Arkistot: Maaliskuu, 2008
Vuorille pitäisi suharin muuttaa…
Tulipa tässä äsken ennen vuoroni alkua (pe-aamu, klo 03.50) työpuhelu. Asiakas vaatii tila-autoa puiston nurkalle. Kyseinen mieshenkilö kuulosti puhelimessa jo aika sekavalta. Sanoin että menee sellainen puolisen tuntia, jos on kiire ota kaksi pientä taksia. Herrapa täräyttää puhelimeen jotta ”vedä v***u päähäs ja pakene vuorille”.
Eipä tainnut nuorimies tietää että puhelinnumero jää näkyviin, tekisi kyllä mieli jättää vastaamatta jos seuraavan kerran on tilataksia vailla.
Nyt menen aloittamaan ajovuoroni, kaikille aspa-immeisille jaksamista!
T:taikis
Viikonloppuvieras
Vuosituhannen alussa toimin yrittäjänä tietokonetarvikkeita myyvässä verkkokaupassa. Suurin osa tilauksista tuli nettikaupan kautta, mutta jotkut halusivat kysyä lisätietoja tai tilata puhelimitse, minkä vuoksi yritykselläni oli oma kännykkänumero. Yrityksen puhelin ei ollut suuressa käytössä. Tuotteet olivat yksinkertaisia ja paketissa oli selkeät käyttöohjeet, joten puhelimitse asioivien osuus oli todella pieni.
Varasto sijaitsi kotikerrostaloni kellarissa ja noutopistettä ei ollut. Lähetin tuotteet asiakkaille postiennakolla, mikä oli verkkokauppojen yleinen toimintatapa. Netissä asiakas voi ostaa milloin vain ja liike lähettää tuotteet tilaajalle seuraavana arkipäivänä. Jos tilaa viikonloppuna, niin paketti lähtee maanantaina. Yrityksen kännykkä oli suljettuna viikonloppuisin ”liikkeen” kiinniolon merkiksi ja puhelinpalvelun aukioloajat olivat näkyvissä nettikaupan sivulla. Vapaa-aikaa pitäisi sentään suoda yrittäjällekin edes viikonloppuna.
Niinpä vain varhain eräänä lauantai-aamuna heräsin oman henkilökohtaisen kännykkäni soittoääneen. Ponnahdin ylös sängystä ja juoksin olohuoneeseen vastaamaan puhelimeen. Mieleeni ehti nousta, että tälläisena ajankohtana voi soittaa vain joku läheinen ja jotain vakavaa on täytynyt tapahtua.
Mutta kuka luurin toisessa päässä olikaan? Ilman mitään tervehtimisiä täysin tuntematon aasiakas ilmoittaa olevansa nyt ”tulossa sinne hakemaan tavaraa” ja olevansa perillä aivan hetken kuluttua. Vaikka nettisivulla ei ollut missään näkyvissä nimeäni, henkilökohtaista puhelinnumeroani ja yrityksen osoitteeksikin oli merkitty vain postilokero, oli aasiakas jotenkin selvittänyt kuka olen, missä asun ja mikä on puhelinnumeroni. En ehtinyt hämmästykseltäni juuri mitään sanoa ja puhelu meni poikki.
Ja todellakin, tuskin ehdin vaatteet vetäistä päälleni, kun aasiakas jo soitti asuntoni ovikelloa. Avasin oven ja aasiakas lompsii muina miehinä sisään eteiseen ja samaa vauhtia suoraan olohuoneeseen asti. Onneksi olin sentään ehtinyt sulkea makuuhuoneen oven; siellä nukkui episodista tietämätön vaimoni. Keskellä olohuoneeni lattiaa, kuraisilla kengillään matolla seisten, sitten aasiakas ilmoittaa tulleensa hakemaan tuotetta X. Ja kuinka ollakaan, täysin sattumalta olin tuonut muutamaa päivää aikaisemmin pussillisen erilaisia tarvikkeita kellarivarastosta tarkasteltavakseni, yhden niistä ollessa juuri haluttu tuote. Ehdin jo kiitellä hyvää onneani ja kerroin miehelle hinnan 29,90 euroa.
Kävi ilmi, että aasiakkaalla oli vain 20 euron ja 50 euron setelit. Itselläni ei tietenkään ollut käteistä vaihtorahaa, koska käytän omiin ostoksiini pankkikorttia ja yritys saa rahat asiakkailta suoraan tilille. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin antaa alennusta 9,90 euroa ja myydä tuote nollakatteella aasiakkaan ihmetellessä että ”mitäs nyt?”. Joten otin 20 euron setelin vastaan ja väkinäistä hymyä pakertaen saatoin hänet ostoksineen takaisin ovelle. Jaksoin toivottaa vieläpä hauskaa päivänjatkoakin, vaikka kaupasta ei jäänyt voittoa yhtään ja syrjäsilmällä näin kuraiset kengänjäljet olohuoneen parketilla ja matolla, ymmärtäen lauantai-aamun jatkuvan siivousurakalla. Aasiakas ei kuitenkaan viitsinyt turhia kiitellä tai anteeksipyydellä vaan kiiruhti suoraan hissiin.
Nykyään olen aivan toisissa hommissa, mutta edelleenkin tapahtuneesta oppineena pidän henkilökohtaisen kännykkäni äänettömällä kaikki illat ja viikonloput.
T:Verkkokauppias
Miehen ei sovi joka paikassa työskennellä
Tuli tuossa viime joulukuun tienoilla oltua töissä lapsuuden unelma-ammatissa eli lelukaupan myyjänä.
Kyseisessä liikkeessä oli kolme eri puolta. Matkamuisto-, kahvila- ja itse lelupuoli. Noh, eräänä normipäivänä työkaveri tuli kysymään että voinko tauottaa hänet kahvilan kassalta noin vartiksi että pääsee käymään veskissä. Sanoin että joo, tottakai ja menin kyseiseille kassalle. Tarkistin että kaikki on kondiksessa ja aloin rahastamaan. Ensimmäiset 10 minuuttia meni ihan hyvin, kivoja vakkariasiakkaita joiden kanssa pystyi heittämään jos jonkin sorttista läppää. Kunnes sattui eräs herrasmies kohdalle… Ennen kuin ehdin tervehtiä niin kyseinen keskustelu alkoi…
A: ”Jaahas, Pertti (nimi muutettu) on päättänyt ottaa miehiä kahvion kassalle vaihteeksi.”
M: ”Juu, tuuraan tässä työkaveria vähän aikaa.”
A: ”Taidat olla joku homo vai?”
En tässä vaiheessa edes viittinyt vastata mitään, rahastin vaan ja toivotin hyvää ruokahalua.
Siis mitä helv!?
—–
Toinen tarina liittynee sitten uuteen työpaikkaani johon siirryin… eli kyseessä on ruokakauppa ja toimin teollisen puolen purkajana mutta aina välissä juoksen tauottamaan kassoja tarpeen vaatiessa.
Useamman kuin yhden kerran on saanut kuulla juuri kyseistä läppää että:
”Jaahas, miehiä kassoilla. Et tainut muualla pärjätä?”
”Onneks vaihteeksi joku mies, ei noi naiset mitään tiedä.”
Ei voi käsittää…
T:”mies kassalla”
Hautakukkavalistusta
Vuodatusvaroitus!
Suurin osa asiakkaistamme fiksusti tulee jo muutama päivä ennen hautajaisia tilaamaan hautavihkon, kun eivät tiedä miten isotöinen se on. Näin sen pitäisi ollakin.
Mutta aina silloin tällöin tulee viikonloppuna joku Matti ja Maija Myöhäinen, ja ilmoittaa haluavansa hautavihkon mukaansa, nyt. Kun yritämme selittää, ettei niitä tehtailla 5 minuutissa, eikä edes 15 minuutissa, meille on turha suuttua. Tottakai se on ikävää, ja nolottaa mennä ilman kukkia hautajaisiin. Mutta me emme voi sille mitään enää tässä vaiheessa. On varsin todennäköistä, että meillä on 50 muutakin hautavihkoa tehtävänä (kuvitelkaa, meillä on muita asiakkaita kuin juuri sinä, vaikkeivät he ole juuri nyt sisällä liikkeessä!). VÄHIMMILLÄÄN hautavihkoon kuluu ehkä 20-30 minuuttia. Jos olisit tullut tilaamaan viikolla, olisimme voineet tehdä vihkonne eilen, koska olisimme osanneet varautua ja henkilö, joka hautavihot tekee, olisi voinut jäädä ylitöihin niitä tekemään.
No, me pyrimme aina palvelemaan parhaamme mukaan, ja jos meillä sattuu olemaan aikaa, teemme vihkosi mielellämme. Mutta jos sanomme että joudut antamaan vapaat kädet, emme sano niin laiskuuttamme. Nyt vain sattuu olemaan niin, että koska et tilannut ajoissa, emme osanneet varata oikeita kukkia emmekä oikeaa väriä. Teemme siis siitä mitä meillä on. Älä ole kohtuuton ja odota saavasi juuri sitä mitä haluat jos et ole ilmoittanut ajoissa mitä tahdot. Me emme purista kukkia takapuolestamme, eikä meillä ole liikkeen takatiloissa salaista puutarhaa. Me TILAAMME kukat puutarhoilta.
Emme myöskään välttämättä pysty tekemään hautavihkoa, vaan käsikimpun. Kyllä, se on pienempi. Kyllä, sen kehtaa viedä. Jos et kehtaa, niin mene meidän puolestamme vaikka ilman, me emme pysty tähän hätään isoa hautavihkoa tekemään. Emme vaikka kuinka mutruttaisit naamaasi. Olemme pahoillamme, mutta työsopimuksessamme meitä ei velvoiteta muuttumaan hautavihoksi, eikä taivuttamaan aikaa ja avaruutta.
No, nämä asiat nyt ovat valitettavia, eihän sitä aina hoksaa ettei hautavihkoja tehdä tuosta vain noin tökkimällä kukkia sieneen (jos se kerran mielestäsi on niin yksinkertaista, miksi et tekisi vihkoasi kotonasi?), ja joskushan voi käydä niin ettei saa tietää hautajaisista ajoissa. Mutta jos tulet kerran myöhässä, niin me kyllä selitämme miksi emme pysty tekemään tämän isompaa ja hienompaa, ja että olipas hyvä tuuri kun meillä oli aikaa tehdä vihko tällä kertaa. Toivoisimme että ottaisit opiksesi, etkä tulisi seuraavana viikonloppuna uudestaan vaatimaan hautajaiskukkia mukaan heti-nyt. Teitäkin on, ja me kyllä muistamme naamanne viime viikolta. Jonain päivänä huolimattomuutesi kusee vielä omaan nilkkaasi ja siinäpähän sitten kitiset.
T:Ääh
Sulkemisaika ja mattimyöhäiset
Olin parin kolmen vuoden ajan töissä vaatekaupassa opintojen ohella. Raivostuttavimpia aasiakkaita olivat 19.55 kauppaan tulevat ja rauhassa kiertelevät. Olen muuten hyvin iloinen ja aspa-henkinen, mutta työaikani päättyy 20.15, siihen mennessä on kaupan oltava siisti ja kassa laskettu, eikä se onnistu jos aasiakas lähtee pihalle vasta 20.30.
Aluksi suljin musiikin 19.45 ja ilmoitin kuuluvalla äänellä, että kauppa suljetaan vartin päästä. 19.50 kerroin, että on aika siirtyä sovittamaan, ja 19.55 ilmoitin sulkevani korttikoneen ja kassan TASAN 20.00.
Siitäkin huolimatta löytyi näitä ”mutku-mun-on-saatava-tää miten-niin-kassa-kiinni kellohan-on-vasta-viis-yli-kaheksan” -urpoja. Kun yksikin sellainen oli soittanut pomolleni ja pomo avautui minulle, sanoin haluavani ylityökorvauksia. Siitä lähtien olen erittäin mielelläni palvellut kaikkia maija- ja mattimyöhäisiä vaikka yhdeksään saakka, koska sain korvauksen tuplana vrt. normituntipalkkaan.
Pian pomoa alkoi sapettamaan maksaa minulle ylitöitä, joten hän käski sulkea ovet vaikka mikä olisi. Näin sain ihan rauhassa ja pelotta (ei tule potkuja/kitinää) ystävällisesti saattaa myöhäisaasiakkaat pihalle tasan 20.00 ja napsauttaa ovet lukkoon. Eikä enää tarvinnut sadatella bussien harvenevaa vuoroväliä. 
T:Maria
Kysyvä ei tieltä eksy
Asiakaspalvelijana saa vastata päivittäin miljooniin kysymyksiin, joskin jotkut jäävät mieleen toisia paremmin.
Liikkeessämme on kiireisinä päivinä ollut ns. lisäkassa, joka avataan jonojen kasvaessa ruuhkaksi asti. Kassa toimii täsmälleen samalla periaatteella kuin muutkin liikkeemme kassat, ja näyttääkin samanlaiselta. Erään kerran seisoskelin kyseisen kassan takana, kun luokseni saapui vanhempi herrasmies. Mies vilkaisi ensin minua, sitten kassakonetta, ja hetken empimisen jälkeen kysyi, että ”voiko tähän maksaa rahalla?”. No ei tietenkään, ainoastaan luonnossa tai oravannahoilla.
Muutama viikko sitten kassalleni saapui vanhempi naishenkilö, joka läväytti eteeni naisten pitkikset.
Aasiakas: ”Niin kun minun kokoni on L eikä tuolla ollut sitä, niin saanko tästä XL:stä alennusta?”
Minä: ”Anteeksi?”
A: ”Niin kun tuolla ei ollut minun kokoani, niin saan varmaan tästä toisesta alennusta?”
M: ”No valitettavasti en kyllä voi sitä alennusta myöntää. Mutta ostin itse tuollaiset aikaisemmin omaa kokoani, ja olisivat saaneet olla kokoa isommat. Eli uskon, että nuo sopivat teille.”
A: ”Ja minkäs kokoinen sinä olet?”
M: ”S-kokoa.”
A: ”Mjaa…”
Tämän jälkeen rouva luo minuun mulkaisun päästä varpaisiin, maksaa ostoksensa ja poistuu.
T:Lucinda
Vääränlaiset vermeet
Työskentelen erään ison operaattorin vaihteessa. En siis aspassa enkä laskutuksessa, vaan vaihteessa.
Kuitenkin aikaisin aamulla ja myöhään illalla osa asiakaspalvelupuheluista tulee vaihteen kautta, josta ne sitten yhdistetään aspaan, tms.
Enemmän kuin usein alkaa asiakas tilittämään ongelmaansa minulle, vaikka toistuvasti ilmoitan että puhelu on vasta vaihteessa, josta en voi tehdä muuta kun ohjata sen eteenpäin.
Tämähän tekee minusta sitten täysin turhan välikäden josta ”ei ole hyötyä kenellekään” ja ”tällä tavoin halutaan vain rahastaa asiakkailta lisää rahaa”.
Usein myös on vaikea ymmärtää että aspoihin joutuu jonottamaan — joskus enemmän, joskus vähemmän — ja ei, minä en voi laittaa teitä millekään pikalinjalle missä ei tarvitse jonottaa. Enkä minä myöskään voi laittaa aspaan viestiä että ottavat yhteyttä juuri teihin.
Näitä riittäisi loputtomiin, mutta tässä eräs mieleenpainuvin asiakas pitkään aikaan:
Videovuokraamon tuskanhuuto
Oli siinä työpäivä edennyt todella hyvin ja oli suurimmaksi osaksi kivat kantikset käyneet liikkeessä. Mutta eihän se päivä olisi täydellinen ennen kuin eräs kantiksistamme tuli palauttamaan kolme elokuvaa ja totesi erittäin ystävällisesti (niin kuin yleensä) ettei yksi elokuvista toiminut vaan pätkäisi poikki noin puolessa välissä. Sanoin siihen heti perään, että haluatko toisen kopion samasta elokuvasta vai laitanko tietoihin merkinnän, että vuokraat myöhemmin uudestaan saman elokuvan. Ja tästähän asiakas närkästyi ja sanoi: ”Tämähän on ihan mautonta”. Just. Mä en päätä niistä hyvityksistä, ja yritin ilmaista asian parhaalla mahdollisella tavalla. Tämähän ei edellenkään kelvannut ja asiakas sanoi ettei halua nähdä samaa elokuvaa uudestaan ja on tulossa seuraavan kerran vasta yli kahden viikon päästä vuokraamaan leffan.
Siinä sitten yritin ilmaista edelleenkin kantani, johon asiakas vain sanoi, että ”Anna mulle joku numero mihin mä voin soittaa tästä asiasta, koska en nyt kyllä jaksa väitellä sun kanssa viiden euron takia”. Enpä siinä tehnyt muuta kun annoin yhteystiedot mihin voi valittaa ja asiakas poistui tuohtuneena. Lopputulos oli, että asiakas oli soittanut ”pääkonttoriin” ja sanonut samat asiat mitä minulle, mutta lisännyt että se tyttö on muutenkin töykeä käytökseltään. Hieman päänvaivaa kyseinen AASIakas aiheutti, ja sai loppujen lopuksi 15 euron edestä hyvityksiä!
Tämä kyseinen asiakas on siis keski-ikäinen nainen, joka on luonteeltaan sellainen, että tekee joka hemmetin asiasta ongelman, kuten esimerkiksi siitä, että kaksi yhden hinnalla tarjouksen kuuluisi käyttää arvokkaampaan tuotteeseen. Jep. Loistavaa. Edelleenkään en päätä kyseisistä asioista ja se on sama ihan missä vaan, jossa on kaksi yhden hinnalla -tarjouksia. Tarjoamme edullisemman. Miksi – oi miksi – se on niin vaikea ymmärtää?
T:asiakaspalvelijako
