Asian ytimessä…

Mullekin kävi kerran noin, asiakkaana meinaan. Myyjä sanoi että ”oot tainnut juuri herätä” niinpä!

Niiiiiin tuttua ja jokapäiväistä.

Itse antaisin asiakkaalle sen kalleimman sieltä hyllystä

Puhumattakaan seuraavasta:

”Yks vihree pallmall”

Eihän niitä vihreitä pallmalleja ookaan kun 3 tai 4. Tummanvihree pallmallikin saattaa olla toiselle sinivihreä ja toiselle jokin toinen.

AAAARgh, niin tuttua. Ja kun ei JAKSAIS joka kerta selventää niiltä tampioilta että mitä tasoa, millä panoksella ja monta riviä. Stna, se ei ole itsestäänselvyys, en lue ajatuksia prkle stna!!

Tuttua on. Ja se vasta ”riemukasta” onkin kun asiakas suuttuu kun alkaa kysymään tarkennusta asiaan.

Itse laitan kahden eoron kenoililoille sen mitä kone tarjoaa valmiiksi, eli olikos se nyt sitten 4 riviä 5tasoa 50c panoksella.
Nuo tupakin ostajat vituttavat kyllä minuakin.

sit on vielä nää, jotka tulee tiskille ja ilmoittaa vaan että ”tupakkaa.”

Joo, toi on vaikea juttu yksinkertaisille ihmisille.

Mä ainakin sanon aina että ”Pistetään kaksi euron riviä Kenoon.”

Tupakkaostoksiin täytyy sanoa se että mä yleensä ostan vähintään kaksi kartsaa kerralla.

”Kaksi kartonkia tummanvihreää Kentiä, kiitos!”

Ett’ silleen…

Tänään oli ruuhka-aikaan taas aloitteleva kenoilija asiakkaana, ”kenoa kahdella eurolla!” Kysyttyäni tasoja ja rivimääriä sekä panosta näin kun asiakas melkein itsekin muuttui kysymysmerkiksi. Kärsivällisesti selitin kaikki jutut ja viimein pääsimme yhteisymmärrykseen siitä millainen se elämän ensimmäinen keno tulisi olemaan, tulostin kupongin ja rahastin. Siinä vaiheessa sitten asikas ihan tyynenä ojensi veikkauskortin ja totesi että laitatko vielä menemään voitot tilille…Huooooh…Että antaisitko sen kupongin takaisin ja sain lisää hölmistyneitä ilmeitä…Että ”miksi???”

Kyllä on ihmisillä veikkauskortin kanssa vielä paljon opettelemista.. Olenkin eräille jälkikäteen kortin ojentajille hitaasti artikuloiden selittänyt, että jos tehdään asiat helpoimman kautta niin antakaa kortti e-n-s-i-n. Eivätkä kaikki siltikään ole valaistuneet…

Näytetään kuponkia sille veikkauskortille ja sanotaan: ”voitot tilille, tuttavallisesti tahtoo hän, nam!” Kyllä ne sillä siirtyy?? Ainakin myöhässä kortin antavat aasiakkaat taitavat luulla…

Mulle kävi niin että erään ärrän kassatäti alko vitsailemaan tupakkaostoksistani kun pyysin isoa askia höpöttäen ensin suureen ääneen miten nyt ostan PERHEPAKKAUKSEN ja että ”On sitten lapsillekin tupakkaa”.., samainen täti höpöttää usein mitä sattuu, luulee kai olevansa kovinki hauska.

Tuo kenoa kahdella eurolla on jokapäiväinen tapaus. Itse myös tietenkin kysyin että kaksi riviä euron panoksella vai yksi kahden.. plaaplaaplaa.

MITÄ!!!?? Kyllä mä helvetti osaan kenoa pelata. Kahdella eurolla kenoa!

ahaa.. OKEI olipa todella täydentävä vastaus taasen

Tää on just niin vakio siinä ärrällä missä minäkin oon töissä!!

Itse ilmeisesti pelaan Kenoa väärin, kun sanon: ”Laitetaan yksi kymmenen euron kenorivi”. En ole vielä tähän päivään mennessä saanut kuponkia Ärrältä ilman jatkokyssäriä. Mä olen aina luullut että tuo tarkoittaa täysin selvästi, että yksi rivi, missä on 10 numeroa ja maksaa 10€.

Jep.. tuttua on nämä Kenoilijat ja tupakan ostajat sun muut. Ja juuri nämä asiakkaat, jotka kuvittelevat olevansa ainoita vakkariasiakkaita eli ts. riittää, että sanovat ”tupakkaa”, ”veikkausta”, ”pizzaa”, ”pesu”, ”arpa” tai pelkästään iskevät vain rahat pöytään sanomatta mitään ja sitten suuttuvat kun en muista mitäköhän herra tai rouva yleensä pelaa tai polttaa tai syö… ”Meillä kun teitä vakioasiakkaitakin käy täällä satoja plus vielä muut asikkaat päälle. Valitan, että muistini on niin kehno, että en aina muista teidän kaikkien mielitekoja. Ja kun ne eivät välttämättä ole edes samoja joka päivä. Ne mieliteot”. Monesti on tehnyt mieli jonkun hiljaisen asiakkaan kohdalla alkaa hieromaan ohimoitaan ja tuijottamaan niitä silmät sirrissä ja sitten vaan alkaa lataamaan tiskiin kaikenlaista kivaa. ”Tällaiset vibat minä nyt teiltä sain. Eikö mennyt oikein vai??? Jos ei kelpaa niin suosittelisin ääneen ilmaisemaan mitäköhän asiakas oikein haluaa”

Ja sitten tupakanostajat; se merkki ja väri olis tosiaan kiva tietää. Ja kun se on selvitetty niin siitä ne menee ihan pähkinöiksi kun kysyy, että ”kova vai pehmeä aski”.. ”Mitä eroa niillä on?”.. ”öö, tuota, toinen on kova ja toinen on pehmeä”…

Tuo pehmeän ja kovan askin ero on ilmeisesti yhtä vaikee käsittää kun se että mitä eroo on harjallisella ja harjattomalla pesulla. Kerran pitkän, tuskallisen väännön jälkeen sain erään asiakkaan päättämään minkä tehoisen pesun hän haluaa. Asiakas loi vielä viimeisen katseen pesulistaan ja huomaa erään huiman seikan: ”hei, mitäs tää tarkottaa tää harjaton ja harjallinen? Mitäs eroo niillä oikein on?” Öö, miten ois… Tota, oiskos se toinen harjoilla ja toinen ilman, kenties?

Itselläni menee usein sanat puihin, kun vastassa on työhönsä kyllästynyt kassaneiti taikka rouva, joka odottaa virhettä että pääsee kuittailemaan ja muljauttelemaan silmiään. Meillä sattuu olemaan tällainen lähi R-kioskilla, enkä edes uskalla mennä lataamaan saldoa suoraan puhelimeen, kun pitää luetella numerot. Itselläni on lukihäiriö, enkä hahmota numeroita jos ne on lueteltu eri rytmissä miten itse olen tottunut. Tilanteesta tulee joka kerta yhtä tukala, ja vaikka pyydän että voinko kirjoittaa numerot paperille, ettei tarvitsisi tarkistaa onko hän kirjoittanut numerot oikein hänen luettelemalla tavallaan, niin eihän sellainen käy. Sillä kioskilla en muutenkaan tykkää enää asioida, koska tämä sama kyseinen 50 kieppeillä oleva täti osaa tehdä jokaisesta tilanteesta yhtä inhottavan.

Teille jotka olette kyllästyneet neuvomaan asiakasta joka oikeasti ei tiedä, ei osaa tai on muuten esim ujo/rajoittunut, eikä osaa esittää asiaansa niinkuin haluaisi tuollaisessa tilanteessa, niin vaihtakaa alaa. Ymmärrän jos kyrpii tehdä työtään kunnolla, mutta siitä te saatte palkan.

Ja toki jos kyseessä on joku itseppäinen typerä tyyppi joka ei edes yritä vaan odottaa ajatusten lukua, niin äsköinen ei koske sellaista tilannetta, heistä saakin olla vittuuntunut…