Pikaruokalasta…
Pikaruokalassa työskennellessäni kohtasin liiankin monesti eräänlaisia tapauksia…
Ensimmäisenä tulee mieleen vitsit, ihmisillä on kummallinen tapa yrittää vitsailla myyjälle:
1) ”Tuleeko muuta?”
-”Ilman muuta”
2) ”Saisiko olla muuta?”
- ”Kaunis hymy ja pieni lasku.”
3)”Syödäänkö täällä?”
- ”Ei siellä puolella näytä olevan tilaa niin syön mielummin pöydän ääressä”
tai pelkästään:
- ”Syön mielummin pöydän vieressä”
Ensimmäistä kertaahan me aina juuri heiltä nuo kuulemme ja sitten ihmetellään jos ei jouluruuhkissa suu käänny ihan puhtaaseen hymyyn kun yksinkertaisesti ei naurata, mutta yrittää olla ystävällinen asiakkaalle.
Sitten on asiakkaat jotka oikeasti myös kuvittelevat että olemme siinä kassalla seisomassa kuuntelemassa heidän henkilökohtaisia ongelmiaan. Päivän uutisista kyllä voi heittää kommenttia ja hetken keskustella, tai säästä, tai ruuasta yleisesti, tai meidän tai heidän työstään pikaisesti. Mutta se että jäädään vatvomaan vartiksi siitä miten p*ska lentää kun syö väärää tuotetta, estetään muiden asiakkaiden pääsy kassalle ja toisten työntekijöiden pitää keskeyttää työnsä siksi aikaa ja tulla kassalle avuksi, kun yksi asiakas jumittaa kertomassa omista p*ska-jutuistaan. Ymmärrän kyllä, olenhan laktoosi-intolerantikko itsekin, en vain halua että minua estetään tekemästä työtä toisten henk. koht. ongelmien takia.
Surullisen kuuluisaa on myös parisuhteen selvittely kassalla. Sehän on se paras paikka tulla purkamaan kiukkuaan toisesta, pikaruokalan kassalle. Kun tullaan lapsen tilauksen kohdalle, ollaan eri mieltä ja sitten huudetaan kassatädille ”ja sinähän kuuntelet minua” ”Ei, sinä kuuntelet minua!”.. Niin kauan kun rahaa ei näy, en kuuntele kumpaakaan, kun tilauksestakaan ei ole kyse.
Myös ajalla on kummallinen tapa vääristyä. Edelleen ollaan jouluruuhkassa, et löydä itsellesi edes pöytää ja näet että jonoa on ulko-oville saakka ja työntekijät juoksevat naama punaisina (luultavasti ilman taukoa, ilman vettä, juuri kun sinä näet heidät on 5h alkamassa ilman hengähdystaukoa)… Sitten tilataan 6 erilaista ateriaa, erilaiset juotavat, ja kaikki hampurilaiset erikoisina, jotka muuten olisi saanut heti käteen. Erikoisissa ei mitään vikaa muuten, mutta kun asiakkaalle antaa numerokyltin ja kertoo että erikoisissa kestää, niin vastaus on ”juu, ei haittaa”… Saan perässä olevan asiakkaan tilauksen puoleen väliin kun samainen asiakas tulee heiluttamaan numerolappua ja huutaa kiukkuisena kirosanat lentäen ”missä mun hampurilaiset viipyy, mä oon odottanu jo puol tuntia!”. Sitten ihmetellään kun tulee kummallisia katseita kassan toiselta puolelta.
Tai sitten että tilataan erikoinen ja sitten kun se saadaan pöytään, niin sitten ei kelpaa. Onkin liian vähän majoneesia tai liian vähän salaattia, tai salaatti puuttuu vaikka tilattiin (vaikka selkeästi sanottiin että EI SALAATTIA). Mehän siellä keittiössä hampurilaisia paistaessamme näemme minkälainen asiakas tilaa hampurilaisen ja päätämme ”tuon näköiselle pistetäänkin vähemmän majoa”. Katsos kun meillä on käytössämme majoneesitykit, jotka annostelevat juuri oikean määrän majoneesia, jotka on korkeampi taho meille määrännyt. Jos majoneesia menee enemmäin kuin reseptit sanovat, tulevat isot jehut niskaan, ja saat kuunnella puoli tuntia sitä mäkätystä että majoneesi ei ole ilmaista. Niin tottakai meidän pitäisi aina ajatella että ”ei se mitään jos menetämme työpaikkamme, kunhan asiakas saa 2g lisää majoneesia”.
Ja tietysti, kaikki huono ja vika joka koskee koko ravintolaketjua, on siinä yhdessä kassatyöntekijässä. On hänen vikansa että tuotteet ovat liian kalliit, hampurilaisten mausteet eivät ole hyviä, kampanjatuotteet ovat huonoja… Tietenkin se yksi työntekijä päättää kaikesta, meillähän ei ole niitä isoja jehuja jotka pyörittää koko ravintolaketjua ja me emme ole sattuneesta syystä töissä siellä, kun emme löytäneet muualtakaan töitä…
T:ex- pikaruokalan työntekijä
--------------------------------------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
Tuosta majoneesin määrästä tulee elävästi mieleen se, kun työskennellessäni eräässä isompiakin ruoka-annoksia myyvässä kahvilassa turhan useasti joutui vänkäämään jonkun raaka-aineen määrästä tai tuotteen koosta, tai siitä, kuinka jotain sellaisia raaka-aineita pitäisi lisätä vähän, jota tuotteeseen ei oikeasti kuulu. Tai kuinka joku leipä pitäisi vaihtaa toiseen laatuun, vaikka niin on tiukasti kielletty tekemästä. Sanotaan nyt näin, että työpaikalla oli muutenkin jo hieman natsi-ilmapiiri työnjohdon suhteen, niin ei todellakaan huvittanut kokeilla niitä rajoja ja sitten saa haukut asiakkaalta, kun ei yhtään voi joustaa. Kaikista pahin oli, kun kuuli, että ”no kyllä siellä teidän paikan X kahvilassa tehdään niin!”. Ei ole minun syyni, jos toisessa pisteessä ei mennä sääntöjen mukaan.
Tuo ”Ilman muuta” on aika hauska. Itse tosin sanoisin, jos noin jossain tilanteessa sanoisin, että ”ilman muuta, kiitos”, sopivin äänenpainoin, jotta merkitys tulisi selväksi. Pahoittelen, jos joku asiakaspalvelija nyt loukkaantuu tästä mielipiteestäni.
Mutta MIKSI te kysytte: Syödäänkö täällä? Minä sinne tulen syömään, mutta en SINUN kanssasi. Pitäisikö kysyä syöttekö täällä? Ei ole yhtään epäkohteliaampi.
Se että syö ”sinun kanssasi” olisi varmaan SYÖMMEKÖ täällä. Syödäänkö täällä ei viittaa kassahenkilön kanssa syömiseen vaan siihen, että syödäänkö se RUOKA täällä vai ei.
Joskus ihmisiltä tulee noottia teitittelystä, joten olettaisin että paikassa jossa on paljon nuoria asiakkaita on helpompi yrittää ilmaisua, joka ei ota kantaa te/sinä-dilemmaan.
Joo ja voi hyvää päivää niiden ”no kyllä siellä ja sielläkin tehtiin niin” -ihmisten kanssa. Ymmärrän että on sekavaa jos saman ketjun sisällä on erilaisia käytäntöjä ja niinhän ei pitäisi olla, mutta sitten kun on selitetty että näin sanotaan säännöissä ja siksi en voi niistä poiketa, vinettäminen on turhaa. En voi poiketa säännöistä vaan siksi että kuulen huhun että joku muu joskus jossain poikkesi.
Tunnustan joskus vitsailleeni pikaruokaravintolassa: ”Tuleeko kolalla?”
-”Eikun lapiolla.”
Anteeksi vaan kaikille pikaruokaravintolassa työskenteleville, mutta minua se edelleenkin naurattaa
Jooh voisit kyll lopettaa. Ei tuossa ollut mitään hauskaa. Turhaan vaan ärtsytät pikaruokaravintolassa työskenteleviä.
yhtenä ihanana lauantaina yksi ah niin ihana asiakas tuli ja vaati majoneesia kolminkertaisen määrän, kun ystävällisesti sellitin miksi se ei nyt käy… niin kun ei ole käynyt monina muinakaan lauantaina… Asiakas haki vaimonsa ja vaimo huusi kurkkusuorana että sun ei tarvi enää huomenna tulla tänne töihin koska sä saat kenkää nyt…???? Kysyin ystävällisesti että mistä lähin olet ollut mun pomo?
Asiakas oli hiljaa ja totesi että ei enää koskaan tulla… sä olet idiootti lehmä…? Niinpä niin samat asiakkaat on käyneet kohta 3vuotta samaan aikaan lauantaina…
Itse olen ollut pikaruokalassa töissä aina myyjästä ravintolapäälliköksi asti. Ihan liian aliarvostettu ammattikunta. Ehkä siksikin etteivät itse arvosta itseään.
Nyt viimeisestä vuorostani pikaruokalassa on 4 vuotta ja näitiä juttuja (jotka on sattuneet kaikille pikaruokatyöntekijöille) jo lukee hymy huulilla.
Nouskaa tilanteen herroiksi ja antakaa asiakkaiden meuhkata, älkää antako sen liikuttaa teitä mihinkään.
Tuo ”pieni lasku” on _niin_ tuttua! Olen joskus kirjoittanut loppusumman äärimmäisen pienelle paperille ja leikannut sen irti laittaen sen laskualustalle. (tietenkin hiljaisena aikan)
En kuitenkaan ole rohjennut tehdä sitä aasiakaalle, kivoille asiakkaille vain
Hyvät naurut ovat saaneet ja minä hyvät tipit
On se jännä että eri pikaruokaloiden (Hesburgereiden) majotykot annostelee näemmä eri määrän majoa.. Tässä kaupungissa oon hakenu safkani jokasesta neljästä Hesestä, ja yhdestä saa niin epätasalaatusta sontaa että sinne en mene ku hengen hädässä, ja yhdestä saa kuivia känttyjä.. Vähän epäilen tätä majotykkijuttua..