Arkistot: Maaliskuu, 2008
”Kyllä mulla rahaa on”
Asiakas HeVi-osastolla valitsee aamukahdeksan jälkeen ulkomaisia tomaatteja huomauttaen samalla vaimolleen: ”Pitää näitä mätiä heitellä sivuun ja yrittää kaivaa kunnollisia”.
Olen latomassa salaatteja n.1,5 metrin päässä, ja huomautan asiakkaalle kohteliaasti, etten valitettavasti ole ehtinyt niistä vielä huonoja poistaa ja että kotimaiset tomaatit on paremman näköisiä (kylläkin kalliimpia) jos hän niitä haluaisi ostaa.
Asiakas siihen, että: ”No kun nämä ulkomaiset on nyt 2,29/kg, jos pudottaisit 0,29:ään niin ostan näitä”.
Sanon tuovani siihenkin kyllä uusia kunhan ehdin (kommentoimatta mitenkään hah-niin-hauskaa hinnanalennusehdotusta).
Asiakas sitten: ”Teillä kotimaiset tomaatitkin yli euron kalliimpia kuin Lidlissä! Ja S-Marketissakin sitä ja tätä, blaa blaa blaa”.
Tuumasin, että kyllä nykypäivänä kannattaakin katsoa mistä mitäkin ostaa, koska eri liikkeillä erilaisia tarjouksia.
Asiakas sitten: ”No ei se nyt rahasta ole mulla kiinni”.
Jaa…????
T:kikatus
Hippien päiväkeskus
Olin ennen töissä ”etnis-tyyppistä” lahjatavaraa myyvässä putiikissa kauppakeskuksessa. Valikoimissa oli Kaukoidästä tuotuja koruja, koriste-esineitä, huiveja, suitsukkeita ym. sekä muutamia eksoottisia soittimia kuten bongorumpuja. Soittimissa oli se vika, että ne kiinnostivat tavattomasti konttausikäisiä lapsia ja hippejä. Lapsia sai vahtia, ettei mitään mene rikki, mutta rutkasti enemmän harmaita hiuksia tuottivat hipit.
Jatkuvasti liikkeeseen linnoittautui joukko rastatukkia ponchoissaan soittelemaan bongoja. Ihan kivaa ja rytmikästä menoa, jos henkilöiden käytös olisi ollut asiallista. Aina sai huomautella, että muidenkin asiakkaiden pitää mahtua liikkumaan putiikin ahtailla käytävillä, jotka musikantit tukkivat repuillaan. Reppujahan ei edes saanut liikkeeseen tuoda vaan ne olisi pitänyt jättää kassalle säilytykseen siksi, että repulla on helppo huitaista ahtaassa myymälässä joku hauras koriste huomaamattaan rikki. Repuista tuli tappelu joka kerta. Kaiken huippu oli eräs kaveri, joka rahtasi mukanaan didgeridoon (se pitkä australialainen putkisoitin, johon puhalletaan ja joka vonkuu). Sen kanssa kun varomattomasti huitoo, niin varmasti liike on säpäleinä. Tyyppien linja oli aina sama: ”et sinä voi pakottaa minua jättämään reppua/mitään esineitäni säilytykseen, ei tämä ole mikään diktatuuri!”. Aha, aasiakasko voi sitten tyrannisoida myyjää ja muita asiakkaita käytöksellään?
Hepuilla ei ollut aiettakaan ostaa ko. soittimia, se tuli päinvastaisista väitteistä huolimatta selväksi viimeistään muutaman viikon konsertoinnin jälkeen. Tuotteidenhan on kuitenkin tarkoitus olla myynnissä, ei yleisessä käytössä. Testaus on eri juttu kuin viikkoja jatkuva hyödykkeen sosialisointi. Kun tyypeille huomautti asiasta, vastaukseksi tuli: ”kerro satu”. Häh? Minulla on kyllä työtäkin tehtävänä. ”Eikun kerro nyt satu”. En kerro, olen töissä ja teidän pitää nyt häipyä. ”Et voi olla noin kapitalismin orja! Etkö osaa ottaa yhtään rennommin? Et kai sää sun pomoa tottele?”. Niin, miksipä tottelisin, enhän suinkaan palkkaa työstäni halua vaan potkut. Sadunkerrontajankutus jatkui ja jatkui (sekä minun haukkumiseni kapitalismin orjaksi), ja jouduin lopulta pyytämään vartijan heittämään kaverit ulos.
Seuraavana päivänä yksi hipeistä oli kuulemma käynyt pyytämässä anteeksi, mutta oli sekoittanut minut toiseen myyjään (olen pieni ja tummatukkainen, toinen myyjä pitkä blondi), joten anteeksipyyntö meni hieman väärään osoitteeseen… Ajatus kuitenkin hyvä. 
T:magenta
Kadonneen hedelmävaa’an metsästys
Työskentelen ison ketjun hedelmäosastolla, jossa työpäivän aikana saa valitusta jos mistäkin asiasta. Välillä on liian pieniä perunoita, ja välillä osaston tuoreus on kauhea jos löytyy yksikin pehmeä tomaatti.
Muistan yhden lauantain juhannuksen tienoilta, jolloin tuli kyllä ihan uusi valitus. Noin viisikymppinen mies tuli kiihtyneenä luokseni ja kysyi että missä hänen täytyy oikein punnita omenansa kun lapussa lukee vaakanumero 75 ja eihän teillä ole kuin viisi vaakaa!! Hetken katsoin että onko hän tosissaan, mutta koska ilme ei värähtänytkään selitin varovasti että se tarkoittaa näppäintä numero 75 ihan missä niissä viidessä vaa’assa vaan… Oli setä tyytyväinen, ihmetteli vaan miksi kaiken täytyy olla niin monimutkaista, ja taisipa tuo kiittää avustakin. Kerrankin tuli valitus josta oli itselle huvia joksikin aikaa.
T:late
Jäätelöautolla
Jäätelökauden alkaessa lienee hyvä palauttaa mieliin jäätelöautolla asioimisen aakkoset:
- Jäätelöauton reittiaikataulu ja pysäkit ovat vain tavallisia ihmisiä varten. Sinä olet paljon tärkeämpi, joten sinulla on täysi oikeus pysäyttää ohiajava jäätelöauto hyppäämällä sen eteen, ja käyttää sen jälkeen ihan niin kauan aikaa kuin haluat ostosten tekoon. Eihän myyjällä ole mihinkään kiire, eikä seuraavilla pysäkeillä odottavalla rahvaalla varsinkaan.
(Auto voi kyllä pysähtyä myös pysäkkien välillä, ainakin maalla jossa pysäkit ovat harvassa, mutta olisi kohteliasta olla vastavuoroisesti huomaavainen, ja hoitaa asiat ripeästi!)
- Jos kuljettajan paikalta ilmestyy alle 30-vuotias nainen, muista kysyä missä se myyjä oikein on. Muista myös ihmetellä suureen ääneen, onko tytöllä varmasti ajokortti ja osaako hän ajaa näin isoa autoa.
(”No siinä tiessä oli kyllä aika paljon mutkia ja muita autoja piti koko ajan töniä pois tieltä, mutta jollain pyhällä hengellä mä tänne asti pääsin, enhän mä tätä oikeasti osaa ajaa.”)
- Jos auto on myöhässä aikataulusta, kannattaa aina syyttää myyjää — mokomakin ajattelematon hidastelija tekee sen ihan ilkeyttään!
(Sellaista aikataulua on mahdotonta rakentaa, joka pitäisi minuutin tarkkuudella aina. Yhdellä pysäkillä on joskus nolla, joskus kymmenen asiakasta. Mitä enemmän auto on myöhässä, sitä myöhemmin myös myyjä pääsee kotiin.)
- Mainio jäynä on ensin valittaa, miten auto on myöhässä, ja sitten käyttää kymmenen minuuttia sen miettimiseen, mitä ottaisi ja hakea vielä rahat sisältä kotoa. Bonuspisteitä saa, jos edellisenä päivänä kotiin lähetetty mainos, joka sisältää kaikki tuotteet hintoineen, on ollut koko ajan kädessä kun autoa on odotettu.
(Tietenkään ei tarvitse valmiiksi tietää, mitä ottaa, mutta jos itse käyttää viisi kertaa pysäkille varatun ajan, on turha ihmetellä, miksi auto on myöhässä…)
- Älä usko kun myyjä kertoo, ettei autosta myydä yksittäisiä jäätelöitä, vaan pelkästään kotipakkauksia. Jos tarpeeksi kauan inttää, tyhmempikin myyjä tajuaa, että hänen on rikottava myyntipakkaus, jos kerran asiakas haluaa ostaa siitä vain osan.
(Milloin viimeksi olet saanut ostaa vessapaperirullat yksittäin?)
- Jäätelöauton ovet ja muut luukut ovat sitä varten, että lapset voivat leikkiä niillä. Mikäs sen hauskempaa kuin että myyjä ravaa sulkemassa pakastimen ovia sitä mukaa kun kullannuput niitä aukovat. Jännittävää on myös kokeilla, kestäisikö perälauta kouluikäisen hyppivän tenavan painon.
(Perälaudan painorajoitustarra ei ole pilaa, eikä myyjän työnkuvaan kuuluu lapsenvahtina toimiminen, vaikka lapsiasiakkaitakin toki palvellaan mielellään.)
- Jos jäätelöauton melodia ärsyttää, paras keino ilmaista se on a) huutaminen, b) kiroilu, c) poliisilla uhkaaminen — tai kaikki yhdessä. Ei myyjä kuitenkaan ymmärrä asiallista puhetta, turha edes yrittää.
(Firmalla on luonnollisesti viranomaisten lupa soittamiseen. Huomaavaisuuteen kuitenkin pyritään, ja esimerkiksi volyymia käännetään pienemmälle, jos auton vieressä on ihmisiä.)
- Sokerina pohjalla: en ole vieläkään keksinyt, mitä on ”vähälaktoositon jäätelö”, jota pyydettiin usein.
(Tästä pääsimme kuitenkin asiakkaiden kanssa aina yhteisymmärrykseen.)
T:Kesämyyjä
Rasvatonta maitoa?
Työskentelen S-marketissa lähinnä kassalla, mutta myös joskus laitan myös tavaroita hyllyyn ja täytän maitokaapin sisältöä. Eräänä päivänä olin hakemassa kassapusseja ja menossa kassalle, kun eteeni tupsahtaa noin 25-vuotias nainen. Hän pitelee kädessään Valion rasvatonta maitoa. Asiakas tulee luokseni ja kysyy, voisinko auttaa häntä. Hymyilin hänelle, kuten asiakkaille pitäisikin kuulemma aina.
A(a)siakas: ”Osaatko kertoa, onko tämä maito rasvatonta?”
Minä: ”Öööh. On se, jos purkin kyljessä lukee niin.”
A: ”Mutta voisitko varmistaa, ettei tässä ole yhtään rasvaa? En halua nimittäin lihoa yhtään, olen dieetillä.”
M: ”Jos se on rasvatonta maitoa, niin tuskin siinä on paljoakaan rasvaa…”
A: ”Jaaha. Kiitos.”
Nainen oli jo kääntymässä ympäri, kunnes vielä kysäisee minulta:
”Mistä muuten löytäisin punaista maitoa?”
Kehotin häntä pyörähtämään 180 astetta, niin se olisi siinä.
Miksi ihmiset heittäytyvät kaupoissa niin h*lvetin tyhmiksi?
T:Mikaww
Ja kehtaat vielä hymyillä…
Lauantaipäivä myymälässä. Olin kahvitauolla kun työkaverit pyysivät apuun vaikean asiakkaan vuoksi. Noh, menin myymälän puolelle ja siellähän odotti mieshenkilö. Hänellä oli kädessään avattu savukalapaketti, jonka hän oli ostanut edellisenä päivänä. Tohkeissaan hän selittää, että tässä on päiväys mennyt umpeen ja rahat pitäisi saada takaisin.Vilkaisin kalapakettia joka oli aivan oudon tuottajan, eli ei myynnissä meillä. Pyysin häneltä kohteliaasti kuittia, jota ei tietenkään löytynyt. Hän olisi voinut itse todeta siitä olevansa väärässä kaupassa. Asiakas jatkoi mesoamistaan rahoista, jotka pitäisi palauttaa hänelle. Yritin kärsivällisesti selittää hänelle, että meillä ei ko. firman kalatuotteita ole myynnissä. Ei mene perille sitten millään, vaan aasiakas vannoo ostaneensa sen meiltä. Herran naama alkaa olla kohtuullisen punainen raivosta. Vien sitten aasiakkaan kalatiskin eteen, jotta hän voi itse todeta asian. Ärtyneenä hän toteaa, että se on sitten ostettu muualta, ja että minun pitää lopettaa hymyily, se ei kuulemma sovi asiakaspalveluun…
Jep jep, voit siis tulla myymälään, vaatia rahasi takaisin muualta ostetuista tuotteista ja vielä ilman kuittia, huutaa naama punaisena ja vielä lopuksi kieltää myyjää olemasta kohtelias ja ystävällinen…
T:diipa daa
Kaada verbaalijätteesi myyjän niskaan
Olen myyjänä eräässä päivittäistavarakaupassa. Tuuraan usein myös kassalla ja eräs tapahtuma jäi mieleen.
Meillä sattui olemaan tarjous, jossa sai kylkiäisenä ison keksipurkin kun osti kaksi pakettia jotain tiettyjä keksejä. Meillä oli myös tarjouksesta iso kyltti kuivatavarapuolella, ja jossain vaiheessa keksipurkit olivat sitten loppuneet.
Kassalle tuli jo keski-iän ylittänyt mies, joka huusi minulle: ”Sano noille s**tanan hu*rille tuolla, että ottaa kyltin pois jos purkit on kerran loppunu!! Mitä varten mainostatte kun niitä ei kerran enää oo!”.
Olin aivan sanaton, ja mieskin lähti heti itsekseen tuhisten pois.
Minulla on ennenkin ollut todella v….maisia aasiakkaita, mutta tuo tapaus on jäänyt erityisesti mieleen. En ymmärrä miksi ihmiset kuvittelee, että meille voi sanoa mitä vaan?!
T:Myyjä
Kasvoton myyjä
Olen monesti ihmetellyt, että miten nopeasti asiakas unohtaa häntä palvelleen myyjän. Paikassa jossa olen töissä jaetaan silloin tällöin alekuponkeja. Eräs asiakas kysyi minulta voiko sillä ostaa sen-ja-sen tuotteen vaikka kupongissa selvästi ilmaistaan että ei. No, vastauksen sanottuani kului noin kymmenen minuuttia ja sama asiakas tulee kassalleni ja kysyy asiaa uudelleen kun ”toinen myyjä ei suostunut alennusta antamaan…”.
En oleta, että myyjä muistetaan päivän lopussa, mutta jos 10 minuuttia edes…
T:kaupan täti
