Arkistot: Helmikuu, 2008
Itsepähän menin kysymään
Kerronpa erään tapauksen taannoiselta sunnuntaiaamulta.
Tapahtuu siis taasen laskutusaspassa.
Rooleissa:
- Aasiakas, nuorehko miehenalku.
- Minä, hänen palvelijansa, nuori naisenalku.
M: ”X aasiakaspalvelu, kuinka voin auttaa?”
A: ”Joo moi tota mun netti ei toimi.”
M: ”Krhmn, päätit sitten soittaa laskutusaspaan?”
A: ”No joo ku pistä mulle hyvitystä siihen seuraavalle laskulle.”
(Me ei edes olla se taho johon noista nettilaskuista pitäisi olla yhteydessä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, ota yhteyttä oli asiasi sitten mikä tahansa.)
M: ”No mä en kyllä voi siitä hyvittää ku noista tulee käsittääkseni hyvityksiä vaan jos se katko on sitten pidempiaikanen ja niistäki tulee sitten ilmotus tänne.”
A: ”No ei tää nyt oo pariin tuntiin toiminu ja mulla ois ollu ihan tosi tärkeetä hommaa sinne.”
M: ”No mä en sille kyllä vieläkään mitään voi, että se netti nyt ei vaan aina ihan koko aikaa toimi. Mitäs niin tärkeetä sulla sit ois ollu?”
A: ”No ois tarvinnu päästä kattoo pornoo ja runkkaamaan täs kauniin sunnuntaiaamun kunniaks.” *hihittelyä*
M: ”Nii, kannattaa varmaan sit käydä ostaa joku dvd tai vhs, tai sit ku se netti toimii taas niin warettaa sen seuraavan pahan päivän varalle.”
A, melkein jo nauraen: ”Joo, okei, kiitti.”
M: ”Kiitos hei.”
T:kramox
Maksetaan palautettaessa
Tapahtuipa puutavaraliikkeen noutopihalla seuraavaa.
Heti ensikosketus asiakkaaseen oli perinteinen: ”Ooks sä töissä täällä?”. Ei, kyllä minä kuljen ympäri pihaa huvikseni vihreissä työvaatteissa ja firman lippis päässä… ”Kirjotas poika näistä lappu!”. Kyseessä siis meidän pihamyyjien kirjoittama mittakuitti jonka perusteella kassa laskuttaa asiakkaan ottamat tuotteet. Pojitteluhan on aina niin mukavaa ja ylentävää.
No, tämä kaveri onkin päättänyt kerätä lautansa muistuttamaan epämääräistä risukasaa liikkeestämme vuokraamaansa peräkärryyn. Peruskäytännön mukaan (näitä tapauksia on niin paljon että käytäntö on oltava) lasken summittaisen arvion lautojen määrästä ja otan jonkinlaisen keskimitan. Lauta on halvinta mahdollista joten kukaan ei lähde haaskaamaan tuntia työajastaan tarkkaan laskemiseen. Kyllähän siis tämä mies sanoi että ”Siinä on 240 metriä, mä laskin valmiiks” mutta kun suurin osa tämän tyypin asiakkaista valehtelee, eräskin koitti näin pimittää yli 400 metriä lautaa…
Olen juuri antamassa lappua kun kaveri sanookin että pidä se lappu tallessa, he maksavat sitten kun tuovat kärryn takaisin. Pidä tallessa, siis anteeksi mitä? Totean että ei se valitettavasti käy ja että kyllä tuotteet pitää maksaa ennen kun ne vie pois ja sama pätee peräkärryihin. Laskutusasiakkaat ovat toki erikseen mutta tämä oli ihan käteisellä liikenteessä. Kaveri varmaan maksaa kaljansakin pulloja palauttaessaan…
Siitäkös kaveri riemastui kun hänen ehdotuksena ei mennyt läpi. Kiukkusi minulle hetken, mutta kun tyynesti annoin lapun kouraan ja kertasin muutamat liikkeemme säännöt, niin kyllähän tuo lopulta paineli ärräpäiden kera kassalle. Kun tämä herra sitten saapui ulos hän raivosi vielä mukana olleelle kaverilleen että ”H*lvetti kun täällä kaupungissa pitää kaikki tehdä niin vaikeasti! Ens kerralla ostetaan kyllä maalta!”.
Eipä sen jälkeen näkynyt, taisivat (onneksi) toteuttaa ”uhkauksensa”.
T:Atheos
Osaatko SINÄ käyttää sitä puhelintasi…
Laskutusaspahan on tunnetusti se viimeinen oljenkorsi jossa osataan vastata ihan mihin vain. Me kyllä kerromme kenen tilille olet vahingossa suorituksesi maksanut, paljonko kello on Espanjassa sekä kuka naarmutti autosi viime viikolla.
Jos siis tunnet epävarmuutta mihin sinun tulisi (missä tahansa) ongelmissasi ottaa yhteyttä, älä epäröi soittaa meille.
Muutama asiakas on tässä jäänyt vielä lyhyellä vastausurallani mieleen. Tässäpä niistä eräs.
Minä: ”X aasiakaspalvelu, kuinka voin auttaa?”
Asiakas: ”Mitä v*ttua ootte menny tekee! Nyt j*malauta saman tien avaat tän liittymän sieltä!”
M: ”Juu-u, saisinko sun puhelinnumeron ja henkilötunnuksen niin katotaan..?”
A: ”Ja katoki sieltä että oli viimenen uhkausviesti minkä ikinä mulle laitatte!”
M: ”Hmm, minkähänlaisen viestin oot sitten saanu?”
A: ”No siinä sanottiin, että en ois muka maksanu laskujani ja p*rkele nyt ootte menny sit sulkee mun liittymän! Avaat sen sieltä nyt samantien!”
M: ”No, täältä kyllä löytyy tiedot susta, tää liittymä on irtisanottu jo vuonna 2003… Tuliko se viesti varmasti meiltä X:lta?”
A: ”No ei v*ttu varmaan oo irtisanottu! Nyt katot siitä ja avaat tän samantien! Eihän se voi olla ku eilen vielä toimi tää! Mikäs sun nimi oikein on? Osaatko sä ees käyttää sitä konetta siellä!?” *riehuntaa ja huutoa*
Ei, toki en osaa käyttää tietokonetta, puhumattakaan ohjelmistamme, ja ihan asiakkaiden kiusaksi täällä istun.
Tässä vaiheessa tarkastan toki aasiakkaan puhelinnumeron sekä hetun, käynpä vielä kysymässä valmentajalta että mitähän tässä nyt on tapahtunut…
M: ”En nyt kyllä valitettavasti osaa sanoa mistä tuossa nyt on kyse. Koska se viesti ei ole voinut tulla meiltä X:lta kun ei tuo liittymäkään ole aktiivisena ollut vuosiin…”
A: ”No j*malauta ihan salettiin tuli teiltä sieltä [ja eri operaattorin nimi]!!!”
M: ”Niin, no, koitapa soittaa sinne heille sitten, soitit nyt tosiaan X:lle.”
A: ”Ai. No, sori.”
…tuut tuut tuut…
Niin, ei meiltä tarvitse pyytää anteeksi riehumista, asiathan tottakai ratkeaa huutamalla ja meuhkaamalla, ja on ihan normaalia että aasiakas sattuu olemaan hieman väärässä…
T:kramox
Ulkomailla pakataan
Työskentelen eräässä tehtaanmyymälässä, joka ei siis ole kovin suuri ja asiakkaita on helppo palvella. Avasin eräs aamu oven ja päivän ensimmäinen asiakas onnistui pilaamaan päiväni. Hän teki ostoksensa ja maksoi ne kiltisti mukisematta, MUTTA sitten tämä ihana täti-ihminen katsoi suoraan silmiin ja tiuskasi että ”Kuules tyttö. Sinä et pääsisi ulkomailla myyjäksi, koska ulkomailla on tapana pakata asiakkaiden ostokset!”.
Että terve vaan. Vaikka myymälä onkin pieni, ei meillä myyjillä ole tapana pakata asiakkaiden ostoksia. Sinänsä asia ei ollut suuri, mutta pilasi päivän.
Ja miksi, oi miksi sitä kuittia pitää jäädä kassan päähän syynäämään! Miksei heti voida kysyä jos on jotakin epäselvää tai mennä muualla tarkistelemaan. Mielestäni se on epäkohteliasta myyjää kohtaan.
T:Riksu
Hakaniemen ilotyttö/kassamyyjä
Olin kassalla, kun asiakkaaksi saapui noin 7-kymppinen mies, jota tervehdin, kuten kaikkia muitakin, ”hei”-sanalla. Mies ei vastannut mitään vaan jatkoi ostosten latomista hihnalle, joten luulin ettei herra kuullut tervehdystä ja sanoin uudestaan hei. Paha virhe. Aasi räjähti täysin:
”Haista v*ttu! Sinä et sano minulle hei, sinä sanot minulle PÄIVÄÄ!!”
Sanoin miehelle ettei minulle tarvitse haistatella. Tällä ei ollut mitään vaikutusta, vaan mies jatkoi kiroamistani järjettömällä paasauksella siitä miten olen kuin Hakaniemen huorat (??? Olen ”junantuoma” helsinkiläinen, joten en tiedä mihin viittasi). Tyrmistyneenä pidin suuni kiinni koko loppuajan miehen mulkoillessa minua. Harmittaa kun en tajunnut kieltäytyä myymästä miehelle mitään, kenties olisi oppinut jotain ihmismäisestä käytöksestä.
T:Tuuvi
Tiedonantovelvollisuus
Aika yleinen tuotepalautuksen syy on ”ei toiminut tuotteen / asian X kanssa”. En näistä yleensä kinastele vaikka kuluttajan vastuulla olisi selvittää tällaiset. Yleensä aasiakas on sitä mieltä että on myyjän tehtävä vastata yhteensopivuudesta. ”Paketissa ei lukenut” tai ”ei myyjä sanonut” ovat usein kuultuja. Todella yleistä varsinkin digibokseissa, aasiakas ostanut antenniboksin vaikka piti olla kaapeliboksi. Myyjän olisi pitänyt kassalla kysyä että onko nyt ihan varmasti oikea boksi. ”Ei se oo mun homma tietää näistä”, totesi eräskin.
Pitäisikö ruokakaupan kassan aina varmistaa että ”Onko rouvalla nyt kananmunia varmasti kotona, koska pullaa ei saa pelkästään jauhoilla ja maidolla leivottua?”.
T:huoltosetä
Anteeksi, että kysyin
Tapahtui kolmisen vuotta sitten Citymarketissa. Kassalleni saapui aivan normaalin näköinen keski-ikäinen pariskunta. Palvellessani heitä, kassakännykkä soi ja minulle ilmoitettiin, että olisi tauon paikka.
Koska tauoille piti lähteä niin nopeasti kuin mahdollista, pyysin pariskunnan miespuolista henkilöä laitamaan ”Seuraava kassa kiitos!”-kyltin kassahihnan päähän (oma käteni ei sinne mitenkään olisi voinut ylettyä ja tämä oli yleinen käytäntö). Tapahtuma eteni näin:
Minä: ”Anteeksi, voisitteko ystävällisesti asettaa tämän kyltin kassahihnan päähän?”
Mies: (korottaen ääntään) ”AIJAA! En minä tiennytkään, että olen täällä töissä!”
Minä (yrittäen lyödä asian leikiksi): ”Eihän me sentään teitä tänne töihin vaadita. Kassatoimistosta vain käskettiin minut nopeasti tauolle.”
Mies (korottaen taas ääntään): ”Kohta täällä varmaan pitää jo hyllyjäkin täyttää!”
Minä: ”Anteeksi, voin kyllä itsekin tulla sen kyltin sinne laittamaan.”
Mies: (heittää kyltin hihnalle, johon se jää hetkeksi kolisemaan, kunnes saan napattua sen kiinni ja asetan paikalleen.) ”JUMALAUTA! Kun te kassat ootte niin s**tanan laiskoja!”
Minä: (en jaksa enää kommentoida)
Nainen: ”NIIN! Meidän Petri on kyllä lääkäri eikä mikään v*tun kassatyöntekijä.”
Aaaaargh!
T:jonsu
Kuka maksaa?
Ravintolassa…
Tarjoilija: ”Tuleeko nää samasta vai erikseen?”
Asiakkaat: ”Erikseen, kaikki maksaa omansa.”
—-
Tarjoilija: ”Tässä nämä laskut.”
Aasiakas: ”Me maksetaan sittenkin samasta.”
Voitteko nyt päättää? Sinänsä pieni asia, mutta alkaa potuttaa aikojen saatossa. Ja olisi muutakin tekemistä kun näpytellä koko ilta sitä kassakonetta.
T:Mari
