Arkistot: Helmikuu, 2008
Sulkemisajoista…
Tapahtunut jouluaattona: Jouluaattona kaupat sulkevat ovensa yhdeltä. Eräs rouva viimeisenä asiakkaana vitkastelee kaupassa ja työkaverini kävi ystävällisesti ilmoittamassa rouvalle, että myymälää ollaan sulkemassa (kello oli jo yli yksi), johon rouva: ”Mihin teillä muka on niin kiire?”. Niin, eihän me kaupan työntekijät joulua vietetä…
Ja toinen: Arki-iltana myymälä suljetaan yhdeksältä, joilloin ovet laitetaan kinni toispuolisesti niin, että sisällä olevat asiakkaat pääsevät ulos, mutta sisään ei pääse muuten kuin samaan aikaa kun ihmisiä tulee ulos. Eräs nainen tuli myymälään viittä yli, johon kassa: ”Olemme valitettavasti sulkeneet viisi minuuttia sitten”. Nainen: ”Eikö edes muutamaa tavaraa saisi hakea?”. Kassa: ”Emme valitettavasti voi ottaa asiakkaita sisään yhdeksän jälkeen (yms. pahoittelua)”. Tästähän nainen raivostui, alkoi huutamaan naama punaisena että eroaa koko osuuskaupasta, hankkii meille potkut ja haukkui minut ja työkaverini pystyyn. Jouduimme väkisin työkaverini kanssa vetämään ovet kiinni jotta saimme myymälän suljettua, koska liukuovet eivät mene kiinni jos seisoo puoliksi niiden välissä. Vielä suljetun oven takaa nainen jatkoi raivoamista… Miksi on niin vaikeaa asiakkaille ymmärtää sulkemisaikoja!?
T:myyjätär
Aasit kursseilla
Toimimme alalla jossa useimmat asiakkaistamme ovat varsin nuoria, yleensä lukiolaisia. Suureen määrään ihmisiä mahtuu paljon monenlaisia tapauksia.
Oppilaitoksemme nimi on mukailtuna Tositärkeän tiedon koulutusyritys Oy. Toimimme muutamassa länsirannikon kaupungissa. Samalla alalla on myös valtakunnallinen ketju, jonka hinnat ovat korkeammat ja koulutukset aivan erinimisiä. Meillä molemmilla on mahdollisuus ilmoittautua verkon kautta. Jostain syystä helsinkiläisillä nuorilla on täydellinen lukutaidottomuus internetin sisältöön. Tässä yksi esimerkki monista.
Minä: ”Hei, olit ilmoittatunut kurssillemme XXXX kaupunkiin, mutta emme ole saaneet sinulta vielä kurssimaksua ajoissa.”
Aasiakas: ”Joo kun se olikin samanniminen yhden toisen kurssin kanssa ja mä olin oikeasti sinne menossa Helsinkiin (ylimielisesti).”
M: ”Mikähän kurssi on samanniminen meidän kanssamme? (kiinnostuneesti)”
A: ”Superhypertiedon täysin eriniminen kurssi OY.”
M: ”Niin Tositärkeän tiedon koulutusyritys Oy ja Superhypertiedon täysin eriniminen kurssi OY meni nyt sekaisin?”
A: ”Tai kun ne löytyi samalla hakusanalla netistä.”
M: ”Niin, kun toimimme molemmat samalla alalla. Mutta et ilmeisesti nyt ollut tulossa kurssille?”
A: ”En, mut olin just laittamassa teille sähköpostia kun teiltä oli tullut mulle 3 mailia (2 viikon aikana).”
M: ”Aivan, tätä asiaa selviteltiin. Mutta nythän tämä selvisi, hyvää jatkoa!”
—-
Älä vaan pahoittele sitä että olet niin tyhmä, että kuvittelet että kaikki järjestetään Helsingissä, mukaan lukien eukonkannon MM-kisat, olympialaiset ja jokaisen netissä toimivan yrityksen kaikki koulutukset. Meillehän ei aiheudu suurtakaan vaivaa soitella läpi ihmiset ja kysyä ovatko he nyt oikeasti tarkoittaneet ilmoittautua meille. Emmekä voi alkaa seuraamaan osoitteitakaan läpi, koska hämmästyttävää kyllä jotkut helsinkiläisetkin kouluttautuvat muualla ja aivan tietoisesti ilmoittautuvat koulutuksiimme, vaikka ne eivät olekaan kehä III:n sisällä.
T:Kouluttaja
Vanhempien pikku enkelit
Olen parinkympin paremmalla puolella oleva myyjämies kivassa pikkukaupassa ja olen pistänyt merkille viime aikoina lasten/teinien täydellisen tapojen/kurin/järjen puutteen. Lähes joka päivä minua huvittavat teinit kovine asenteineen ja uhkauksineen.
Ei tässä niin kauan aikaa sitten eräs juuri karvansa naamaan saanut teini yritti ostaa kovana kaljaa ja tupakkaa… Jos pärstästä roikkuu yksi valkoinen kihara karva, se ei tee ihmisestä aikuisen näköistä. No kohteliaana kuitenkin kysyin henkkarit pojalta, joita hänellä ei ollut esittää. Noh, kieltäydyin myymästä hänelle juomia, jolloin poikaparka kimpaantui ja uhkaili hakkaamisella ja lupaili, että olen merkitty mies. Olisin ehkä pelästynyt JOS kyseessä ei olisi ollut itseäni vatsan kohdalle ylettyvä pikkupirpana.
Pointtikin minulla oli tässä… Mihin on kadonnut se tapakasvatus, jonka itse sain 80-luvun puolessa välissä syntyneenä. Ei meille tullut mielen viereenkään käydä uhkailemaan tai v***uilemaan vanhemmille saati isommille. Vanhemmat, alkakaahan seuraamaan lapsienne kulkua.
T:Merkitty mies
P.S. Ei ole vielä aasinpäitä ollut naulattuna kotioveen saati mustapukuisia mafiosoja uhkailemassa.
Tosi näpsäkkä tokaisu
Työskentelen kiireisessä myymälässä, jossa iltaisin ja usein viikonloppuisin on vain kaksi työntekijää samaan aikaan töissä. Yritän mättää tavaraa hyllyyn valonnopeudella, jotta asiakkailla olisi jotain ostettavaa, ja sitten kassakellon soidessa kun ryntään palvelemaan asiakkaita, joku valopää sanoo: ”Ai säkin tulit töihin”. Yleensä ko. ihminen on käynyt sitä ennen 3 kertaa myymälässä ja nähnyt minun täyttävän hyllyjä…
T:myyjätär
Rahapelien salaliitto
Kassalleni tuli viikonlopun alla vanhempi kanta-asiakasrouva, jonka tiesin myös viihtyvän hyvin hedelmäpelien äärellä.
Ostoksensa maksettuaan kävimme yksipuolisesti huvittavan sananvaihdon, joka alkoi rouvan kysyessä:
”Mikäs ohjelma se noissa teidän rahapeleissä oikein on kun ne ei anna koskaan voittoja vaikka kuinka rahaa pistäisi? Eilenkin sai pistää vaikka kuinka eikä mitään tullut!”
Tässä vaiheessa luulin rouvan tietenkin heittävän asian vitsinä, mutta vastassani on erittäin vihainen ilme. En kuitenkaan tahtonut jäädä tuijottamaan rouvaa kuin idioottia joten hymyillen vastaan että varmaan samat ohjelmat on kuin kaikissa muissakin paikoissa, työkaverini vakuuttaessa samaa. Mutta tivaus jatkuu:
”Muualla ne kyllä antaa voittoja, kyllä näissä nyt jotain hämärää on!”
En kykene enää vakavalla naamalla vastaamaan vaan nauraen totean että juu joka aamu ohjelmoidaan koneet sellaiseen latinkiin että lähtee tuhkatkin pesästä. Rouva ei jostain syystä tajua vitsiä vaan edelleen inttää peliemme salaliitosta. Edelleen leveästi hymyillen totean että parempi on sitten vaihtaa putiikkia. Samalla rouva sitten antaa käteeni kaksikymppisen, jolloin kysäisen että laitetaanko sittenkin pelirahaa. Rouva mulkaisee minua ja tiuskaisee että vaihtaisin sen kahdeksi kympiksi.
Jostain kumman syystä täti kuitenkin kävelee oikopäätä rahanvaihtoautomaatillemme, joka on sinä päivänä sattumalta kolikoista tyhjä, joten nenä pystyssä hän kävelee työtoverini luokse ja pyytää häneltä kolikoita jotka pelasi koneisiimme seuraavien minuuttien aikana.
Selkäni takana olevan työkaverini kanssa sitten koitimme nauraa niin huomaamattomasti kuin suinkin heti kun rouva oli selkänsä kääntänyt…
T:Mapezu
Hoopoja hotellissa
Pari tapausta vuosien varrelta muistui mieleen…
Tapaus 1: Hotelliin kirjautui venäläinen perhe ja annoin heille avaimet. Samassa nipussa olivat huoneen avain ja minibaarin avain (joka on puolet pienempi kuin huoneen avain). Hetken päästä asiakkaat palaavat takaisin ja näyttävät minibaarin avainta ja sanovat etteivät saa huoneen ovea auki. Käännän huoneen avaimen esille ja totean, että tällä pääsee huoneeseen. Asiakkaat lähtivät ja itsellä oli pokassa pitelemistä, etten ala nauramaan ainakaan niin kauan, kuin asiakkaat voivat olla kuuloetäisyydellä. Ei sitten käynyt mielessäkään kokeilla sitä toista avainta?
Tapaus 2: Olin yövuorossa, respan yhteydessä olevan ravintolaan oveen koputetaan ja avaan pienen luukun, jonka kautta voin keskustella (turvallisuussyistä). Nuori mies aloitti, että avaapa tuo ovi, niin hän kertoo sulle yhden jutun. Vastasin että voit kertoa ihan tästä luukun kautta. Mies selittää, että hän ei ole hotellin asiakas, mutta häneltä oli yksi ulkomaalainen tullut kadulla pyytämään apua, että tämän huoneessa on ainakin 20 henkeä eikä hän saa niitä ulos. Olivat kuulemma tässä hotellissa ja minun pitää hälyttää paikalle vartijat. Totesin, että minun täytyy käydä toteamassa tilanne. Tyyppi siinä sitten, että ”ETKÄ MENE! SINÄ PYSYT SIELLÄ JA SOITAT NE VARTIJAT!”. Minä totesin että enkä soita, minä varmistan tilanteen ja soitan sitten. Tyyppi siihen, että jos sinä menet sinne käytävälle, sinut hakataan, siellä on hengenvaarallinen tilanne, häntäkin lyötiin päähän. Katsoin sitten vieressä olevia käytävän valvontakameroita, joista näin ko. huoneen ovelle. Käytävä on tyhjä ja huoneen ovi kiinni, totesin tämän miehellekin. Mies siitä sitten hämmentyi, mutta käski edelleen soittaa vartijat. Totesin jälleen, että en ja vaadin miestä poistumaan tai soitan sille poliisit. Tyyppi oli, että soita vaan! Hän on palomies ja teillä on tässä hotellissa nämä turvallisuusasiat todella retuperällä! Vielä vähän aikaa tyyppi sitten jankutti ja luovutti lopulta. Lopuksi todeten, että avaa tuo ovi niin hän lähtee. Siihen pystyin vaan toteamaan, että hissi ja portaat ovat sun selän takana (sieltä suunnalta tyyppi oli tullutkin). Lopuksi jäin ihmettelemään, että mikähän tyypin motiivi oikein oli ollut ja kävin tarkistamassa tilanteen käytävällä, hiirenhiljaista. Veikkaukseni oli, että mies oli tullut asukkaiden mukana hotelliin ja syystä tai toisesta olivat sitten heittäneet pihalle (tietyt jutut kertomuksessa täsmäsivät väitettyyn kaaoshuoneeseen). Mutta oli jälleen yksi syy lisää suhtautua epäilevästi näihin öisiin selittäjiin…
T:Respa
Jankutusta…
Sattuipa tässä joku päivä työkaverilleni… Itse seisoin vieressä koko tilanteen.
Kolme aasiakasta tulee kassalle, vanhempi mies, miehen poika (kävi selville myöhemmin) ja miehen vaimo (joka ei kyllä puhunut kyllä mitään, taisi hävettää).
Mies: ”Onko teillä jäätelöä?”
Työkaverini: ”Ei ole valitettavasti.”
M: ”Ei ole jäätelöä?”
T: ”Ei ole jäätelöä.”
M: ”Siis ei ole jäätelöä?”
T: ”Ei ole, valitettavasti.”
Vanhempi mies (v*ttuilevalla äänensävyllä): ”Siis on se kumma kun ei ole jäätelöä kahvilassa.”
T: ”Joo meidän valikoimaan ei näin talvisin kuulu jäätelö. Kesäisin kyllä. Mutta meillä olisi pirtelöitä…”
V: ”En minä pirtelöä halua.”
T: ”Juu… Mutta hei, jos haluatte niin alhaalta voisitte käydä hakemassa (alakerrassa on ravintola) jäätelöä, siellä on annoksia ja voitte tulla ylös syömään.”
V: ”No sinähän voisit sen sieltä minulle hakea!”
T: ”En itseasiassa voi.” (Tässä vaiheessa menee työkaveriltakin hermot…)
Voitaisiin kyllä muuten hakea mutta menee helpommin jos aasiakas hakee itse, kun ostos täytyy maksaa sinne. Ei tarvitse sitten rahojen kanssa juosta ylös alas.
V: ”No otan sitten vaan kahvia.” (Menee pöytään istumaan.)
Nuorempi mies: ”Joo eli 3 kahvia sitten vaan.”
Ja samaan aikaaan vanhempi mies huutaa pöydästä, että ”voisin minä ottaa vaikka jägermaisterin sen kahvin kanssa”.
Siis what the f*ck??? Jäätelön tilalle viinaa, ajattelen.
Selvä. Työkollegani laittaa jekun lasiin ja mies sanoo että joutuu isä nyt juomaan sitten viinaa kun ei ollut jäätelöä…
Voi v*ttuu!!! Ihan kuin se olisi meidän vika että täytyy sitten viinaa juoda!
Että jep jep…
T:Sushi
Siivoojan viikonloppua
Toimin siivoojana opintojeni ohessa erään ketjun palveluksessa. Siivoilen ravintolaa, yhtä paikallista räkälää ja vaatekauppaa satunnaisesti. No, työajat ovat onnekseni sellaisia, että ihmisiä en joudu juuri työssäni kohtaamaan. Pari asiaa kuitenkin on tullut huomattua asiakkaista, vaikkei paikalla itse olekaan.
1) Miten voi olla niin vaikeaa käyttää sitä vessaharjaa kun on käynyt tarpeillaan (tai voinut huonosti tms)? Ihana sitten raapata sitä ruskeaa sieltä pytyn seinämistä, on meinaan tiukassa. Kyllä, rakas Aasiakas, sitä vessaharjaa saa käyttää, vaikka siinä se meidän firman logo onkin.
2) Miksi — oi miksi — niitä papereita on pakko kylvää se lattia täyteen? Joskus oikeasti ihmettelee miten kaikki roska on pakko nakkoa sinne pöydän taakse, joskus tuntuu että puolet ravintolan papereista on jonkun pöydän alle, kaiva niitä sitten sillä mopilla sieltä.
3) Miten ihmiset voi sotkea niin paljon? Ymmärrän sen, että eräässä ketjussa, sen eräässä ravintolassa joka on maineeltaan lapsiperheystävällinen, on lattioilla enemmänkin pillejä ja soosia (pienet kun on pieniä), mutta ei kai oikeasti kaikki se roska voi olla pelkästään lasten aikaansaannosta?
4) Palvelen asiakkaita välillisesti, teen pohjatyön jotta tarjoilijat voivat keskittyä sitten ihan oikeisiin asiakkaisiin, olisiko siis liikaa pyydetty, että tarjoilijat kohtelisivat minua jonain muunakin kun välttämättömänä pahana? Joskus pistää vihaksi kun katotaan pitkin nenänvartta tai kohdellaan ihan ala-arvoisesti. Joskus on tullut ihan asiatontakin palautetta asioista jotka eivät mitenkään ole minusta riippuvaisia.
T:opiskelija/siivooja
P.S. Jos tahdot jättää tippiä siivoojalle, kylvä rahasi lattialle. 
