Arkistot: Tammikuu, 2008
Bussissa kuultua
Istuskelin kaikessa rauhassa bussissa matkalla aamuvuorosta kotiin, kun bussi pysähtyi ottamaan lisää matkustajia. Ensimmäisten joukossa bussiin tuli vanhempi rouva, joka piippasi korttinsa normaalisti, mutta sitten alkoi show.
Erittäin vihaisella äänensävyllä rouva alkoi selittää, että hän vaihtoi juuri linjaa ja lukijan näytöllä pitäisi näkyä siirto, eikä yksittäinen matka. Kuski selitti, ettei voi itse tehdä asialle mitään, ongelmahan oli alkanut edellisessä bussissa. Rouva ei selityksiä kuunnellut, vaan alkoi huutaa — siis aivan suoraa huutoa — viallisista kortinlukijoista ja bussilippujen törkeistä hinnoista. Huuto jatkui, kun rouva alkoi vaatia bussilipun hintaa takaisin, mitä kuski ei kyseisen matkustajan kertomuksen perusteella voinut tehdä. Huutonsa lomassa nainen syytti kuskia (ja bussikuskeja yleensäkin) huijariksi, esitteli laajan kirosanavarastonsa, ja komensi kerta toisensa jälkeen kuskia antamaan bussilipun hinnan takaisin, tietenkin kohteliaasti tyyliin ”nyt ne rahat takaisin, s**tana”. Kuski yritti taas selittää, ettei todellakaan voi itse tehdä asialle mitään. Kaiken kruunuksi kyseinen rouva huomasi kuskin puheessa ulkomaisen aksentin, ja huuto jatkui suunnilleen näin: ”Ole vaan mikä tahansa ulkomaalainen, kyllä sinunkin pitäisi tämä tajuta!”. Lopulta tämä rouva vaati (tietenkin huutaen) puhelinnumeroa, johon tehdä valitussoitto.
Esitystä kesti 10-15 minuuttia, ja kyseisen rouvan takana odotteleva jono ja bussissa istuvat matkustajat alkoivat jo kyllästyä. Bussin takaosasta mieshenkilö ilmoitti vaikka itse maksavansa rouvan bussilipun, jos se siitä oli kiinni, jolloin arvon rouva meni kiukkuisesti ähisten ja puhisten istumaan paikalleen. Luonnollisesti kiroilu ja kuskin haukkuminen jatkui vielä bussin käytävälläkin.
Koko episodin aikana bussikuski ei henkilökohtaisesta haukkumisesta huolimatta menettänyt hermojaan. Vähänkin yrmympi kuski olisi luultavasti heittänyt kyseisen matkustajan ulos.
T:Matkustaja
Miksi? Voi miksi?
Työskentelen kahvilassa ja monta kertaa päivässä törmään muutamaan seuraavaan todella ärsyttävään piirteeseen aasiakkaissa:
- Olen ystävällisesti hoitanut tilauksen maksuun asti, miksi — voi miksi — pitää kertoa siitä opiskelija-alennuksesta tai bonuskortista vasta sitten kun olet jo maksanut tuotteesi?
Sinä aasiakas ja minä pääsisimme molemmat paljon helpommalla ja nopeammin eteenpäin jos kertoisit mahdollisista alennuksiin oikeuttavista lippusista etukäteen tai viimeistään ennen kun koko laskutus on päätetty.
- Miksi — voi miksi — sinä huudat minulle tuotteiden hinnoista?
Jos tuote maksaa sinun kukkarollesi liikaa, niin jätä tulematta ja pilaamatta minunkin päivääni huutelemalla minulle!
- Jos olen kahvilassa ennen avaamista valmistelemassa aamuvuoroa, ja ovessa on kissan kokoisilla kirjaimilla aukioloajat, niin olisitko ystävällinen ja antaisit minun valmistella rauhassa työpäiväni, ilman että roikut ovenkahvassa ja kuolaat nenä kiinni ikkunassa. Avaan kyllä kun se aika tulee!
- Kun on sen sulkemisen vuoro, niin pitäisitkö huolen siitä että se viimeinen vessassa käynti suoritetaan ENNEN sulkemista? Miksi sinne kahvilaan pitää jäädä oikein tupeksimaan vielä sulkemisen jälkeen? Oletko koskaan ajatellut että myös minä tahtoisin kotiin?
- Ei, minä en vastaa siitä jos et muistanut kertoa olevasi laktoosi-intolerantikko / keliaakikko / yms… Jos olet unohtanut mainita tämän omaa tyhmyyttäsi niin en ole mitenkään velvollinen korvaamaan sinulle uutta tuotetta. Jos kuitenkin asian osaat KAUNIISTI ilmaista, niin voin sen uuden tuotteen antaakin, mutta en varmasti jos tämäkin asia täytyy tulla huutamaan tiskille.
- Myös minä olen ihminen, ja ei, en ole hakeutunut tähän ammattiin kuullakseni kuinka en miellytä silmää, tai kuinka olen pantavan näköinen, vihoviimeiseksi tahdon että sinä purkaat oman pahan tuulesi minuun.
Jos olet riidellyt/kinastellut jonkun muun kanssa, voit myös selvittää asian hänen kanssaan.
- Jos olet tullut työpaikalleni, niin olisitko kiltti ja jättäisit minun työvälineeni rauhaan? Älä koske mihinkään mikä on siellä ”meidän puolella” tiskiä.
Äläkä myöskään hajoita meidän omaisuutta vääntelemällä lusikoita yms. enhän minäkään tule sinun työpaikallesi ja revi näppäimiä irti sinun näppiksestäsi…
Järki käteen hyvä aasiakas, käyttäydy niin saat varmasti loistavaa palvelua ja hyvän mielen!
T:as.palvelija
Aasiakkaat kaupassa
Tässä jo pidemmän aikaa tullut tietyt samat rutiinit pistettyä aasiakkaiden kohdalla merkille.
- Jos aasiakas menee katsomaan tuotetta joka on paketoituna tavalla tai toisella, ensimmäisenä tulee mieleen repiä paketti auki, pyöritellä tavaraa käsissään (harvemminhan tavara on sitä mitä pakkaus antaa ymmärtää; koskee varsinkin elektroniikkaa) ja sulloa se takaisin pakettiin. Jos tämän jälkeen on vielä ostointoa jäljellä, luonnollisesti otetaan se paketti mikä on avaamaton. Ei tule mieleenkään ottaa sitä itse revittyä pakettia.
- Kaikki sovitetut vaatteet tuntuu jäävän sovituskoppiin, tai jos ne saa sovituskopista saakka pois, heitetään ne aina joko hyllyn alatasolle tai hyllyn viereen lattialle.
- Kakaroita ei jakseta pitää kurissa jos sellaiset on kauppaan mukaan otettu. Jälkikasvu saa mellastaa mielin määrin ja jos joku henkilökunnasta käy huomauttamassa riehuvia kakaroita, auta armias kuinka natsi henkilökunta silloin voi olla.
- Jos sattuu että kaupan pääsisäänkäynnin pyörivä ovi on jumiuttunut, aasiakkaan ensimmäisen ajatuksen valtaa heti pikimmiten aggressio. ”Jos se ovi ei pyöri, täytyy laittaa se pyörimään väkivalloin”. Samassa tapauksessa ihmetyttää myös aina ne ‘tekniikan ihmelapset’ jotka varmasti 160% varmuudella tietävät miten oven saa pyörimään ja käyvät hakkaamassa Hätäseis -nappia pohjaan (Hätäseis = Hätäkäynnistys?).
- Jos kova virvokejuomahätä on iskenyt, luonnollisesti sen parhaimman pullon saa, kun repii monipakkauksen rikki ja ottaa siitä tuotteen. Yksittäiset pullot/purkit eivät tietenkään ole samanarvoista tavaraa, olivatpa ne hyllyssä nätisti tai ei.
- Kaupan vartijoille kuittailu on ehdottomasti suurinta hupia mitä kaupassa asioiva voi harrastaa. Koskee eritoten vanhempia ”herrasmiehiä”. Luonnollisesti vartijaa hymyilyttää ne iänikuiset ”Mitäs teet jos tulee aseistettu rosvo vastaan, hehhehhehh” -pullisteluläpät ja ovia avatessa ”Paljonko narikka on?”.
- Myymälään tultaessa paras paikka kerätä suuret määrät tavaraa on syli. Ei niillä kärryillä ja ostoskoreilla mitään tee. Paljon mukavampaa pudotella viilipurkkeja ja muita yhtä kestäviä tuotteita pitkin myymälää ja hakea niiden rikkouduttua uudet tilalle.
- Paras paikka jättää lasten autokärryt on parkkipaikan kauin nurkkaus. Ei niitä kukaan kaipaa kun ei niihin tarvi rahaakaan laittaa. Sama koskee turvaistuimilla varustettuja malleja.
- Invapaikat koskevat kaikkia, oli sitten oikeasti invalidisoitunut tai ihan synnyinlahjana saatu järkeä koskeva invalidi.
- Jos hetki sitten ja puoliväliin kauppaa kuljetettu tuote ei yhtäkkisesti innosta, on paras paikka sille luonnollisesti se lähin hylly. Tunnetustihan liha-/kala-/maitotuotteet eivät pilaannu lämpimässä.
Jooh, eipä sen kummempia. Tuossa nuo pääasiat mitkä mieleen tulivat ja mitkä ärsyttävät joka ikinen kerta.
T:Hohhoijaa
Kassalla on kaikki tiedettävä
Olin kassalla töissä ja aasiakkaakseni tuli nuorehko pariskunta. Olivat pysähtyneet ostamaan kahvipullaa mutta eipä ollut tällä hetkellä sitä pullaa mitä olisi halunnut… Olivat ostavinaan sitten plussa-tarjouksessa olleen kokispäkin.
Hinnaksihan tuli 5.50 €.
Mies sitten tuli kysymään että ”mitenkäs kun tämä piti olla plussakortilla 5 €?”. Soitin sitten teolliseen ja kysyin että ”mikäs siellä nyt sitten onkaan ollut plussa-tarjouksessa..?”.
No siellähän on ollut kyltti missä on plussa-kortilla kaksi tuplapäkin 1.5l limsaa sen 5e, kuvan kanssa (sitä ei tietenkään lueta tai katsota kuvaa, hinta se pääasia on)! Mieshän siitä sitten suuttui että eikös se ole ihan sama että ostaa yhden 4-päkin kun kaksi tuplapäkkiä. No siinä sitten selittelin että ”kun ne on eri hinnoilla ja voitte käydä ne vaihtamassa niihin kahteen tuplapäkkiin jos haluatte”. No mieshän kävi vaihtamassa ja kaikki ok. Sittenhän mies rupesi avautumaan kun ”ovat kulkumatkalla ostamassa kahvipullaa eikä sitäkään löydy että miten voi limsankin osto olla niin hankalaa että eivät varmasti enään pysähdy tähän kauppaan IKINÄ!”. Yritä siinä sitten hymyillä että asiakas on aina oikeassa.
Sekin olisi ihan kiva saada edes jonkinlainen tervehdys kun tulee kassalle kun itsekin kohteliaasti hymyilen ja tervehdin. Ja sitten tietenkin meidän kassalla pitäisi tietää kaikki kaupan asiat. Miksi esimerkiksi joistain tuotteista puuttuu hintalappu? Tai miksi jotkut tuotteet ovat aivan väärässä paikassa? No kaikki aasiakkaathan vievät tuotteet paikalleen jos eivät tuotetta otakaan..
Olipa myös eräs joka ei olisi maksanut matosta niin hirvittävän paljon (5e) että saisikos siitä alennusta. Tottakai annamme kaikille alennusta ketkä vain sitä pyytää. Asiakas kuitenkin sen maton osti vaikka ei alennusta saanut.
Tämmöstä meillä…
T:kassaneiti
Oman virheen myöntämisen vaikeus
Olen nyt kolmatta viikkoa työharjoittelussa erään ison ketjun valokuvausliikkeessä. Tänään tuli vastaan ensimmäinen asiakas, joka sai kulmat kohoamaan.
Mies tulee hakemaan valmiita digikuviaan. Annan ne hänelle, ja tiedän, että kuvat ovat hienoja ja varmasti mies harrastaa valokuvausta. Hän jää katselemaan kuvia, josko niistä löytyisi joku josta tekisi suurennoksen. Hetken katseltuaan, hän toteaa, ettei ole kuviin tyytyväinen. Näyttää, miten eräs kuva on rakeinen ja värit ovat vihertäviä, vaikka ei pitäisi. Kutsun liikkeen ammattivalokuvaajan paikalle, joka on kuvat tehnyt. Hän selittää asiakkaalle, että kuvatessa on käytetty liian suurta ISO-arvoa. Asiakas ohittaa tämän, ja jankuttaa ”mutta kun on nämä väritkin tällaiset ja on todella rakeinen!”. Valokuvaaja selittää varmaan kolme kertaa, että ISO-arvo on ollut liian suuri. Hän näyttää muita onnistuneita kuvia, joissa ISO on selkeästi ollut oikea. Asiakas tuhahtelee, ilmoittaa vielä ovella, että on tyytymätön kuviin ja poistuu kiittämättä.
Joillekin on ilmeisesti todella vaikeaa myöntää oma virhe. 
T:Harjoittelija
Myyjä vapaa-ajan vaatteissa
Olen ollut noin vuoden töissä eräässä kahvilassa ja saatan poiketa vapaapäivinäkin töissä juomassa kahvit ja lukemassa päivän lehden. Eräänä kauniina vapaapäivänä päätin taas mennä käymään kahvilla työpaikallani. Oli suhteellisen hiljaista ja ei ollut kuin muutama asiakas. Sain kahvini ja päätin sitten mennä erääseen pöytään istuskelemaan kahvikupposen ja lehden kanssa. Pian kahvilaan tuli eräs asiakas, joka käy meillä joka viikko ja on täten jäänyt hämärästi mieleen. Myyjiä oli kahvilassa tällä hetkellä vain yksi töissä ja hän palveli asiakasta, joten tämä mies olisi ollut seuraavana vuorossa. Mies kuitenkin päätti tulla luokseni, keskeyttää lukemiseni ja kysyä että olenko töissä. Vastasin vähän hämilläni että en ole (työvaatteemme ovat ihan erilaiset kuin silloin päälläni ollut toppatakki)… Mies kuitenkin jatkoi ja uteli seuraavaksi että olenko missä töissä sitten? Katsoin miestä pitempään ja ajattelin oliko hän tosissaan… Sanoin että olen vain vapaalla tänään. Mies pyöritteli silmiään ja tiuskasi että: ”Niin? No voisitko sitten tulla lunastamaan tämän limsapullon?”.
En oikein tiennyt mitä miehelle sanoisin koska olin niin hämilläni hänen röyhkeydestään. Hymyillen sanoin hänelle että hänen vuoronsa olisi varmasti ihan hetken päästä (en viitsinyt kuitenkaan alkaa tinkaamaan ja halusin olla ystävällinen). Mies hermostui ja ihmetteli suureen ääneen että ”jo on kumma ku ei viitsitä edes p*rsettä penkistä nostaa asiakkaan vuoksi”. Tämän jälkeen hän jätti limsapullonsa tiskille ja käveli pois. Enpäs ole sen koommin häntä nähnytkään. 
Joskus kyllä miettii, että miten joillain asiakkailla on oikeasti pokkaa olla niin töykeä ja röyhkeä. Vaikka olisi kuinka vakio-asiakas niin minähän en vapaapäivänäni ”p*rsettä nosta” hänen vuokseen. Ei ole minun palkasta tämmönen pois. 
Mutta jaksamista kaikille asiakaspalvelijoille…
T:Vapaalla..
Häikäisevää luetun ymmärtämistä
Liikkeeseen saapui kaksi vähän rähjäisen oloista teiniä. Molemmilla AURINKOLASIT päässä. Kello oli neljä iltapäivällä tammikuussa, ulkona todella mustaa, pimeää ja sateista. Kahdessa aletangossa oli neljä suurta lappua joissa luki ”tästä tangosta KAIKKI 10 €/kpl”. Aikansa pyörivät epämääräisesti, aurinkolasit edelleen päässä. Sitten toinen kysyi että mitä nuo aletuotteet maksaa. Vastasin että 10 € kpl, siinähän ovat ne laputkin. Toinen alkoi inttämään että kun siinä tuotteessa kumminkin lukee 15 €. AAARRGGHH. Sanoin että niissä lapuissahan lukee että KAIKKI TUOTTEET 10 €. Sitten taas alkoi vinkuminen että onko ne kaikki sitten 10 €. Siinä vaiheessa paloi minun pinna. Sanoin että kannattaisi ottaa ne aurinkolasit pois päästä niin näkisi paremmin. Osakseni sain epämääräistä mulkoilua ja häipyivät sitten vähin äänin. Ja turha sitten muuten jonkun valittaa että olipas epäkypsää käytöstä. Omassa liikkeessäni saan sanoa mitä lystää… aasiakkaille!
T:Kauppias
Kyllä sylettää
Sattuipa kerran asiakaspalvelussa Tukholmassa asuessani. Olin töissä ison tavaratalon silloisessa ns. erikoisosastossa mihin mm. jätettiin filmirullat joita laitoimme edelleen kehitettäväksi. Tuli asiakas – suomalainen nainen jonka tiesin ulkonäöltä kun kulki samalla tunnelbanalla pienen poikansa kanssa – hakemaan valokuviaan. Hain kuvapussin ja kerroin hinnan. Ennen kuin ehdin edes reagoimaan hän heitti kuvat tiskille ja sanoi ”näin paljon en aio maksaa kun viimeksi maksoi vähemmän”. Sanoin että me emme hintoihin voi vaikuttaa, hän voi soittaa asiasta, annan kyllä puhelinnumeron. Siihen hän vastasi kiroillen ja sylkäisi minua päin naamaa ja lähti lujaa poikansa kanssa jättäen kuvat tiskille. Olin aika puulla päähän lyöty ja mietin että pitäisikö juosta perään vartijan kanssa mutta sitten ajattelin että antaa idiootin mennä. Kaikkea olen saanut kuulla ja nähdä mutta tämä oli kaiken huippu.
T:Debela
