Arkistot: Tammikuu, 2008
Kangaskaupan antia
Työskentelin opintojen ohessa kolme vuotta kangaskaupassa.
Kangaskaupan myyjäksi minulla oli ilmeisesti kovin vähän ikää (josta seuraa täysi ‘ammattitaidottomuus’), koska muutamia kertoja vastaan tuli asiakas joka odotti mielummin sitä ”OIKEAA myyjää”. Ehdottomasti huvittavin tapaus sattui kun työpaikallani oli sattunut sairastapaus ja työväkeä oli hieman heikosti sen takia.
M: ”Hei, voinko olla avuksi?”
A: ”Et, minä odotan oikeaa myyjää.”
M: ”Valitettavasti toinen myyjä on ruokatauolla, joten voi mennä hetki ennen kuin hän palaa, ja sairastapauksen vuoksi meillä on hieman miehityspulaa.”
A: ”Ei se mitään, minä voin kyllä odottaa asiantuntijaa.”
Tässä vaiheessa minä nielin ammattiylpeyteni ja kävelin kohteliaasti pois paikalta seuraavan asiakkaan luo. Ikänihän kumoaa täysin vaatetus-artesaanin paperit, käynnissä olevat korkeakouluopinnot vaatetuspuolelta, ja muutaman vuoden työkokemuksen kyseisestä firmasta…
Tottakai asiakas on aina oikeassa ja onneksi tämä osasi olla valittamatta hitaasta palvelusta odotettuaan sitä 0,5m tukikangaspalastaan n. 20 min.
—
Toinen ongelmaryhmä on hieman isompikokoiset naishenkilöt. Nämä asiakkaat hyvin usein teettävät vaatteensa jossakin, eli eivät ompele itse. Yleensä tilanne on vielä niin että joku muu on kertonut että housuihin menee yksi sivunmitta kangasta ja hieman työstövaraa. Kun sopiva kangas on löydetty, aletaan keskustelemaan siitä että minkä verran kangasta leikataan.
Yksi housun mitta riittää, sitten mitataan se sivun mitta ja jatketaan keskustelua, jota yritän parhaani mukaan johdatella siihen suuntaa että yksi mitta on aivan liian vähän. Tiedän itselleni menevän housuihin n. 1,5x sivun mitta, joten on hieman vertailupohjaa. Sitten kun asiakkaalle sanoo että kyllä rouva tarvitsee enemmän kuin yhden mitan, alkaa syyttely: ”haukutko sinä minua lihavaksi”, tai ”aina te huijaatte ostamaan liikaa kangasta, vastuutonta toimintaa”. Sitten leikataan se asiakkaan ilmoittama mitta.
Parhaassa tapauksessa käy sitten niin että asiakas saapuu seuraavalla viikolla hakemaan sen toisen housun mitan, sitä samaa kangasta kuin viimeksi, kun ei se edellinen määrä riittänytkään.
T:tjah
Aasiakaspalautuksia
Kävinpä paikallisessa halpatavaratalossa. Olin kassalla ostosteni kanssa, kun siihen rynnii ulko-ovesta juuri sisään astunut Aasiakas. Nainen alkaa puhua myyjälle: ”Niin… ostin eilen tämän paidan mutta kotona sitten huomasin, ettei se olekaan kiva. Mä haluan vaihtaa tämän.” (Välihuomautus: Sovituskopit on keksitty!).
Myyjä: ”No siitä täytyy tehdä ensin asiakaspalautuslomake.”
A: ”No voitsä tehdä sen siinä vai pitääkö mun mennä johonkin muualle?” (Aasiakas käyttäytyy ikään kuin minä en olisi siinä, vaikka myyjä on juuri ”koodaamassa” ostoksiani.)
Samassa paikalle kaahaa toinenkin Aasiakas: ”Voi että kun minä kävin viis minuuttia sitten ostamassa nämä, mutta ne ei olekaan oikean kokoisia. Saako tämän vaihtaa?”
M: ”Minun täytyy tehdä siitä asiakaspalautus, jotta voitte vaihtaa tuotteenne.”
A2: ”Voinko sillä välin käydä hakemassa oikean kokoisen kun sä teet sen?”
M: ”Tuota, jospa odottaisitte hetken… Anteeksi, hän oli ennen teitä, otan hänet tähän ensin” (tarkoittaen ensimmäistä aasiakasta, minä olin jo päässyt kassan ohi).
A2: ”Aa, juu, ei se mitään…”
M (A1:lle): ”Tässä on yksi ongelma… Tämä on alennustuote, ja valitettavasti me emme vaihda emmekä anna palautusoikeutta ale-tuotteille.”
A1: *mutinaa, jupinaa* Ei kuitenkaan sen kummempaa protestointia vaan poistuu paikalta.
Myyjä ottaa A2:n tuotteen tutkittavakseen ja sama homma: kyseessä on ale-tuote.
A2: ”Mutta minulla on kuitti, ostin ne viisi minuuttia sitten tuosta viereiseltä kassalta eikä näitä ole käytetty! Äidille olin niitä viemässä mutta hän sanoi, että liian pienet. Ihan älytöntä hommaa, eihän se haittaa jos ne vaihtaa eri kokoon?” jne jne…
M: ”Niin… me emme valitettavasti alennustuotteita vaihda, meillä on isot kyltit ympäri myymälää.”
A2: ”En minä ole mitään kylttejä nähnyt…!”
Väittely jatkui siinä vaiheessa kun poistuin paikalta. En pystynyt jäämään enää kuuntelemaan rouvan jäkätystä. Todettakoon tässä vaiheessa, että siinä kassan vieressäkin oli selkeä ja isohko lappu, jossa mainittiin, ettei aletuotteita voi vaihtaa eikä palauttaa. Ja sekö sitten muka oikeuttaa palautuksen, jos ei ole nähnyt niitä kissankokoisia plakaatteja??
Miksi se ei kerralla voi mennä jakeluun? Ei taida aasiakkaat ymmärtää, että myyjä ei niitä sääntöjä tee.
Ja sitten vielä siitä, että miksi pitää rynnätä siihen kassalle niiden palautustensa kanssa ikään kuin etuilemaan, vaikka siinä on asiakas valmiina (tällä kertaa minä) ja jonoa perässä? Miksi on niin vaikeaa odottaa se viisi minuuttia?
Ihan hävettää noiden aasiakkaitten puolesta.
T:hempula
Luovan alan ylitsevuotava ihanuus, osa 2
Tämän päivän piristyksenä toimi asiakas, jonka kanssa kävi seuraavanlaisesti: projekti lyötiin muutama kuukausi sitten lukkoon ja työ kulki loistavasti jouluun asti. Asiakas tuntui olevan tyytyväinen kaikkeen mitä hänelle tehtiin ja koko noin 60 tunnin projekti alkoi olla loppusuoralla. Joulun aikaan asiakas kuitenkin katosi muutamaksi viikoksi, mutta juhlapyhät huomioon ottaen se on aika normaalia. Tammikuun alussa kuitenkin mailiini oli ilmestynyt muutoslista, joka käsitti suurinpiirtein kaiken tekemisen uudestaan, eli toiset 60 tuntia työtä siinä missä projektista on tingitty maksuksi vain noin 50 tunnin työ. Laitoin asiakkaalle ystävällissävytteisen sähköpostin, jossa kehoitin häntä miettimään muutoksia tarkkaan ettei lisätunteja tule ylettömiä määriä, vaan mikäli ne saadaan sumplittua kohtuullisiksi niin voin joustaa myös niiden laskuttamisessa (=laskuttamatta jättämisessä).
Vastaus oli melko tyhjentävä, sillä asiakas haukkui koko yhteistyön ja ammattitaitoni pystyyn ja totesi ettei maksa koko summaa. Mitä tuohonkin nyt voi sitten sanoa? Jälleen kerran tulee aika kun täytyy niellä oma v*ttuuntuminen ja ylpeys asian suhteen ja ehdottaa kompromissia jonka suhteen ainoa rahallisesti kärsivä on asiakaspalvelija, joka omalla ajallaan kirjoittaa jälleen yhden kohdan lisää sopimukseen välttyäkseen samankaltaiselta tilanteelta toistamiseen.
Ihan vain noin työn jatkumisenkin kannalta on aika kriittistä, että näiden ihmisten ohella asiakkaiksi tulee myös niitä jotka ymmärtävät ettei graafisen suunnittelun prosessi ole ajatustenlukurobotin avulla automatisoitu prosessi, vaan vastapuolena on henkilö joka ei välttämättä ymmärrä että halusit keltaisen sijaan beigeä väitettyäsi sitä keltaiseksi ja että painomateriaalia varten se nettisivujesi yhteydessä oleva logo ei ole käyttökelpoinen, koska se tulostuisi paperille postimerkin kokoisena tai erittäin huonolaatuisena.
Palaan asiaan heti kun saan toistamiseen henkistä puukkoa naamaani.
T:Graafikko
Luovan alan ylitsevuotava ihanuus, osa 1
Luovassa alassa on se ikävä puoli, että kun työ ei ole lähelläkään liukuhihnaa niin ajatustenlukutaidon tarve ja erityisesti sen puute oikein korostuu. Työskentelen itse uusmediatoimistossa ja päivä toisensa jälkeen mietin miksi en keskity ainoastaan koodaamiseen vaan ylipäätänsä alennun myymään itseäni ja luovuuttani maanpäälliseen helvettiin nimeltä Graafinen suunnittelu.
Sovin heinäkuussa asiakkaan kanssa ottavani vastaan häneltä varsinaisen nälkäpalkka-casen. Kesä on muuten jokaiselle graafikon ylityöllistäjälle otollisinta aikaa, koska silloin työt ovat kiven alla ihmisten keskittyessä aivan johonkin muuhun kuin yritysilmeensä tai painotuotteidensa uudistamiseen. Tein hänelle viikossa www-ulkoasuehdotuksen johon en saanut minkäänlaista vastausta kuukauteen, kunnes asiakas ilmoitti olleensa lomalla. No, mikäs siinä. Sallittakoon hänelle lomansa, mutta olisi ollut mukava saada myös palautetta ehdotukseeni.
Kesti jälleen kuukausi ennen kuin hän otti yhteyttä, tällä kertaa tarjoten uutta työtarjousta koskien toista yritystä. Otin sen vastaan, mutta seuraava yhteydenotto asiakkaan taholta tuli vasta joulukuussa jolloin hän pahoitteli kiireitään.
Kiire on ihan ymmärrettävä selitys, mutta aikaa oli kulunut puoli vuotta. Rajansa kaikella, joten suosittelin hänelle toista toimistoa.
—-
Kun nyt oli joulukuusta puhe, niin otetaanpa sieltä yksi tavanomainen tapaus. Siinä missä kesällä ei saa mistään töitä, niin joulun aikaan niitä tungetaan suurinpiirtein väkisin ja halutaan kaikki-mulle-heti-nyt. Harmi vain, että kommunikaatio on samaa tasoa kuin yleensäkin. Sain työtarjouksen jälleen sivu-ulkoasusta integroituna verkkokauppaan. Hinta oli jälleen suorastaan naurettava, mutta asiakkaan näkemys siitä mitä hän haluaa oli sen verran yksinkertainen etten uskonut tunteja menevän kuin kymmenisen. Harmi vain, että jälleen kerran täytyi lyödä päätä seinään sen suhteen, että asiakkaalle se harmaa josta on poistettu kaikki keltainen, saattaa olla keltaista ja ”ota tuosta sivusta mallia” voi yksityiskohtiin mennessä tarkoittaa aivan jotakin muuta kuin mitä itse kuvittelee sen tarkoittavan. Mikäli otat sivusta elementin joka mielestäsi on sen ulkoasussa suuressa osassa, voit olla aivan varma siitä, että asiakas oli tarkoittanut aivan jotakin muuta.
Täytyy vain pitää mielessä, että asiakkaalta ei saa MISSÄÄN NIMESSÄ kysyä tarkennusta siitä, mitä elementtejä hän tarkalleen ottaen haluaa käyttää senkään jälkeen kun yritys-erehdystä on käyty läpi parhaimmillaan parikymmentä kertaa, koska siinä tapauksessa graafikko on ammattitaidoton. Sääli ettei ammattitaito kuitenkaan tuo sitä ajatustenlukukykyä ja mikäli asiakas ei suostu ottamaan neuvoja vastaan siitä kuinka mikäkin asia sopisi juuri hänen yritysilmeeseen – on aika vaikea vääntämättä rautalangasta tietää mitä asiakas loppujen lopuksi haluaa. No, tämänkin tapauksen asiakas jaksoi vängätä kolme viikkoa v-mäisiä pikkumuutoksia jonka jälkeen rantalangavääntöä ystävällisesti pyytäessäni totesi minun olevan ammattitaidoton paska ja hakee suunnittelunsa muualta. Ok – miten vain, mutta ainakin sain jälleen kullanarvoisen muistutuksen siitä etteivät yksinkertaisiltakaan vaikuttavat projektit ole koskaan yksinkertaisia kun kyseessä on aasiakas.
T:Graafikko
Laiskat paketoijat
Olin viime jouluna taitoluisteluseuran kautta eräässä marketissa paketoimassa lahjoja. Kaikkihan tietävät mitä se on, ihmiset antavat ostoksiaan ja me paketoimme ne. Olimme jopa tehneet valmiiksi nättejä rusetteja, joita voi nopeasti teipata pakettiin koristeeksi.
Mutta kun oli hiljainen hetki, istuimme penkeillä ja näpertelimme lisää rusetteja. Silloin vanhempi naishenkilö tuli paikalle, halusi pari tavaraa pakettiin ja valitti samalla, että onpas epäkohteliasta istua vain pöydän ääressä näpertelemässä jotain turhanpäiväistä. Olimmehan siellä vain nelisen tuntia paketoimassa, sen ajan jaksaa kevyesti seistä noin neliömetrin kokoisessa tilassa, mikä meillä oli sen paketoimistiskin takana. Hän ei edes antanut maksua, sillä maksuhan vain oli vapaaehtoinen. Mutta hän oli oikein tyytyväinen ruseteista, jotka paketteihin teippasimme.
T:Paketoija
Kassan TOP 5 -lista
Tässä on nyt parin kuukauden työputken aikana taas pohdittu kaikenlaista tärkeää mm. sitä miltä näyttäisi lista v-mäisimmistä asiakastyypeistä käänteisessä järjestyksessä. Avot:
5. Kassinpakkaajat
Tämä tyyppi pakkaa aina ensi kassinsa loppuun ennen kuin maksaa. Vaikka ostoksia olisi satasten edestä, hihna tavaraa täynnä ja jono kaupan viimeiselle hyllylle asti. Äly hoi.
4. Muovipussin pöllijä
Kuvittelee olevansa ovela, ja kuljettaa kassin kassapöydän alitse, ettei kassa sitä huomaisi. Toinen variaatio on se, että asiakas ottaa muovikassin rutistaa sen ryppyiseksi ja heittää kassan yli (se on vanha pussi… ‘as if’). Joskus lyön v*ttuillakseni yhden ylimääräisen kassin moiselle runkulle.
3. Kuitin välttelijä
Vetää käden alta kun kassa yrittää antaa kuitin vaihtorahojen kera. Joo. Keskisormi. Sen suun voi toki avata ja sanoa ettei tarvitse kuittia, tai sitten ottaa sen ja laittaa samantien siihen kassan päässä olevaan roskikseen. Miten se voi olla niin vaikeaa???
2. Tuppisuu
Ei tervehdi, ei kiitä. Tuijottaa vain kiukkuisena tai katsoo kattoon. Mene jumaliste takaisin kouluuun oppimaan käytöstapoja!
Ja sokerina pohjalla:
1. Puhelimeen puhuja
On se nyt kumma ettei sitä korvaa saa puhelimesta irti siksi aikaa kun maksaa! Ja sitten vielä tuijotetaan kiukkuisesti kun kassa kysyy että laitetaanko pankille vai luotolle tai että saisikos nähdä henkilöllisyystodistuksen. ”Kehtaakin häiritä mun tärkeää puhelua tyhjänpäiväisyyksillä, kun on sitä firman kokousta ja kaikkee hei!”. Yleensä tähän ihmistyyppiin yhdistyy myös asiakastyypit 4-2. V-kerroin: 100. Toki ymmärrän, että joskus se puhelin sattuu soimaan juuri kassalla. Silloin voi sanoa että ”odota hetki, olen juuri maksamassa kaupassa” ja sitten voi jatkaa ilman tämän kassatädin pyhää vihaa.
Ush. Sitten vielä yksi bonus:
THE PIILOTTAJA
Jos yhtäkkiä päättäkin ettei halua ostaa sitä lenkkimakkarapakettia, jonka oli jo koriinsa nostanut, se olisi suotavaa palauttaa edes suhteellisen lähelle paikkaa, josta ko. paketti on otettu mukaan (siis kylmäaltaaseen). Jos jalat eivät kanna tai on kiire, voi makkarapaketin jättää kassalle. Se löytää sieltä tiensä hyllyyn myyntikelpoisena. Epäsuotavia paikkoja, tosin valitettavan yleisiä, ovat pakasteallas (makkara pakastuu ja se löydetään sieltä mahdollisesti ensi jouluna), kirjahylly (liian lämmintä), lehtiteline (liian lämmintä) ja sukkakori (myös liian lämmintä).
T:funkpanda
Ravintolaelämää…
Pari juttua taas ravintolaelämästä..
- Miksi te jotkut ihmiset lähdette ulos syömään ja ravintolaan yleensä jo valmiiksi asenteella ”v*ttu ku on kallista, ei nää osaa tääl mitään, kauhee kun kaikki kestää, kotona olis halvempaa syödä”?? Eikö koko uloslähtemisen idea ole, että mennään rentoutumaan ja nauttimaan valmiista pöydästä? Itse ei tarvitse tehdä, kun muut tekevät. Kannattaako sitä lähteä ulos se norsuntoosa naamassa? Nauttisitte kiireettömästä illasta ja vapaa-ajastanne.
- Kuinka paljon sitä pitää painottaa, että jos ruokaillessanne joku on pielessä, niin avataan se pää ajoissa. On hankalaa lähteä hyvittämään laskusta liian kypsää/raakaa pihviä tms. jos kaikki on jo maksettu ja vedätte ulkotakkia päällenne.
- Me aikuiset ihmiset kommunikoimme pääasiassa verbaalisesti. Pantomiimiesitykset ovat toki viihdyttäviä, mutta informatiivinen sisältö jää vähän arvailujen varaan. Viittomiset, huitomiset, sormien napsuttelut, viheltelyt(!) ja muut huutosakki-eleilyt voit jättää lätkähallin puolelle. Katsekontakti on myös aika kiva juttu kun kommunikoidaan toisen ihmisen kanssa.
- Voit kutsua minua tarjoilijaksi tai baarimikoksi/-mestariksi. En ole poika, palvelija, nulikka, pentu tai ”hei sinä!”.
- Jos käyttäydyt kun täysi ääliö, niin sinua myös kohdellaan sellaisena. Hyvä asiakaspalvelu päättyy sinun kohdaltasi siihen paikkaan, jos nipistelet tai läpsit tarjoilijoita takapuolelle, teet härskejä ehdotuksia tai möykkäät häiriten muita asiakkaita. Turha esittää marttyyria, kun sinut poistetaan ravintolasta.
- Ennen kuin tulet yökerhossa vaatimaan suureen ääneen oman ikäluokkasi musiikkia, niin vilkaise ympärillesi. Jos olette ainoa 50+ pariskunta, niin ei me ihan totta soiteta iskelmää tai rauhallisempaa 60-lukua klo 02 yöllä kun tanssilattia on täynnä porukkaa. Eikä sekään auta, että kerrot sinun ikäryhmälläsi olevan sitä rahaa mitä käyttää. Jos käytte kerran kuussa baarissa ja käytätte 100e niin se lyhyelläkin matikalla häviää niille ”nuorille” jotka käyttävät vain 50e/ilta mutta käyvät joka viikonloppu.
- Kolmen promillen kaasussa annetut liiketoiminnalliset ohjeet, vinkit, neuvot ja valistukset tuppaavat jäämään noteeraamatta. Usko tai älä.
- Lounasseteleillä EI voi maksaa alkoholijuomia. Piste. Jos joku muu on antanut maksaa, niin hän on toiminut väärin. Se ei tarkoita, että myös minä toimisin.
- Drinkkiin saa laittaa Suomen alkoholilainsäädännön mukaan 4cl väkevää alkoholijuomaa (=viinaa). Kansainväliset cocktailit, kuten Long island ice tea, ovat poikkeus. Tuplakossuvissy ei ole kansainvälinen cocktail. Ei myöskään kannata yrittää olla fiksu ja tilata kossuvissyä ja kossusnapsia viereen.
- Lasin koko ei vaikuta juoman alkoholipitoisuuteen. Kaadan mitasta sen 4cl (esim) vodkaa ja lisään lasin täyteen mehua/limua. Juomasi ei sisällä vähemmän konkreettista alkoholia vaikka se olisi isommassa lasissa. Ja juu, se viina ei maistu sieltä yhtä voimakkaasti, mutta on sitä siellä silti.
- Korjataanpa myös yksi harhakäsitys jäistä juomassa. En laita niitä sinne kiusallani. Jos et tahdo jäitä, sano se. Jäät pitävät juoman kylmänä. Vastoin yleistä harhakäsitystä, iso kasa jäitä ei laimenna juomaa. Suuri jäämäärä sulaa hitaammin kun ne kaksi kalikkaa ja pitää juoman kylmempänä pidempään. Kokeilkaa vaikka kotona.
Ei tällä kertaa muuta. Onko se oikeasti näin vaikeaa…?
T:Baarimestari
Tarinaa vuoristoradalta
Työskentelin muutaman vuoden Linnanmäellä vuoristoradan ns. jarrumiehenä. On hämmästyttävää, kuinka samankaltainen huumorintaju aasiakkailla oikein on. Kun matka alkaa, tulee ensimmäisessä kaarteessa ikivanha kyltti, jossa lukee: ”Pitäkää kiinni hatuistanne”. Noin parin kolmen sekunnin jälkeen joku AINA kertoo mehevän vitsin vierustoverilleen: ”Pidä kiinni peruukistasi, hahahahahahah”. Tämän omaperäisen läpän saikin sitten kuulla lähes poikkeuksetta joka kerta.
Hiljaisempina päivinä jarrumies jättää junan parkkiin ja laskee itse asiakkaat vaunuihin. Siellä jonossa sitten jaksaa aasiakkaat huudella: ”Mulle etupenkki varattu!”. Hohhoijakkaa… Tietysti sitten kuljettajaa edellisen vaunun asiakkaat jaksavat ohjeistaa myös: ”Ajetaan lujaa”. Niinpä niin, siitähän se onkin kiinni, mitä viimeinen penkki toivoo…
T:Jarrumies
Loading ...