Käytkö sä usein täällä töissä?
“Ooks sä töissä täällä?”
-Ei, en suinkaan. Tämä kirkkaanvärinen haalarimainen asuni, jossa lukee kaupan lisäksi myös oma nimeni, on silkka ‘fashion statement’.
Nykyäänhän kaikki kaupassa töissä olevat ihmiset eivät tietenkään ole kaupan omaa vakihenkilökuntaa, eikä esimerkiksi vartiointiliikkeen tyypeiltä välttämättä saa vastauksia tuotteita koskeviin kysymyksiin, mutta kyllä, yleensä työasuiset henkilöt liikkeen sisätiloissa ovat siellä töissä.
T:siili
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Toi on kyllä totta, erittäin monta tulee viikottain kysyy oletko täällä töissä. Joo ei ku muuten vain hengaan liikkeen vaatteissa:D
Haha, toi on niin tuttua. Pari kertaa on tehnyt mieli sanoa ihan suoraan “en” ja jatkaa omia hommiaan.
Itse törmäsin joskus päinvastaiseen tilanteeseen liikkuessani kauppakeskuksessa talvella. Päällysvaatteni laitoin rattaiden tavarakoriin, ja katselin kaikessa rauhassa tilpehöörikaupan tuotteita. Minulta tultiin kysymään joulupukin naamareitä, kynttilöitä ja erilaisia askartelutarvikkeita viisi kertaa kymmenen minuutin sisään. Eivät kyselijät huomanneet rattaita ja lasta vieressäni, katsoivat vaan, että tuon täytyy olla henkilökuntaa kun ei ole takkia päällä.
Typerä kysymys, jos on selkeästi erottuva työasu.
Itse olen monesti joutunut arvuuttelemaan, kuka on henkilökuntaa ja kuka ei, kun henkilökunnalla on esim. tummansininen liivi tavallisten vaatteiden päällä ja nimilappua ei näy, kun henkilö järjestelee vaikka housupinoa. Ei auta kun kysyä, että anteeksi, ootsä henkilökuntaa ja sitten nolottaa jos ei ole.
Vielä kauheampaa on se, kun on normaaleissa ulkovaatteissaan katselemassa kauppaa, ja joku tulee kysymään, että ootsä myyjä. Alkaa epäillä oman vaatetuksensa tyylin tasoa, vaikka vika on todennäköisesti tyhmässä kysyjässä (toivottavasti).
Kaksi kertaa olen tänä vuonna kysynyt jotain oletetulta myyjältä, mutta ovatkin sattuneet olemaan tavarantoimittajia. Toinen vastasi asiallisesti ja reippaasti että oli tuomassa juomia eikä osannut vastata kysymykseeni - no problem, kysyin myyjältä. Mutta sitten se toinen, tavaratalon valaisinosastolla, sanoi äärimmäisen vastahakoisesti ja torjuvasti että ei ollut liikkeen henkilökuntaa. Sitä edelsi jo joku outo “älkää tulko lähelleni” - kasvonilme. Jäi tyhmä tunne että olin kovastikin häirinnyt häntä.
Minua on joskus arveltu luultu myyjäksi, kirjastovirkailijaksi tms,
enkä koskaan ole siitä mitään ongelmaa ottanut. Kyllähän ihmiset erehtyvät. Minä en ainakaan heitä siitä rankaise, enkä tyhmäksi nimittele.
Itse hämäännyin tosissani kesällä Robinhoodissa (Tarjoustalo, Tokmanni ym. ketjua) luulemaan kirkkaankeltaisessa t-paidassa olevaa naista myyjäksi, tällä kun vielä roikkui avainketju kaulassa. Oli niin sen oloinen et toi on varmaan myyjä. =D
Tuo on yksi niistä kysymyksistä joka saa karvat nousemaan pystyyn. Edellisessä työpaikassani työvaatteet olivat hyvinkin selkeät, siksi muutaman kerran kun joku kysyi oletko henkilökuntaa, seisoin vaan paikallani katsoen asiakasta, sillä kysymys tuntui vain niin typerältä. Teki mieli vastata jotenkin v-mäisesti, mutta yleensä tilanne laukesi siihen että asiakas vaan kysyi kysymyksensä, eikä odottanut vastaustani. Ja minähän palvelin niin hyvin kuin osasin, eikä alan vaihto tullut mieleenkään…
Eräänä kesäisenä päivänä olin menossa kahvittelemaan terassille ja terassilla olevaa kassakonetta oli rassaamassa nuori nainen. Näytti siltä, että kassakone olisi epäkunnossa tms., joten ajattelin, että nainen saattaa myös olla kyseisen laitteen korjaaja eikä tarjoiluhenkilökuntaa. En siis mennyt töräyttämään hänelle “yksi kahvi, kiitos” vaan kysyin tämän paljon parjatun kysymyksen “oletko täällä töissä” tarkoittaen sitä, että onko hän se henkilö, joka myy minulle kahvini. Nainen vastasi piikikkääseen sävyyn juuri tämän “ei kun muuten vaan hengaan täällä”, mikä ei siinä tilanteessa kyllä tuntunut kovin mukavalta. Hän ei ilmeisestikään voinut arvata kekseliästä ajatuksenjuoksuani ennen kysymystäni…
Hmh onko teillä kaikilla jokin asennevamma.
Mitä sitten jos joku kysyy että “anteeksi oletko henkilökuntaa” sanot vaan “Juu tai kyllä” ja alat palvella asiakasta big deal…
Ei tuo kysymys ole ikinä tuntunut loukkaavalta vaikka olen sen usein kuullut ja paidan selässä sekä takana on isolla firman nimi…
Jos loukkaantuu siitä, että asiakas yrittää saada palvelua ja sitä yrittäessään kysyy ensin “tyhmästi” niin kannattaa miettiä onko oikealla alalla. Ehkä kannattaa siirtyä asiakaspalvelutehtävistä muihin hommiin, asiakaspalveluasennetta kun ei näytä olevan.
Eivät kaikki asiakaspalvelijat ole sietokyvyltään yli-inhimillisiä superihmisiä. Kaikkien asiakaspalvelua työkseen kokeilemattomien kannattaisi kokeilla sitä joskus ja tulla vasta sitten tänne tuomitsemaan, että vaihtakaa alaa, jos asenteessa on vikaa.
onko teillä muilla sitten kaikilla IHAN TÄYDELLISET duunit, joista ei ole mitään valittamista IKINÄ?
Mikäli olet asiakaspalvelija ja pidät meitä valittajina paskoina, onneksi olkoon. Olet yli-inhimillinen superihminen. Me kadehdimme sinua emmenkä milloinkaan yllä tasollesi.
Hmph. On se kumma kun asiakaspalvelijoiden tulisi olla niin nöyriä, ettei tämän kaltaisella vertaistukifoorumilla edes saisi keljutuksiaan purkaa, vaan yhä pitäisi pitää mielessä kuka on kuningas. Voisin heittää pallon takaisin ja sanoa, että jos niin ahdistaa että se ihminen, joka vastaanottaa huudot, roskillaheittämiset, puhtaan v*ttuilun sun muun asiattoman käytöksen, onkin inhimillinen olento, joka raskaan työpäivän jälkeen kenties haluaa purkaa tuntojaan (jopa tämän kaltaisista pikkuasioista), niin ei ehkä kannattaisi tulla tälle sivustolle. Minusta on ainakin parempi, että yllämainittua kestettyäni tulen tänne hyväntahtoisesti naureskelemaan “oletko sä töissä täällä” -kommenteille kuin käyttäydyn töissä ylläkuvatun valaisinosaston ei-asiakaspalvelijan tavoin. Huonosti töissä käyttäytyvä ihminen voi olla väärällä alalla, työn aiheuttamaa ketutusta oikeassa paikassa purkava ei. Yllättävän iso osa ihmisistä on niin jumalattoman huonotapaisia ja töykeitä, että sellaista vuodesta toiseen aurinkoisesti kestävä ihminen kyllä pistäisi huolestumaan.
Ainakin omasta puolestani lääkärini saa nauraa hölmöille kysymyksilleen ja kampaajani kauhealle tyylilleni työtovereineen, eipä se minua liikuta kun en paikalla ole. Antaa aasikaspalvelijoiden päästellä paineitaan, niitä kyllä riittää.
Minulta tultiin kerran Tukholman keskustassa jossain vaatekaupassa kysymään sujuvalla riikinruotsilla, että “arbetar du här?”. Vastasin vasta kun toisen kerran täti sitä minulta tiedusteli, kun en ollenkaan älynnyt hänen puhuvan minulle. Toppatakkini oli kainalossa kun oli niin kuuma sisällä, ja kävin siinä muistaakseni housupinosta kokoja läpi.
Ensimmäinen kerta ikinä, kun kukaan on luullut minua vaatekaupanmyyjäksi, minä kun en kulje niin pyntättynä mitä ainakin kuvittelen myyjiltä vaadittavan :D.
tyty & jaana & melkein kaupan täti: Ihmiset kaipaavat hyviä neuvoja, ja iloisesti kysyvät niitä asiakkaaltakin, jos hän näyttää siltä, että tietää jostain jotain. Teillä on varmasti fiksu katse, kun tällä tavalla herätätte kanssa-asiakkaissanne luottamusta.
Minusta tuo “oletko sinä töissä täällä” on enemmänkin sellainen pelinavaus, jolla tavallaan avataan keskusteluyhteys. Toki joissain tapauksissa myös varmistetaan se, että juttelen oikealle henkilölle.
Itse kyllä saatan kysyä jos olen yhtään epävarma, että onko henkilö todella töissä täällä. Niin monet jotain paikalla tekevät ovat jotain ihan muuta kuin asiakaspalveluhenkilökuntaa, jolloin kysymykseen saa yleensä vastauksen kyllä, tai sitten ehkä opastuksen siitä mistä kannattaa seuraavaksi mennä henkilökuntaa etsimään. Tai sitten sieltä tulee se “en”, mikä on sekin ihan hyväksyttävä vastaus.
Edelleen jos näen että henkilökuntaan kuuluvalla on jokin homma menossa tai edes kävelee kiireisen oloisena, kysyn vieläpä että ennättäisitkö auttamaan kun on tällainen ja tällainen juttu. Kun ei ole mitenkään itsestään selvää että henkilö ennättä auttaa.
Kun sinä ja minä muistamme ja olemme (jos emme ennestään ole jo sitä tienneet) täällä oppineet sen ettei asiakaspalvelija ole mikään ajatustenlukija, pitää muistaa myös se ettei asiakaskaan ole sitä. Asiakas ei myöskään yleensä tunne henkilöstöön ja ulkoisen työvoiman käyttöön liittyviä asioita, joten asiakkaan ei voi olettaa tietävän sitä, kuka tekee mitä tekee ja ennättääkö tekemään.
Minusta se että asiakas kauniisti kysyy on ennemminkin hyvä asia, kun verrataan sitä siihen asiakkaaseen joka äänekkäänsti vain vaatii ja vittuilee.
Kiitos teille siitä, että jaksatte. Minäkin jaksoin (ainakin mielstäni) joskus kohtalaisen urheasti ja yritin ymmärtää. Sillä pääsee jo keskimäärin aika pitkälle.
Toisessa kettingissä muuan kouluttaja(?) otti esille puheviestinnän koulutuksen tarpeellisuuden - allekirjoitan sen. Asiakaspalvelutehtävissä viestintä ja tilanteiden lukeminen ovat kullanarvoisia taitoja. Ne auttavat puolin ja toisin tekemään asiakaspalvelutilanteesta mukavan tai edes siedettävän. Ja niiden täysurpojen kohdallahan ei tietenkään mikään auta ..
Ymmärrän kyllä, ettei asiakas voi aina tietää kuka on firmassa missäkin tehtävissä, mutta on se silti tyhmä kysymys, että ootko sä töissä täällä, jos on selvästi juuri sen firman työasussa liikkeessä. Kysyis sitten vaikka että “hei, voitko auttaa?” eikä kuulostais ollenkaan niin vajaaälyseltä.
Kieltamatta se vahan huvitti kun kesalla laittoi leipia karrista hyllyyn, kirkkaankeltaisessa t-paidassa ja _leipomon hattu paassa_, ja siltikin viela kyseltiin, etta mahtaakohan rouva tyoskennella taalla. En, huvikseni vain taman suihkupipon kanssa kuljeskelen.
Mua ei niinkään ärsytä “ootko sä henkilökuntaa”-kysymys kun se, että asiakas tulee kysyyn, että oisko mulla aikaa palvella. Joskus kyllä kieltämättä tekis mieli sanoo, että nyt ei ole! Ja vielä ärsyttävämpää on, kun asiakas on kauheen pahoillaan, että tuhlaa mun aikaa kysymällä jotain, yleensä vielä jotain tosi yksinkertaista. Kun asiakas pahoittelee, että anteeks kun vien sun aikaa, niin mitä siihen pitäis oikein vastata?! Hei, mä olen töissä täällä, tämä on mun työnkuva, mä olen ASIAKASPALVELIJA ja sä olet se ASIAKAS!
Pari vuotta asiakaspalvelijana koulutti ainakin tämän emännän olemaan kenties ylikohteliaskin kaupantäteille ynnä muille. En edes kehtaisi tuolla tavalla töksäyttää “Ootko töissä täällä?”, vaan yleensä kysyn “Hei, anteeksi saanko kysyä…?”. Jos en ole varma henkilöstä (todella harvoin), kysyn, “Anteeksi, oletko sinä myyjä?”. Ja aina hymyn kera.
Mikähän siinä ystävällisyydessä on niin helkkarin vaikeaa…
on se kumma kyllä kun ei ihmiset osaa tyhmempää alotusta keksiä.
joskus ne myös ihmettelee kassan vieressä että olenko oikeasti kassa vai seisoskelenko muuten vaan siinä 
olen töissä säästöpörssissä ja töissä ollessani mulla on päällä se säästöpörssin lila t-paita jossa lukee vasemman rinnan kohdalla säästöpörssi ja selässä isolla, kuten myös se harmaa huppari jossa selässä on isolla säpön logo. kyllä sen nyt pitäisi olla itsestään selvyys että hei olen henkilökuntaa, mutta ei, aina tulee kysymys että “hei ootko sä myyjä” tai “ootko henkilökkuntaa” tai “ootko sä täällä töissä” joo en oo töissä, kävin pölläsemässä ne säästöpörssi vaatteet ja laitan ne päälle ja lähen palloilemaan ympäri säpöä
Itselleni muistuu mieleen eräs tapaus, kun hengailin jossain hyllyjen välissä erään marketin perukoilla. Siihen sitten lehahti jostain vanhempi rouvashenkilö ja kysyi jotain bensakanistereista. Heti tämän jälkeen hän ajatteli varmistaa, satunko olemaan henkilökuntaa. Rouvan harmiksi piti sitten todeta, että valitettavasti en ole.
Koomisen tapauksesta tekee se, että ylläni oli punainen t-paita ja mustat housut, kun taas liikkeen tunnusväri oli vihreä.
Nähdäkseni molemmat osapuolet suhtautuivat huumorilla, enkä (toivottavasti) näyttänyt kovin pelottavalta vastatessani. 