Arkistot: Tammikuu, 2008
Huonekaluliikkeen ihanuuksia
Työskentelen eräässä suuressa huonekaluliikeketjussa. Yleisimmät asiat, jotka varsinkin kiireaikoina alkavat ketuttamaan ovat kommentit tyyliin ”Oletko sinä yksin täällä töissä?” tai ”Huhuu!!! Eikö täällä ole ketään myyjää?”. Luultavasti minut nuorimpana työntekijänä laitettaisiin yksin kiireisimpään lauantairuuhkaan… hei haloo?!?
Toinen mielenkiintoinen asia ovat nämä Kuningaskuluttajat ja kuluttajien oikeuksiin erikoistuneet lehtijutut. Eräskin vanhempi rouvashenkilö aloitti yhteisen vuoropuhelumme tyyliin ”Jos sitten tätä lehdessä mainostettua tuotetta ei MINULLE heti tuoda, otan heti yhteyttä kuluttajansuojaviranomaiseen!”. Olipa todella mukava jatkaa palvelua. Toinen aiheeseen liittyvä tapaus oli mummo, joka väitti kovasti, että vain meidän liike lisää laittomasti ALV:n kuitin loppusummaan. Sen laittomuudesta oli kuulemma juuri ollut ohjelmakin… Mummo rauhottui ja pyysi anteeksi vasta, kun toinen myyjä tuli selittämään toisen kerran asiaa ja näytimme muiden liikkeiden kuitteja, joissa asia oli aivan samalla lailla.
Onneksi on myös asiakkaita, joille saa myös nauraa jälkikäteen. Eräs aivan seko ulkomaalainen nainen hiipparoi liikeessä aina sulkemisajan lähestyessä. Joka kerta hän jättää jotain varaukseen. Parasta on, että hän neuvoo mihin kohtaan pöytää varaukset tulee laittaa ja varauslapun tulee olla myös tietyssä kohdassa. Kesällä hän palautti kaksi tuotetta ja laittoi toisen samanlaisen varaukseen… Siis mitä ihmettä?
T:Laskee aina päässä kymmeneen…
Taas valtion varoja tuhlataan
Olen ammatiltani lakimies, ja aloitin urani valtion palveluksessa, opiskeluaikoinani. Kyseisen palvelun asiakkaat olivat kansalaisia todellakin laidasta laitaan. Useimmiten kontaktit rajoittuivat puhelinsoittoon, mutta joskuspa joku valveutuneempi yksilö halusi vääntäytyä paikanpäälle.
Koska olin ruokaketjun häntäpäässä, jouduin luonnollisesti tuhlaamaan aikaani kaikkien puolihullujen kanssa, kun taas kokeneemmat juristit hoitivat ”oikeat” asiakkaat. Kerran ehdin jo ilahtua kun huoneeseeni pöllähti siisti, pukuun pukeutunut mies, joka käyttäytyi kaikin puolin kohteliaasti ja esitti ongelmansa asiallisesti.
Ainoa häiritsevä seikka oli, että mies jatkuvasti tuijotti kaulaani (nuorena naisena ajattelin miehen oleva perus-tissintuijottajaääliö) ja sormiani.
Kun varsinainen asia oli saatu käsiteltyä, mies ei väräyttänyt eväänsäkään poistuakseen, vaan muuttui äkkiä täysin. Mies alkoi sättiä yhteiskuntaa varojen tuhlailusta, että minun kaltaisilleni pikkutytöillekin maksetaan niin kovaa palkkaa että on varaa manikyyrissä käydä ja kalliita koruja ostella ja sormuksiakin sormet täynnä. Pidän moderneista näyttävistä hopeakoruista, ja totta helkkarissa osaan itsekin kynteni lakata ja viilata. Sain kuulla kuinka koko valtio menee rappiolle juuri minunkaltaisteni tyyppien takia jotka varmaankin kiskovat rahaa omiin taskuihin sen minkä ehtivät, ja eilenhän hän koetti mulle soittaa enkä vastannut eli – hahaaaaa – en edes oikeastaan käy töissä kuin vain silloin kun huvittaa. Lisäksi tukkani oli väärän värinen, ja vaatteet selkeästi vähintään Guccia. 
Joopa. Kyseinen heppuli kuulemma oli säännöllinen asiakas ja oli jo haukkunut kaikki vuorotellen. Vahtimestarin hän epäili syövän valtion varoille, mies kun oli varsin vatsakas.
Toisaalta valtiolla oli helpompaa. Nyt saan moninkertaisen palkan noihin aikoihin verrattuna, mutta toisaalta maksavaa asiakasta pitää myös sietää…
T:Lakinainen
Shideriä
Olinpa itse aasiakkaana eräässä baarissa, jonottamassa tiskillä parin hiukan juhlatunnelmissa olevan n. 20 v neitosen takana. Vuoroani odotellessani käytiin edessäni keskustelu;
Neito: ”Yks shideri, kiitos!”
Baarimikko: ”Saisko olla omena- vai päärynäsiideri ?”
Aasi: ”Omenashideri”
BM: ”Olisko se sitten kuiva vai makea omenasiideri?”
Aasi (hiukan hädissään): ”Mutta eiks teillä ole mitään päärynäshideriä?!?”
Baarimikko ja minä vaihdoimme hämmentyneen katseen…
T:Aasiakas itsekin
Käsite: ”nappiparisto”
Työskentelin taannoin erään marketin rautaosastolla, kun luokseni tuli asiakas, joka kysyi nappiparistoja.
Olin jo oppinut, että nappiparisto voi asiakaskielellä tarkoittaa mitä tahansa paristoa. Lisäksi, koska oli älyttömän kuuma kesäpäivä ja asiakas näytti voipuneelta, yritin välttää hänen turhaa juoksuttamistaan.
M: ”Tarkoitatteko siis sellaista pientä, pyöreää ja litteää paristoa?” (Näytin sormillani, miten pienestä paristosta on kyse.)
A: ”Joo joo, just semmonen.”
M: ”Sellainen, jota käytetään esim. rannekellossa?”
A: ”No niin niin! Missä niitä on??”
Ohjasin hänet läheiseen kultasepänliikkeeseen, sillä meillä niitä ei ollut. Selitin mahdollisimman selkeästi suoran reitin toiseen liikkeeseen (joka siis sijaitsi saman katon alla kuin myymälämme). Asiakas lähti, ja jäin hyväntuulisena jatkamaan töitä. Jee, olin hyvä ja kärsivällinen asiakaspalvelija!
Puolisen tuntia myöhemmin piikitin ysivolttisia paristoja (niitä suorakaiteen muotoisia mötiköitä, joita käytetään mm. palovaroittimissa), ja sama asiakas puuskuttaa vihaisena paikalle.
A: ”Siis mä oon juossu ympäri kauppaa enkä oo löytäny täältä ees pihalle!!! Juoksutit mua sitte edestakaisin, vaikka siinähän sä just hinnottelet niitä nappiparistoja!!! Onhan teillä niitä!!”
Eipä siinä auttanut muu kuin ojentaa hänelle ”nappiparisto” kouraan ja jäädä miettimään, miten olisi voinut toimia vielä selkeämmin…
T:Norppa
”Laitathan laatikkoon?”
Olen (valitettavasti) grillillä töissä. Tuolla käy uskomattomia urpoja ja turpoja välillä, mutta äskettäin tuli aika aasi vastaan.
Tyyppi tilasi makkaraperunat, ja sanoi syövänsä heti. Kohta koputtelee luukkuun ja varmistelee, että ”Laitathan kuitenki ne semmoseen laatikkoon?”.
Surkuhupaisinta on, että sama tyyppi käy miltei päivittäin tilaamassa saman annoksen, ja aina on rasiassa saanut eväänsä… Ei meillä kuitenkaan kauhan kanssa nakella eväitä suoraan asiakkaan lärviin. 
Samaan syssyyn voisin tiedustella tätä kautta muilta burgerinpyörittäjiltä, että tietääkö kukaan mitä tarkottaa ”Pistä vähän pakettiin”? Tämän kun ratkaisee, niin hyvä tulee. Ei, kuulemma ‘vähän pakettiin’ ei tarkota pussiin laittamista, eikä siihenkään olla tyytyväisiä, että antaa hampparin käärepaperissa, potut rasiassa ja limun mukissa… ilman sitä pussia.
T:rillintäti
Rikki = ei toimi
Otan vastaan vialliseksi epäiltyjä elektroniikkatuotteita. Tapana on että ilmoitetut viat testataan tuotteesta, ja jos vikaa ei ole, niin laskutetaan testistä.
Vikaselosteen ulos saaminen aasiakkaasta on välillä tuskaista. Yksinkertainen kysymys ”mikäs siinä on vikana?” tuottaa yleensä jotain seuraavista:
- ”no se on rikki”
- ”se ei toimi”
- ”se on ihan pimee”
- ”Elisan asentaja sano et se on rikki”
- ”se ei toimi meillä”
- ”se sano työsopimuksen irti” (virne).
Myös jatkokysymykset tuottavat yhtä viisaita vastauksia. Jos vaikka ensin sanoo että se on rikki, niin tarkennuksena tulee että se ei toimi, eli on ihan pimee.
Monta kertaa on käynyt mielessä kirjata vaan ”se on ihan pimee, ei toimi ollenkaan, eli on siis rikki”. Testin jälkeen voisi sitten kirjoittaa ”no toimi se jotenkin, ei ollut ihan pimee” ja laittaa siitä laskun aasiakkaalle.
T:Huoltosetä
Harhaanjohtavaa hinnoittelua
Olin joulun alla lauantaina tekemässä työvuoroani kassalla, isossa hypermarketissa. Jonot ulottuivat erittäin pitkälle, kärryjen sisällöstä päätellen lähes jokainen osti ruokaa koko suvulleen, viikoksi. Siellä jonon puolessa välissä sitten seisoo aivan normaali perheenmies, arkivaatteissa, eli verkkarit jalassa ja tupsupipo päässä. Kädessään hänellä on Karjalan 24:n tölkin laatikko. Kun katseeni osuu häneen, hän huikkaa minulle, että ”Katsotaanpa kuinka tässä käy”. Ilme on jotakuinkin tuiman ja iloisen välillä. No, palvelen asiakkaita hymyillen ja ystävällisesti, niin kuin kiireen keskellä voi. Mies sitten vuorollaan laittaa laatikon hihnalle ja alkaa jutella:
Asiakas: ”Paljon tämä maksaa?”
Minä: ”Odotapas, niin katsotaan koneelta hinta. 20.90e.”
A: ”Eikös tämä ole se tarjouslaatikko?”
M: ”Ei valitettavasti, tämä on Karjalaa, erimerkkinen siis kuin KOFFin samankokoinen tarjouksessa oleva laatikko.”
A: ”Minä tiesin että sanot noin, mitäs sanot siihen että tämä KARJALAN laatikko oli siellä KOFFIN laatikoiden keskellä?”
KOFFin mainostettu hinta on siis 16.90e.
M: ”Jos sen tarjouslaatikon haluat, niin käy toki vaihtamassa, minä voin sillä aikaa palvella muita asiakkaita ja pääset jonon ohi sitten kun tulet takaisin”
A: ”MINÄ HALUAN KARJALAA ENKÄ KOFFIA!?”
M: ”No, silloin se on 20.90, kiitos.”
A: ”Minkäs takia tämä ei ole sitten 16.90, niin kuin ne muut laatikot siinä lavalla?”
Niin, miksiköhän?
M: ”Sen takia kun ne ovat erimerkkisiä, tämä on siis Karjalaa ja tarjouslaatikko on KOFFia, haluatko käydä vaihtamassa?”
A: ”No mitä se laatikko siellä tekee jos se ei tarjouksessa ole? ”
M: ”Hyvin paljon mahdollista, että joku asiakas on aikonut ostaa sitä, mutta huomannut sitten tarjouslaatikon ja vaihtanut siihen, jättäen sen Karjalan sinne mistä KOFFinsa on ottanut.”
A: ”EI KUKAAN SITÄ SINNE KESKELLE VOI LAITTAA!”
M: ”No sitten voi olla, että se on tullut lähettäjältä vahingossa virhekappaleena sinne, näin aina joskus voi käydä kiireessä. Onhan siinä kuitenkin täysin eri merkki kyljessä ja kone kun antaa sille Karjalan hinnan, niin kyllä se valitettavasti sitä Karjalaa on.”
A: ”Minä en maksa enempää kuin siitä KOFFista!”
M: ”Siinä tapauksessa teidän täytyy varmaan käydä vaihtamassa se, tai sitten jättää kokonaan ostamatta.”
A: ”MITEN se voi maksaa enemmän kuin lapussa lavan yllä lukee?”
Hieman ehkä ärtyneenä tokaisen kuitenkin ystävällisesti:
M: ”Jos purkkapussi sujahtaa suklaapatukoiden joukkoon, oletatko saavasi Jenkkipussin Mars-patukan hinnalla?”
A: ”KUKA SEN SINNE KESKELLE ON LAITTANUT, EI ALA ASIAKKAAT NOSTELEMAAN NIITÄ LAVOJA SINNE!?”
M: ”Eikä varmasti meidän työntekijätkään sitä kiusallaan tee.”
A: ”Minä jätän sen sitten pois.”
Otan kiltisti laatikon kassan taakse ja palvelen seuraavaa asiakasta.
Jono lyhenee ja sama mies tulee KOFF-laatikon kanssa.
A: ”Paljonkos tämän hinta on?”
M: ”16.90″ – vastaan koneelta katsomatta.
A: ”MISTÄS TIEDÄT HINNAN KUN ÄSKENKIN PITI ‘KONEELTA KATSOA’?!”
M: ”Näitä menee aika paljon, se on jäänyt siitä mieleen ja luen itsekin tarjouslehtemme lävitse vastaavien tilanteiden varalta.”
A: ”Laitan kyllä pomollesi tästä palautetta.”
Myin kaljat miehelle ja lähti huudellen perään että ”TÄMÄ EI JÄÄ TÄHÄN”.
Hihkaisin vaan iloisesti hymyillen, että sen jo huomasinkin.
Takana ollut myyjä vain naureskeli kuten koko jonokin, jota oli taas ehtinyt kertyä. Siinä kyllä oli monta asiakasta pelastamassa tilannetta päivittelemällä kuinka rankkaa työ voi olla jne… 
T:näinpä
