Arkistot: Marraskuu, 2007
Pohjasakka työskentelee pikaruokapaikoissa?
Olen muutaman kuukauden pätkissä työskennellyt parissakin eri pikaruokaravintolassa, joten yllättäen näitä juttuja riittäisi vaikka joka päivältä kertoa. Minua on esimerkiksi heitetty hampurilaisella ja yritetty hyvinkin aggressiivisesti maksaa luonnossa.
Ehkä paras kuitenkin kävi eräällä pohjois-savolaisella paikkakunnalla.
Kassalleni tuli kaksi keski-ikäistä mieshenkilöä. Toinen heistä tilasi HY-VIN SEL-KE-ÄS-TI AR-TI-KU-LOI-DEN aivan kuin en ymmärtäisi suomea tai puhetta ylipäätään. Kun kysyin millä juomalla ateriat laitetaan, mies pyöritteli hyvin näkyvästi silmiään että ”.. no Fanta!” niin. No, sitten käännyin poispäin laskeakseni Fantat herrasmiehille, kun kuulen miehen suhteellisen kovaan ääneen selittävän ystävälleen että ”on se surullista miten tällaisiin pikaruokaloihin pitää ottaa niin idioottia porukkaa töihin, että tuskin tuokaan on edes peruskoulua käynyt loppuun, että varmaan jotain vikaa aivoissa tuollaisilla, eihän tuollaista työtä muuten tekisi. Varmaan jotenkin puoliksi kehitysvammaisia nuokin. Ikuisestihan ne täällä töissä on kunnes hankkiutuu raskaaksi ja menee naimisiin ja alkaa käyttää huumeita, ei se muuten mutta jotenkin vaan ottaa päähän kun pitää asiakkaita tälla tavalla odotuttaa”. (??)
Ja selitys jatkui vaikka seisoin miesten edessä ja toivotin hyvää ruokahalua (tässä vaiheessa jo hieman hampaiden välistä).
Oli todella, todella lähellä etten kertonut että sain juuri opiskelupaikan hyvästä yliopistosta ja vaikeimmalta linjalta sieltä, hehe. Kun eihän pikaruokatyöntekijät voi samaan aikaan koulussa olla tai mitään!
T:niin
PMS-äidit kaupassa
Taas tänään tuli katsottua sivusta kun äiti itketti lastaan ihan turhaan ostosreissulla. Suorastaan provosoi lastaan sanomaan jotain mistä voi huutaa naarasleijonan lailla. ”Sano nyt millaiset kengät haluat…”. Lapsi näyttää, ja alkaa hirveä huuto että ”ei me tuollaisia sulle voida ostaa” (Ihan normaalit, edulliset ja hyvännäköiset ulkoilujalkineet, ja sellaisia olivat etsimässä). Sama jatkuu… ”etsi nyt ne kengät, ei meillä ole koko päivää aikaa täällä olla”. Mikään ei äidille kelpaa ja itkuhan siinä lapselle tuli ja jäivät kengät ostamatta. Viimeisin lause jonka kuulin oli: ”On se kumma kun ei osata sanoa että mitä halutaan…”. Niin…? Montako kertaa lapsi kertoi, aika monta?
Toinen ryhmä on ne, jotka antavat lastensa jauhaa yhtä ja samaa kysymystä kymmeneen kertaan, eivätkä vastaa. Vihdoin räjähtävät lapselle että: ”Älä -tana jankuta koko ajan!”. Jankuttaminen jäisi, jos lapsen ihan asialliseen kysymykseen vastattaisiin heti. Siinä saa sitten myyjäkin vielä jälkivihat niskoilleen kassalla, saa melkein väistellä niitä sarjatulena hihnalle lenteleviä terveyssidepaketteja. 
Eikä tämä ole kirjoitettu miehen näkökulmasta, vaan naisen joka ei voi ymmärtää kaupassa räyhäämistä ja lasten henkistä lyttäämistä.
T:Perhe on paras?
Ai minunko numero..?
Monesti ison operaattorin asiakaspalveluun soittaa ihminen ja sanoo että tästä laskusta on kysyttävää tai että numero pitäisi irtisanoa tms. Niinpä kysyn asiakasnumeroa tai puhelinnumeroa. ”Ai minunko numero?”, ”Ai mikä puhelinnumero?”. No, Martti Ahtisaaren varmaankin… Asiakkaalle sanon kohteliaasti että se numero mielellään minkä asioita käsiteltäisiin…
T:Aspalainen
Vapaan kasvatuksen tulosta
Olen tässä muutaman kerran ihmetellyt, miten lasten kanssa ostoksilla oikein käyttäydytään, tai siis että ei välitetä käyttäytyä ollenkaan.
Aivan uskomaton pikkuriiviö asioi äitinsä kanssa myymälässämme. Tämä riiviö roikkui vaaterekissä, työnteli ja törmäili ostoskärryillä päin lattiatelineitä, kaatoi ostoskoripinot lattialle, ja kertaakaan ei äityliini kieltänyt tai komentanut lasta.
Tämän riehumisen jälkeen mukula livahti kassatiskin taakse ja iski näppinsä viereiseen kassakoneeseen. Ja hakkaamalla näppäimistöä sai koneen sekaisin. Tässä vaiheessa otin ohjat omiin käsiini kun äidistä ei siihen ollut, ja irrotin muksun kassakoneen kimpusta ja sanoin, että kun tänne kassan puolelle ei oikein ole muilla asiaa. Äiti ei kertaakaan edes pahoitellut. Totesi sitten vain rakkaalle mussukalleen: ”Älä kulta viitsi, kun täti yrittää tehdä siellä töitä!!!”.
Kyllä teki mieli vähän ruveta antamaan sille riiviölle ja äidille hieman tapakasvatusta…
T:Just wondering
Käytkö sä usein täällä töissä?
”Ooks sä töissä täällä?”
-Ei, en suinkaan. Tämä kirkkaanvärinen haalarimainen asuni, jossa lukee kaupan lisäksi myös oma nimeni, on silkka ‘fashion statement’.
Nykyäänhän kaikki kaupassa töissä olevat ihmiset eivät tietenkään ole kaupan omaa vakihenkilökuntaa, eikä esimerkiksi vartiointiliikkeen tyypeiltä välttämättä saa vastauksia tuotteita koskeviin kysymyksiin, mutta kyllä, yleensä työasuiset henkilöt liikkeen sisätiloissa ovat siellä töissä.
T:siili
