Arkistot: Tammikuu, 2008
Oppisiko asiakas kantapään kautta?
Ex-ärräntätinä joskus vaan mitta täyttyi eikä jaksanut antaa itsestään 100 prosenttia.
Asiakkaat, jotka puhuvat kännykkään kassalla ja ynähtävät tervehdykseeni ”marlboro” edes katsomatta silmiin, saattavat yllättyä iloisesti spesifikaatiovaatimuksistani: ”Punainen, valkoinen, vihreä vai vaaleanvihreä? Kova vai pehmeä aski? Satanen vai normaalipituus? 10 vai 20 savukkeen aski?”. Kivaa katsoa, kun asiakkaalla kiehuu sappi, kun joutuu keskeyttämään juoruilunsa…
Samaiset ”robottihan siellä tiskin takana palvelee” -tylykkeet jaksavat hämmästellä, kun tuotteita ei skannatakaan välittömästi kun ne isketään tiskiin – odotan kohteliaasti että lopettavat puhelunsa, jotta voin kysyä pakollisen ”tuleeko muuta?” ennen kuin alan rahastaa.
Jotkut asiakkaat laittavat ostoksensa tiskille, joka on kiinni ja jossa ei ole kassaa – minun tehtävänäni joko venyttää skanneria hirttopisteeseen tai kantaa (useassa erässä) tavarat oikealle kassalle, ellen yllä: matka hakemaan tavaroita toiselta kassalta saattaa asiakkaasta tuntua yllättävän pitkältä ja hitaalta. Asiakas saattaa myös pohtia, miksi ärräntäti hakee tavarat yksi kerrallaan.
Asiakkaat, jotka maksavat kolikoilla 19.95 maksavat ostoksensa pahimpaan ruuhka-aikaan (vaikka lompakossa on se 20 setelikin): ärräntäti saattaa seota laskuissa muutamaankin kertaan ja joutuu aloittamaan alusta. Asiakas saattaa tuntea muitten jonottavien asiakkaitten murhaavan katseen selässään (metroasemilla tämä saattaa olla jopa fyysinen teräksen kylmä kosketus).
T:”Sitä saa mitä tila”
Kiirastuli odottaa aasiakasta
Pidin aikoinaan sangen hyvin menestyvää elintarvikekioskia. Yksityisyrittäjänä on se hyvä puoli, ettei ihan aina tarvitse kääntää ”toista poskea”.
Eräänä kesäisenä lauantai-iltana, oli aamusta iltaan sisätila täynnä asiakkaita. Oli lottopäivä ja jäätelö meni limsan kanssa kuin liukuhihnalta. Olin siinä tuntikausia myynyt yhteen putkeen, kun jonon vierestä kuuluu vanhemman, n. 55-vuotiaan miehen ärjyminen: ”Onko teillä litran vanilijajäätelöä?”. Vastasin kiireesti sitä löytyvän tuolta arkkupakastimesta. Noh, noin puolen minuutin päästä kuuluu entistä kovempana huuto: ”Onko teillä sitä Valion vaniljajäätelöä vai ei?”. Keskeytin taas toisen asiakkaan palvelun ja kerroin: ”Hyvä herra, tuossa vieressänne on arkkupakastin, jossa sitä on”. Nyt alkoi aasiakas huutaa: ”Minä haluan vanilijajäätelöä! Minä haluan että sinä tulet sen minulle hakemaan ja heti! Siitä on sellainen lakikin…”. Vastasin, etten nyt oikein pysty, koska olen yksin töissä ja jono on pitkä. Mies jatkoi huutoaan ja sitten minullakin keitti. Huusin aasille: ”Ja nyt sinä painut HELVETTIIN!” Hän vaikeni hetkeksi ja kysyi hiljaisemmalla äänellä: ”Anteeksi kuinka?”. Tähän vastasin huutamalla naama punaisena ”HELVETTIIN HELVETTIIN HELVETTIIN!”, osoittaen sormella ulos! Sinnehän se sitten tallusteli jonon ja minun suureksi iloksi!
T:Kioskin setä
Kuinka joku viitsii
Työskentelin mainosten jakajana. Erään kerran olin jakamassa kerrostalossa erittäin paksuja mainosnippuja, joissa oli 23 mainosta, eli hyvä kun mahtuivat postiluukusta sisään. Kävelin rappuja alas ja laitoin mainoksia postiluukuista. Vastaan tuli joku mies ja valitti minulle aluksi jokaisesta talossa olevasta viasta, sitten säästä ja vielä lopuksi sanoi, että en osaa työtäni hyvin. Kysyin mieheltä, että mitä tein väärin. Mies sanoi että jakaisi mainokset itse paljon nopeammin. Sanoin miehelle, että näyttää mallia. Hän otti kädestäni n.30 mainosta ja heitti ne rappusten välistä ympäri 8-kerroksista taloa. Tämän jälkeen hän vain sanoi ”Ole hyvä”, ja poistui.
T:jakaja
Tuotekehittelyidea Veikkaukselle
Olin muutamia vuosia sitten töissä pienellä kioskilla, jossa oli myös Veikkauksen online-kone. Eräs Viking Lottoa viikottain pelaava, vanha ja ilmeisesti aika huonomuistinen miesasiakas tuli useammin kuin kerran torstaiaamuna kyselemään voittojaan, josta seurasi seuraavanlainen vuoropuhelu :
Asiakas: ”Tuliko siitä Viikingistä voittoja?”
Minä: ”Onko teillä se kuponki, niin katsotaan tuosta koneelta?”
A: ”Eikö siitä koneelta näy että voitinko minä?”
M: ”Siihen tarvitsee sen pelikupongin, että voi tarkistaa.”
Asiakas siis oli siinä uskossa, että jotenkin hänen nimensä koneelle syöttämällä näkyisi suoraan onko hän voittanut mitään.
T:qwerty
Naapurimyymälän aukioloajat
Myymälä jossa työskentelen sijaitsee ostoskeskuksessa. Avasin myymälän jo hieman ennen kymmentä koska olin ajoissa.
Imuroin vielä kun aasiakas tulee taakseni ja kysyy koskahan viereinen myymälä avaa ovensa (me myymme elektroniikkaa, naapuri silmälaseja). Vastaan siihen totuuden, eli klo 10.30, mistä saankin sitten kuulla kunniani, koska aasiakkaalla on kiire. Ei hänellä ole aikaa jäädä odottelemaan sinne asti! Kerron että valitettavasti en voi asialle mitään, ja että tuo naapurimyymälä on aina auennut kyseiseen aikaan. Tähän saan vastaukseksi että eihän 10.30 ole mikään aika myymälää avata, kyllä auki pitää olla jo 9-10 aikaan aamulla. No ei siinä sitten muuta kuin olen pahoillani aasiakkaan puolesta… Kiva aamu.
T:muikkukukkonen
Seniili vakioasiakas
Työskentelen pienessä marketissa jossa vakkariasiakkaana on sekava mummo. Hän ei koskaan muista mitään, ei koskaan punnitse mitään, juoksuttaa, ja on hukassa koko ajan. Seniiliydestään huolimatta hänellä kuitenkin on vahva käsitys kaupan vastuusta kaikessa mitä kaupassa on. Eräänä päivänä mummo taas on kaupassa ja kädessään Saarioisen mikropinaattikeitto (laatikon kannessa on kuva keitosta lautasella jossa on kananmuna ja persilja).
Mummo: ”Tässä ei ole tuota munaa mukana.”
Minä: ”Se on vaan tarjoiluehdotus, ei siinä pidä ollakaan sitä munaa.”
Mummo: ”Pitää olla muna, minä haluan sen munan kun tuossa on tuo kuva. Minun pitää saada se kun se luvataan tässä.”
Minä: (kärsivällisesti) ”Tuote on pinaattikeittoa ja kannessa lukee tarjoiluehdotus ja siinä on ehdotelma miten pinaattikeiton voi laittaa esille hienosti…”
Jankkaamme noin 10 minuuttia eikä asia etene mitenkään.
Mummo: (karjuen) ”Minun on saatava tuo muna!!! Tässä on oltava se!!!”
Minä: ”Ei siinä ole sitä persiljaakaan, mutta jos haluat sen munan, voidaan hakea yksi hyllystä ja voit keittää sen kotona.”
Mummo: ”Ei käy!! MINÄ HALUAN MUNAAAAAAN!!! MINÄ HALUAN MUNAAAAAN!!! MINÄ HALUAAAAN MUNAAAAAAAN!!! MUNAA!!! MUNAA!!! MUNAAA!!!!”
Asiakkaat katsovat peloissaan ja huomaan ettei mitään ole tehtävissä.
Mummo: ”MUNAA!! MUNAA!!! MUNAA!!”
Minä: (reippaasti) ”Sitähän me kaikki halutaan, mennäänpäs nyt…”
Ja talutan mummon kassalle, joka siinä vaiheessa on jo unohtanut munansa. Siirryn toiselle kassalle, jonne saapuu silmiään pyyhkiviä asiakkaita jotka vielä tyrskivät punaisena tokaisulleni. 
Heh, kerrankin keksin jotain tilanteeseen sopivaa.
T:Ihana Myyjä
Pojanpojallehan minä…
Tulipa mieleeni aikaisemmasta jutusta…
Työskentelen Tradekan myymälässä kassamyyjänä. Erään kerran sitten vanhempi rouva, noin 75-vuotias, tulee kysymään kondomeja. Näytän hänelle oikean hyllyn välin, ja olen palaamassa hommiini, kun rouva kysyy minulta apua valinnassa, että mikähän mahtaisi olla hyvä, kun hän tietää vain tämän Sultan-merkin.
Vastaan rouvalle, että itse en valitettavasti tiedä näistä, mutta Sultan ja Magic ovat meillä ainakin ostetuimmat.
Rouva päättää ostaa molempia paketillisen, ja kassalle kävellessämme hän kertoo niiden tulevan pojanpojalle. Eihän hän enään vanhalla iällä sellaisia, mutta pojanpoika pyysi ostamaan. Toivottavasti nämä vaan ovat sopivia, kun sillä X:llä on niin pitkä se peniskin…
Tässä kohtaa kassaneiti tyytyy nyökyttelemään ja kertomaan loppusumman. Tämän jälkeen rouva onneksi poistuu kertomatta sen enempää yksityiskohtia pojanpojasta tai hänen genitaalialueistaan.
T:”Kaikenlaisia, joskus jopa hauskaakin!”
Himmeimmät asiakkaat
Tässä pari huh-huh-tapausta:
Istuskelin kaikessa rauhassa tiskin takana uppoutuneena johonkin rutiinihommaan kun yhtäkkiä havahdun siihen että näyteikkunan takana on joku keski-ikäinen mieshenkilö joka tuijottaa minua erittäin intensiivisesti. Tätä jatkuu viitisen minuuttia ennen kuin tyyppi tulee sisään, täräyttää suoraan tiskille ja ilmoittaa: ”Kyllä mä tiedä kuka sä olet, kyllä mä tunnistan sut, sä olet kuolema!”.
Piirun verran huolestuttavampi tapaus oli kun ovesta pamahti sisään tyyppi jolla oli kirves suoraksi eteen ojennetussa kädessään. Mies marssii päättäväisesti tiskille kirveellään ilmaa edeltään halkoen ja ärjähtää mulle että ”osta tää kirves”. Vastaan aika hämilläni että emme ikävä kyllä käy kauppaa kyseisellä tuotteella. Äijä mutisee jotain tyyliin ”mutta tossa ikkunassa lukee että ‘ostaa-myy-vaihtaa’” ja poistuu paikalta. Jälkeenpäin tuli kyllä mieleen että olisi pitänyt ihan varmuuden vuoksi ostaa se teräase tyypiltä pois.
Ettei nyt jää liian negatiiviseksi tämä viesti niin kerrotaan vielä että liikkeeni on siunattu itse Shiva-jumalan ruumiillistuman toimesta. Tunnen oloni huomattavan turvalliseksi sillä sain kuulla mm. että ”kun sä katsot yöllä tonne taivaalle niin muista kaikki ne tähdet ovat mun silmiäni” ja että ”planeetat on mulle pelkkiä skodeja”. Luulisi tollaisen mua nyt yhdeltä kirvesmieheltä suojelevan.
T:Tomi
