Kyl mä tiiän kuka sä oot
Olin kesän töissä pienessä puutarhamyymälässä. Myymälässä asioi usein eräs suomalainen kestojulkkis.
Rouvalla oli tapana keskeyttää asiakaspalvelutilanteet aloittamalla “Hei MÄ vaan nopeesti kysysin!”. Sama rouva myös valisti minua siitä, ettei hänen ole koskaan tarvinnut näppäillä sirukortin lukijaan tunnuslukuaan. “Aina ne on sen jotenki ohittanu! MULLE on sanottu et niin voi tehdä! Nyt mä sit vaan painan tota vihreetä (näppäilemättä tunnuslukua)”. Toki rouva myös vaati alennusta kaikesta, ihan kuin hänellä olisi ollut rahasta puutetta… “Kylhän sä ton MULLE puoleen hintaan/eurolla myyt?”.
Ja voi, kunpa olisikin tämä yksi TV:stä tuttu aasi ollut ainoa laatuaan. Valitettavasti samat piirteet kuitenkin koskivat hämmentävän monta asiakasta.
Kyseinen tapaus jäi erityisesti mieleen, koska ensimmäisellä kerralla olin innoissani tuon ennen ihailemani naisen näkemisestä pienessä myymälässämme. Hänen paljastumisensa ihan tavallisen ahneeksi ja itsekeskeiseksi aasiakkaaksi vei kai taas pienen palan lapsenuskostani.
T:Kukkatäti
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Seuraavalla kerralla kun täti pölähtää paikalle vinkumaan alennusta, ohjaa hänet kohteliaasti myymäläesimiehen puheille.
Kerro että tämä on ohjeistus. Jos hän rupeaa jänkyttämään ole ylikohtelias ja älä tee mitään ennen kuin päällikkö on paikalle saatu. Anna vaikka jonon kasvaa ja valita kuuluvalla äänellä asiaa, luonnollisesti erittäin kohteliaasti.
Osa julkkiksista taas on tosi kivoja. Muistelen esim. lämmöllä, kuinka mukavaa Arja Alhoa oli aikoinaan palvella, kun hän yksinkertaisesti oli lämmin ja kiva ihminen
EMS-kortin (sirukortin) ohittamisesta manuaalisesti on olemassa ohjeensa, tosin, jos ohjeet eivät täyty, eli asiakas on “unohtanut” tunnusluvun, voi myyjäliike kärsiä tappion.
Luottokunta / pankit eivät ole enää velvollisia korvaamaan EMS-kortin maksua, jos väärinkäytön vuoksi korttia ei ole varmistettu asiakkaan henkilökohtaisella tunnuksella (kyseisen kortin PIN-tunnus).
Tuollaisille aasiakkaille voi vain ilmoittaa, että
kysymys on yleisistä säännöistä, joita sirukortin kanssa on noudatettava. (Yleensä itse olen lisännyt perään vielä: “Ettei minun tarvitse henkilökohtaisesti maksaa teidän ostoksianne, koska en ole noudattanut ohjeita…”)
http://www.pankkiyhdistys.fi/sisalto/common/showpage.asp?id=1111
Nuo sirukortit on ihan perseestä. Missä on asiakkaan intimiteettisuoja, kun hän näppäilee tunnuslukunsa?? En ole vielä nähnyt missään paikkaa, jossa olisi edes jotain näkösuojaa tunnusluvun näppäilemiselle. Kiva siinä sitten julkisesti näpytellä kun kassa ja viistoista jonossa kyttää mitä painat. Muutosta asiaan olisi hyvä tehdä ja nopeasti.
Sehän onkin parempi suoja, että kortissa itsessään lukee ihmisen koko nimi ja allekirjoitusnäyte toisella puolella.
Kalle, ota järki käteen. Käytä käteistä.
Hiukan eri asia. Nimi ei ole salaisuus, eikä allekirjoituskaan, tunnusluku on.
Samaa mieltä. Pidän pin-koodia hiukan tärkeämpänä kuin nimikirjoitustani, jonka voi kuitenkin selvittää melkein mistä vain. Pin-koodi on päässäni - tai on ainakin siihen asti, kun näppäilen sen kaupassa laitteeseen…
Mieheltäni varastettiin rahat nimenomaan pin-koodia käyttäen. Klassinen pankkiautomaattijuttu; maatissa oli lukija, joka kopioi kortin ja takana ilmeisesti kamera, josta sitten näkyi mieheni näppäilemässä pin-koodia. Onneksi luottokunta korvasi, kun rahat nostettiin pois jossain Venäjän peräkylällä (!), missä mieheni ei todistettavasti ollut rahojen nostohetkillä. Useampi tonni siinä meni, että kyllä vähän pistää epäilemään näitä koodijuttuja (saatiinhan ne rahat toki takaisin, mutta siitä ei ollut varmuutta vielä silloin, kun rahojen katoaminen huomattiin - kyllä oli kylmä tunne vatsassa siinä vaiheessa).
Jotkut julkkikset tottunet saamaan lipomista jokapuolella.Olin luullut erästäkin sympaattisen oloista vanhanpolven miesnäyttelijää mukavakasi ihmiseksi kunnes hän tuli aasiakkakseni.
Ruben Stiller taas oli taas asiakkaana todella hyväkäytöksinen ja vaatimatona, ei tehnyt itsestään numeroa.
Asun maassa jossa jo yli 12 vuotta on kassalla pankkikortilla maksettaessa varmennus tehty vain ja ainoastaan niin että asiakas näppäilee nelinumeroisen tunnusluvun. Ei ole edes teoriassa ollut vaihtoehtoa että voisi kirjoittaa nimensä johonkin. Joko näppäilet tunnusluvun tai sitten maksat käteisellä (luottokortilla ostaessa on nimi kirjoitettu, tämäkin on jo alkanut muuttua tunnuslukuun, ja pian nimikirjoitusta ei enää hyväksytä ollenkaan edes luottokortilla maksettaessa). Tällä kokemuksella sanoisin että tämä tunnusluvun näppäily on huimasti parempi systeemi kuin se mikä Suomessa on tähän asti ollut käytössä, ja ennen kaikkea asiakkaalle turvallisempi. On erittäin mukava tietää että jos joku lompakkoni varastaa, hän ei minun pankkikortillani pysty ostamaan yhtään mitään, toisin kun jos varmennus tehtäisiin allekirjoituksella. Se on helppo väärentää, ja pieniä ostoksia tehtäessä on riski jäädä kiinni erittäin pieni, koska papereita ei kysytä. Suomessa tehdään vuosittain pankkikorttipetoksia satojen tuhansien jos ei miljoonien eurojen edestä.
Lisäksi riski siitä että joku kassalla takana oleva vakoilee tunnusluvun ja sitten myöhemmin ryöstää kortin, on erittäin pieni. En ainakaan ole kuullut yhdestäkään tapauksesta. Noita Arawnin kuvailemia tapauksia on kyllä käynyt, mutta niitähän voi käydä joka tapauksessa, koska vakoilu tapahtuu nimenomaan pankkiautomaatilla.
Onhan se pin tärkeä, mutta kun sillä ei hirveästi tee ilman sitä sirua. Itsestä tuntuu mukavalta tietää että sen sijaan että riittää että kortti kössitään, pitää saada myös pin. Ja se korttikin pitää fyysisesti varastaa, magneettijuovan kopiointi ei riitä.
Palataanpa alkuperäiseen stooriin. Liikkeemme sijaitsee paikkakunnalla joka tiettynä aikana vuodesta kuhisee julkkiksia. Monet käyvät vuodesta toiseen. Olemme oikein ihmetelleet, että kukaan heistä ei ole koskaan käyttäytynyt öykkärimäisesti, positiivinen yllätys. Monet heistä ovat todella vaatimattomia. Emme kohtele heitä erilailla kuin muita asiakkaita, ja se tuntuu varmasti heistäkin hyvältä; ei ole myyjä heti nimmaria pyytämässä kun tutun naaman näkevät. Joistain on tullut jo melkein “ystäviä”, käsipäivää sanovat kun sisälle tulevat. Ja nauttivat tavallisen ihmisen kohtelusta.
“Hiukan eri asia. Nimi ei ole salaisuus, eikä allekirjoituskaan, tunnusluku on.”
Minusta kyse oli enemmänkin siitä, että allekirjoituksen oikeellisuutta on hieman vaikeampi arvioida. Että periaatteessa ei varmaankaan ole vaikeaa varastaa jonkun pankkikortti ja ostella sillä sitä sun tätä ja sutata vähän-sinnepäin-allekirjoitus kuittiin. Aika harvoissa paikoissa minulta on kysytty henkilöllisyystodistus, jos allekirjoitukseni ei ole vastannut pankkikortin takana olevaa allekirjoitusta.
Itse pyrin aina tarkistamaan asiakkaan henkilöllisyystodistuksen, mikäli allekirjoitus kortissa ja paperilla eivät ole samantyyppiset. Aika monilla lukee jopa kortin takana nimi tikkukirjaimilla ja kuitissa onkin sitten jotain kiemuroita. Että ei tämä nykyinenkään systeemi ole sen parempi kuin pinkoodisysteemi.
Kuulostaa ihan Riitta Väisäseltä
Käykää asioimassa Pub Oravanhännässä Espoon Tapiolassa.
Tilauksen toimituksen ja kortin annan jälkeen, kun ei PINniä tarvi naputtaa, alat katsella kynää tiskiltä. “En mä mitään nimmaria tartte.” on kommentti ja kortti takaisin.
Yksinkertaista ja sujuvaa, harmi ettei muualla osata.
Kato, jos annat alee, voit saada julkimolta mehevän juorun, jonka sitten myyt juorulehteen. Tienaat monisataakertaisesti aleen nähden.
Kertoisitpa vaan, kuka tuo aasiakas oli.
olin seitsemän vuotta sitten munkkivuorelaisessa kaupassa töissä, jossa kävi/käy paljon julkkiksia. Suurin osa todella mukavia, varsinkin Jukka Virtanen, voiko sympaattisempaa ja miellyttävämpää ihmistä olla?!?!?!? Kun taas jo edesmennyt laulaja, jota kuuntelin paljon ja kävin peräti keikoilla, todellisen karvansa näytti asioidessaan ruokakaupassa…oli kusta päässä…julkisuudessa oli antanut itsestään todella mukavan miehen kuvan. todellisuus on tarua ihmeellisempää
Miks mullekin tuli heti Riitta Väisänen mieleen?
Itsekin julkkiksia palvelleena todennut, että yleensä ovat ihan tavallisia, mua ainakin sylettäis hirveästi, jos joku julkkis alkaisi kukkoilla. Esimerkiksi Timo Rautiainen on mitä sympaattisin asiakas. Ottaisivat kaikki ne “tavalliset kaduntallaajatkin” mallia.