Arkistot: Maaliskuu, 2008
Sukkahousumalliko?
Tuli tuosta yhdestä sukkahousujutusta mieleen seuraava tapaus:
Arviolta 50v mies, vähän sellainen rasvaisen oloinen, tuli vaateliikkeeseen ja harhaili etsivän näköisenä naisten osastolla sukkahousujen vieressä. Menin kysymään että voisinko auttaa, ja hän sanoi että on sukkahousuja ostamassa siskolleen. Kyselin onko tietoa vahvuudesta tai koosta tms, ja esittelin sitten eri malleja, kun mies niin pyysi. Vähän alkoi vaikuttamaan oudolta, kun lipoi huuliaan hermostuneesti jne, mutta jatkoin juttua kunnes kaikki mahdollinen oli tullut kerrottua. Sitten kysyin kokoa kun mies sai päätettyä mallin ja mies kysyi ”mikä sun kokos on et aika samankokoinen on sisko”. Annoin koon hänelle, jolloin hän pyysi minua sovittamaan sukkahousuja, jotta näkee miltä näyttää päällä. Irstas katse ja se tapa millä lipoi huuliaan yökötti minua. Sanoin että se ei ihan kuulu toimenkuvaan. Mies vaan jankkasi siitä huolimatta että kokeile nyt, sanoin että en kokeile, minä myyn näitä, en ole malli. Jatkoi tätä jankkausta ja minä yhtä sinnikkäästi ja kohteliaasti sanoin että ei. Jossain vaihees aloin jo turhautumaan kun ei se millään lähtenyt eikä ollut juuri muita asiakkaita joihin olisi voinut vedota. Sitten mies tarjosi rahaa, ensin vitosen, sitten kympin ja lopuksi kaksikymppiä jos kokeilen niitä. Sitten meni hermot ja tokaisin että en todellakaan aio kokeilla niitä vaikka loppupäivän seisoisit inttämässä. Onneksi tuli toinen asiakas jonka varjolla pääsin tilanteesta eroon, ja mies luikki pois paikalta, ostamatta sukkahousuja ”siskolleen”.
T:Myyjätär
Kokeile onneasi
Kassalla, ja yleensäkin aspa-työssä näkee kyllä kaikkea. 
Viime kesänä, noin 15 min. ennen sulkemista kauppaan ryysäsi joku deeku, keräili kopan täyteen ruokaa ja lopuksi vielä mäykky kainaloon. Kassalla ilmoitan loppusumman ja hän antaa pullonpalautuskuitin (euro ja jotain), sitten maksuvälineeksi kortti joka huutaa ”Ei myyntilupaa”. Kerron että ei kelpaa, ”kokeile ny vielä, se on vähä ollu tommonen” ja kokeillaan uudestaan ja uudestaan, mutta ei kelpaa. Kysyn onko käteistä: ei ole. Sitten aletaan tiputtamaan loppusummaa, pyyhitään tuotteita kuitista yksi kerrallaan -> loppusumma vähenee ja aina joka tuotteen jälkeen kokeillaan kelpaako kortti, no ei kelpaa. Ilmoitan aasiakkaalle, että kortti ei nyt käy ja käteistä olisi sitten oltava, mutta kun ei ole. Aasiakas lähtee palauttamaan tuotteet hyllyyn ja minä pääsen purkamaan jonoa… Sitten tämä sama sankari tulee sen pullonpalautuskuittinsa ja yhden ykköskaljan kanssa, mihin se palautuskuitti riittää.
—
Ja sitten on vielä ne jotka tulee viime hetkillä kauppaan ja jää jumittamaan pelikoneelle.
”Anteeks, mutta mun pitää pyytää sua nyt poistumaan, tuli (ja meni) sulkemisajankohta!”
”No joo, oota hetki! Tää antaa ihan just rahaa…”
Kiitos kun meni ylitöiksi, ja HV!!
T:Ninu
Sovituskopin tarkoitus?
Työskentelin vaateliikkeessä, joka on ison marketin yhteydessä ja marketin kassat suoraan näköyhteydessä liikkeeseen ja liikkeen kassalle. Kassojen vieressä on sovituskopit.
Tuli sitten vakioasiakas — raivostuttava sellainen — ostoksille ja kokeilemaan housuja. Naisella on ikää ehkä 40 ja rapiat. Tuli sitten sovituskopista farkut jalassa ja oli vetäissyt stringinsä vyötärölle kun oli matalavyötäröiset farkut, pissistyyliin. Tepasteli ympäri kauppaa katsellen muita tavaroita, kunnes tuli kassalle, tokaisi minulle että ottaa nämä ja vetäisi ne housut siinä sitten pois jalasta. Siitä kassalta näkyy suoraan marketin kassat joten oli hyvät näkymät niillä asiakkailla. Tyynesti käveli sitten stringeissään sovituskoppiin pistämään omat housut jalkaan ja tuli maksamaan. Voi kiesus.
Pari päivää myöhemmin tuli taas ja kokeili paitaa. Sitten keskellä liikettä, taas marketin kassojen suorassa näköyhteydessä, alkoi repimään sitä paitaa pois päältään. Rukoilin hiljaa mielessäni että TOIVOTTAVASTI sillä on t-paita tai edes rintsikat alla. Onneksi oli…
T:Myyjätär
Pientä piruilua…
Pakko myöntää että joskus tulee tahallaan harrastettua piilov***uilua asiakkaille, vaikka näinhän ei tietenkään saisi tehdä. 
Ja tässäpä yksi tapaus.
Kassalle tuli tosi v***uuntuneen näköinen nuori äiti lapsensa kanssa, ja kun äiti laittoi muutaman ostoksensa hihnalle, lapsi hyppäsi rattaista ja meni hiplailemaan tikkareita. Vetelin äidin ostokset, ja kun oli saanut maksettua, tämä n.3v poika nakkasi tikkarin hihnalle, ihan sinne päähän, ja lähti huitelemaan (no joo, lapsihan ei ymmärrä, että näin ei voi toimia). Äiti siinä sitten kyselee että mitä poika hommaa, ja että ei noin voi tehdä, vaan ostokset pitää maksaa. Mutta tuleekin tulokseen, että tikkaria ei osteta, ja puhuu siis pojalle, ei minulle. Ja vaivihkaa yrittää siirtyä kauemmas, ja jättää tikkarin sinne hihnan päähän. Kuulin tietysti tämän, mutta kysyin että otatteko tuota tikkaria, vai ette (pieni piru siinä olkapäällä ), ja lopulta äiti todella tympääntyneenä antaa pojalle rahan, että saa tikkarin maksettua. Kyllä oli itsellä taas tyytyväinen olo sen jälkeen.
T:Myyjä83
Kuumat shortsit
Olin vaatekaupassa töissä yhteensä 5 vuotta ja matkan varrella sattui yhtä sun toista.
Ulkomaalainen (tod.näk. venäläinen) nuori mies tulee kauppaan, hänellä on mustat pitkät shortsit jalassa. Menen kysymään voinko auttaa, ja katsellaan yhdessä samoja shortseja, mutta valkoisina. Sitten mies tulee kassalle ja alkaa antamaan kuittia, että hän haluaa palauttaa ne PÄÄLLÄÄN OLEVAT shortsit ja vaihtaa ne valkoisiin. Vei vähän aikaa tajuta että jätkä on tosissaan. Selitin ystävällisesti, että ei käytettyjä tuotteita voi vaihtaa, johon jätkä toteaa että ”ei näitä käytetty ole, on just ekaa kertaa päällä”. No eikös ne silloin käytössä ole? Sitten hän oikeasti alkoi hermostumaan minulle kun en suostunut niitä housuja vaihtamaan, ja lopulta tuskastuneena huusi että ”etkö sä tajua että nää mustat shortsit on kuumat?!”. Olisiko kannattanut miettiä sitä silloin kun osti ne? Oi voi…
T:Myyjätär
Voi kerjäläisparkoja
Romaniasta ja muualta saapuneet kerjäläiset ovat valloittaneet vähitellen Tampereen katuja ja kauppaavat ruusuja, soittavat (huonosti) harmonikkaa, tai vain näyttävät surkeilta ja pyytävät kolikkoa. Viime kesänä yksi porukka oli hankkinut jostain siniset kainalosauvat, joista toinen oli ansioiden opimoimiseksi annettu Hämeenkadun itäpäässä kerjäävälle ja toinen läntisessä päässä kyykkineelle…
Siitä, onko rahan antaminen aina järkevää voi olla montaa mieltä: Kaiken huippu oli n. 13-vuotias poika, joka tuli kerjäämään rahaa vaateliikkeeseen, jossa olen töissä. Poika ojensi lapun, jossa luki jotain köyhästä ja sairaasta perheestä, jne jne. Kieltäydyin kohteliaasti ja poika lähti samantien ovea kohti. Matka hidastui kuitenkin, kun poika alkoi katsastaa liikkeen normaalia värikkäämpää ja seksikästä vaatevalikoimaa. Ilme kirkastui samantien, ja poika yritti kysellä huonolla englannin ja saksan sekoituksella ensin miesten vaatteista ja sitten tytöistä…”can you find me a girlfriend?”. Vastasin hämmentyneen kieltävästi , mutta poika jatkoi selitystä ja veti povarista sentin nipun seteleitä ”i just want to f*ck, you know, can you find me a girl..”. Muutaman nou-noun jälkeen poika kohautti harteitaan ja ilmoitti kiertävänsä lähikorttelit, josko vaikka onnistaisi… Onnea vaan.
T:HiiHii
Valkovenäläinen
Tavallinen työilta baarissa. Keski-iän ohittanut mies saapuu tiskille:
”Valkovenäläinen.”
(kaadan juoman ja ojennan miehelle)
”Näin ole hyvä, 5,90 kiitos.”
”Mutta ei tämä ole valkovenäläinen!”
”Hmm, kyllä se on valkovenäläinen; vodkaa, kahvilikööriä ja maitoa.”
”Ei tämä ole valkovenäläinen, valkovenäläinen ei ole tämän näköinen!”
(koen ahaa-elämyksen)
”Niin siis tarkoititte varmaan mustaa ryssää, eli vodkaa ja kahvilikööriä ‘on the rocks’-lasissa, siis neljää senttiä?”
”Ei kun minä halusin valkovenäläisen! Tällaiseen isoon lasiin!!”
(alan tasapainoilla epätoivon ja hervottoman naurun välillä)
”Tuota, kyllä tämä on valkovenäläinen mutta jos vaikka kertoisitte mitä haluatte siihen niin teen uuden?”
(äänenvoimakkuus kasvaa…)
”Kuulepas nyt nuori nainen, SINÄ olet tarjoilija ja sinun pitäisi tietää miten VALKOVENÄLÄINEN TEHDÄÄN! SE EI OLE VALKOINEN!!!!”
Loppujen lopuksi tilanne päättyi siihen että sain miehen juomaan jotain muuta. Olen kuullut kaikenlaisia versioita drinkeistä, joilla on sama nimi, mutta vaikka vasta 22 nuori tyttö olenkin, uskoisin että valkovenäläistä löytyy vain tämä yksi versio. Ja vaikka siitä olisikin uudempi painos keksitty, en olisi koskaan uskonut että tämän perinteisen — ja Kimi Räikkösenkin suosiman — drinkin kanssa tulisi ikinä ongelmaa.
T:Emily
Myymälävarkaiden röyhkeyttä
Muutama myymälävaras on röyhkeydessään jäänyt mieleen. En tiedä sitten käyvätkö nämä aasiakkaista, kun tarkoitus ei kuitenkaan ole *ostaa* mitään, mutta koettelevatpahan myyjän hermoja silti.
Kerran eräs läheisessä mielenhoitolassakin tunnettu epäsiisti nainen meni viidentoista alushousuparin kanssa sovituskoppiin. Muutaman minuutin päästä nainen tulee ulos, alushousuista ei jälkeäkään. Myyjä nappaa käsivarresta kiinni ja vartijan kanssa tutkitaan tilanne; akka on pistänyt kaikki viisitoista paria alushousuja jalkaansa, alimmaiset kuukautisveressä, päällimmäiset muuten vaan hiestä limaiset. Ei ehkä tarvitse sanoa, että kaikki hygieniatuotteinakin tunnetut alushousut olivat naisen jäljiltä myyntikelvottomat…
Eräs toinen tapaus on myymälävarkauksista tunnettu ulkomaalaisryhmä (jota varmaan kaikki aspat osaavat pitää silmällä). Olin tällöin kassavuorossa ja kassan eteen tulee noin kymmenvuotias poika, joka pokkana kysyy ”Missä teillä on valvontakamerat?”. Tokaisinpa sitten että miksi sinä sellaisia kysyt, menipä poika aika hiljaiseksi. Muutaman myyjän kanssa sitten oltiin niin silmällä pitäviä, että perhe hermostui ja jatkoi matkaansa ärräpäitä huudellen.
Naapurissamme on kultasepänliike, jossa tuttu myyjä kertoi kerran turkkitakkisesta hienosta rouvasta, joka halusi kokeilla isoja kultakäätyjä ja timanttisormuksia. Rouva pisti yhden toisensa jälkeen sormeensa/kaulaansa ja sanoi sitten myyjälle, ettei mikään niistä kelvannut. Rouva lähti sitten koruineen kaikkineen kohti ulko-ovea, jolloin myyjäkollega oli lähtenyt perään hakemaan koruja takaisin. Siitä rouva oli hermostunut ja yritti huitoa myyjää loitommalle, samalla huutaen ”Nämä on minun! Nämä on minun!”. Ja huusi samaa vielä siinäkin vaiheessa, kun poliisit nostivat häntä mustan maijan takapenkille… Taisi olla mielenterveyspotilaita hänkin…
Hauskoja tapauksia on myös sellaiset, jotka tuovat epämääräisen mytyn kassalle kainalossaan ja antavat hintalapun myyjälle. Pyydämme aina tuotteen kassapöydälle pussitusta tms varten, ja eiköhän sieltä nyytin sisältä putoa siinä vaiheessa pientä korua, kosmetiikkaa, toppeja…
T:Tarkka kuin porkkana
