Arkistot: Maaliskuu, 2008
Tankkaan kun suvaitsen
Olen lukenut tätä sivustoa kuukausia enkä aina ole ihan uskonut kuinka itsepäisiä ja heikosti muut huomioivia ihmiset voivat olla. Tänään sain karun muistutuksen siitä, että meitä on joka junaan.
Oli ruuhka-aika erään keskikokoisen kaupungin miehittämättömällä huoltoasemalla. Kaikki neljä tankkauspistettä olivat täynnä ja jonossa oli noin viisi autoa. Yksi pisteistä vapautui ja jonon ensimmäinen auto ajoi siihen. Ulos tuli keski-ikäinen tyylikkäästi pukeutunut nainen, joka kiersi autonsa taakse ja jäi siihen seisomaan.
Jono takanani kasvoi kasvamistaan. Muilla pumpuilla olevat asiakkaat ottivat täysiä tankillisia ja tämä nainen vain seisoi autonsa takana. Lopulta huomasin hänen puhuvan puhelimessa.
Puhelua jatkui ja jatkui. Vartin odottelun jälkeen pääsin tankkaamaan ja nainen puhui edelleen. Kun olin saanut tankattua, lopetti nainen vihdoin puhelunsa. Aikaa oli kulunut 20 minuuttia ja jonossa oli noin kymmenen autoa. Sitten hän vain meni tankkaamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei sitten parempaa paikkaa puhelulleen keksinyt.
T:narukerä
Gastro 2008 -messut
Kyseisillä messuilla näkyi aikamoisia tapauksia sekä omalla että viereisillä osastoilla.
Meillä esimerkiksi oli aseteltu kauniiseen pyramidiin erilaisia italialaisia marinoituja vihannespurkkeja, oliiveja, ym. Kyseisten tuotteiden tukkuhinta pyörii siinä 4-7 € välissä. Paikalle astuu mummeli, avaa kassinsa ja rupeaa mättämään purkkeja kassiinsa. Ilmoitin (siinä ihan vieressä kun seisoin) että nämä ovat esittelykappaleita. Mummeli alkaa siinä sitten huutaa kuin palosireeni, että mitä varten nämä tuotteet ovat sitten siinä jos niitä ei saa ottaa!
Huoh. Ehkä sen takia että niitä voi esitellä…
Seuraavana päivänä (yläkerrassa oli viinimessut) tulee asiakas pienessä pirskeessä ja tyhjä viinilasi kädessä pyytämään Italiasta asti lennätetyltä pizzamestariltamme että tämä tekisi pizzan hänen viinilasiinsa.
Heko heko. Ja syvä häpeä suomalaisista.
T:Sari
Passi
Olin vuosia sitten kaupassa kassana ja kassalle tuli pariskunta, joka osti aika paljon tavaraa.
Maksusuorituksen yhteydessä kaikki meni siihen saakka hyvin, kunnes pyysin asiakkaalta henkilöllisyystodistusta Visa-kortilla maksamista varten.
Minulle annettu henkilöllisyystodistus oli passi, jossa oli poliisin mitätöity-leima ja myös kulma oli leikattu pois.
Ilmoitin, että en voi veloittaa Visalta ilman voimassa olevaa henkilöllisyystodistusta.
Maksamassa ollut rouva kilahti aivan täysin ja kiljui naama punaisena, miten hän ei ole mitenkään velvollinen antamaan minulle voimassa olevaa henkilöllisyystodistusta, eikä hän sitä paitsi kanna sellaista mukanaan – ainakaan minunlaistani kassahenkilöä varten.
Aikamme asiasta kinattuamme ehdotin, että jos vaikka rouvan puoliso maksaisi. Rouva sai vielä jälkisätkyt, kun jouduin pyytämään miestä todistamaan henkilöllisyytensä.
T:Hilrimpsis
Kaiken palvelun Ärrä
Ihmisillä on todella outoja kuvitelmia siitä, mitä Ärrältä saa. Tai ainakin Ärrän tädit ja sedät tietävät kaiken. Tämä typerä keskustelu on käyty työpaikallani hyvin, hyvin usein:
Minä: ”Hei!”
Aasi: ”Onx teil mitään kukkii/ sellofaanii/ muovailuvahaa/ pakastevihanneksii?”
M: ”Valitettavasti kukat/ sellofaani/ muovailuvaha/ pakastevihannekset eivät kuulu valikoimaamme.”
A: ”No onx tos Alepas?”
Mistä h**vetistä minä sen tiedän! Käynkö katsomassa puolestanne?!
——–
Ja kun ollaan eksyksissä, niin Ärrältähän ekana tullaan tietä kysymään. Viimeisin tapaus:
Minä: ”Hei!”
Aasi: ”Moi, eiks niin että Ärrältä saa kaiken palvelun?”
Minä: ???
Aasi: ”Putosin kartalta, pitäis löytää Westendiin.”
Minä: ”Olen pahoillani, mutten osaa neuvoa…”
Navigaattorista saattaisi tulla Ärrien valikoimassa myyntihitti…
T:Neiti R
Hevoskuiskaajia vailla vertaa
Olen töissä hevostallilla, jossa käy sekä lapsia että aikuisia ratsastamassa. Avustan ratsastustunneilla ja toimin yleisnaisJantusena.
Pahinta ovat aikuisratsastajat. He ovat välinpitämättömiä ja suhtautuvat harrastukseensa ikäänkuin se olisi hauskaa peliä jonka voi jättää kesken, kun ei enää huvita totella opettajaa, ja ratsastustunti kulutetaan marttakavereiden kanssa huuteluun. Kun opettaja pyytää minua opastamaan jotain tiettyä ratsastajaa hevosensa kanssa, menen ratsukon luokse ja kerron kuinka olisi toimittava jotta se heppa nyt tekisi niin ja näin. Ohje voi olla niinkin yksinkertainen kuin ”koukista kyynärpäätä ja rentouta ranne, älä kisko ohjista”. Saatan saada vastaukseksi: ”No me mennään nyt kuitenkin näin, ei tässä mitään tarvita muuttaa”.
Ja niinhän sitä mennään, hepan ilme kertoo että kyllä v*tuttaa ja ratsastaja rääkyy sille.
Kyllä, voi olla niin, te aikuiset ratsastajanalut, että vaikka teitä neuvookin parikymppinen nuori nainen, joka on tyttärienne ikäinen, hän voi ja osaa neuvoa teitä, koska on pätevä ratsastaja. Opettajankaan silmä kun ei tunnin aikana riitä valvomaan kaikkia – siksi minä olen siellä avustamassa.
En ymmärrä miksi maksetaan kalliista ratsastustunneista ja varusteista, kun ei ole mitään halua kehittyä? Toki harrastuksen on oltava hauskaa, mutta on muistettava että eläimen kanssa urheillessa tulisi ottaa huomioon myös se eläin. Ja sen hoitaja.
T:Tallityttö
Brändiuskollisuus
Ihmiset ovat hyvin brändiuskollisia, esim. jonkun mielestä karhu on kaikkein paras olut ja kaikki muu on pas***… Ok, ymmärrän toki, makuja on monia, eikä makuasiosta voi oikein kiistellä, mutta mitä jos sitä suosikkiolutta ei vaikka olekaan tarjolla??
Tapahtunut pubissa:
Baarimikko: ”Terve, mitä herralle laitetaan?”
Asiakas: ”Onko sitä Kozelia? Sitä Velkoo???”
B: ”Ei valitettavasti ole, mutta meiltä löytyy esim. tumma Krusovice hanasta joka on myös tumma tsekki-lager…”
A: ”Tä, eikö oo Velkoo??”
B: ”Ei valitettavasti, mutta Krusovice on kyllä kanssa hyvin samantyylinen olut…”
A: ”Jaa… mikäs baari tää oikein on ku ei oo Velkoo…? Anna sitten villevallaton…”
B: ”Kiitos…?!?”
Mistäköhän v***sta se villevallaton tuli mieleen??? Jos alunperin asiakkaalla on mielessä tumma tsekki-lager, niin mitenköhän se yhtäkkiä vaihtuu jäätelöpuikonmakuiseen maitojuomaan?
Toki ymmärrän että se saattaa olla pettymys, jos sitä omaa suosikkijuomaa ei ole, mutta miksi ei voi kokeilla tarjoilijan suosittelemaa vaihtoehtoa? Ja mistäköhän ihmeestä se kakkosvaihtoehto tulee? Sama homma jos kävelisin lähikauppaan vaikkapa ostamaan purkin Valion maitoa, ja prkl kun kiukuttaa kun ei ole kuin Ingmanin maitoa tarjolla… hmm… Taidanpa ostaa sitten purkin tonnikalaa kun ei ollut sitä Valion maitoa… Onpa p***a kauppa…
T:Norge
Leipämyyjä päättää leipomoiden tuotteista
Työskentelen erään kaupan leipäosastolla. Enemmän kuin usein asiakkaat tulevat luokseni kysymään jotakin tiettyä tuotetta. Ja auta armias, jos tämä tuote on poistunut leipomoiden valikoimista! Yleinen reaktio on seuraavanlainen:
Ensin asiakas sanoo, ettei hän pysty syömään mitään muuta leipää, kuin juuri tätä kyseistä tuotetta. Jos on joulu tai vappu tai juhannus, he lisäävät, että heidän pyhänsä ovat nyt pilalla (myös lauantai tai sunnuntai käy, jos ei ole juhlapäivää). Tämän jälkeen he kysyvät miksi tuotteen valmistus on lopetettu. Tällaisiin kysymyksiin on melko vaikea vastata, kun ei satu olemaan leipomolla töissä. Tämän jälkeen seuraa lisää voivottelua. Sen jälkeen alkaa syyttely. Syyttely kohdistetaan epäsuorasti leipäosaston myyjää, jolla ei ole mitään tekemistä tuotteen valmistuksen lopettamisen kanssa. Usein lausutut kommentit ovat ”teilläkin se oli aina loppu” tai ”teillä on täällä ihan kamalan makuisia leipiä, miksi teillä ei voi olla sitä minun lempileipääni?”. Tämän jälkeen alkaa jo sappi kiehua jossain vähän yli sadassa asteessa. Useimmiten asiakas päättää tämän auvoisen palvelutilanteen sanomalla ”voisitko soittaa/lähettää mailia/ottaa yhteyttä sinne leipomoon ja sanoa, että valmistaisivat taas sitä leipää!”. No tottahan toki! Minulla ainakin henkilökohtaisesti on todella hyvät suhdeverkostot kaikkiin Suomen leipomoihin ja tunnen kaikki siellä työskentelevät instanssit sekä varsinkin henkilöt, jotka päättävät leipomoiden tuotevalikoimasta. Oikeastaan voisi sanoa, että minähän niistä asioista tietysti päätän ja leipomoiden työntekijät ovat MINUN alaisiani, olenhan sentään kaikkivoipa leipämyyjä.
T:Leipälikka
Visapankki
Kassalla kun aina kysytään että laitetaanko pankki vai Visa, niin kerran kävi näin (itse olin siis myyjänä silloin):
M: ”Pankki vai Visa?”
A: ”Visapankki.”
M: ”Niin siis pankki vai Visa??”
A: ”No visapankki, visapankki!!”
M: ”Ööö… siis kumpi..?”
Tuosta on jo pari vuotta aikaa, niin en enää muista että kummalle se sitten laitettiin, todennäköisesti sille pankille kuitenkin. 
T:”oisi varmaan kannattanut kysyä pankki vai LUOTTO”
