Nämä tapaukset ovat erittäin tuttuja. Kerran yksi mummo huomasi jälkijunassa numeronsa jo menneen ja tuli räyhäämään minulle, miten hänet oli jätetty välistä. Rouva väitti, ettei hänen numeroaan ollut edes kutsuttu, joten hän ei mitenkään voinut huomata, että oli hänen vuoronsa. Sanoin rouvalle ystävällisesti, että olin kyllä huudellut numeroa oikein useaan otteeseen, mutta koska kukaan ei reagoinut, painoin jo seuraavan. Mummo riehui, että hänen numeroaan ei VARMASTI ollut sanottu, hän olisi kyllä kuullut. Kiitos vain sille toiselle asiakkaalle, joka hieman tuhahtaen totesi, että numeroa kyllä aivan taatusti huudeltiin peräti kolmeen kertaan, että nyt saisi rouva tarkistaa korvansa.

Toinen tapaus sattui tässä tällä viikolla, kun eräällä herralla oli jäänyt vuoronumero ottamatta. Kun kyselimme jälleen uuden numeron painettuamme, että kenellä olikaan seuraavana vuoro, tämä miekkonen ilmoitti erittäin närkästyneenä, että hän oli siinä seisonut jo puoli tuntia, että jokohan häntä suvaittaisiin palvella. Toinen myyjä sanoi miehelle ystävällisesti, että seuraavalla kerralla kannattaa ottaa vuoronumero, koska ilman lappua, asiakkaita on vaikea palvella oikeassa järjestyksessä. Herra ärisi, että lappukone ei ollut toiminut, vaikka selvästihän se toimi, koska kaikilla muilla oli jonotusnumerot. Kun häneltä tiedusteltiin, mitä saisi olla, ukko tiuskaisi, ettei tiedä haluaako enää mitään. Otti kuitenkin lopulta ruokaa, mutta puhisi, että tokkopa sekään hyvältä maistuu tällaisen vittuilun jälkeen. Toinen myyjä vastasi hämmentyneenä naurahtaen, että ei tässä kyllä mistään sellaisesta nyt ole kyse. Mies jatkoi äreänä vielä jotakin vittuilusta, mutta painui sitten syömään annostaan.

Asiakkaat eivät tunnu kertakaikkaan tajuavan, että myyjän on mahdoton tietää tai muistaa, missä järjestyksessä asiakkaat ovat paikalle ilmaantuneet. Jonossa saattaa parhaimmillaan olla kymmenenkin ihmistä, ja asiakasta palvellessa ei pysty keskittymään muuhun. Lisäksi aina mahtuu joukkoon muutama, jotka tunkevat johonkin väliin ja sanovat, ettei heillä kyllä ole vuoronumeroa, mutta varmasti ehdimme häntä nopeasti palvella siinä välissä. Anteeksi vain, mutta emme ehdi! Samat säännöt kaikille.

Ihme, etteivät asiakkaat tajua, että vuoronumerosysteemi on heidän omaksi parhaakseen tehty. Itseäni on ärsyttänyt paljon enemmän asioida esimerkiksi postissa, jossa jonot ovat edenneet täysin eri tahtia ja huonosta tuurista johtuen olen itse joutunut jonottamaan kohtuuttoman kauan, kun myöhemmin tulleet asiakkaat ovat saaneet palvelua ennen minua.

Pääsinpäs purkautumaan.

Itselleni on sattunut niin, että vuoronumerokone todellakin jätti väliin mun numeron. Sanoin siitä palvelijalle, joka ei uskonut mutta palveli kuitenkin saman tien. Luulen, että 2 palvelijaa painoi yhtäaikaa itsensä vapaaksi ja kone hyppäsi yhdellä numerolla yli.

aaah. ihanat vuoronumerot.
voitte kuvitella kun asikkaina on venäläisiä ja niitä on yllensä se 20-220 jonossa siinä sitä sitten mietitään kenellä on mikäkin numero. useimmat ottavat kolme neljän numeroa ihan varoiksi kaverille kanssa ja toiset ei ollenkaan. kuulemma ruotsalaisten keksintö koko numero kone.

Pankissa kävi kerran nii et joku karvakäsi tai vastaava ulkomaalainen hyökkäsi mun numeron tilalle tiskille…teki mieli vetästä turpaan ja huutaa että hommaa silmälasit saatana…

Itseäni joku papparainen etuili poliisiasemalla, kun olin hakemassa passiani. Ei tajunnut isolla kyltillä varustettua numeroautomaattia, eikä oiken tiskin takana olleen virkailijan kysymystä ”kuinka voin auttaa?”. Onneksi ei ollut jonoa, joten pääsin toiselle tiskille kun pappa käytti numeroni. Setä oli ilmeisesti huonokuuloinen, huusi aspalle lujaa ”nii mää tulin sitä aseenkantolupaa hakemaan”. Itsellä veri hyytyi, mutta onneksi vastahuuto oli ”oliko teillä terveystarkastus tehtynä?”. Ei ollut

(meni aiheen vierestä…)

Tässä työn lomassa on tuo vuoronumerokonen ja -politiikka tullut hyvinkin tutuksi. On todella mukavaa, kun ihmiset ottavat ensin vuoronumeron johonkin pisteeseen, jonka jälkeen vasta alkavat tiedustella että mihinköhän pitäisi mennä kun on tämmöistä asiaa. On sitten kiva painella sieltä vuoronumerosta niitä tyhjiä kun asiakkaat ei oikeasti jonota enää kyseiseen pisteeseen. Aikaa ei menisi niin paljon näiden ilmaantumattomien asiakkaiden odotteluun, mikäli se lappu otettaisi vasta kun ollaan ihan varmoja siitä, mihin ollaan menossa.

On myös mukavaa, kun asiakkaat painelee niitä numeroita sieltä koneesta, ja hetken päästä päättävät, etteivät jaksakaan jonottaa. Tällöin lappuja aletaan tiputtelemaan lattioille ja yritetään saada ne pysymään jotenkin vuoronumerokoneen päällä, josko sitten seuraava asiakas ottaisi sen valmiiksi painetun numeron. Ja näinhän siis ei kukaan toimi, vaan jokainen haluaa itse painaa napista oman numeronsa. Ei varmaan vaatisi kovin paljon jos ne laput laitettaisi ihan suoraan roskikseen, ei sitten siivojat olisi niin suutuksissa.

Ja kaiken huipuksi eilen asiakkaaksi tuli nainen lapsensa kanssa. Loppujen lopuksi naisen ei edes tarvinut ottaa vuoronumeroa, vaan hän täytteli ainoastaan lomakkeita. Noh, lapsi sitten aikansa kuluksi tietysti otti lappuja niin itselleen kuin äidillekin. Ja tästäkös äiti vaan lastaan kehumaan. ”Joo se konehan on ihan lasten viihtyvyyttä ajatellen siihen laitettu… painelen vaan niin paljon kuin ikinä kerkiät…”

Ja se vuoronumerojärjestelmähän on olemassa ihan asiakkaiden kiusaksi, ja siksi, että jonotusajat olisivat mahd. pitkiä. Kun suurin osa asiakaskunnasta on kuudenkympin ja kuoleman väliltä, ei paljon auta tulla kassalle kysymään että pääsisikös tämä asiakas tässä välissä kun on niin pitkä jono ja hän on niin vanha ettei jaksa odottaa. Ei sitten varmaan kannata tulla tänne maanantaisin eikä perjantaisin tai minään eläke tms. tukipäivinä.

Itse unohdin oman vuoroni kuukausi sitten, kun eräs rouva toisella tiskillä rupesi mesoamaan ”ettei tällaisia teknolokiajuttuja normaali ihminen ymmärrä – kuinka häneltä kehdataan vaatia tällaisen numerosysteemin ymmärtämistä!”

K.o. rouva oli n. 60-vuotias, lieneekö elänyt tynnyrissä siihen päivään saakka…

Luovin sitten vapaalle kassalle ja pyysin ottamaan itseni seuraavan asiakkaan jälkeen. Syyn kerrottuani sain vastaukseksi hyvät naurut – hänkin oli seurannut showta

nimim. itsellä muka aina niin kiire esim. apteekissa että numeroautomaatti jää huomaamatta vaikka naaman edessä sisään tultaessa olisi minkälainen kyltti/taulu/nuoli/ihminen huutamassa ja osoittamassa oikeaan suuntaan. Kiireessä sitten juostaan vaan ensimmäiseen ilmansuuntaan mihin satutaan lähtemään ja pyöritään hyllyjen välissä hoomoilaisena ihmettelemässä että mistä niitä numeroita saa. Joskus on onneksi myyjä huikannut kassalta että ”tuollapäin” ja osoittanut konetta, vaikka en ole mitään edes sanonut, näyttänyt vain hölmöltä.

Edellisessä työpaikassani valintatiskillä oli yksi hyvin nätti myyjätär. Ei ollut kerta eikä toinenkaan kun käy tämä sama: Huutelen numeroa pari-kolme kertaa, sitten seuraavaan. No, tämä kaunis kollegani vapautuu ja samaan aikaan syöksyy puuttuva asiakas viattomana hänen luo, että hän jäi välistä äsken. (Aina tämä asiakas on siis mies). Ja voi sitä lumoutunutta tuijotusta kun pääsee sen kaunottaren palveltavaksi..