Arkistot: Joulukuu, 2007
Markat ja eurot vertailussa
Tosi ihkut äiti ja tytär tulivat ”ostoksille”. Keski-ikäinen äiti alkoi nurista lujaan ääneen – niin että kaikki muutkin alueella olleet kääntyivät katsomaan – kuinka tuote maksaa 30,-. Käännyin ihmeissäni katsomaan mistä kenkä puristaa, ja 5e hintalapun nähdessäni melkein kirkaisin kauhusta. Äiti ja tytär näyttivätkin perävaloja putiikilleni pian. Pitäisiköhän minunkin mennä lähimmälle bensikselle kiljumaan että kauheaa; bensa maksaa 8,- litralta tai tupakka-aski 25,-? Häh?! Ei kukaan täyjärkinen enää vuonna 2007 joulukuussa voi verrata markkoja ja euroja. Tai sitten voi.
T:Pikkukauppias
Liikenneaseman ongelmia
Työskentelen pääkaupunkiseudulla liikenneasemalla. Mielestäni rasittavimmat asiakkaat ovat etuilijat ja muut jotka luulevat saavansa jotain etuisuuksia jotka eivät heille kuulu.
Meillä on myymälässä kolme RAYn peliautomaattia pääkassan kanssa samassa linjassa 90 asteen kulmassa jonoon nähden. Jono on pitkä, on mahdollisesti ruuhkaa. Yritän keskittyä vain jonoon niin kuin pitäisikin, vaan eikös siellä sivulla pelikoneilta päin tule joku mummo melkein kassaan kiinni vaatimaan pelirahaa. Yleensä olen ystävällisesti sanonut että annan kunhan jono on purettu. Arvatkaas vaan käykö tämä rouvalle. EI, kun sinä annat sitä rahaa nyt. Pari kertaa olen antanut ihan vain sen takia että pääsen rouvasta eroon, nykyjään jätän hänet huomioimatta ja pienen tovin kuluttua rouva joko poistuu myymälästä tai menee sinne jonon jatkeeksi.
Ilmaista kahvia pitäisi jakaa melkein puolille juomaan tuleville. Milloin on muka liian kuumaa (levyn lämpötila on ollut sama vuosia), laihaa tai vahvaa (100 grammassa pussissa on tietty heittoja mutta…), tai seisonutta (aina ei kerkiä laittaa uutta pannua esille ennen kuin asiakas on siitä vanhasta kaatanut).
500 euron setelit. En todellakaan rupea antamaan asiakkaalle edes holvista viimeisiä seteleitä jotta hän saisi isomman pienemmiksi. Mielestäni 500 euron seteli on liian iso Suomen ilmastoon.
Että tämmöstä.
T:saludo
Kohtaaminen kahvilassa
Ollessani töissä myyjähenkilönä kahvilassa kävi välillä kummallisia aasiakkaita mutta eräs tapaus jäi mieleen.
Olin töissä työkaverini kanssa iltaviiden aikaan ja kahvilassa oli pari asiakasta. Sisään saapuu laitapuolen kulkija sekavassa mielentilassa käsissään lautanen, jolla on raakoja kananpaloja jonkinlaisessa sörsselissä. Mies kävelee kahvilan tiskille suhisten hampaidensa raosta asiakkaille jotain sekavaa.
Hän saapuu tiskille ja ojentaa lautasen minulle ja sanoo aggressiivisella äänensävyllä ”Voisitsä lämmittää tän mikrossa?”. Totean, että en voi, ainakaan ilmaiseksi. Mies kaivaa taskustaan 5 euroa ”lämmityspalkkaa”. No, tein työtä käskettyä, kanat 15 minuutiksi mikroon.
Odotellessa mies keskustelee kanssani rauhallisesti mutta äärimmäisen epäloogisesti. No, otan lautasen mikrosta ja mies ottaa sen minulta kauniisti kumarten ja kiittäen ja poistuu ovesta ulos. Rahat iskin kiltisti kassaan.
Olin hämmentynyt. 
T:Ramses
PS. Saman herran kanssa oli useampiakin vastaavanlaisia tragikoomisia kohtaamisia. 
Taksi
Olin töissä ravintolassa jonka keittiö on melko myöhään auki – n. puoleen yöhön – ja muuten suljemme 01-02 päivästä riippuen. Juuri kun olin sulkemassa ja viimeiset asiakkaat olivat lähdössä, samalla oven avauksella sisään paukahtaa keski-ikäinen pariskunta ruokaa kyselemään. Samalla kun jatkan töitäni kerron heille, että olemme juuri sulkemassa ja keittiökin on mennyt jo tuntia aikaisemmin kiinni… Suosittelen heille läheistä ravintolaa jonka keittiö on vielä auki. Koska paikka ei ollut heille tuttu, suosittelin taksin ottamista ja neuvoin lähimmälle taksitolpalle: samaa katua 20m alaspäin.
Tässä vaiheessa rouva KÄSKEE minua soittamaan heille taksin. Ilmoitan, että koska ravintola on jo suljettu ja minulla on jo kiire sulkemisen kanssa, en ehdi ja neuvon uudestaan tolpalle… Kuitenkin työkaverini soittaa heille taksin, kun oli jo omat hommansa saanut päätökseen.
Tästä rouva innostuu ja ilmoittaa minun olevan väärällä alalla koska en halua heitä palvella, ja kuinka tämä toinen työntekijä on asiakaspalvelun ammattilainen ja tämä toiminta on minulta vaan laiskuutta ja haluttomuutta hoitaa minulle annettuja työtehtäviä. Että muualla kyllä on autettu asiakasta jos hän sitä tarvitsee… Kaikki valitus siis sillä aikaa kun heille jo taksia soitetaan!
Tottakai soitan taksin jos minulla on siihen aikaa… mutta sen vaatiminen sulkemisen jälkeen ja henkilölle joka ei edes ole asiakkaamme ja ”luvattomasti” sisällä! Vielä lähtiessään rouva katsoi tarpeelliseksi kiittää kollegaani hyvästä palvelusta ja huomauttaa minulle, että huonompaa palvelua hän ei ole koskaan Suomessa saanut! Ja jos TODELLINEN asiakaspalvelija ei olisi tullut paikalle rouva olisi kyllä laittanut asian eteenpäin.. On yksi asia hoitaa työnsä hyvin, mutta ei kai kukaan voi olettaa saavansa missään muuallakaan palvelua sulkemisajan jälkeen!
T:kyyppäri
Ei hampurilaisia rahvaalle
No niin, elikkä olin eräässä hampurilaisravintolassa töissä joka tarjoaa 1 euron hintaan juustohampurilaisia.
No eräänä perjantai-iltana taas humalaiset palaavat baarista nälkäisinä ja jonoa syntyy pakosti.
Eräs aika päihtynyt – jääkiekkoilijanakin tunnettu – pukumies närkästyi jonottamiseen ja huuteli jonossa ihmisiä köyhiksi… Kun hänen vuoronsa tuli, hän tilasi 100 juustohampurilaista ja Big Mac -aterian.
Kyseltiin että itsekö aikoo syödä? ”Niin, minä syön, en ole mikään mäkihyppääjä”.
Mies maksoi pankkikortilla ja huusi kovaan ääneen: ”Täällä ei sitten tarjoilla rahvaalle!”.
Siinäpä sitten 100 kpl juustohampurilaisia neljälle eri tarjottimelle laitettuna vietiin miehelle pöytään ja kiitokseksi siitä saatiin: ”En mä tota p*skaa syö”.
T:mäggäri
Mihin ootte piilottaneet?!
Isossa tavaratalossa työskentelevänä kuulee melkein päivittäin asiakkailta: ”Mihin ootte piilottaneet sokerit?!”.
Juu, me myyjäthän tylsyyttämme lievittääksemme piilottelemme tavaroita paikasta toiseen, jotta ihanat asiakkaat, jotka ovat liian laiskoja etsiäkseen itse tuotteen, voivat tulla viisastelemaan meille.
T:likkavaa
Järjenkäyttö sallittu
Työskentelen toisinaan myymälämme lihatiskillä, jossa on myös lämpötiski, mistä saa broileria, kylkeä, ulkofilettä yms. lämmintä ruokaa. Usein kuitenkin siinä kuulee seuraavanlaisen kysymyksen : ”onko nämä tuotteet lämpöisiä tai ovatko ne paistettu/valmistettu tänään?”.
Kerran työkaverini tokaisi kuitenkin eräälle asiakkaalle hänen kysyessään onko se broileri varmasti tänään paistettu, että ”ei, kun viimeviikkoisia tässä vaan lämmitellään!”. Oli siinä naurussa pitelemistä kun katsoi asiakkaan ilmettä! Toisinaan tekisi itsekin mieli vastata näin… Hehe, naurattaa vieläkin.
T:Broiskunpaistaja
Hotellin respalla
Olin kesätöissä pienessä hotellissa, jossa oli myös pubi. Työskentelin iltaisin pubissa ja hoitelin huonevarauksia. Illat oli yleensä lepposia ja rentoja. Yksi asiakas jäi kuitenkin mieleeni tuolta ajalta. Se itse asiassa taitaa olla koko baariurani hirvein asiakas.
Oli normi perjantai-ilta ja olin lopettamassa iltaa; tilitin yms, mitä nyt lopetukseen kuuluu. Joskus neljältä soi puhelin, känninen keski-ikäinen nainen kysyi onko meillä tilaa. Vastasin että on, mutta vain savullisia. Painotin moneen kertaan, että ainoat vapaat huoneet ovat savullisia. Nainen ilmaisi että käy hyvin. Sitten annoin opastuksen, että jätän avaimet hotellin edustalle postilaatikkoon. Kehotin naista noutamaan ne sieltä ja täyttämään yhteystiedot aamulla (hotelli oli yksityinen, ja virallisia toimintaohjeita ei ollut juurikaan). Noh, olin juuri lähdössä kotiin kun oveen hakattiin melkoisella voimalla. Menin katsomaan, että mitä ihmettä. Siellä oli oksennuksessa yms nainen ja samassa kunnossa joku epämääräinen jamppa. Avasin oven ja sanoin: ”Hei vaan, eikös me sovittu jotain siitä avaimesta?”. Tähän jamppa latasi: ”Turpa kiinni poika!”. Ihanaa. Ajattelin että kun nämä tomppelit nyt tässä on, niin täytetään nämä lomakkeet samalla. Kyllä, se oli hyvä idea! 15-25 minuutin raputuksen jälkeen sain yhteystiedot ja sain otettua maksun yöstä. Tietysti minulta yritettiin tämän jälkeen ostaa alkoholia ja ruokaa. Sitten sain ohjattua ne huoneeseen ja se oli ehkä elämäni paras hetki. Poltin siinä tiskillä hermoröökin ja nousin ylös tarkoituksena oli vihdoin lähteä kotiin. Kuinka ollakaan jamppa juoksee alas ja huutaa kurkku suorana: ”Toihan huone on s**tana savullinen!”. Jäädyin täysin moisesta idiotismista ja yritin selittää, että sovin kyllä tämän naisen kanssa. Jamppa ei kuuntele yhtään, huutaa vaan että rahat takaisin ja kunnon korvaukset käteen. Noh, ei siinä mitään: kassakaappi auki ja käteistä esiin. Koko tuona aikana sen jampan nainen ei sanonut mitään, vaikka hän sen huoneen oli tilannut (tiennyt aivan täysin huoneen savullisuudesta). Lopulta kovan väännön jälkeen tämä pari lähti ja minä harkitsin alan vaihtoa.
T:Marko
