Arkistot: Marraskuu, 2007
On se niin vaikeaa
Olen töissä pienessä hampurilaispaikassa. Työn iloina saa nauttia päivästä toiseen kaikenlaisista (a)asiakkaista.
En missään nimessä ole rasisti enkä pidä ketään tai mitään itseäni alempiarvoisena, mutta ainakin omapohjaisten kokemusteni perusteella on pakko myöntää että eräät stereotypiat eivät ole kaukana todellisuudesta; työpaikallamme onkin tapana ottaa 2 kappaletta kuitteja romanien asioidessa meillä. Syynä tähän uskomaton tarve vaihdella tilausta 14 kertaa. Tuntuu olevan vaikea tajuta että PIKA-ruokaravintolassa on tosiaankin ideana pitää tilaukset pääpiirteittäin nopeina, eikä tulla 5 henkilön kesken tilaamaan ateriat, joissa jokaisessa juustohampurilaisen sisälle tulee aivan eri täytteet. Arviolta 80% romani-asiakkaiden hampurilaisista on ”omilla mausteilla”, joten muut asiakkaat kärsivät tästä palvelun hidastumisena.
T:Kyrsiintynyt purilaisenpaistaja
Puuvillaa sen olla pitää
Töissäni kangaskauppiaana törmäsin asiakkaaseen, joka tarvitsi suuret määrät paksuhkoa kangasta asuntovaunun patjojen päällystämiseen. Esittelin sitten hänelle sisustukseen tarkoitettuja kankaita, jotka käyttötarkoitukseensa nähden olivat kaikki jotain tekokuitua. Nainen sanoi jyrkästi että ei, ei käy, sen pitää olla täyttä puuvillaa. Näytin sitten hänelle Intian puuvillaa, paksuhkoa, mutta ei kovin kulutusta kestävää, siksi en sitä sitten hänelle suositellut. Nainen alkoi jo turhaantua meidän surkeisiin valikoimiin ja kyselin, miksi sen pitää olla juuri puuvillaa, kun nämä muut kankaat soveltuisi sisustustarkoitukseen paljon paremmin.
Nainenpa sitten kertoi; pariskunta oli ahkeria tupakoitsijoita ja viinakin maistui, eli turvallisuussyistä: puuvilla ei syty palamaan!
Naurunpidättelyn lomassa informoin sitten aasiakasta; kyllä se puuvilla palaa, nopeasti ja komealla liekillä, se kun on periaatteessa kuiva kasvin osa…
T:kangaskauppias
Niin perin hauskaa TAAS
Kaupan kassalla työskennellessä kuulee monia tälläkin sivustolla mainittuja ”hyviä vitsejä”. Itseäni suuresti ärsyttävä heitto liittyy pikkurahoihin.
Jos asiakkaan ostosten loppusumma oli esim. 14,20€, saatoin usein kysyä ”Oisko sulla 20-senttistä?” (pikkurahat olivat usein kassasta vähissä, eikä yksin työvuorossa ollessa ole juurikaan aikaa lähteä takahuoneeseen rahaa vaihtamaan). Erittäin yleinen vastaus yleensä n. 20-30 -vuotiaan nuoren miesasiakkaan suusta oli ”Ei mutta tällanen suunnilleen 13-senttinen olis” ja röhönaurut päälle.
Joo, se EI ole hauska juttu kun sen kuulee useita kertoja viikossa.
T:Ex-siwalainen
Yritys hyvä…
Keski-ikäinen herra kömpii sisään ravintolamme ovesta eräs perjantai-ilta kaverinsa kanssa ja tahtoisi kovasti ruokaa. Sedät on kuitenkin sen verran maistissa, että heidän pääsynsä putiikkiin evätään.
N. puoli tuntia myöhemmin soi puhelin, ja siellä mies varaa pöytää kahdelle hengelle. Huomaan miehen puheesta hänen olevan humalassa, mutta puhelimessa kuntoa on vaikea arvioida kovinkaan tarkkaan.
A: ”Olisko tilaa kahdelle hengelle?”
T: ”Mihinkäs aikaan olisitte tulossa?”
A: ”Ihan tuossa reilun kymmenen minuutin päästä.”
T: ”Juu, kyllä kaksi saadaan mahtumaan, milläs nimellä laitetaan?”
A: ”……nen”
T:”Selvä, tervetuloa”
No kymmenen minuutin päästähän sieltä kyseisen varauksen tehnyt tyyppi suoriutuu sisään kaverinsa kanssa ja keitäs he ovatkaan; No tietenkin ne jo kerran aiemmin ulos heitetyt herrat. Kovasti yrittivät jankata, että ”no mutta kun meillä on pöytävaraus!” Mutta ei auttanut edes pöytävaraus, kun promilleja oli edelleen ihan tasan yhtä paljon kuin edellisellä yrittämällä.
Eli pöytävarauksen tehneitä ei tietenkään koske samat kriteerit kuin muita, vaan sisään pääsee millaisessa rapakunnossa tahansa… 
T:Pii
Mitä tapahtui?
Olin kassalla aivan normaalisti, iloisena ja hymyilevänä. Pian tuli nainen ja otin hänen ostoksensa ihan normaalisti. Sitten kerroin hänelle ostostensa summan ja hän alkoi HUUTAA: ”Laskutitko jo tuon muovipussin?”. Sanoin hänelle: ”Anteeksi, en huomannut muovipussia” ( se oli jäänyt piiloon seuraavien ostosten alle ). Hän paiskasi rahat käteeni ja sanoi oikein piilov***uillen ”kiitos erittäin ystävällisestä asiakaspalvelusta” ja mulkoili minua koko sen ajan kun oli siinä kaupassa.
En tajunnut mitä tein väärin, mutta hän tosiaan pilasi hyväntuulisuuteni.
T:Nops
Vieläkin hytisyttää
Tapasinpa kerran – aivan aikuisten oikeasti – sekopäisen asiakkaan. Tästä on onneksi jo kauan…
Pikku teininä olin erään kesän kesätyöläisenä perhetuttavan korukaupassa. Kyseessä ei siis ollut kultakauppa vaan rihkamakoruja myyvä liike ja tein ”aamuvuoroa” eli pääsin töistä puolen päivän maissa.
Eräänä päivänä tuli riipuksia katsomaan tarkasti suittu rouva. Hankala kuvailla muuten, mutta ”Täydellisten naisten” Bree on samaa sarjaa. Ei yksikään hius vinossa, vaatteet laadukkaan näköiset jne. Pelottavaa oli ilme: ylilempeä hymy, joka ei väistynyt sitten hetkeksikään. Kaulassa oli hopeinen suurehko risti.
Rouva halusi nähdä lisää ristejä. Esittelin niitä, hymisten kohteliaasti joka toisessa lauseessa esiintyvälle Jeesus-pelastaa -kommentille yms käänny!-usko! -kehotuksille. Yksi miellyttävä risti sitten löytyikin, mutta rouvalla ei ollut tarvittavaa summaa mukanaan. Varasin ristin hänelle, mutta unohdin laittaa siitä merkinnän (PRRRT! iso virhe) muita työntekijöitä varten.
Joten kun rouva tuli seuraavana päivänä ostamaan ristiä, joku olikin myynyt sen jo. Syy oli tietystikin minun. Pyytelin anteeksi, mihin sain vastaukseksi
- täyden hiljaisuuden ja sen helkkarin pelottavan hymyn.
Muistelin erään toisenkin ristin olleen rouvan makuun joten ehdotin sitä. Rouva kysyi minulta yltiölempeästi kuvittelinko todella, että tämä korvaisi hänelle juuri sen ristin jonka hän olisi halunnut? Ja hymyili. Jatkuvasti.
Epätoivoissani tarjosin lopulta hyvityksenä 20% hinnasta pois jos jokin toinen kaunis risti löytyisi tai voisin myös kutsua työnantajani paikalle (sillä rouva ilmoitti pysyvänsä liikkeessä siihen asti, että ”asia saataisiin ratkaistua”) neuvottelemaan. Molemmat ehdotukset hyväksyttiin. Soitin pomon numeroon – nuorena työntekijänä hän ei jättänyt minua koskaan pitkäksi aikaa itsekseni liikkeeseen vaan oli aivan vieressä, jos sattuisin tarvitsemaan apua. Sillä aikaa rouva oli katsonut itselleen kelvollisen ristin ja maksoi sitä juuri työnantajani saapuessa liikkeeseen.
Aloitin hermostuneena selittämään miten oli käynyt. Päästyäni jutun loppuun pomoni kysyi rouvalta, oliko kaikki nyt kunnossa. Rouva myönsi, että ”hänen kohdaltaan kyllä”. Sitten hän hymyili vaihteeksi minulle ja sanoi:
”Nyt sinä varmaankin saat potkut, vai mitä?”
Minä: ”…häh?” (toinen virhe: asiakaspalvelija sanoo aina ”anteeksi kuinka?” 
)
Rouva: ”Teit minulle pahan mielen ja työnantajasi menetti rahaa takiasi. On vain oikein että sinua rangaistaan.” *kestohymy*
Syvä hiljaisuus. Tuijotamme kaikki kolme toisiamme vuoron perään. Alan melkein itkemään. Pomo kaivaa taskustaan kympin ja lähettää minut kahvitauolle jääden itse rouvan kanssa ”asiaa selvittämään”.
Kuulin myöhemmin ettei rouva ollut ollut ihan tyytyväinen ”rangaistukseeni” ja että liikkeen omistajan pitäisi vastata teoistaan taivaan porteilla ja minun itseni joutua ihan helvettiin asti ja jotain käytännönläheisempiäkin uhkauksia tuli… No, rouva sai porttikiellon, ensimmäisen ja ainoan siihen liikkeeseen ikinä. En voi sanoa että olisi tullut ikävä.
T:ellana
Festariaasiakkaat
Monta vuotta festivaaleilla järjestyksenvalvojana toimineena voinen antaa muutaman, hyväksi havaitun neuvon:
- Järjestyksenvalvojana, jolla on suoritettuna viimeisimpien määräysten mukainen järjestyksenvalvojakortti, olen tietoinen siitä, mitä sinä saat juhlillamme tehdä ja mitä et. Voit luottaa siihen.
- Jos portsari on sinulle ollut baarissa viikko sitten epäoikeudenmukainen, älä pura sitä minuun, koska minä se en ollut.
- Sinulla ei missään tilanteessa ole oikeutta tulla koskemaan minua, ei varsinkaan nipistelemään tai läpsimään. Vai läpsitkö bussikuskeja tai nipisteletkö kaupantätejä?
- Juu, tiedetään, olet maksanut tapahtumaan osallistumisestasi. Ellet ole, sitä enemmän toivon, että käyttäydyt hyvin. Maksamiseen vetoaminen ei kuitenkaan suo sinulle mitään etuoikeuksia muihin asiakkaisiin nähden.
- Minulle on aivan sama oletko kunnanjohtaja, päälavan tähti tai presidentti, samat säännöt koskevat myös sinua. Passistasi ja rannekkeestasi kyllä näen minne sinulla on oikeus mennä.
- Ravintola-alue on ravintola-alue myös festivaaleilla vaikka se olisi erotettu lippusiimalla. Et voi viedä tuoppia ulos ravintolan anniskelualueela, vai voitko tehdä esimerkiksi niin että otat pizzan ja kaljan mukaan vaikkapa Rossosta?
- Ei, me järjestyksenvalvojat emme keksi sääntöjä. Osa säännöistä on meille annettu tapahtumajärjestäjän, osa Suomen lain toimesta (ks. kohta 1).
- Kuitenkin, huomiothan tehtäväni mikäli sinulla on jotain kysyttävää. Järjestyksenvalvojana osaan auttaa sinua kun kaipaat ensiapua tai olet hukannut jotain muutakin kuin järkesi. Opettelemme vesipisteet, ravintola-alueet, poistumisreitit, lavojen sijainnit, ensiavun, löytötavaroiden ja infopisteiden sijainnin, mutta miksi meidän pitäisi tietää kuka soittaa huomenna klo 18 tai kuinka monta euroa kalja maksaa teltassa. Aina voi kysyä, mutta älä kimpaannu, ellen tiedä.
- Alkoholista huolimatta, käyttäydy kuin olisin ihminen. Järjestyksenvalvojista monet tekevät tätä työtä vain keikkaluontoisesti eikä meitä kiinnosta tulla palvelemaan yleisöä, joka ei meitä osaa arvostaa. Muista, että ellei järkkäreitä saada, ei tapahtumaa voida järjestää. Meidät velvoittaa paikalle laki, emme ole kiusaamassa sinua huviksemme.
- Pidä huolta itsestäsi ja muista. Koeta toimia niin, että itselläsi ja kanssaihmisilläsi olisi hyvä olla. Esimerkiksi 30 000 ihmisen tapahtumassa voi olla vaikea löytää sinua tukehtumassa oksennukseesi teltassa. Autathan muita tai etsit ainakin järjestyksenvalvojan paikalle selvittämään tilannetta.
Huomautan, että nautin ennen kaikkea niistä asiakkaista, joita pystyn auttamaan ja tekemään heidän juhlastaan omalta osaltani onnistuneen. Koetathan sinäkin tehdä minun tapahtumastani onnistuneen.
Sivuhuomautuksena vielä, että hankalimpia festariaasiakkaita ovat lähes poikkeuksetta keski-ikäiset maailmanomistajat, nuoret osaavat arvostaa vapaaehtoistyöntekijöitä.
T:Järkkäritär
Aamuäreää kahvittelua
Useiden vuosien takaa on jäänyt muistiin tapaus, joka nykyään enää vain huvittaa.
Olin aamuisin töissä ravintolan siivoojana, työaika 3 tuntia eli kiirettä piti. Olin ravintolan takaovella viemässä roskia roskikseen, kun keski-ikäinen pariskunta käveli viereeni. Rouva kysyi milloin ravintola aukeaa. Kerroin kohteliaasti (vaikka ne aukioloajat olisi luonnollisesti löytyneet sieltä etuovelta) että paikka aukeaa tunnin päästä, kymmeneltä.
Lähdin kävelemään heistä poispäin, hieman kauempana olevia roskiksia kohti ja he lähtivät kävelemään toiseen suuntaan, kohti lähellä olevia pikaruokaketjun ravintolaa ja huoltoasemaa. Kun tulin takaisin roskiksilta, tuli myös pariskunta takaisinpäin. Kohdallani rouva tiuskaisi erittäin kiukkuisena: ”Kun kumminkin kuulit kuinka puhuimme tuohon hampurilaispaikkaan kahville menosta, niin mikset sanonut että se aukeaa vasta yhdeltätoista?! Ei ihmekään että olet vain siivoojana, kun olet noin tyhmä”. Jätin kommentin kokonaan huomioimatta. Sovittakoon kyseisen rouvan mielenrauhan vuoksi vaikka että ihan vaan tyhmyyttäni..
Ja kyllä vaan, yleensähän kuitenkin opettelin ulkoa kaikkien muiden palveluntarjoajien aukioloajat ihan vaan varmuuden vuoksi. Silloin tuo kommentti otti päähän niin vahvasti, että uteliaisuuttani tarkistin vielä läheisen huoltsikan aukioloajan. Kukaan ei ilmeisesti ollut osannut rouvalle kertoa että siinä hampurilaispaikan vieressä oleva huoltoasema kyllä oli jo auki, kahviakin varmasti sieltä olisi saanut…
T:Tyhmä siivooja
