Glögiä
Tavaratalomme käytävällä minua vastaan tuli keski-ikäinen nainen:
“Missähän mahtavat olla glögit?”
“Tuolla maitokaapin luona (matkaa noin 15 metriä).”
“Äh, noin kaukana! En jaksa hakea.”
“Minkä merkkistä otat, voin kyllä tuoda?”
“Äh, en jaksa odottaa.”
Sitten hän vain käänsi selkänsä ja käveli pois. Ei tainnut sitä glögiä oikeastaan tehdä mielikään…
T:uupunut
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Päivän naurut
Tuon tapaista kyllä sattuu elintarvikeliikkeessä useinkin; asiakas kysyy jotain tuotetta joka sattuu olemaan loppu hyllystä ja kun sitten lähden sitä etsimään ja tietenkin se löytyy juuri siitä alimmaisesta purkamattomasta laatikosta varaston perältä, asiakas häipyy sillä aikaa tai valitseekin toisen tuotteen vaikka kysymänsä tavaran hakemiseen kaikesta huolimatta ei mennyt kuin se punainen sekuntti! Ärr!
Joo, tää oli hyvä!
Harvoinpa onneksi itse olen ihan noin uupunut.
tää oli paras..!
Monesti sanomalla “ei jaksa” ei tarkoteta ettei tosiaan fyysillisesti jaksettas vaan enemmän että “Ei viiti/Ei innosta”, uskosin että tässä oli enemmän kyse tästä.
Mutta hauska stoori kaikenkaikkiaan ^^.
Joskus sitä menee kauppaan vaikka töiden jälkeen ihan uupuneena ja kaikki tuntuu ylivoimaiselta
.
Tai esim. kerran kun itse olin kiertänyt kaikki Itäkeskuksen kenkäkaupat ja kaikki ballerinat olivat mulle liian pieniä/kapeita, multa pääs viimeisessä liikkeessä tuskastunut vastaus myyjän avuntarjoukseen “Ei mulle kuitenkaan mikään mahdu.” Ei pitäis kyllä kaataa omia turhautumia toisten niskaan :/ .
repesin kerrassaaan