Lisää fotomyyjän arkea
Asiakas tuli liikkeeseen mukanaan vanha, noin 40-vuotias kameransa, joka ei digitalisaatiosta ollut kuullutkaan.
Asiakkaan pyynnöstä vein kameran “sinne teidän pimeeseen”, ja palautin asiakkaalle samantien. (Toisin sanoen kävin pimiössä, avasin takakannen, ja totesin ettei siellä ollut filmiä.)
Ennen kuin ehdin kertoa asiakkaalle ettei kamerassa ollut filmiä, hän kertoi ilmeisen onnellisena tämän toimineen ennenkin näin: Nyt hän vain menisi kotiinsa ja kaikki kuvat näkyisivät hänen televisiostaan…
———————
Erään suuryrityksen perustaja-omistaja oli tuomassa filmiä kehitykseen, kun kysyin hänen nimeään.
Mies valahti valkeaksi ja alkoi kiljua: “Etkö tiedä kuka minä olen? Tämä on jo aika uskomatonta!”
Vastasin: “En valitettavasti muista nimeänne, vaikka olemmekin joskus saattaneet tavata. Meillä täällä käy satojakin ihmisiä päivässä…”
Mies jatkoi huutoa: “Siis voiko todellakin olla niin, ettei täällä tiedetä kuka MINÄ olen? Minä vaadin palvelua! Minulla on varaa, minä haluan palvelua!! Pitääkö minun vaihtaa sellaiseen likkeeseen, jossa tiedetään kuka minä olen?!!”
Vastasin: “Saatte tismalleen sitä samaa ja laadukasta palvelua, jota kaikki asiakkaamme saavat, kun vain kerrotte kenen nimellä nämä kuvat kehitetään. Ja jos se yhtään lohduttaa, kysyisin saman kysymyksen Ukko-Jumalaltakin, sillä en olen häntäkään ennen tavannut…”
Mies sanoi nimensä, ja jätti rullan kehitykseen. Tulipa vielä uudestaankin monen monta kertaa.
T:fotari
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Heh, siinäpä sai jälkimmäisen stoorin ukko mitä ansaitsikin eli kunnolla nenilleen. Myyjä hoiti tilanteen hienosti kotiin!
Ollesani -80 luvulla fotomyyjänä, sipsutteli oikein laitettu neito sisään ja jätti filmin kehtykseen. Kun tiedustelin nimeä (en tunnistanut), niin typsy oikein suuttuneena ilmoitti olevansa laulajatähti XXX ja kaikki, siis KAIKKI tuntevat hänet. Olin hiljaa ja kirjoitin nimen kuoreen.
Tähden tullessa seuraavana päivänä hakemaan kuviaan, niin pokkana kysyin “ja millä nimellä ne on jätetty?”
Hyvä Jii!
Ja kaikki ne ihmiset jotka eivät tunne näitä turhia julkkuja. Missäs se muka on määrätty että tietyt naamat pitäisi tunnistaa?
Paskantärkeät mukajulkkikset ym. kaljamahaiset bossit ei jaksa tosiaan innostaa… Hyvä että joku antaa niille kurinpalautusta (= takaisin Maan pinnalle).
Ja vaikka sen p*skantärkeän johtajan tai tähtösen tunnistaisikin, niin eihän sitä silti tiedä, millä nimellä hän haluaa jättää sen filmirullan kehitettäväksi. Saattaahan esim. olla, että se bossi haluaakin sen firman nimellä, ja kuvia tulee hakemaan joku ihan toinen henkilö samasta puljusta… (Ainakin meillä näitä oli aikoinaan paljon, saattoi tosin riippua fotoliikkeen sijainnista monien työpaikkojen lähellä…)
min en kestä noita “eksä tiiä kuka mä oon” tyyppejä. EN TIEDÄ! ihan periaatteellisista syistä
No jos mun kohdalle tulee jokin hyvin tunnettukki henkilö, olkoonkin sitten vaikka itse pressa, niin yritän käyttäytyä ihan normaalisti ja kohdella häntä ihan tavallisena asiakkaa, eli kysyn sen nimen olipa se kuina tyhmää tahansa
Näitä “eksäätiiäkukamääoon”-tyyppejä on kiva palvella… olen parille turhimmalle meuhkaajalle tokaissut, että “Tiedäksä sit kuka mää oon?”. Vastauksena olen saanut kaikkea laidasta laitaan; paras taisi olla tyyppi joka totesi, että “No ainaki TÄRKEEMPI ja RIKKAAMPI ku sinä!”. Repesin. Totaalisesti. Ja kysyin, että montakos tankkeria, helikopteria, ja lentokonetta sun perhe omistaa? Mun isovanhemmilla kun on niitä vain pari kolme kutakin… Siihen ei enää tullut mitään näppärää vastakommenttia! =D