudesta kyse, mutta ei. ”Nämä ostin teidän edellisestä alennusmyynnistä”, selviää korvisten alkuperäkin. Kamalinta on, että vastaavaa tapahtuu vähintään kerran viikossa – asiakas ostaa itselleen jotain uutta siksi, että aikoo antaa jonkun käytetyn hilunsa/rihkamakellonsa lahjaksi. Luonnollisesti käytetty esine on myös käytetyn näköinen. Kas siinäpä lahjansaajalle arvostusta ja hyvää mieltä kerrakseen.
T:magenta
Liikaa rahaa
Työskentelen suurehkolla liikenneasemalla, ja työssäni minun edellytetään kysymään asiakkaalta ketjun omaa bonuskorttia. Kassalle tulee keski-ikäinen mieshenkilö ostaen kahvikupin. Noh, minunhan on kysyttävä sitä korttia AINA, vaikka ostos olisi 20 sentin arvoinen. Erehdyin sitten tämän virheen tekemään, ja sain vastaukseksi huudon, että ”minulla on tarpeeksi rahaa muutenkin, minä en tarvitse mitään köyhille tarkoitettuja kortteja… etkö kuule tyttö usko, että voisin ostaa tämänkin puljun”, jne… Mies jäi muutaman metrin päähän kassasta levittelemään lompakkoaan, ja esittelemään korttejaan ja rahojaan, eikä ilmeisesti huomannut kassalla olevasta jonosta kuuluvia naurunpyrskähdyksiä..
Muistakaa siis; etukortit ovat vain köyhille, omistanhan sellaisen itsekin.
T:Köyhä myyjä
Baaritiskin kiroukset
Olen baarissa töissä, jossa varsinkin viikonloppuisin on kova kiire.
Ärsyttävintä on asiakkaat, jotka huutavat kurkku suorana, että ”MIINUN VUOOROOO ON NYYYT!!”. Minä päätän, kenelle myyn, ja missä järjestyksessä, huutaminen saa vain hermostumaan.
Ja miehet kyselee mihin aikaan pääsen pois työvuorosta, aivan kuin olisin heidän matkaansa lähdössä. Jos asiakaspalveluun kuuluu hymyileminen, ei se tarkoita sitä, että haluaisin kanssasi naimisiin ja samaan sänkyyn ensi yöksi…
T:Sara
Puhelinvastaajan elämä
IT-helpparin roolissa pääsee ajoittain palvelemaan mukavia asiakkaita.
Tuttuja tapauksia ovat herrat, jotka eivät usko ettemme pysty auttamaan jos esim. wlan-yhteys ei enää toimikaan. Ja syyksi selviää naapuri joka on iskenyt suojauksen omaan verkkoonsa.
Tai että firman koneille ei saa asentaa waretus-softia. Ei vaikka lataisi suoraan omalle muistitikulle.
Myöskin täysin random kysymyksiä on joskus tullut. Kuten emaili: ”Hei, olen lähdössä 3kk Kanadaan. Mitä tarvitsen mukaani läppärin ja kannettavan lisäksi?”.
…
No, iloistahan tuollaisia ongelmia on ratkoa, mutta kannattaa ne omat piuhat tsekata jo ennen soittoa. 
T:”service desk päivää”
Mikä h*lvetin keskikokoinen?
Meidän limsa-automaatista saa 0.3l, 0.4l, 0.5l ja 0.65l kokoisia limuannoksia. Kun asiakas tilaa limpparia, kysytään että minkähän kokoinen muki saisi olla, niin huomattavan useasti vastaus on että ”laita vaikka toi keskikokonen”. Siinä sitten arvuutellaan, että kumpikohan kahdesta keskimmäisestä tällä kertaa mahtaa olla se ”keskikokoinen”.
T:Sini
