No tämän kerran hei..!
Mikä siinä on niin vaikea käsittää, ettei toisen ihmisen pankkikortilla saa maksaa?
Mies saapuu tiskille ja tekee tilauksensa. Kaikki sujuu mukavasti kunnes mies ojentaa pankkikortin maksua varten.
“Tuota, olisko teillä henkilöllisyystodistusta, tuon nimen tarkistaisin?”
“Joo tässä.”
“Tässä kortissa lukee Maija Mattila, ja henkilöllisyystodistuksessanne Matti Virtanen.”
“Joo se on tyttökaverin kortti.”
“Emme voi valitettavasti hyväksyä toisen henkilön korttia maksuksi.”
“No tämän kerran hei..!”
“Ei käy, otan kortin haltuuni. Tyttöystävänne voi hakea kortin myöhemmin, edellyttäen että hän todistaa henkilöllisyytensä.”
“Kuule tyttö, aina ennenkin on voinut maksaa, käskepä päällikkö paikalle!”
Ravintolapäälikkö: “Tiesittekö että on laitonta käyttää toisen ihmisen pankkikorttia? Halutessamme voisimme takavarikoida kortin tässä ja nyt, sekä lisäksi ilmoittaa pankkiin tästä. Pankki maksaisi tälle kortin haltuunottaneelle palkkion joka veloitetaan tyttöystävänne tililtä. Joustamme kuitenkin nyt sen verran, että suljemme kortin kassakaappiin ja tyttöystävänne voi sulkemisaikaan mennessä hakea korttinsa täältä takaisin.”
Parin tunnin päästä nolo tyttökaveri tuli kymmenien selitysten kera hakemaan korttia.
T:ex-kahvilantäti
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
itse olen saanut Visan poisottopalkkion 170e (-verot) kerran, ja tuntuu oudolta että jäit tuota rahaa vaille.
Toki on hyvä joustaa ja jos se on teidän käytäntö, niin ok.
Minusta se palkkio olisi kuulunut sinulle, kun teit työsi ja olit tarkka.
Joo, en mäkään rupeis mitään vaihtoehtoja antamaan. Kortinpoisottopalkkiot on aina ihan kivoja piristäviä palkkioita (paitsi yksi vuosi kun meni sit just sen verran tuloraja vastaan ja piti palauttaa 400 € opintotukea…).
Tuossahan on siis kyse maksuvälinepetoksesta joka on miltei sama asia kuin rahan väärentäminen, olisit vaan ottanut sen palkkion
Hienoa että pomosi ei myöskään antanut periksi. Näin toimii alaisistaan huoltapitävä, alaisiaan arvostava esimies/nainen.
Itse olen väärällä kortilla myynyt. Tuttu asiakas ja kortinhaltian lupa.
“Itse olen väärällä kortilla myynyt. Tuttu asiakas ja kortinhaltian lupa.”
Olet siis toiminut väärin.
Joo, kyllä siinä kieltämättä toivoi ettei tyttökaveri olisi ilmestynytkään
Mutta täytyy myöntää että joskus olen liiankin kiltti noille aaseille, niinkuin tässäkin tapauksessa pääsi käymään. Nyt kun on vähän ikää tullut niin sitä kehtaisi sanoa asiat suoraankin, tuohon aikaan olin vielä sen verran uusi työntekijä ettei sitä varmuutta oikein ollut…
voitteko kuvitella, olen ennen ollut kassatäti (noin puoli vuotta) ja vasta tällä sivustolla olen oppinut että toisen korttia ei saa käyttää, vaikka ihan ilmiselvä asiahan se on. itse olen joskus antanut oman pankkikortina poikaystävän käytettäväksi, silloin kassan setä kuitenkin antoi asian olla,eikä ollut mitään edes huomauttanut.
Kävipä joskus kerran, että työkaverini (teen extrakeikkaa) oli päissään ravintolassa, jossa olin töissä.
Oli “kadottanut” korttinsa eilisenä iltana humalassa myöskin ja kuolettanut sen.
Kun oli kortin uudelleen löytänyt ja sitä ko. ravintolassa käyttänyt, niin kassa oli se ottanut pois. Tietenkin.
Sitten tämä aasi alkaa minulta kinuamaan, että hae se nyt tänne ja se oli virhe jne…
Että osataan me ravintola-alan työntekijätkin aaseilla, ja yleensä ollaan niitä pahimpia, kun tiedetään tai ainakin luullaan tietävämme kaikki säännöt ja miten niitä mukamas voi kiertää…*huokaus*
Asiakas huutaa hotellissa kovaäänisesti, kuinka häneltä on varastettu lompakko ja nyt pitää kaikki kortit kuolettaa. Sovitaan, että asiakas saa majoituksensa ja mahdolliset ekstrat laskulle. Asiakas kuolettaa korttinsa ja jatkaa iltaa.
Jossain vaiheessa iltaa älypäämme sitten löytääkin korttinsa ja päättää sillä tulla maksamaan kaiken pois. E-ei, kortti on kuoletettu, ei onnistu.
Sillä kertaa en kylläkään ottanut korttia pois, vaan kehoitin ottamaan yhteyttä pankkiin ja toivotin hyvää jatkoa.
“Olet siis toiminut väärin.”
No joopa joo. Jos ollaan mieheni kanssa ravintolassa jonka pitäjä meidän molemmat tuntee vuosien ajalta, ihan voidaan kumpikin käydä ostamassa toisen kortilla. Vähän järkeä peliin kaikki kiskantädit: on täysin eri asia jos myyjä tosiaan TUNTEE sekä kortinkäyttäjän että kortinhaltijan, hittoako sitä pilkkua pitää aina viilata.
“Olet siis toiminut väärin.”
No joopa joo. Jos ollaan mieheni kanssa ravintolassa jonka pitäjä meidän molemmat tuntee vuosien ajalta, ihan voidaan kumpikin käydä ostamassa toisen kortilla. Vähän järkeä peliin kaikki kiskantädit: on täysin eri asia jos myyjä tosiaan TUNTEE sekä kortinkäyttäjän että kortinhaltijan, hittoako sitä pilkkua pitää aina viilata.
“Olet siis toiminut väärin.”
“No joopa joo. Jos ollaan mieheni kanssa ravintolassa jonka pitäjä meidän molemmat tuntee vuosien ajalta, ihan voidaan kumpikin käydä ostamassa toisen kortilla. Vähän järkeä peliin kaikki kiskantädit: on täysin eri asia jos myyjä tosiaan TUNTEE sekä kortinkäyttäjän että kortinhaltijan, hittoako sitä pilkkua pitää aina viilata.”
Juuri näin! Kiitos puolustavasta puheenvuorostasi Höh. Sitä heinäntekojärkeä käytetään nykyjään aivan liian harvoin.
No siis TOTTAKAI kaikki tutut saa rikkoa lakia, tuntemattomat ei!!
Näinhän se menee. Ei sitä kaikkia tuttujen tai sukulaisten rikkomuksia ilmianneta, mutta ärsyttävän naapurin vastaavat totta kai.
Höh, ymmärrän tuon sitten kun ne uudet kortit tulevat, joissa hyväksytään veloitus pin-koodilla - jos tietää jonkun toisen koodin, niin on luultavaa että kortin käyttöön myös on sen haltijan lupa (no lain mukaan tietysti tuolloinkaan ei saisi myydä).
Mutta nyt vielä vanhana aikana - jos ostat miehesi pankkikortilla, ja hän sinun, niin ettekö te sitten joudu myös kirjoittamaan väärän nimen kuittiin?
Entä jos asiakas jälkeen päin väittää että ei ole ostosta tehnyt, ja sanoo todisteeksi, ettei kuitin allekirjoitus ole ollenkaan saman näköinen kuin hänen oma, kortissa oleva allekirjoituksensa? Millä kauppias/ravintoloitsija silloin todistaa että “joo, tiesin että se ei ole sen oma kortti, ja että se väärentää nimen, mutta sillä oli kortin omistajan lupa”?
Itseasiassa ongelmahan poistuu kokonaan kun pinkoodi pitää näpytellä. Eihän korttia edes anneta myyjälle vaan laitetaa useimmiten itse siihen lukijaan ja valitaan pankki/visa ja näpytellään koodi. Silloin ei ole väliä kenen kortti on käytössä, kunhan vain tietää koodin. Silloin ei myöskään voi väittää, ettei ole ostosta tehnyt, koska koodi on kerran ollut tiedossa kortin käyttäjällä.
Saaraliina,
meidän omatkin nimmarit on sellaisia töherryksiä ettei siinä juuri eroa ole vaikka toinen sen kuittiin sutaiseekin :o) Meillä on tämä oikein toimiva järjestely, ja tuttu omistaja tietää pelin hengen - jos meistä jompikumpi tulee joskus vänisemään vaikka riidan päätteeksi että en minä tuollaista kuittia ole allekirjoittanut, niin eipä tartte siihen kuppilaan enää tulla. Kolmenkeskinen sanaton sopimus siis.
Edelleen, en kannata lain rikkomista vaan kuulutan tervettä järkeä.
Höh: No et kannata, mutta nin teet kuitenkin. Ei kai teillä ole lapsia?!
Tellu hyvä,
höhin puolustukseksi on sanottava että kommenttisi osoittaa että olet jäävi puuttumaan siihen mikä on järkevää ja mikä ei. Ja kun kerran haluat keskustelun viedä henkilökohtaisuuksiin, annahan kun arvaan millaisia omat lapsesi ovat jos niitä sinulle on jostain syystä siunaantunut: penskasi ovat stressaantuneita, neuroottisia ja pikkueläimiä salaa kiusaavia äidin kullanmuruja - mutta piru vie että osaavat pankkikorttia käyttää taatusti niin kuin laki sanoo.
Ahaa…Tellu lienee pahimman lajin rodunjalostusta kannattava fasisti, jos kerran hänen mielestään pankkikortin väärinkäyttö kyseenalaistaa lasten hankkimisen? Että sellaista kärjistystä.
Toisen ihmisen kortin voi periaatteessa hyväksyä jos on kortin haltijan valtakirja mukana. Yleensä se kyllä edellyttää että valtakirjassa on tarkkaan määritelty minä aikana ja mitä kortilla saa ostaa.
Näitä on joskus tullut eteen kun haetaan esim. jollekin liikuntakyvyttömälle vanhukselle ruokaa kaupasta.
Tellulle plussa.
Viallisten geenien levittäminen pitäisi olla rangaistavaa
Ja itse saa aina rikkoa lakia, toiset eivät saa.
Kyllä minä ainakin ymmärrän jos poikaystäväni käy tilaamassa meidän vakioravintolassamme minun kortilleni kaljan. Ravintolassa, johon olemme yhdessä tulleet ja jossa meidät tunnetaan jo vuosien ajalta.
Jep jep. “Toimit väärin.. Laissa sanotaan…”
Lakiahan ei koskaan sovelleta ja lakikirjoissa on listattuna kaikki mahdolliset rikkomukset, mitä kuvitella saattaa.
Ois kiva, jos tälläsistä rikkomuksista tulis vieläkin näin kovat sanktiot:
“Joka tahallansa lyö sisään toisen akkunan, taikka hänen huoneeseensa, taloonsa, kartanoonsa tahi alukseensa heittää kiven tai muuta, taikka ampuu sinne aseella; rangaistakoon [enintään viidensadan markan] sakolla taikka vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi.” (24 LUKU
Rauhan rikkomisesta, 3 § 19.12.1889)
Pilkunnussijat olis innoissaan epäilemättä.
Nii ja homot on ällöi. Homous rikoksenahan poistui Suomen rikoslaista vasta vuonna 1971.
Noista nimenkirjoittajista sen verran, että minulle ei ainakaan tulisi mieleenkään kirjoittaa allekirjoitukseksi kenenkään muun nimeä kuin omaani - koskaan!
Ja olen kuullut tapauksista, joissa esim. ex-poikaystävä on ostanut tyttöystävänsä kortilla ostoksia ja väärentänyt siihen väärän nimen.
Tässä tapauksessa tuon summan korvaus jää todennäköisesti joko pankille, Luottokunnalle liikkeelle (ja viimeiseksi sitten jollakin vakuutusyhtiölle).
Ja voihan sen ostoksen tehdä toki ihan oikeakin poikaystävä - jonka jälkeen hän onkin sitten oikea ex