Arkistot: Helmikuu, 2008
Matkavarausten helppous
Olen matkatoimistossa töissä ja moni asiakas ei vain suostu nielemään ylpeyttään. Tässä paras tapaus, jolla mikään ei mennyt putkeen:
Asiakas: ”Haluaisin varata matkan.”
Minä: ”Ja kuinkahan monta henkilöä lähtee mukaan?”
A: ”No mä kerron sen huomenna, mä varaan ensin sen matkan.”
Asiakkaan päätettyä, kuinka monta henkilöä tulee mukaan ja varauksen ollessa valmis hän ihmettelee, ettei siinä ole autoa mukana. Kerrottuani, että jos auton ottaa mukaan, niin siitä voisi mainita.
A: ”Eihän kukaan lähde Ruotsiin ilman autoa.”
M: ”Kyllä sinne moni ilman autoakin lähtee, mutta lisätään se nyt tähän varaukseen, kun kerran tuli puheeksi.”
Sen jälkeen asiakas valittaa, ettei salasana toiminut nettivarausjärjestelmässä.
M: ”Oletteko rekisteröitynyt kuitenkin sinne?”
A: ”No en.”
M: ”Ensin pitäisi rekisteröityä, niin sitten saa salasanan.”
Seuraavaksi asiakas valitti, että oli ollut jonossa ainakin tunnin.
M: ”No itse asiassa teidän jonotusaikanne oli 54 sekuntia.”
A: ”No kun jouduin painelemaan noita numeroita alussa.”
M: ”Niin, siinä pitää valita, että millä kielellä haluaa palvelua.”
A: ”No kyllä mulle kelpaa ihan mikä kieli tahansa.”
Teki siinä vaiheessa mieli vaihtaa kieli japaniksi, mutta en suonut asiakkaalle sitä iloa. 
T:Itse kärsivällisyys
Ajatuskatkos
Eräänä päivänä saapui kassalle vanhemman puoleinen rouvashenkilö. Käveli ostoskärryjen kanssa siihen kassalle, kaivoi kortit esiin ja jäi odottamaan. Hölmistyneenä jäin kattomaan, että ”mitäs teille tulis?”.
”Ne kaikki vaan siitä”, katsoin liukuhihnaa kysyvästi ja sitten kärryä. Sanoin, että ”voisitteko nostaa ne ostokset siihen hihnalle, mulla on hieman vaikeaa sieltä kärrystä niitä skannata”.
Sitten vasta rouva vasta havahtui, että ”Ohhoh! Kylläpä minä taidan olla ajatuksissani!” (Ai, ihanko tosi?) 
Ihan huvittava tapaus. Kyllä rouva naureskeli vielä kaupasta lähtiessäänkin itselleen.
T:K-kassa
Senteistä kiinni
Tänään oli taas oikein tapahtumarikas päivä, mutta yksi asiakas jäi kyllä mieleen yli muiden. Asiakas on usein käyvä vanhahko rouvahenkilö, jolla on tapana kävellä vaikka työntekijöiden perässä varastoon asti valittamaan, oli asia mikä tahansa. Painotan tässä nyt että olen ollut samassa työpaikassa yli kolme vuotta, jonka aikana rouva on asioinut todella usein, enkä KERTAAKAAN ole kuullut etteikö hän olisi jostain asiasta valittanut. Kutsuttakoon häntä tästä eteenpäin siis valittavaksi rouvaksi.
Tänään sitten olin yksin kassalla kun rouva tuli ystävättärensä kanssa maksamaan. Näköjään hän on saanut myös yhden ystävän liittymään valituskerhoonsa, sillä tämä ystävätär alkoi meuhkata kuinka perunamuusijauheen kohdalla oli kolme hintaa. Sanoin sen hinnan minkä kone antoi (useimmiten se on oikeassa) ja soitin samaan aikaa työkaveria katsomaan sen oikean hinnan. No kas kummaa, ne kaksi muuta hintaa olivatkin kahden toisen muusijauheen hintoja. Meillä on siis hyllyssä kolmea eri muusijauhetta, ja jokainen on eri kokoinen ja hintainen paketti. Sehän on niiiiiin vaikeeta katsoa sen ottamansa tuotteen kohdalta se hinta… Ok, joskus ne on eri kohdissa, mutta yleensä niissä sentään lukee tuotteen valmistaja ja pakkauksen koko, joista voisi jo jotain päätellä, ne kun yleensä löytyy myös siitä paketista jonka käteensä sieltä nappaa.
Rouva ystävätär sai siis tavaransa maksettua, kysyin vielä että otanko sen jauheen nyt pois kuitilta, kun hän olisi halunnut sen kymmenen senttiä halvemmalla hinnalla, johon tämä valittava rouva oikein totesi ystävälleen, että ”älä nyt rupee sitä pois jättämään, otat sen, kymmenen senttiä vaan kalliimpi ja iso paketti”.
Mutta kun tulee tämän valittavan rouvan vuoro, veloitan vahingossa neljän hiivan sijasta viisi. En huomannut asiaa, ja rouva jäi tutkimaan kuittia kun oli pakannut ostoksensa. Tietysti alkoi sitten huutamaan kurkku suorana, juuri kun olin rahastamassa toista asiakasta… Palvelin sen hetkisen asiakkaan loppuun kiinnittämättä rouvaan mitään huomiota, ja sen jälkeen kysyin että mikä on hätänä. ”No kun ei mulla ollu kun neljä hiivaa ja sä oot ottanu viidestä hinnan, kato nyt vaikka etkö ookin, eikö niin että oot tehny virheen tässä, vai mitä” jne jne. Kuuntelin vuodatusta ja tein samalla hiivasta palautuksen. Hiivapaketti maksaa 0,12e, kas kummaa, 0,10e siis pyöristettynä. Tästähän se sitten show alkoi, kun rouva olisi halunnut saada sen kaksisenttisen myös. Koitin kovasti selitellä että kun meillä ei ole vaihtorahoina kaksisenttisiä, kun niitähän ei täällä Suomessa edes käytetä (no otetaan vastaan joo jos joku tarjoaa), mutta kun ei, rouva vaan tahtoo sen kaksisenttisensä.
En jaksanut enää kuunnella ja aloin vaan tyynesti palvelemaan seuraavaa asiakasta, joka katsoi erittäin myötätuntoisena minua ja säälivästi rouvaa. Tässä vaiheessa tämä rouva ilmeisesti tajusi että turhaan hän siinä huutaa ja lähti ulos. Tämä seuraava asiakas totesi vaan minulle, että niin kun ei meillä tosiaan niitä kaksisenttisiä käytetä, ja tokaisi vielä että kylläpä oli taas pilkun*******… Ärsytti tämä valittava rouva ihan suunnattomasti, mutta tämä seuraava asiakas pelasti sentään päiväni. Tulin ihan uskomattoman iloiseksi kun huomasin että joku sentään joskus ymmärtää olla meidän kassojenkin ”puolella”. 
T:………
Huonoa palvelua…
Keski-ikäinen rouva oli tuonut tietokoneensa huoltoon ja kun hän sitä tuli hakemaan, myyjämme selittivät mikä oli ollut vikana ja mitä koneelle oli tehty ja mitä kyseiset toimenpiteet maksavat. Summan (mikä ei edes ollut kuin muutaman kympin) kuultuaan rouva nakkelee niskojaan ja kommentoi, että onpas täällä huonoa palvelua kun joutuu huollostakin vielä maksamaan erikseen…
Just… Monestiko rouva menee kauppaan ja lappaa kärryynsä tavaroita, jonka jälkeen vain kävelee kassan ohi maksamatta ostoksiaan..?
T:marso
Kiusantekoa
Olin joskus opiskeluaikoina töissä hampurilaisravintolassa. Kerran kassalla ollessani asiakkaaksi tuli saman ketjun toisessa ravintolassa työskentelevä naisihminen, joka ei voinut sietää minua (enkä edes tuntenut häntä kunnolla!). Teki tilauksensa, ja otti ruuat mukaan. Pakkasin kaiken, ja annoin kassit hänelle toivotellen hyvää ruokahalua. Puolen tunnin kuluttua puhelin soi, ja tämä ”kollegani” soitti. Kuulemma yksi hampurilainen oli unohtunut tilauksesta. Ravintolapäällikkö ripitti minua, ja olin tietysti kauhean pahoillani tilanteesta. Soimasin itseäni, että meninpä sitten juuri tämän ihmisen tilauksesta unohtamaan jotain, ja olin surkeana koko loppupäivän.
Parin viikon päästä kollegani tuli taas asiakkaaksi kassalleni. Teki samanlaisen tilauksen kuin edelliselläkin kerralla. Muistin, miten viimeksi olin sössinyt, joten nyt olin aivan erityisen tarkkana, ettei mitään puuttuisi. Vaan puolen tunnin kuluttua puhelin jälleen soi, ja taas kuulemma puuttui se sama hampurilainen kuin edelliselläkin kerralla. Ja minä sain haukut. Suututti, koska tiesin, että ihan varmasti olin laittanut mukaan kaiken mitä oli pyydetty.
Kun kollegani tuli kolmannen kerran paikalle ja teki taas saman tilauksen, käskin ravintolapäällikön kaikessa hiljaisuudessa tarkistaa valmiin tilauksen. Hän totesi, että kaikki on mukana kuten olla pitää. Puoli tuntia, ja puhelin soi… Kuulemma taas kerran puuttui se hampurilainen! No, tällä kertaa säästyin haukuilta, koska ravintolapäällikkö oli itse tarkistanut tilauksen ja tiesi, ettei mitään puuttunut. Mystisesti valitukset loppuivat siihen…
Mieli teki kostaa kun siihen tarjoutui tilaisuus minun ollessani asiakkaana ja kollegani kassalla, mutta jätin tilaisuuden käyttämättä. Vaikka vielähän sitä ehtisi, sillä hän on edelleen samassa lafkassa töissä. HAH!
T:Pikaruokatyttö
Liian aikaisin töissä
Olen töissä päivittäistavarakaupassa, joka saa olla auki sunnuntaisin vuoden ympäri. Sunnuntaisin avaamme kello 12, ja työaika myyjillä alkaa jo kello 11. Eräänä sunnuntaina oli minulla sitten kotona tilanne, että jääkaappi oli todella tyhjä ja tupakatkin loppu, joten päätin jo hyvissä ajoin reippailla töihin ja ostaa sieltä aamupalaa. Kello oli hieman yli yhdeksän aamulla kun saavuin töihin. Olin juuri syömässä takahuoneessa kun puhelin soi. Vastasin puhelimeen luullen sen olevan vartiointiliike, joka kysyy turvakoodia varmistaakseen, että näin aikaisin kaupassa liikkuva on henkilökuntaa. Puhelimesta ei kuulunutkaan mitään, vaan luuri lyödään samantien linjan toisessa päässä kiinni. Söin aamupalani loppuun ja päätin ruveta aamutoimiin (pullien ja leivän paisto, kassapohjien tarkistus yms.), kun nyt kerta töissä olin, vaikkakin kello oli vasta vähän vaille kymmenen. Juuri kun olin leipien kanssa päässyt myymälän puolelle, alkaa jumalaton rynkytys kuulua etuovelta. Keski-ikäinen naisasiakas rynkyttää ovea kuin viimeistä päivää. Käyn vaan ikkunalasien läpi näyttämässä asiakkaalle kelloa ja osoitan samalla ovessa dobermanninkokoisilla kirjaimilla lukevaa sunnuntain aukioloaikaa. Asiakas lähtee ja minä palaan hommiin.
Noin kymmenen minuutin päästä soi puhelin. Vastaan jälleen. Soittaja on äänestä päätellen nainen. Soittaja tiedustelee aukioloaikojamme ja vastaan, että avaamme vasta puolentoista tunnin päästä, kello kahdeltatoista. Nainen kysyy hämmästyneenä, että mitä minä sitten jo kaupassa teen. Selitän asiallisesti, että myyjät tulevat jo ennen avaamista laittamaan myymälää kuntoon asiakkaita varten. Nainen sulkee puhelimen sanaakaan sanomatta. No, kello sitten tulee 12 ja työkaverini kanssa avaamme myymälän. Työkaveri jää kassalle palvelemaan asiakkaita ja minä painun myymälän puolelle purkamaan lauantailta jäänyttä kuormaa yms. Pahimman avausruuhkan väistyttyä noin yhden aikaan kauppaan purjehtii ovea aamulla rynkyttänyt keski-ikäinen nainen. Kuulen jo pitkälle myymälän puolelle, kuinka nainen alkaa avautua kassan takana nököttävälle työkaverilleni.
Neitsyen lyhyt muisti
Myymälässämme on jo jonkin aikaa käynyt rempseä ja kovaääninen itäisen naapurimaan kansalaisuuden omaava naisasiakas, joka ilmeisesti kuvitteli olevansa erittäin hauska ja hyvää pataa myyjien kanssa (varmaankin myös alennusten toivossa). Hän oli aiemminkin jättänyt tavaraa nimellään varaukseen ja tuli jälleen kerran jättämään varausta.
Minä: ”Millä nimellä?”
Aasiakas: ”Njo, etkjö sjinä mjinun njimeä mjuista?!”
M: ”Valitettavasti, rouva…-”
(Meillä käy noin 200 asiakasta päivässä ja varauksia voi kertyä kymmenkunta… Jos käyt kerran kahdessa viikossa, en välttämättä heti muista juuri sinun nimeäsi!)
A: ”Mjinä olen xxx. Njeitsyen lyhyt muisti sjinulla!”
M: ??? (Vilkaisin hämmentyneenä vihkisormuksiani…)
Nainen jäi vielä katselemaan jotain, oli illan viimeinen asiakas ja sulkemisaika oli juuri, joten ilmoitin kohteliaasti, että olemme sulkemassa.
Nainen, erittäin vihjailevaan sävyyn: ”Niin, niin, onhan sjinulla illalla mjuutakin tekemistä kuin olla täällä töissä… hmm… hmm…”
Ja kerrankin pääsin iskemään takaisin!
”Niin, kuten vaikka hoitaa lasta… hmm… hmm.”
Nainen (hämmästyneenä): ”Onko sjinulla lapsi?!”
Minä: ”Jep, kolmevuotias tytär.” (muuta kysyttävää?)
Nainen poistui liikkeestä selvästi hämillään ja mutisi vielä mennessään, että näytin kuulemma niin nuorelta.
Ja ikää minulla on muuten 32v. Että näin.
T:JrAsparagus
Kriisin hoitoon tarvitaan isoja jehuja
Olen kala-/lihatiskin hoitaja isohkossa marketissa. Äsken tapahtui seuraava episodi. Vanhempi naishenkilö tuli lapsenlapsineen tiskin viereen. Nainen kysyi: ”Onko tuolla ketään henkilökunnasta?”, näyttäen samalla ovea, josta pääsee marketin takatiloihin. Ovessa lukee A4-lapussa ”asiattomilta pääsy kielletty, vain henkilökunnalle”. Sanoin, että henkilökuntaa on vielä paikalla, mutta heillä on paraikaa palaveri. Asiakas tähän: ”Siis ei voi olla! Siellä on leipävaa’an paperi loppu!” ja paukkasi mukuloineen ovesta sisään. Palaverissa oli siis koko kaupan henkilökunta tavaratalon johtajaa myöten… Palaveri ilmeisesti keskeytyi siihen ja paperirullaa riensi vaihtamaan KT-myyntipäällikkö ja kaupan turvallisuus-/huoltovastaava.
T:mh
