Arkistot: Joulukuu, 2007
Kokemuksia grillimyyjä-uran alkutaipaleelta
Nautin asiakaspalvelusta, mutta en niin kovin känniääliöistä, öykkäreistä tai turhan juoksuttajista. Onneksi suurin osa asiakkaista on todella herttaisia.
Olen toiminut grillimyyjänä jo varteenotettavat kymmenen vuotta, ja alkuvaiheessa uraani olin sellaisessa työpaikassa että minulta kyllä otettiin luulot pois ammatinvalinnan ruusuisuudesta sekä pihin työnantajan, v-mäisten työkavereiden että humalaisten asiakkaiden taholta. Tein siis yksinomaan yövuoroa suositussa keskustagrillissä, jossa oli asiakkaille ruokailutila. Työvuoromme loppui kello 5 aamulla, tai siis palkka juoksi siihen asti. Ovi pidettiin käytännössä auki siihen asti kun asiakkaita riitti, ja loppusiivousta tehtiin siinä samalla.
Nuorimpana työntekijänä minulle yleensä nakitettiin siivoustehtävät, joihin kuului mm. lattioiden pesu kontaten sekä koko kadunpätkän alueelta grillijätösten keräily (omistaja ei raaskinut palkata huoltoyhtiötä). Kaikki siis omalla ajalla. Todellinen riistopaikka. Ja minä nuori, naiivi ja rahan tarpeessa.
Kerran sitten sattui pieni, hauska tapaus. Asiakkaanani oli komea nuorimies joka käyttäytyi täysin asiallisesti. Hänen takanaan oli jonoa. Olin juuri saanut maksun häneltä, kun hän jo tarjosikin hampurilaisensa takaisin ”voisitko pitää tätä hetken?”. Mikäs siinä, mutta samassa tämä hyväkäytöksinen tyyppi kääntyi ja mottasi takanaan tulevaa suoraan päin näköä niin että veri lensi laajassa kaaressa pitkin asiakastilan lattioita ja seiniä.
”Niinpä niin” ajattelin ja onnistuin häätämään molemmat kahakan osapuolet grillin sisätiloista ulos. En tiedä mistä riita syntyi eikä kiinnostanutkaan. V*ttu. Mielessä pyöri vain että kukahan ne veret sieltä lattialta joutuu taas konttaamaan…
T:Kioskin täti
Pöytävarauksista
On suotavaa varsinkin viikonloppuisin tehdä varaus etukäteen… Turha ilmestyä lauantai-iltana tiskille ja kysellä 20 hengen pöytää ja sitten pohdiskella, että näkyyhän tuolla muitakin isoja seurueita.
Se, että teillä on pöytä varattuna, ei tarkoita että voitte sivuuttaa pöytiin ohjauksen. Kun asiakaspaikkoja on lähelle 400 et varmasti löydä pöytääsi omin avuin! Myöskään se että olet ennen istunut jossain tietyssä pöydässä ei tarkoita, että istuisit siinä myös tällä kertaa.
Jos soitatte puoli tuntia ennen tuloanne ja haluatte tehdä varauksen ja ystävällisesti ilmoitan että kyllä pöytä löytyy ilman varaustakin, mutta aikarajallinen, on turha paikan päällä inistä, että ”Mikäs tämä aikaraja nyt on? Ensin ei anneta tehdä varausta ja nyt ilmoitetaan aikarajasta?”… Varausta tai ei, aikaraja olisi silti sama koska pöytään on tulossa myöhemmin toinen varaus… Yritä siinä sitten selvittää että miksei ole aikarajattomia pöytiä, vaikka etukäteen yritettiin varata!
Vain koska teille varattu pöytä ei olisi teidän mielestänne viihtyisin, se ei tarkoita että voin katsoa koko järjestyksen uudestaan niin että pääsette tuohon ”kivempaan” pöytään. Jos teitä on kaksi ja kyseessä on suurempi esim. 8 hengen pöytä, en oikein voi vaihtaa varauksia päittäin, jos jo kerran olen ilmoittanut, että tässä on teille varattu pöytä. Ja kerrottuani kysyttäessä muihin pöytiin tulevan varauksia, on turha osoittaa jokaista pöytää erikseen ja kysyä voitteko siirtyä siihen… Jos vaihtoehtoja olisi, olisin sen teillä esitellyt kun kysyitte.
Lopuksi kun varaatte pöytää ja teiltä kysytään henkilömäärää, ilmoitatte esim. 8 henkilöä. En välttämättä pysty kiireiltana teille lisäpaikkoja järjestämään… Se ei ole huonoa asiakaspalvelua minun osaltani, vaan omaa tyhmyyttänne kun ette ole ilmoittaneet lukumäärää oikein! Jos pöytä kuitenkin saadaan järjestettyä, olisi mukavaa saada edes pieni kiitos siitä, että korjaan teidän virheitänne!
T:kyyppäri
Eläintarhassa eläintarhan tavalla…
Nämä pätee varmaan kaikkiin kioskeihin varsinkin kesäaikaan:
- On myyjän syy ettei 2m x 2m kokoiseen kioskiin nyt mahdu yhtä isoa jätskivalikoimaa kun siihen neljän koon supermarkettiin.
- Myyjä on vastuussa myös säästä.
- Ylläri, että turistikohteen kioskin hinnat on korkeat verrattuna ruokakauppoihin, ja vielä yllättävämpää ettei myyjällä ole valtaa antaa alennuksia.
Jos on NIIN pöyristyttävän kallista, niin ei ehkä kannata jättää sitä eväiden ostoa sinne… - Myyjälle kannattaa valittaa myös siitä että leijonat ei hellepäivänä kirmaile näkyvillä ja siitä ettei paikkaan ole hankittu jääkarhuja, myyjäthän ne vastaakin näistä asioista. Tietysti voi viestiä viedä eteenpäin mutta kaikille ei sekään riitä.
- Et ihan oikeasti saa jäätelöpalloasi yhtään nopeammin vaikka kuinka huutelisit ja hoputtelisit sieltä jonon hänniltä! Ja jos nopeus on tärkein tekijä niin kannattaa miettiä voisiko tilata vähemmän monimutkaisesti kuin että ”3 palloo sitä ja 7 palloo tätä ja 4 niistä seittemästä ois pientä ja loput isoja ja voisko pari saada kuppiin eikä vohveliin ja yhestä tee vähän pienempi jookosta ku se on tolle pienelle ja sitten aitoon vohveliin jos sais ne kaks ekaa ja ainiin onko strösseliä?”
- Ja ärsyttävintä: papatetaan edellä mainitun kaltainen tilaus myyjälle yhteen putkeen henkeä vetämättä parhaimmillaan kun vielä edellinen tapaus kesken, ja sitten kun kysytään tarkennusta niin ”en kai mä nyt enää muista, justhan sanoin”. Miten me voidaan muistaa jos et edes itse pysty pitämään mielessäsi?
Mutta suuri osa asiakkaista on sentään mukavia. <3
Esimerkki fiksusta ihmisestä: Oli tarharyhmä, eli 20 jätskihimoista 6-vuotiasta. Sen sijaan että olisivat kaikki tulleet kiljumaan halujaan luukulle, opettaja vei ryhmän jonoon vähän sivummalle mistä tultiin sitte pari kolme kerrallaan sanomaan mitä haluttiin. Se oli kivasti ajateltu. 
T:”se siellä luukun toisella puolella…”
Hapanta!
Tämä käytiin läpi eräs ilta yökerhon baaritiskillä.
Asiakas on 30+ nainen ja koko toimituksen ajan nyrpeä ilme naamallaan katselee nenänvarttaan pitkin minua.
Asiakas: ”No niin, nyt testataan baarimikon ammattitaito!”
Minä: (no jaaha… aina hyvä aloitus) ”Selvä, minkälaista laitetaan?”
A: ”Tee joku OIKEIN sitruunainen paukku! Siis tosi kirpeä. En oo mistään vielä oikeenlaista saanu.”
Minä: ”No kokeillaas.”
Väsäilen hetken ja sekoitan Absolut Citronia, Limoncello-sitruunalikööriä (kirpeää), tilkan limemehua ja jäämurskaa. Taisin tirauttaa sekaan vielä soodaa.
A: (maistaa paukkua) ”AIVAN liian makeaa, kokeilehan uudestaan!”
Minä: ”Ookei, lisätäänkö ihan sitruunamehua?” (yleensä 1-3cl hapanta mehua muuttaa jo paukun makua huomattavasti)
A: ”NO KYLLÄ!! Anna mennä vain ja reilusti.”
Kaadan sekaan n. 2cl mehua. Siis sitä laimentamatonta tuorepuristettua mehua, mitä saa kaupastakin keltaisissa pulloissa.
A: (maistaa) ”Hyii, lisää!”
Katson hetken epäuskoisena ja truuttaan lasiin reilun annoksen (~4cl) mehua.
A: (maistaa) ”LISÄÄ!!”
Valehtelematta vielä kerran truuttaan toisen 4-5cl mehua lasiin ja lasi alkaa olla jo täynnä.
A: (maistaa) ”No kai tää nyt sit käy… hmh…” *mutinaa/tuhahtelua*
Rahastan paukun ja jään tuijottamaan hölmönä pöytään poistuvaa naista. Ei sitten vissiin riittänyt ammattitaito, kun en arvannut että leidi haluaa tuorepuristettua sitruunamehua sen lasillisensa.
T:Baarimestari
Kyllä minä tiedän!
Muutama joulu sitten olin isossa marketissa jouluapulaisena kassaosastolla. Eräs naisasiakas jäi mieleeni: Hän halusi maksaa ostoksensa 20 euron setelillä ja KAHDELLA eri maksukortilla. Minulla oli aavistus, ettei kahdella eri kortilla maksaminen onnistu, mutta kokeilin kuitenkin. Konehan tietenkin valitti. Kerroin asiakkaalle, että valitettavasti tällä tavalla ei pysty maksamaan, mutta että yksi kortti rahan kera kelpaa. Siihenhän tämä nainen ei tyytynyt, vaan tinkasi, että hän kun on itse saman yhtiön rautakaupassa töissä ja heillä se kyllä onnistuu ja samat järjestelmät on! Rauhallisesti yritin, että kun tämä meidän järjestelmä nyt on erilainen, että ei onnistu… Hänhän meinasi jo hypätä syliin näyttämään mistä napista pitää painaa!
Höyry vain nousi rouvan korvista ja tässä vaiheessa hänen hiljaa ollut miehensä sanoi käyvänsä raha-automaatilla. Sehän ei rouvalle passannut, ja siitäkin saatiin kuulla. Mies kuitenkin marssi automaattia kohti (joka löytyi saman katon alta). Siinä sitten jonon kasvaessa kuuntelin rouvan huutamista ja meuhkaamista. Piti sitten soittaa kassaosaston vastaavallekin ja ”varmistaa” asia. Minä kun olin ammattitaidoton ja tyhmä. Vastaavahan tietenkin tuli kassalleni ja selitti asiakkaalle, että MINÄ olin oikeassa ja ettei meidän marketissamme voi maksaa kahdella eri kortilla yhtä ostosta. Siinä vaiheessa mies saapui automaatilta ja maksoi loppusumman käteisellä. Edelleen seuraavaa asiakasta palvellessa kuulin jupinaa kassahihnan päästä.
En ymmärrä, että miksi olisi nimenomaan pitänyt saada maksaa kahdella kortilla.
T:marketin tyttö
Katso nyt sieltä koneeltasi sitten!
Entisenä Stokkan levymyyjänä jaksoin aina ihmetellä asiakkaita, jotka repivät hihansa, kun en katsonut heidän käskyjensä mukaan koneelta Free Record Shopin tilannetta… Ja kyse ei siis ollut Internetistä, vaan minun olisi pitänyt nähdä omasta järjestelmästäni heidänkin levynsä. Öh?
T:No mutku anteeksi…
Kassan sijainti
Olen töissä pienellä huolto-asemalla, ja meillä ei ole kuin yksi kassa, jonka seurauksena on yleensä jono. Rakkaat asiakkaat sitten luulevat että saavat nopeampaa palvelua jos jäävät seisoskelemaan kassan sivuille, tai kiertävät jopa kassan taakse kertomaan asiaansa. Palaa käämit aika nopeasti. Jotkut röyhkeimmät asiakkaat tulevat jopa keittiöön kertomaan että haluavat ruokansa kanssa piimää. Ja se tinkaaminen, voi herranjuma, jos oikeasti saatte sen kahvin halvemmalla Teboililta, menkää sitten sinne, olen näin tuumannut myös asiakkaalle. Ja jos räyhäätte että ette enää ikinä tule takaisin tähän puljuun, voisitteko ystävällisesti pitää sanastanne kiinni, sillä olisi paljon miellyttävämpi jos ei joka päivä tarvitsiisi samaa juttua käydä läpi…
Minulla taitaa olla jo traumoja…
T:mie
Hauska sananvaihto eräistä pikkujouluista
Noin viisissäkymmenissä oleva miesasiakas kävelee tiskille ja näyttää erään lätkäseuran kravattiaan.
”Saisikos tällä vähän halvemmalla?”
”Ei, kyllä valitettavasti pitää olla ihan oikeaa rahaa.”
”No kyllä tällä yleensä on saanut ämmät polvilleen.”
Ja äänensävystä ei voinut olla erehtymättä, siksi kimpaannuin.
”Niin no, ämmät ehkä, mutta minä satunkin olemaan nainen.”
”No kyllähän me nyt yleensä määritellään se.”
”Ehkä niiden maksullisten naisten tapauksessa, mutta valitettavasti minä en kuulu heihin.”
Asiakas häviää tiskiltä ja koko ravintolasta. Luojan kiitos.
T:Minna
