Arkistot: Joulukuu, 2007
Tohtorintutkinto epäkohteliaisuudessa
Harvemmin tullaan ajatelleeksi sitä, että toimittajatkin ovat palveluammatissa. Erityisesti tämä juttu kuitenkin korostuu, kun toimittaja on joissakin lehdissä velvoitettu ottamaan vastaan myös ilmoituksia, päivystämään asiakaspalvelijana tai juttuvinkkipuhelimessa, ja tuolloin hauskoja ja vähemmän hauskoja juttuja tulee vastaan usein. Pari esimerkkiä.
Juttuvinkkipuhelimessa:
Soittaja kertoo puhelimessa, että hänen kumisaappaaseensa on näätä tehnyt pesän. No joo, ei mitään valtavan uutisarvoista, mutta hauskan kuvan voisi tilanteesta saada. Paikalle lähetetään toimittaja, joka ajaa parikymmentä kilometriä maalaistalolle, josta löytyy maistissaan oleva isäntä, joka on työntänyt saappaaseensa ruskean mytyn sukkia… Näätä. 
Palautepuhelimessa:
Korkeasti koulutettu naishenkilö tulee toimittajan korvaan lankoja pitkin, että hänen jättämässään ilmoituksessa on virhe. Puolen tunnin huudon jälkeen käy ilmi, että kyseisen lääkärin lääkäriarvo on ilmoitettu hänen yksikkönsä mainoksen toimittaneen taholta liian alhaiseksi. Niin, tämähän toki olisi pitänyt toimituksessa tietää, että rouva on ylilääkäri eikä vaivainen lääkäri.
Mirrin syntymäpäivät on pakko saada juttuun:
Varsin usein juttuvinkit ovat sitä lajia, että Mirri-kissalla on 3-vuotissyntymäpäivät ja kyllähän tällaisesta nyt juttua pitää saada…
Ei siinä, henkilökohtaiset haastattelut tavallisista ihmisistä ovat erittäin mielenkiintoisia juttuja, mutta mikäli juuri nyt kyseiseen juttuun ei voida suostua ei se toimituksen vika ole. Toimitustyö on kuitenkin erittäin laajan juttukentän seulomista päivittäin ja todennäköisesti esimerkiksi kaupungin uusi asemakaava on tärkeämpi uutinen kuin Mirri-kissa.
Yksi, mikä jaksaa hämmästyttää vuosia on, mitkä harhakuvitelmat ihmisillä on jutunteosta. Toimittajalla on erittäin tiukat merkkirajat ja deadlinet. Jutun kohteella on toki oikeus lukea juttu, mutta se pitää sitten tapahtua niissä raameissa, että juttu ehtii lehteen, myös nettimedioilla on usein kireät aikataulut. Merkkirajoja asiakkaan tulisi taas ajatella siinä, mitä hän aiheestaan haluaa esille. Ellei hän hyväksy sitä, että 3000 merkkiin ei mahdu hänen koko elämänkaartaan niin mitä toimittaja voi tehdä? Toimittaja ei voi palauttaa asiakkaan 80000 merkin korjattua versiota jutusta päätoimittajalle ja sanoa, että tämä pitäisi nyt saada mahtumaan. 
T:toimittajatar
Infodeskin tuskaa…
Olin pari vuotta sitten suurehkon (yksi pohjoismaiden suurimmista jos tarkkoja ollaan) ns. LAN-tapahtumalla vapaaehtoistyöntekijänä infodeskillä. Yleensä luulisi että ATK-väki on sen verran älykästä väkeä että aasiakkaita ei pitäisi löytyä kauheasti, mutta jouduin infodeskiläisenä pahasti pettymään. Eli kokosin listan parista asiasta jotka eivät taida mennä kalloon ihmisille.
- Kun seinällä lukee SUURIN kirjaimin että kaikkien kokojen paitsi L:n ja XL:n paidat ovat lopussa, ei M:ää varastosta löydy vaikka kysyisitte että ”Onko tota M:ää vai onko se lopussa kuten tossa kyltissä lukee?”. Emme voi takoa esiin uusia paitoja.
- Kun sanon että Compocrew on tuon käytävän perällä vasemmalla olevassa huoneessa, en tarkoita käytävän OIKELLA paikkaansa pitävää webcrewta. He eivät tee mitään 64k introllanne, eikä se ole kivaa kun tulevat valittamaan että ohjaamme asiakkaat väärin ja häiritsemme täten heidän työskentelyään.
- Meille ei kannata tulla valittamaan että ”netti on katki, että millos saadaan taas toimimaan?”, kun runkoreititin ei ole infotiskillä vaan aivan muualla. Eikä myös kannata ihmetellä että miksi me vihastutaan, kun te CS-ipanat tulette valittamaan että netti pätkii viidettä kertaa tapahtuman aikana, kun olen teidät webcrewn luo ohjannut jokaisena aiempana kertana.
- Naulakkopaikka maksaa euron, olitpa ensimmäisillä assemblyilla mukana ollut veteraani tai kymmenkesäinen piipittävällä äänellä puhuva CS-ipana.
- Meille ei myöskään kannata tulla vaatimaan uutta näyttöä jälkikasvun (keskelle käytävää ilman vartijaa jättäneen, erittäin helposti varastettavan) upouuden littunäytön tilalle. Sivuillamme ja jokaiselle vieraalle jakamallamme paperilapulla lukee SUURIN kirjaimin ettemme ota vastuuta vieraiden tavaroista.
- Kun kerran securitycrew takavarikoi jääkaapin kokoiset kaiuttimet, joilla olet soittanut Kauniaisten Lapsilaulajien ”Olen Omenaa” ja autostereoiden bassosäätö-”biisiltä” kuulostavaa amispoppia kuuloa vaurioittavalla volyymillä, et saa niitä takaisin ennen tapahtuman loppua vaikka kuinka kovat kaverit ovat tulossa katsomaan vehkeitä.
T:Ex-infodeskiläinen
Taas yksi kirottu aasi
Olipa kerran erään kauppaketjun pikkujoulut, ja näissä pikkujouluissa eräs harvinaisen ärsyttävä pikkupomo.
Eräs hänen seurueestaan oli unohtanut ottaa alkujuoman. ”Hei tyttö, tänne yksi juoma ja äkkiä!”.
Sinänsä ok pyyntö, mutta koska asiakas ei ollut maksanut pöytiintarjoilusta, ja näin ollen ei sitä varten oltu tilattu extroja, huomautin asiasta: ”Meillä kyllä kaikki hakevat omat juomansa, jotta pystytään testaamaan asiakkaan juomakunto kävelyllä”. Tämä menikin vielä vitsinä hyvien naurujen kanssa läpi.
Illan aikana kävi ilmi, että kaverilla oli oma pullo, ja tilasi myös aina eri tarjoilijalta avecin kahvin kanssa ”koko seurueelleen”. Todellisuudessa tyyppi joi ne itse, ja koska kaikki oli laskettu ja valmiiksi maksettu, niin sano siinä sitten, että valitettavasti teille ei niitä nyt riittänyt.
Vieraille oli jaettu juomalipukkeita, joiden perusteella heitä myös laskutettaisiin.
Noh, pilkun tulleessa tämä ko. sankari alkoi mesoamaan, miten hän on näistä maksanut ja tuonut tämän porukan ja hän on niin ja niin iso ja vaikutusvaltainen. Yksi mieleen painuvin lause oli: ”Ajattele nyt sinäkin niillä s**tanan aivoillas, kuinka paljon rahaa tässä menee hukkaan.”
Huomauttaessani, että lipukkeiden mukaan laskutetaan, eikä niitä suinkaan ole valmiiksi maksettu, alkoi mekastus jonka mukaan en tiedä mistään mitään.
Ja katsoipa aasi tarpeelliseksi vielä sytyttää sikarin. Savuttomassa ravintolassa. Tämän tumpattuani alkoi sama vanha virsi: ”Minä olen maksanut tästä paikasta aivan s**tanasti, ja tuonut tämän porukan tänne ja hankkinut teille rahaa ja nyt minä en s**tana saa edes yhtä sikaria polttaa!”
RAAAH!!!!
Mistä näitä saamarin idiootteja sikiää?!?!?!
T:Minna
Valehtelijaksi syytetty
Olin töissä kassalla josta saa myös veikkausta. Vanhempi pariskunta saapui ostoksineen ja pyysi lisäksi samaan myös lottoa. He antoivat kortit ja menivät pakkaamaan. Löin ostokset pankkikortille koska se sisälsi veikkausta, jota ei saa myydä luotolle. Hetken päästä rouva tuli viereeni ja sanoi ”luottokortille”. Kerroin että laitoin ostokset jo pankkikortille koska veikkausta ei saa myydä luotolle. Tästä rouvan mies hermostui ja sanoi että ei voi olla totta, heille on myyty monta kertaa ennenkin näin. Noh, eipä se ole minun vikani jos joku on rikkonut sääntöjä. Tämän jälkeen rouva vaati monta kertaa että saisi maksaa veikkauksen käteisellä ja ruuat laitettaisiin luottokortille. Selvitin että näin voidaan tehdä, mutta siinä tapauksessa pitää perua kuitti ja laittaa ostokset uudelleen. Kassakoneessamme ei ole kuitinkorjaustoimintoa jolla voi muuttaa sen jälkikäteen. Pariskunta ei uskonut tätä ja hermostui entisestään ja soitin vielä varmistaakseni asian toiselta myyjältä ja hän kertoi saman. Pariskunta syytti minua silti valehtelusta.
Kun tilanne ei ratkennut, soitin tämän toisen myyjän paikalle. Hän kertoi heille saman mitä minä olin koittanut selittää jo tovin ja sanoi että tämä ostos on nyt pankkikortilla, eli voiko asia olla näin. Pariskunta myöntyi samantien, vaikka olivat juuri tivanneet minulta pitkään että haluavat nimenomaan luotolla ja käteisellä. Tämä toinen myyjä sitten totesi että tässä oli varmaan joku väärinkäsitys ja rouva huusi siihen että hienoa kun myönsitte ja vielä kun tämä toinenkin myyjä myöntäisi. Arvatkaapa tekikö siinä vaiheessa mieli sanoa suorat sanat. Syyttivät vielä meitä siitä että väitimme heitä rikollisiksi ja käskivät katsoa tarkemmin että millaista henkilökuntaa palkataan ja lähtivät ulos luvaten etteivät enää palaa. Eipä tule ikävä. Selvitin tilanteen toiselle myyjälle ja jonossa olleet asiakkaatkin lohduttivat että he kuulivat kaiken ja vika ei ollut minussa. Menipä silti loput työvuorosta asiaa murehtiessa.
T:”Veikkausmyyjän painajainen”
Pikaruokatarina taas kerran
Ollessani eräässä suomalaisessa pikaruokaketjussa lukioaikana töissä meillä kävi eräs mies melko usein syömässä ja hän tilasi aina hampurilaisen x ilman sinappia. Hampurilaiseen ei kuulunut sinappi, josta häntä informoitiin joka kerta. Kun hän erään viikon aikana kävi kolmannen kerran tilaamassa minulta ”hampurilainen x ilman sinappia” kerroin hänelle iloisesti jälleen, että se on ihan tavallinen hampurilainen x, koska sen mausteisiin ei kuulu sinappi. Mies tiuskaisi tähän: ”No ei sitä joka kerta tartte sanoa!!”.
Silloin olin vielä hyvä aspa enkä kommentoinut takaisin. 
T:Tellu
Ateriasuunnittelua tiskillä
Konkariksi sanon itseäni, koska olen ollut palvelualalla lähes 40 vuotta. Koko tämän ajan on ottanut koppaan ihmiset jotka ovat saattaneet seistä lihatiskin jonossa vaikkapa 10 minuuttia ja kun vuoro tulee aletaan vasta sitten miettiä mitä ostettaisiin. Tästä syystä hänkin on todennäköisesti joutunut odottamaan sen kymmenminuuttisensa. Jos on kesä, sanotaan ensimmäiseksi ”pitäis saada jotain grillattavaa”. Siinä saa sitten nyhtää joka yksityiskohdan erikseen. Itse suunnittelen kotona mitä aion ostaa, joten en aiheuta jonoja ainakaan omalla toiminnallani.
Onneksi eläkeikä lähenee…
T:Konkari
Ei tuoppi kaljaa tee
Asiakas tulee tiskille tilaamaan ison nelos-oluen. Hän näkee mistä hanasta lasken juoman, mutta herranjestas – lasi on vääränmerkkinen!
Kerroin , että nelosoluen (Lapin kulta) logolla varustettuja tuoppeja ei puhtaana ole, joten pakkohan se olut on johonkin tuoppiin laskea (kolmosoluen Karjala-logolla varustettuun)…
Asiakas alkoi väittämään, ettei olut voi olla nelosta, kun se on kolmosen tuopissa.
Yritin selittää kärsivällisesti, että (kuten hän itse vierestä näki) oleellista on se, mistä hanasta olut lasketaan – ei lasilla ole asiassa mitään merkitystä.
Vitsailin vielä, ettei vesikään viiniksi muutu vaikka sen viinilasiin kaataisin – voi pyhä Sylvi! ;D
T:Minea50
Elintarviketukun asiakkaita
Työskentelin noin puolitoista vuotta PK-seudulla, yhdessä suurimmassa HoReCa-alan tukussa, jonka tuotevalikoima oli mitoitettu ravintoloiden tarpeiden mukaan.
Tässä muutamia vakioasiakkaita, joita kaikki juoksi kirjaimellisesti karkuun
- Saukon näköinen kioskinpitäjä: hirvee mekkala HeVi-osastolla esim. sipuleiden hinnoista. Paljon pikkukioskissa sipulia myydään. Noh, tämän bravuuria oli vaatia vähintään kaksi viikkoa myyntiaikaa ja jos ei ollut niin tuoretta, niin luoja meitä armahtakoon.
Mitä tärkeintä, hänen piti saada aina sitä, mitä ei valikoimista löytynyt. Esim. Valion erikoistuotteet ja Risifrutin erikoismaut. Mikäli ei saanut niitä, niin sitten otettiin 550 henkilön yhtiön toimitusjohtajaan yhteyttä.
Sitten tuli määräys, että tämän asiakkaan toiveet pitää aina toteuttaa.
Eli, tilattiin 40 kpl Risifrutin erikoismakua. Tämä asiakas otti niitä 2 purkkia kioskilleen. Ja loput 38 purkkia meni kaatopaikalle, koska ei tätä erikoismakua kukaan muu ostanut. Ja tämä kaava toistui lukemattomia tuotteiden kohdalla.
Eli pienen pieni kioskinpitäjä pyöritti mäkätyksellään 550 henkilön yhtiötä.
- Noh, toinen asiakas oli puoliksi hyväntekijä, toisaalta aika rasite. Iso ulkomaalaissyntyinen naishenkilö tuli pari kertaa viikossa tyhjentämään muutaman päivän sisällä vanhaksi käyvät tuotteet nurkista, -60% alennuksella tietty.
Eli siinä rouvan kanssa käveltiin koko tukku läpi, mistä löytyi vanhaksi tulevaa kamaa. Ja sitten pakattiin älytön määrä kamaa pieneen avoautoon.
Yleensä varsinainen henkilökunta osasi juosta pakoon, kun kyseinen asiakas saapui. Eli vartija oli hänen palvelijansa vähintään puolen tunnin ajan.
- Sitten vielä kolmas asiakas: hän meni ihan omin luvin terminaaliin hakemaan takuulla tuoreet, juuri saapuneet maidot ostoskärryynsä.
T:Miguelo
