Laki ei edellytä kännykkään vastaamista
Evoluutio on kehittänyt ihmisille salamannopean reagointikyvyn kun känny pirahtaa soimaan, olkoon tilanne mikä tahansa. Samalla olisi voinut kyllä lisätä myös tilannetajua. Kassalla maksutilanteessa, kun pitäisi allekirjoittaa maksutosite, niin kännyyn on IHAN PAKKO samalla vastata. Siinä sitten temppuillaan vinokenossa känny korvan ja hartian välissä ja toisella kädellä yritetään raapustaa nimeä. Lisäksi vielä valitellaan että kyllä nyt on niin paha paikka ja vaikeaa puhua!!!!
Suomen laki ei edellytä, että puhelimeen on vastattava heti kun se soi, etenkään kaupoissa. Me myyjät saamme kyllästymiseen asti kuulla ihmisten jonninjoutavaa löpinää, jaaritteluja ym päivät pitkät. Ja tietysti myös kaikenkirjavia soittoääniä. Jotkut jopa röyhkeästi pitävät kauppoja puhelinkoppeina; tulevat sisälle puhumaan kun kadulla on niin kova meteli!
T:”Kälä, kälä, kälä”
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
En ole silti vielä päättänyt kumpi on kamalamman kuuloista: ihmisten pälinä vai kännykän karmaisevat soittoäänet… Joillain ihmisillä ei ole kiireen kierää vastata puhelimeen, samalla kuulen kun Nokian grande valssi soi täysillä korvan juuressa ties monettako kertaa.
Minua itseäni myyjänä häiritsee, kun asiakas tulee tiskille puhuen kännykkään, eikä osoita minkäänlaista huomiota häntä palvelevaan myyjään. Ei vastaa tervehdykseen edes päännyökkäyksellä, puhumattakaan että kiitosta sanoisi. Jotenkin vielä siedän tätä, jos asikkaalla on tavarat selkeästi siinä maksettavana, että ilmankin molemminpuolista kommunikointia pärjätään, mutta sitten, jos tilanne vaatii puhumista molemmin puolin, niin kaikista raivostuttavinta on se, että myyjä joutuu sitten siinä odottelemaan (varsinkin jos on jonoa), että arvoisa asiakas siinä puhuu ensin puhelunsa loppuun, ja vasta sitten päästään asiaan.
Sama asia häiritsee, haluaisin tietää tarvitseeko asiakas jotain muuta(anteeksi kun häiritsen puheluasi), onko etukorttia(anteeksi kun häiritsen), maksaako hän kenties sillä etukortilla, koska muuta maksuvälinettä ei ole summan kertomisesta huolimatta näkynyt(sori häiriö), no maksatko pankilla vai luotolla(keskeytinkö jotain tärkeää?), oisko mahdollista saada allekirjoitusta(anteeks)…Yleensä puhelu lopetetaan siinä vaiheessa kun kaikki tämä on käyty läpi, “joo, soitellaan paremmalla ajalla!” Yleensä ne tupakat jää ostamatta,ja sitten löytyy se etukorttikin jos ei sitä äsken puhelun aikana annettu. Että saisko ne bonukset nyt siitä äskeisestäkin…smile…
Kyllä mieluummin vastaan kassajonossa soivaan puhelimeen kuin annan sen soida, jatkuva soittoääni häritsee mielestäni paljon enemmän. Itse lopetan kyllä puhelun nopeasti sanoen, että soitan kohta, en voi nyt puhua. Eihän se soittaja todellakaan voi tietää missä sillä hetkellä olen.
Onko Savisudilla niin vanhanaikainen puhelin, ettei siinä ole hiljennä-toimintoa? Luulin että nykyään kännyn kuin kännyn saa hiljennettyä ilman että “antaa punaista luuria”eli keskeyttää soittoyrityksen… *pyörittelee päätään*
Päänpyörittelijälle: No mulla ainakin on niin “vanhanaikainen” puhelin.
Toimii hyvin, kestää paremmin kuin “nykyaikaiset” puhelimet, eikä aiheuta suurempia häiriöitä kassalla. Jos pitää, annan sitten punaista luuria eli c-kirjainta, laitan puhelimen tarvittaessa äänettömälle, ja soitan takaisin, kun voin.
Olen siis samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa siitä, että ei puhelimeen ole aina pakko vastata. Koskee yleensä muitakin tilanteita kuin kassalla asiointia. Vaikkapa nyt niin, että jos juttelet ystäväsi kanssa kasvokkain, ei ole pakko asettaa sitä puhelua tärkeysjärjestyksessä ystäväsi edelle.
tosin mistäpä myyjä voi tietää onko puhelimen toisessa päässä kaveri vai tärkeä asiakas - aina ei tarvitse vastata, mutta joskus on pakko vaikkei tahtoisi!
Joskus on ihan todella pakko vastata. Ikävää että se kyrsii myyjää. Mutta puhelimessa puhuva asiakashan ei esitä typeriä kysymyksiä tai muuten kiusaa myyjää, eikö se ole ihan hyvä?
Näitä sivuja lukiessa minua on alkanut todella pelottaa mennä kauppaan, ravintolaan, kioskiin, postiin jne kun tuntuu ettei me ihmiset osata tehdä mitään oikein. Minulle ihmisten kohtaaminen on muutenkin vaikeaa. Menen helposti lukkoon kun vieras ihminen puhuu minulle ja silloin saatan vastata typerästi tai jäädä ihan sanottomaksi. Pyydän täten anteeksi jokaiselta asiakaspalveluun liittyvältä henkilöltä jota olen loukannut kun en ole tervehtinyt oikein, hymyillyt sopivasti tai olen vastannut heidän mielestä tökerösti heidän järkevään kysymykseen. Tiedän ettei vuodatukseni liity mitenkään aiheeseen koska en KOSKAAN pidä mukanani kännykkää julkisella paikalla koska en halua puhua omista asioistani muiden kuullen. Halusin vain muutaman sivun näitä sivustoja tallattuani pyytää anteeksi asiakaspalvelijoilta joita varmaan olen olen loukannut kolmenkymmenen elinvuoteni aika ja paljon.
Miulla oli joskus aikoinaan tollanen kännykkään-vastaamis-sydrooma että piti aina vastata jos se soi. Sittemmin tulin järkiini, onneksi.
Hei Riikka, voi kun voisin sinulle lähettää ison annoksen rohkeutta!
Ihmiset vaan on joskus vaikeita, ja joskus on muilla tai itsellä parempi tai huonompi päivä, mutta kyllä niiden kanssa kuitenkin lopulta toimeen tulee.
Jos joku sattuu tulkitsemaan väärin sinun aikomuksiasi jossain tilanteessa, et sinä ole siitä vastuussa. Väärinkäsityksiäkin sattuu, eikä niissä yleensä kannata etsiä syyllistä. Hyvällä tahdolla niistäkin selvitään.
Sinä Riikka olet todennäköisesti juuri sellainen sopivasti ujo asiakas joka ei turhia hötkyile tai sekoile, eli varmasti ihan “toivottu” asiakas. Pahimpia ovat hötkyilevät ja muissa maailmoissa menevät jotka ovat aina suuna ja päänä. Sellaisille tekisi mieleni huutaa että rauhoitu!
Varmaan juuri ne ihan ok;t asiakkaat täällä pelästyvät.Suuri osa asiakkaista on ihan inhimillisesti käyttäytyviä vaikka puhelimeen joutuisivatkin vastaamaan.On vain myös joukko röyhkeitä,töykeitä omaa pahaa oloaan purkavia törkimyksiä joiden edesottamuksia täällä puretaan.
Kyllä tuo kännyyn puhuminen vähän vaivaa itseäni. Jos se ei häiritse että asiakas vastaa puhelimeen kassalla (mikäli on jo fiksusti kaivanut rahat ja kortit esiin ennen kun kerron summan) niin sitten kiusaa se että joudun kuulemaan mitä asioita asiakas puhuu puhelimessaan. En tietystikään kuuntele korvat höröllä enkä todellakaan ala muistelemaan mitä kuulin, mutta siinä tilanteessa se on vain hieman kiusallista kuultavaa…
Häiritseekös ketään toista se kun myyjä on puhelimessa ja asiakkaana tunnen olevani suuri törkimys joka kehtaa häiritä kesken työpäivän?
maritsa: Puhumattakaan tilanteesta, jossa myyjä juttelee toisen myyjän tai jonkin muuten vain paikalla hengailevan kaverinsa kanssa eikä kiinnitä mitään huomiota minuun, kun tulen asiakkaan ominaisuudessa paikalle. Tulee nopeasti olo, että täytyypä vaihtaa kauppaa, kun en nähtävästi ole riittävän arvokkaan näköinen asioimaan täällä.
“On vain myös joukko röyhkeitä,töykeitä omaa pahaa oloaan purkavia törkimyksiä joiden edesottamuksia täällä puretaan.”
Ai, kuten sellaiset törkimykset, jotka kehtaavat laittaa avainkortin numeropuoli alaspäin tiskille respan eteen, eivät muista, mikä kauppaketju myy mitäkin halpismerkkiä tai kysyvät myyjältä vinkkiä, mistä jotain tiettyä DVD:tä kannattaisi etsiä?
Minua myyjänä vaivaa suunnattomasti työpöytäpuhelimeen vastaaminen kun asiakkaan rahastus on kesken. Varsinkin kun siellä sitten loppuviimeksi kyselee hämmentynyt ihminen että:”Olisiko mahdollista että olen hukannut kärrypolettini, siinä on sellainen sininen kala avaimenperänä?”
No, mutta tässä tilanteessa asiakas ei voi tietää soittaneensa kaupan kiireisimmän kassan pöytäpuhelimeen, joten yritän ottaa hänen tietonsa ylös ja huomioida samalla muut asiakkaat. Pahimmassa tapauksessa asiakas on jatkanut jaarittelua, vaikka olen yrittänyt hänelle tilannetta selittää. Tätä tapahtuu onneksi äärimmäisen harvoin.
Kassa-aikoinani asiakkaakseni tuli ruuhka-aikaan nainen, joka osti ihan kiitettävän määrän ruokaa sun muuta. Kun sanoin loppusumman, luonnollisesti hän alkoi etsimään lompakkoaan vasta siinä vaiheessa. Seuraavaksi rouvan kännykkä soi, rahapussin etsiminen loppui tietenkin siihen paikkaan. Mitään maksusuoritusta en siis saanut vähään aikaan ja jonoa oli kilometri. HYVÄ!
Minä puhun välillä puhelimeen kun tiskille tulee asiakas, ihan siitä syystä että joku tavarantoimittaja on soittanut pyytääkseen tilaustamme. Joka kerta tervehdin asiakkaan ja pyydän pienen hetken odottamaan, en siinä vaiheessa enää keskeytä tilauksen antamista. Välillä kuulen sitten tuohtuneita kommentteja: “ai täällä vaan puhelimessa juorutaan eikä palvella asiakkaita!”. Asiakas varmasti kuulee että luettelen pelkkiä numerosarjoja puhelimeen, ilmeisesti sitten kuvittelee minun juoruavan jollain koodikielellä
Minun on se tilaus joka tapauksessa annettava, ja hiljaista hetkeä kiireisellä kioskillamme harvoin aamupäivällä on. Onneksi puolet tilauksista tehdäänkin jo koneellisesti, toivon mukaan tulevaisuudessa kaikki.
Asiakkaan kännykkään puhuminen ei minua sinänsä häiritse, kunhan hän kykenee hoitamaan asiansa siinä samalla eikä kasvata kilometrin jonoa..
En todellakaan tarkoita tilauksen jättämistä tms. vaan juoruilua. Kyllähän kioskeissa tilaukset pitää laittaa eteenpäin, se on ihan selvä.
Niin ja olen itsekin asiakaspalveluammatissa enkä todellakaan vastaa puhelimeen jos asiakas on paikalla tai sitten jos vastaan niin sanon että en voi nyt puhua ja pyydän soittamaan/sanon soittavani hetken päästä. Ja vielä, jos vastaan niin pyydän myös anteeksi paikalla olevalta asiakkaalta ennen vastaamista.
pakkoko siihen kassalla on ryysiä jos on tärkeä asiakas tms puhelu kesken? eikö voi puhua rauhassa loppuun vaikka leipä hyllyllä ja tulla sitten maksamaan?
Muutaman kerran ärrällä on tullut tilanne, että on vähän ruuhkaa ja totta kai juuri silloin soitetaan viikkotilausta. Eihän siinä pitkään mene, kansiot ja kaikki kun on valmiina, mutta liian pitkään tuntuu silti menevän, kun asiakkaat alkavat naputella tiskiin. Ymmärtääköhän ne, että jos en tilaa tavaraa, ensi viikolla ei ole heillä mitään ostettavaa?
Toinen ärsytys tuntuu olevan kuorman purku… Kuka haluaa ostaa kertaalleen sulanutta jäätelöä? Ne nyt vaan on pakko laittaa altaaseen heti kun ne tulee…
Ei näitä asioita asiakkaiden kiusalla tehdä, vaan kaikkien hyödyksi.
Onneksi omassa luurissani on sellainen hienous kuin värinähälytys, niin ei tarvitse häiritä ihmisiä rasittavilla soittoäänillä.
Josta tulikin mieleeni, miten julmetun typeriä soittoääniä ihmiset osaavat tilata ja sitten kun puhelin oikeasti soi, kaivetaan kommunistikaattoria naama punaisena jostain “naisen pikku tilaihmeestä”. Surkeaa.
Työskentelen itsekkin myyjänä eräässä liikkeessä. Mielestäni on aivan ymmärrettävää jos kassalla vastaa puhelimeen. Silloin toki tarvitsee itse katsoa, että antaa maksukortin, etukortin ja tarvittaessa henkkarit jne. myyjälle oma-aloitteisesti… Puheluun vastaaminen on ymmärrettävää ja jäkeen käyvää kunhan huomioi muut ihmiset. Esim. itse opiskelijana en soita takaisin jos näen, että joku on soittanut vaan oletan, että hän soittaa udestaan jos oli jotain asiaa… Sama pätee jyös itseeni. Tälläisellä ajattelulla tullaan siihen, että on TALOUDELLISEMPAA vastata puhelimeen kassalla kuin soittaa myöhemmin ITSE takaisin. Kiitos operaattoreiden ja aloitusmaksujen yms. maksujen itse en ainakaan enään kerrytä laskua jos toisella henkilöllä on mulle asiaa (en myöskään edellytä sitä keneltäkään muulta)… Muistuttaisin, että olemme asiakaspalvelijoita ja asiakasta tulee palvella kuten ASIAKAS haluaa! Meidän ei silti tarvitse alentua haukuttavaksi tai muuten halveksittavaksi.
Jos olet kaupan alalla, etkä kestä kuulla ihmisten puheita, suosittelen että etsit toisen alan. Esim toimistotyön jossain pienessä konttuurissa jossa kuulet vain oman puhelimesi äänen.
Kyllä minuakin ärsyttää ihmisten PAKKO vastata puheluihin oli tilanne mikä tahansa. En ole kaupankassa, mutta ärsyttää seistä kaupan jonossa, kun kassan kohdalla ihminen puhua pälättää puhelimeen ja kirjaimellisesti seisottaa jonoa, kun ei saa perk.. yhdellä kädellä lompakostaan kaikkea tarvittavaa esille.
Tätä tapahtuu liiankin usein, eikä vain kaupoissa. Ja pääasiallisesti asiat ei todellakaan kuulosta niin kamalan tärkeiltä. Viimeksi kuuntelin miten ällöttävä äijä oli tullut iskeen ja miten kännissä oli edellisenä iltana, mutta ei ollut pahemmin krapulaa.
Minä kyllä vastaan puhelimeen kaupassakin, mutta vain sanoakseni, että soitan kohta takaisin.