niinpä, onkohan kuski nyt AIVAN varma mihin on ajamassa… Kukas sen paremmin tietäisi että mihin se bussi menee? Jos kuski on päättänyt ajaa vaikka Tampereelle vaikka kilvissä kuinka lukisi Turku, niin eiköhän se bussi silloin ole Tampereelle menossa….

Myös muinoin kuskina tuli joskus vastaan matkustaja, joka kysyi meneekö ajamani linja (Malmilta) Pihlajamäkeen:

Minä: Ei. Tämä linja menee Itäkeskukseen.

Asiakas: Mutta meneekö tämä Pihlajamäkeen?

Minä: Ei, ajan tosta suoraan kehä 1:stä pitkin.

Asiakas: *hermostuneena* Mutta meneekö tämä Pihlajamäkeen?!

Minä: …Ei.

sitten uskoi, vaikka sana ”Ei” tuli jo pari kertaa mainittua. Saikohan asiakas liikaa palvelua kun kerroin mihin olen menossa Taisinpa sanoa sitten jossain välissä toisenkin linjan, joka menee sinne mihin asiakas halusi…

bussikuskit on hyviä tyyppejä. kiitosta niille niiden kärsivällisyydesta : )

Mutta myös toistepäin ainakin Vantaalla. Kuskit kiertävät linjoilla tosi tuihaan ja eksyvät vähän väliä. Jos kysyy kuskilta, että meneekö tämä sitä-ja-sitä kautta (vaikka ”kiertääkö Kuun kautta”) niin vastaus on melkein poikkeuksetta kyllä. Ja sitten kuitenkin menee jotakin ihan muuta reittiä.

Pitkää työmatkaa matkustavana, kahta bussia käyttävänä, kokemuksen on että kuskit eksyvät keskimäärin kerran viikossa.

Mutta minä en valita. Otanpahan selvää reiteistä etukäteen. Kuskit tekevät arvokasta työtä ja kaikki kunnia heille. Useammin pitäisi olla rohkeutta poistaa hankalia asiakkaita kyydistä (viitaten taannoiseen uutisoituun tapaukseen kuskista, joka heitti häiritsevän äidin ulos).

meillä asiakas kysyi kuskilta:”Voitko sanoa meneekö tämä bussi keskustaan?” ja kuski vastasi ”kyllä voin, meneekö tämä bussi keskustaan” Ehe ehe..

Sympatiaa bussikuskeille! Arvostan työtänne ja (paria harvinaista poikkeusta lukuunottamatta) olen vuosien varrella nauttinut bussissa matkustamisesta.

Etteikö kuski tietäisi minne ollaan menossa ja mitä reittiä? No, heh, kerran olin dösässä joka kääntyi väärään suuntaan Oulunkylän jälkeen keskustasta Pukinmären kaarelle vaikka piti Pukinmäen asemaa päin suunnistaa. Me matkustajat opastimme kuljettajan takaisin oikealle reitille. Ihan hyvässä hengessä ja pienestä seikkailusta nauttien. Ei ollut kiirekään minnekään kun se ei ollut ruuhka-aikaa

Ei sitä tarvitse päivitellä että ihmiset kyselevät ties mitä infoa kuskeilta. Te olette meidän turvamme, samoin kuin mekaanikot ja baarimikot!

Bussikuskeissakin on mulkkuja. Yksi läski kikkarapää porsas nojaa aina rattiin ja katsoo nokkaansa pitkin matkustajia. Ei ole KERTAAKAAN tervehtinyt. Minusta on kohteliasta tervehtiä asiakasta. Nousen bussiin ja sanon ”hei”, niin vastassa on hyytävä mulkaisu. Kaikki muut kuskit ovat aina asiakaspalveluhenkisiä, mutta se yksi ilmeisesti on saanut traumoja niistä pissipäämatkustjista ja päättänyt vihata tasapuolisesti kaikkia.

Palveluhenkisyys riippuu olosuhteista. Kuljet esim. Oulu-JKL-Lahti-HKI-välin EB:lla niin kyllä ollaan ystävällistä. Erikoispisteet niille parillekin pohjoisemmasta olevalle kuljettajalle jotka kuuluttelevat aina että ”tämä se on tuotaniin pohjolan turiistiaoton pikaavuoro sieltä ja tänne ja tässä matkan aekana työ voette kahtoa dvd-elokuvia nuista ruuvuista mitä tuolta katosta näkkyy ja lehtiivalikoema löyttyy siitä keskivaaehheilta. Oeekkeen mukavoo matkoo ja tulukeepahan kyselemmää jos mikä vaevvoo mieltä”.

Toisena ääripäänä esim. Turun paikallisliikenteen kuljettajat, _todella hyvällä_ tuurilla pari kertaa vuodessa löytää jonkun nuoren rennon jampan joka on sisäistänyt että paskahomma mikä paskahomma ja kuuntelee ilman taustamelua suht hyvällä voluumilla radiosta onneksi myös minun makuuni kelpaavaa radiokelpoista punkkia ja torilla odotellessaan naputtaa sormilla rattia, tervehtii iloisesti, puhuu 3 kieltä jne. Yleensä ihan turha kuvitella että edes ”huomenta!” toisi mitään vastakaikua, puhumattakaan nyökkäyksestä.

Hei, ei sitä välttämättä tiedä, jos on vieraspaikkakuntalainen turisti tai vasta paikkakunnalle muuttanut, sijaitsevatko Malmi ja Leppävaara kovinkin lähellä toisiaan vaiko aivan vastakkaisella suunnalla! Ja vaikka olisi tarkistanut reittioppaasta/aikataulusta/kartasta, niin silti oudossa paikassa liikkuminen voi jännittää, ja asian haluaa varmistaa ihmiseltä, jonka luulisi tietävän parhaiten, minkä paikkojen läpi bussin reitti kulkee – kuskilta.

Tuttavani, joka työskenteli muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulla eräässä bussiyhtiössä kertoi pari mehevää juttua….

1) Hän oli ajovuorossa seutulinjalla 1**T – lähtö Helsingistä Espooseen Lauttasaaren kautta. Salmisaaressa, viimeisellä pysäkillä ennen Lauttasaaren siltaa auton pysäyttää keski-ikäinen nainen, kysyen:” Meneekö tämä bussi Lauttasaaren kautta?” Tuttavani katsoi hetken naista ja totesi kuivasti:”Ei, ajattelin ajaa tuosta sillan kupeesta mereen…”

2) Espoon sisäisellä linjalla 35 (Leppävaara- Kauniainen – Matinkylä) sattui erään joulun alla seuraava tapaus. Täpötäysi bussi on lähdössä Leppävaarasta, kun bussiin tulee minkkiturkkinen rouva suuren kassimäärän kanssa. Hän joutuu seisomaan monen muun kanssa käytävällä. Muutama matkustaja tulee matkan varrella lisää. Bussi tulee Kauniaisiin, kello kilahtaa. Minkkiturkkinen rouva kysyy ruotsalaisaksentillaan ” Voinko minä mennä ulos etuovi, minun tavara niin iso?” Kuljettana toimininut, rennonronski naishenkilö totesi (aiheuttaen yleisen naurun bussin etupäässä): ”Jos rouvan tavara siitä pienenee, niin olkaa hyvä vaan…”

Etelä -suomessa olen tavannut totaalisia mulkkukuskeja ja muutaman sellaisen joille olen ihan halauksen antanut. Turussa mm. olimme kävelemässä isoine rinkkoinemme festarin leirintäalueelle myöhään kun bussi pysähtyi kaveriporukkamme kohdalla (ei siis ollut bussipysäkkejä lähimaillakaan, siihen tielle vaan kun ei muuta liikennettä ollut) ja kuski hihkaisi ”Tulkaa nyt tytöt kyytiin, pitkä matka on kävellä!”
Toinen kuski joka kuskasi festarialueelle porukkaa taas näytti siltä kuin olisi sitruunoita syönyt 30 vuotta.
Ja kun olen eksynyt ja hätääntynyt kun noussut vääriin busseihin ja bussin pitäisi jättää matkustajat pois ja lähteä varikolle, niin on ystävällinen bussikuski ajanut juna-aseman kautta että pääsee eksynyt taas kartalle.
Mieluummin aina muistelen näitä ihania bussikuskeja kuin niitä joita tekisi mieli tökkästä sateenvarjolla silmään. Arvokasta työtä se on, eikä taatusti helppoa.

Eivät ne bussikuskit aina tiedä minne ovat bussiaan ajamassa, joskus kysyin ihan kohteliaasti että ”meneekö tämä bussi Vallilan kautta”, vastaus oli ”mmä tiä!” ja mulkaisu, tyyliin älä siinä kysele. Useamman kerran on sattunut näin, kuski ilmeisesti on vain oppinut reitin ulkoa, mutta ei tiedä kaupunginosien nimiä joiden läpi ajaa. Onneksi kanssamatkustajat ovat usein osanneet sitten neuvoa.

Vertailua:

Asun Oulussa, ja täällä ainakin useimmat bussikuskit istuvat sen näköisinä kuin olisi halko tungettu sinne missä ei päivä paista. Ja jos erehtyy sanomaan ”hei” tai ”huomenta”, muuttuu kuskin ilme niin happamaksi että jos maitopurkki olisi kauppakassissa niin sekin muuttuisi piimäksi.

Asuin muutaman kuukauden Vantaalla töiden takia ja olin positiivisesti yllättynyt. Kuskit miltei poikkeuksetta tervehtivät, vähintään nyökkäyksellä elleivät sanallisesti, kun nousin bussiin. Ja jaksoivat opastaa pohjoisen poikaa joka ei tiennyt seudusta juuri mitään.

Oli siellä kyllä kerran tapaus Elielinaukiolla jossa bussikuski oli varsinainen aasiakas. Olin juoksemassa bussiin, myönnetään että viime hetkellä. Matkustajia nousi bussiin kun juoksin niin lujaa kuin kintuista lähti. Tämä kuljettaja, erittäin hapan n. 40 v rouva kuitenkin päätti sulkea bussin ovet nenäni edestä. Ja olin siis niin lähellä, etten ehtinyt mitenkään hidastaa vauhtia vaan törmäsin kovasta vauhdista bussin oveen ja kaaduin. Ja rouva hymyilee lasin läpi omahyväisesti ja pyörittää päätään. Kiitos vaan rouvalle ruhjeista ja erityisesti siitä että myöhästyin töistä tärkeästä asiakastapaamisesta! Mutta tosiaan tämä oli ainoa kerta pääkaupunkiseudulla, Oulussa sen sijaan tuollainen käytös kuljettajalta on ihan normaalia.

Tiedänpä tapauksen, jossa bussikuskilla oli kyydissä yksi keski-iän ylittänyt nainen, joka isojen kassiensa kanssa oli jäänyt etupenkkiin istumaan.

Kun oma pysäkki tuli, hän ajatteli, ettei tyhjässä bussissa mitenkään haittaa, vaikka poistuisikin etuovesta, nopeamminkin se kassien kanssa kävisi.

Bussikuski päätti kuitenkin viimeiseen asti noudattaa sääntöjä, ja ei avannut etuovea, vaikka nainen sitä kysyi, ei edes vastannut naiselle.

Ymmärrettyään idean, nainen aikoi lähteä keskiovelle, mutta bussikuski kaasutti matkaan ja ajoi naisen puolentoista kilsan päähän päättärille, josta nainen joutui vesisateessa kävelemään isojen kassiensa kanssa kotiin, ilman sateenvarjoa totta kai, kun ei ollut ylimääräsitä kättä sitä varten.

Kassit eivät toki ole kuskin syy, mutta käytös on, toivottavasti ko. kuski ei enää kuluta mitään kuskinpaikkaa liikenteessä.

Parasta on, kun asiakas kysyy miten se Oulussa menevän bussin n:o 64 reitti menee. Minunhan se pitäisi tietää, vaikken ole ikinä Oulussa käynytkään. Oulu kun on vielä 200km päässä, joten en paljoo niiden menoista tiedä.

Kauan sitten opiskeluaikana linja-autoa ajaessani näki kyllä monenlaista säveltäjää etenkin Itä-Helsingissä.

Varsin usein kysyttiin tyyliin ”missä on Susikorvenkuja” ja sitten saatiin hirveät separit, kun en tiennyt. ”Tällä kuulemma pitäisi päästä sinne!” ”No missä kaupunginosassa se on?” ”No en minä tiedä, sunhan se pitäis tietää!!”