Olisiko täällä miestä?
Minä, nuorehko (alallamme tarkoittaa alle 45-vuotiasta) nainen, olen usein päivystämässä yhdessä tutkimusorganisaatiossa, jonne tulee vierailevia tutkijoita käymään. Olen koulutukseltani alaltani tohtori ja meitä ei ole monta. Onkohan 5 kertaa käynyt niin, että kun olen siinä ollut ja asiakas on tullut, on tiedusteltu, että onkohan teillä täällä jotakin miestä joka ymmärtäisi näistä asioista jotain.
Voi vit… että osaa ottaa päähän. No, kuten täällä joku muukin on tehnyt, haen sitten paikalle miehen, joka puolestaan sanoo, että jos kysyttäisiin tältä meidän tohtorilta. Siinä on sitten kiva katsella kalvakoita naamoja, kun osa äijistä sentään tajuaa hävetä. Osa ei. Ainakaan se osa, joka kehtaa sanoa luentoni jälkeen, että sinä se sitten olet simpsakka likka.
T:Emmäämitääntajua
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Olin vuosia yrittäjänä,
myöhemmin veljeni tuli osakkaaksi.
Ja kas kummaa,
yhtäkkiä en ollutkaan enään kykenevä hoitamaan kaikkia niitä asioita joista olin ollut vastuussa.
Koska meillä on sama sukunimi ihmiset eivät tajunneet meidän olevan sisaruksia, vaan minä olin heidän mielestään “pikku-rouva” joka pyöri yrityksessä aviomiehensä apulaisena.
Jopa yrittäjäliitto rupesi lähettämään kaiken postin veljeni nimellä, puhumattakaan tavarantoimittajista jotka halusivat asioida herra johtajan kanssa. Arvaappa kuinka moni uusi toimittaja sai tehtyä ostosopimuksia kun oli ensin tytötellyt minua tai ei ollut suostunut naisen kanssa asioimaan….
Minäkin työskentelen päällikkönä miehisellä alalla, kypärä päässä. Toimitusjohtajasta seuraavana. Pitempiaikaiset yhteistyökumppanit ovat tottuneet minuun. Mutta uudemmat asiakkaat/kollegat pyrkivät esittämään asiat minulle yksinkertaisessa muodossa jonka luulevat minun ymmärtävän: ‘katsos kun säiliöautoissa on sellainen teli…’
Aika uskomatonta, että nykypäivänä vielä on tällaista.
Suomessahan tilanne on se, että monissa yrityksissä johtoporras vielä ihmettelee, mitä näppärää on muka sylimikrossa, kun kotona se ainakin on ihan keittiön pöydällä lämmittämässä ruokaa…
Aika aatamin aikaista toimintaa.
Käsitys sukupuolien yhdenvertaisuudesta ei tapahdu vuosikymmenissä, vaan sukupolvissa. En usko, että kukaan tänä päivänä elävistä tulee näkemään aikaa, jolloin kumpikin sukupuoli on saman arvoinen.
Sukupuolinen jaottelu on tuttua. Nyt siis puhuu mies, ja auton osista.
Tiedän moottorikoneistamoita, joissa on nainen töiden vastaanottajana. Siinä menee monelta mieheltä peukku suuhun, kun nämä naiset kysyvät, minkälaista nostoa nokka-akseliin hiotaan?? Ensin tahdotaan “viritysnokkaa”, mutta kun nainen kysyy asteita ja nostoja, on peukalo rannetta myöden nielussa.
Naiset kun ovat autovaraosamyyjinä, niin miehet koettavat artikuloida selvästi, jotta osan tarve selkenisi. Pari kysymystä osan sijainnista, taikka auton mallista saa miesaasiakkaankin menemään uudestaan pellin alle.
Juuh, autoista jonkun verran ymmärrän, olen mm. autonasentajaksi hurjassa nuoruudessani valmistunut. Soitin paikalliseen Opelin liikkeeseen huoltopuolelle kysyäkseni sytystulpista erästä asiaa.
Mies vastasi huoltopuolella, kerroin asiani ja hän vastasi: “pikkurouva avaa ensin konepellin”!!!!!
/&¤#”&/()==?%¤”!
Kommentti
Mää olin aasiakas moottorisahakaupassa!
Puhuttelin naishenkilöö myyntipöydän takana kuin ei-asiantuntijaa. Palautti mut ruotuun tosi näppärästi, kysymällä haluamani teräketjun vetolenkin PAKSUUTTA Mää semmosia vaihtoehtoja tiänny vaikka asiantuntijaa esitin… Ei pitäis päätellä henkilöstä mitään.
Tuttua.. Pidin matematiikka opiskellessani kursseja teekkaripuolella ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Syksyn alussa ensimmäisellä tunnilla oli aina pari sankaria, jotka ihan ääneen ihmettelivät, että miksei ole “oikeaa opettajaa” paikalla ja eihän nyt joku “tyttö” voi näitä opettaa. Kummasti juuri useimmat näistä riemuidiooteista olivat kovapäisimpiä oppimaan.