Itkua ravintolan keittiöstä käsin

Työskentelen ravintola-alalla, mutten onneksi varsinaisesti asiakaspalvelijana… Minä en välttämättä onnistu hillitsemään kieltäni aasiakkaiden hölmöillessä. Kuten kävi kerran, kun olin liikennemyymälän keittiössä töissä.

Liikennemyymälän pihaan ajoi 4-5 bussia kuljettaen festariporukkaa, kukaan heistä ei ollut ilmoittanut tulostaan, ja kaikki saapuivat suunnilleen samaan aikaan. Kaikki tahtoivat myös ruokaa. Ensimmäisen parinkymmenen tilaajan jälkeen kassat alkoivat ystävällisesti tiedottaa asiakkaille, että ruuan tulemisessa saattaa kestää normaalia kauemmin. Ja tottakai kestikin, melkein jokainen söi pizzaa, ja kaikkien kassojen hoidellessa noin 50 asiakkaan jonoja, ei kukaan ehtinyt aina viedä valmista ruokaa, joten me keittiöstä lähdimme pujottelemaan satojen ihmisten kansoittamille käytäville aina kun oli pakko. No, sain pizzan erään nuoren herran eteen, niin tämä katsoo asialliseksi huutaa minulle, että ”Ei voi s**tana YHDEN PIZZAN tekemisessä mennä melkein puoli tuntia!!!”. Siinä vaiheessa olin pinna kireällä jo muutenkin, mielestäni siinä ruuhkassa puoli tuntia ei ole kohtuuton aika. Pitäisi asiakkaan se itsekin tajuta, ettei ole ainoa, joka sitä pizzaa on tilannut, jos paikka on niin täynnä, ettei hänelle riittänyt edes vapaata pöytää! Tiuskaisin hänelle takaisin, että ”Niinhän sitä tyhmempi voi luulla!”.

Ei ole minusta aasiakaspalvelijaksi. Ainakaan täysipäiväisesti.

—-

Ja yksi hyvä esimerkki hienoista asiakkaista, toisesta paikasta jo: Rouva tilaa kylmäsavulohisalaatin. Me keittiössä teemme sen, tarjoilija lähtee annoksen kanssa, mutta palaa saman tien takaisin. ”Oliko annoksessa jokin vialla?” kysyn. ”Joo… rouva ei pidä kylmäsavulohesta, voitko tehdä hänelle jotain muuta?”

—-

Ja jos tulee iso porukka syömään ihan mihin tahansa, ja ruoat on tilattu etukäteen… niin KOSKAAN eivät muista mitä ovat tilanneet. Sitten siellä pyörii tarjoilijat kymmenten lautasten kanssa arvuuttelemassa, että mikä on kellekin… ja vähintään yksi onkin muuttanut mielensä ja tahtookin jotain muuta siinä vaiheessa, kun etukäteen tilattu annos kannetaan pöytään!

—-

Ja mikä siinä on, että naisasiakkaat ravintolassa tahtovat aina vaihtaa annoksista jotain, miehet eivät juuri koskaan? Tämä nyt ei ole nurinan aihe sinänsä, tottakai saa vaihtaa, mutta kiinnostaa vain, että miksi naiset, mutteivät miehet. (Itse olen ehkä ärsyttävin ravintola-asiakas ikinä, tahdon kaiken sillä ja tuolla ja niin ja näin, mutta pidätän itselleni sen oikeuden, joudunhan toteuttamaan toisten oikkuja joka ikinen päivä Mutta koetan olla ystävällinen ja miellyttävä muuten!)

—-

Nyt koetan totutella ajatukseen, että työskentelen avokeittiössä terävän kieleni kanssa, ja sekä asiakkaat että aasiakkaat saattavat kuulla jokaisen ärräpään.

Ja. Nuorena naisihmisenä minulla ei ole juuri minkäänlaista uskottavuutta kokkina. Minua ei noteerata, jos tervehdin asiakasta avokeittiöstämme tämän saapuessa sisään ja kehotan valitsemaan mieleisensä pöydän. 98% jää palloilemaan sisäänkäynnin luo, uskovat vasta kun tarjoilija ennättää paikalle. Jotkut puhuttelevat minuakin tarjoilijatytöksi, ja saattavat pyytää kokkia paikalle. Kyllä meidän vaatetuksessamme on aika huima ero… Ymmärrän kyllä, että nuorena naisena en luo perinteistä kuvaa kokista, mutta silti olen ammattitaitoinen ihminen, ja minun sanaani voi kyllä luottaa, jos sanon jonkun tietyn annoksen olevan gluteeniton tai maidoton tai mitä ikinä. Olenhan siellä töissä, joten aika suurella todennäköisyydellä tiedän, kuinka mitkäkin ruoat on valmistettu! Ymmärtäisin, jos minulla olisi harjoittelija-kyltti rinnuksissa tai jotain muuta vastaavaa… enkä harjoittelijanakaan antaisi väärää informaatiota, vaan selvittäisin oikean tiedon ja puhuisin vasta sitten.

Jatkan kivisen tieni kulkua miesten maailmassa, kyllä mä teille vielä näytän.

T:GJ