Arkistot: Huhtikuu, 2008
Koruliikkeen arkea…
Tuntuu ettei aasiakkaat osaa käyttää korujaan…
Lausahdus: ”Pitäishän tän kestää käytössä…” on kuultu liian monta kertaa. Se riippuu siitä käytöstä…
Jos ostat jäykän kaulaketjun ja käytät sitä esim. nukkuessa, voi se katketa. Katsos kun se ei taivu!
Jos käytät jatkuvasti (siis nukkuessa, saunassa, siivotessa, korjaushommissa, painavia esineitä nostellessa, jne.) sormuksia esim. kivillä tai helmillä, onko kumma jos ne helmet/ kivet siitä irtoaa. Vaikka et huomaa niin kyllä sinäkin käsiäsi käytät ja näin ollen kolauttelet sormusta joka paikkaan. Varsinkin jos tulet seitsemän vuoden jälkeen pyytämään sormuksesta korvauksia kun siitä on lähtenyt timantti (tietenkin maksamme korvaukset vaikka sinä et viitsinytkään tarkistuttaa välillä kiinnityksiä).
Ja oikeasti ”se vain tipahti, ihan itsekseen kun istuin sohvalla…” on myös aika kulunut lausahdus… Jos tuot meille kolmessa osassa ketjun, joka ”itsekseen” tipahti, on sitä vaikea uskoa… Mutta ainahan me sen lähetämme sepälle tarkistukseen, mutta jos hän sanoo että se ei ole valmistusvika (eli käyttövika, esim. jäänyt johonkin kiinni), niin totta kai saat meille huutaa huonosta laadusta!
Tässä vain pieni osa, mutta joka päivä näitä tulee… aasiakkaita.
T:Nemi
Ei se kokemus, vaan se mitä nimikyltissä lukee…
Olen useita vuosia toiminut opiskelujen ohella parissakin optikkoliikkeessä myyjänä. Melko varmasti voin sanoa, että kokemusta ja osaamista löytyy, mutta asiakas ei välttämättä ole aina samaa mieltä.
Pari vuotta sitten optikon tarkastukseen saapui naishenkilö, joka heti ovelta asti näytti melko nyrpeää naamaa. Kysyin kohteliaasti rouvalta tarkemmat tiedot optikkoa varten (näin siis viivytysten estämiseksi, kun optikon ei tarvitse käyttää 20 min aikaa taustatietojen uteluun). Vastaus oli ”mitä se SINULLE kuuluu, sinä olet pelkkä harjoittelija”. Tosiaan, vuosien kokemuksen jälkeen kyltissä luki edelleen harjoittelija, koska kukaan ei ollut ajatellutkaan että sen voisi päivittää. Totesin rouvalle, että optikolle tiedoksi näitä kyselen, nihkeästi sain tiristettyä tarvitut tiedot. Pyysin rouvaa seuraamaan odotushuoneen puolelle autorefun mittaukseen. - *zoom* *klik* *zoom* *klik* - Homma hoidettu ja hän jäi odottamaan. Tarkastuksen jälkeen rouva tuli maksamaan, muttei kelpuuttanut minua rahastamaan. Paikalle piti saada joku, jonka kyltissä luki jotain muuta kuin harjoittelija. Nyrkki taskussa kävin ”häiritsemässä” toista myyjää kesken kehysten esittelyn ja hänelle rouva suostui setelinsä luovuttamaan. Ja sitten… Äkkiseltään rouva korotti äänensä ja vaati minua luovuttamaan tulokset silmänpainemittauksestaan. Minä ihmettelemään, että mitä, kun ihan näöntarkastus oli suoritettu. Rouva tästä huutamaan, että juuri minä olin ennen optikon tarkastusta mitannut silmänpaineet ja nyt pimitin näitä tietoja. Kerroin, etten todellakaan ollut tällaista toimenpidettä suorittanut, kun en itse ollut optikko tai lääkäri. Rouva suuttui vielä enemmän ja huusi minulle, että ”sinä et tiedä mistään mitään, sinä olet pelkkä harjoittelija, PELKKÄ HARJOITTELIJA, minä tiedän tasan tarkkaan millainen on silmänpaineiden mittaus ja juuri sen sinä teit”. Tässä vaiheessa alkoi itsellä jo pinna palaa, joten ennen kuin järki ehti estää niin tuli räjähdettyä takaisin, että ”milläköhän rouva luulee PELKÄN HARJOITTELIJAN osaavan mitata ne p*rkeleen silmänpaineet, häh?”. Rouva vaati paikalle koko lopun henkilökunnan todistamaan, että minä olin väärässä ja vaati minulle potkuja. Muuttuipa kuitenkin aasiakkaan ilme, kun liikkeen omistaja -optikko kertoi, että rouva on ihan kuutamolla ja että olen ollut paikassa töissä sen verran, että varmasti tiedän, mitä teen. Ei näkynyt muuten kyseistä tapausta enää siinä firmassa. Itseä kyllä ketutti koko lopun päivää.
Toinen tapaus oli naisihminen, jolle oli kauppakorkeakoulu kihahtanut hattuun pahan kerran. Oli nimittäin asia mikä tahansa, hän ei suostunut kenenkään muun palveltavaksi, kuin liikkeen omistajan. Erään kerran tämä aasiakas vaati optikkoa paikalle kesken näöntarkastuksen, koska kuulemma vain hän voisi auttaa. Optikko haettiin ja selvisi, että nainen halusi saada silmälasinsa pestyksi. Siis mitä h**vettiä?!?
Näitä tarinoita riittäisi vielä niin paljon lisää, mutta kerron myöhemmin lisää.
T:Kalavauva
Housut haaroista rikki
Toimin verkkokaupan asiakasneuvojana jokin aika sitten. Minulle soitti mies, joka teki erähousuistaan reklamaatiota. Hän aloitti vuodatuksen sanoen, että on todella tykännyt tuotteistamme siihen saakka kun pari viikkoa takaperin oli metsällä. Housut olivat ratkenneet haarukasta ja kuulemma sukukalleudet pullahtaneet ulos. Siellä sitten oli kuulemma vehje ulkona roikkuen pomppinut hirvimetsällä pari päivää…
Siinä vaiheessa repesin, kun mies kysyi miksi näin tapahtui! Mistä minä tiedän! Liian pienet housut, vikakappale ompeleesta… syitä voi olla monia. Tai sitten asiakas yksinkertaisesti ”innostui” liikaa metsällä. Koitin sopertaa yrittäen pitää ääneni normaalina, että syitä voi olla monia ja että mielellämme tutkimme asian jos lähettää housut meille takuutarkastuksiin.
T:Kilippa
Kortti kahtia
Ollessani kesätöissä eräässä kotikaupunkini X-marketissa, jouduin/pääsin ajoittain kassavuoroon. Kerran sattui asiakkaakseni eräs keski-ikäinen rouva. Ostoksia oli reilulla sadalla eurolla (olutta kohtalaisen reilusti). Kun kassan lukulaite sitten ilmoitti, että kortti on luottokelvoton ja se pitäisi takavarikoida ja tuhota, ilmoitin tästä kohteliaasti rouvalle. Ääntään korottaen rouva sanoo: ”Anna se tänne, koitetaan toista korttia”. Selvä, koitetaan vaan, mutta korttia en saa antaa ja ohjeen mukaan se pitää vielä tuhota. Tämän kuultuaan akka huutaa:”On se s**tana, kortti tänne!”. Kohteliaasti mutta jämäkästi ilmoitan ettei se käy päinsä. Kimpaantuneena rouva sysää ostoksensa kassatiskin päätyyn ja marssii tiehensä huutaen ”Menen p*rkele Y-markettiin!”. SIINÄ SE SITTEN TULI, JOKAISEN AASIAKKAAN VALTTIKORTTI!! ”Menen naapuriliikkeeseen”. V*ttu, meidänkö se vika on jos olet ryssinyt luottotietosi. Ja tuskin rahatilanteesi siellä on sen parempi.
T:Jussi
Piimälimppuhuijaus
Työskentelin opiskelun ohella reilut viisi vuotta suuren automarketin leipäosastolla… Tavalliseen lauantaiaamun tapaan olin reippaillut osastolle jo kello 6 ja olin juuri saanut kahdeksaksi eli kaupan avaamisaikaan mennessä lämpimät, uunituoreet leivät esille ja osaston muutenkin kuntoon, kun silmäkulmaani piirtyy kuva aamun ensimmäisestä asiakkaasta eli vihaisesti mutisevasta ja juuri ”myyvästi” asettelemaani piimälimppuröykkiötä möyhentävästä, keski-ikäisestä mieshenkilöstä. Siirryin lähemmäs aikomuksenani informoida herrahenkilöä siitä, ettei ole reilua muita asiakkaita kohtaan puristella koko laarillista limppuja muhkuroille, kun aasiakas kahmoi sylinsä täyteen limppuja ja suunnisti paistopisteen itsepalveluvaa’an luokse ja alkoi mäiskiä limppuja yksittäin vaa’alle äänekkäästi sadatellen. Kun aasiakas huomasi minut, hän singahti eteeni sylki lentäen vaahtoamaan, miten häntä yritetään huijata maksamaan leivästä ylihintaa, koska leipien paino näyttää todistetusti poikkevan leipäpussin kylkeen painetusta, eikä kilohinta voi siis millään olla hintakyltin mukainen. Ohjasin herran uudelleen vaa’an ääreen ja punnitsimme aasiakkaan siis itse valitseman satunnaisotoksen uudelleen ja jokainen limppu painoi ilmoitettua enemmän, eli aasiakas sai todellisuudessa limppunsa ilmoitettua HALVEMMALLA kilohinnalla, ei kalliimmalla. Kerroin myös, että ekstrapaino leivässä johtuu siitä, että pienen leipomon tuotteissa näkyy käsintehdyn jälki eivätkä ne ole kaikki kuin samasta muotista. Tämä tieto ei kuitenkaan aasiakasta kiinnostanut saatikka ilahduttanut, vaan hän marssi niska punaisena kohti kassalinjastoa. Jos pilkkua — tai limppua — haluaa viilata, olisin ymmärtänyt, jos aasiakas olisi painon perusteella epäillyt limppujen olevan raakoja, mutta kyse oli nimenomaan hinnasta…
T:Entinen K-kaupan täti
Hiihtokeskuksien valittuja ihanuuksia
Arvoisat lukijat. Ne teistä jotka saatatte vielä joskus käyttää jonkun laskettelukeskuksen palveluita hyödyksenne, tutustukaa tähän avautumiseen.
- Rinnekeskuksella on säännöt. Ne eivät ole samoja joka keskuksessa, joten olkaa hyvät ja käyttäkää se 20 sekunttia hyödyksenne, kun jonotatte lipunmyyntiin. Ne säännöt on yleensä kohtuu selkeästi merkattuna seinälle, ja jos ei ole, ne löytyy kyllä ihan varmasti kysymällä, jos vähänkin epäilyttää niiden osaaminen.
- Älkää vedättäkö niitä hissejä sivulle. Se sääntö ei ole teidän kiusaksi, vaan sen takia ettei hissin kaapeli tippuisi rullilta. Sen takaisin laittaminen piristää varmasti kaikkia työntekijöistä muihin aasiakkaihin, kun se hissi on sitten suljettuna korjauksen ajan. Ja tuolihississä ne puomit pidetään alhaalla. Se on teidän oman ja muiden turvallisuuden takia. Et näytä yhtään sen coolimmalta jos menet ylös puomi ylhäällä. Korkeintaan idiootilta.
- Jos laskette hoidettujen rinteiden (nämä on niitä tasaisia, puuttomia lanattuja alueita, joilla ei ole ylimääräisiä esteitä) ulkopuolella ja laskette suksenne/lautanne kiveen tai kantoon, ei se ole rinnehenkilökunnan vika. Shit happens, mitä menit metsään. Ja vuokrakamoista palauttaessa ne uudet naarmut ei muutu vanhoiksi vaikka kuinka yrität selittää. Vuokraamohenkilökunta huoltaa jokaisen suksiparin ja laudan, ja tietää kyllä jos niissä on selkeitä jälkiä.
- Kun sitten päätätte sen kolmen laskun jälkeen mennä sinne after-skin puolelle, niin ne suksi- ja lautatelineet ei ole siellä sen takia että niitä pitäisi välttää. Laskukamanne pysyvät aikuisten oikeasti paremmassa kunnossa siinä telineessä, kuin maassa sikinsokin porukan jaloissa. Ja edelleenkään se että pistät suksesi telineeseen ei tee sinusta tippaakaan säälittävämmän näköistä. Ja ennen kaikkea kun rinnehenkilökunnan pitää mm. ajaa niillä moottorikelkoilla moneen paikkaan, ei esimerkiksi EA-hälytyksessä ole kivaa ruveta raivaamaan tietä sen välinemeren läpi. Jos kuitenkin näin käy, on aasiakkaan täysin turhaa tulla itkemään siitä miten huonosti hänen kamojaan kohdellaan. Aikuiset ihmiset.
- Kun rinteen poikki/ rinteeseen on vedetty aitaa tai jotain lippusiimaa tielle, se EI tarkoita sitä että tästä alkaa rinnekeskuksen oma esterata. Niitä rinteitä ei suljeta teidän kiusaksi. Se ei olisi hyvää liiketoimintaa. Mutta rinnealueella saatetaan järjestää erilaisia tapahtumia/kisoja, joiden ajaksi on turvallisuussyistä johtuen rajoitettava aasien pääsy esim. kisareitille. Ja ei, emme tee poikkeusta vain sinua varten. Et saa mennä kisareitin poikki, kun siitä olisi niin helppoa mennä tai koska kaverisi on tuolla noin ja odottaa sinua ties minne… Ei ole kiva tunne, kun 60-90 kiloa lihaa ja lumilautaa tömähtää 60km\h kylkeesi, koska eksyit juuri jonkun kisalaskijan eteen.
- Jos et usko sääntöjä, ja rikot niitä jatkuvasti, niin älä itke jos hissilippusi otetaan pois, sinulta vaaditaan korvausta särjetyistä esineistä, tai liiallisen humalatilan takia sinua ei päästetä hissiin.
Ja näin vinkkinä. Menkää ryyppäämään laskemisen jälkeen. Vaikka se rentouttaa, liika rentous hississä tai rinteessä ei ole aina etu.
T:kyllästynyt setä
Simputtakaamme kassaneitiä!
Tässäpä taas esimerkki siitä miten nuijapäitä nämä keski-ikäiset ”paremman luokan kansalaiset” voivat joskus kaupan kassalla asioidessaan olla.
Oli se hetki päivästä kun kaikki töistä tullessaan poikkeavat kauppaan. Jonoa kertyi ihan kunnioitettavasti ja toisella myyjällä oli kädet täynnä huutavan pullokoneen ja maahan levinneiden erinäisten nesteiden kanssa.
Palvelin parhaan kykyni mukaan siinä stressaavassa tilanteessa kauniisti hymyillen ja asiakkaille rupatellen. KUNNES! Kassalle tulee keski-ikänsä alkutaipaleella tarpova miesihminen. Tämä miesihminen ei suinkaan nostellut ostoksiaan hihnalle kuten kaikki muut asiakkaat, vaan heitti koko korin siihen nenäni eteen. Sitten hän verkkaisesti tallusti maksupöydän eteen tuijottamaan josko ymmärtäisin ne tavarat siitä korista poimia. Ja minäpä poimin (mikä ei lyhyenä ihmisenä suinkaan ole kovin helppoa kun ne korin laidat ovat sitten kainalon korkeudella). Sain korin puoleenväliin tyhjäksi ja siinä vaiheessa tämä miesihminen muisti tarvitsevansa kassin. Sen kassin hän onnistui jopa itse kassan alta nappaamaan. Asiakkaille tyypilliseen tapaan hän ei kuitenkaan ymmärtänyt heittää sitä naamalleni. Ei myöskään mennyt pakkaamaan tavaroitaan vaan tiputti sen kauniisti punaiseen koriinsa jota minä juuri yritin tyhjentää. Tämän jälkeen kyseinen miesihminen siirtyi taas maksupöydälle. Tässä välissä oli pakko kasvoilta tutkia mitä kyseinen herra mahtaa ajatella. Naamalta löytyi piruileva ilme joka suorastaan huusi että ”mikähän kassaneitiä vaivaa?”. Ja jono vaan kasvaa. Karkaanko kiinni kurkkuun? En. Jatkan kuuliaisesti koriin kurottelua varpaillani seisten kunnes pääsen aasiakkaasta eroon ja pääsen palvelemaan kärsimätöntä loppujonoa.
Voi kunpa joskus keksisi jotain nasevaa piilopiruilua tällaisille tapauksille vastaan heittää!
MIKSI?
Miksi ihmeessä se työskentely pitää kassaneideille tehdä mahdollisimman vaikeaksi ja nöyryyttäväksi?
Ei me olla millään tapaa alempiarvoisia tai huonompia. Toisin sanoen, aasiakkaat ja asiakkaat eivät millään tapaa ole meitä parempia! Ei pitäisi edes palveluammatissa sietää ihan mitä tahansa! Jossain se raja menee… Mutta missä?
T:Otsasuoni.pullottaa
Häästressiä…
Olen töissä suurehkossa koruliike-ketjussa. Aina välillä sinne tulee sellaisia aasiakkaita, että huh huh…
Aasiakas (nainen) tuli hakemaan sormustaan kaiverruksesta. Hänellä oli myös toinen sormus (miehensä) meillä kaiverruksessa. No, naisen sormus tuli kaiverruksesta yhden päivän aikaisemmin kuin oli luvattu ja lapussa luki että asiakkaalle pitää soittaa heti kun sormus tulee. Soittelin sitten hänelle ja hän sanoi tulevansa hakemaan sen (siis koko ajan puhuin vain tästä kyseisestä sormuksesta) samana iltana.
Nainen tuli liikkeeseen ja antoi minulle kaksi hakulappua, no toisestahan olin ilmoittanut ja toisen piti olla seuraavana päivänä valmis, mutta tarkistin samalla että oliko se tullut. Ei ollut. Pahoittelin että ikävä kyllä tämä toinen sormus ei ole vielä tullut, vaan tosiaan — kuten lapussakin lukee — tulee huomenna.
Nainen katsoi minua pitkään kuin ei olisi ymmärtänyt, tuhahti, heitti syliini juuri saamansa sormuksen ja molemmat hakulaput ja lähti liikkeestä pois. Juoksin hänen peräänsä ja sanoin, että ottakaa nyt kuitenkin nämä laput mukaan, muutenhan ette saa niitä enää myöhemmin haettua…
Tämän jälkeen jäimme työkaverini kanssa kumpikin hieman hämilleen, koska aasiakas oli ollut erityisen vihainen, vaikka kyseessä oli aika pieni juttu.
Puolen tunnin päästä tästä soitti liikkeeseemme mies, joka ei esitellyt itseään, alkoi samantien haukkumaan ja uhkailemaan minua puhelimessa. ”Meillä on häät huomenna, eikä todellakaan ajeta sinne (20min ajomatka!) toista kertaa, nyt h**vetissä järjestät ne sormukset tähän ja tähän osoitteeseen…”, jne. Olin hieman hämmästynyt, enkä heti osannut yhdistää aiempaa naista ja tätä miestä yhteen (selkeyttäisihän se vähän jos ensiksi vaikka kertoisi hieman taustaa…). No, lopulta totesin vain miehelle, että jospa soittaisitte pomolleni, koska minulla ei ole valtuuksia hoitaa asiaa.
Aasiakkaat saivat sormukset seuraavana päivänä kotiovelleen, mutta pitkään pomoni kanssa juteltiin ettei välttämättä kaivata tollaisia asiakkaita…
- Ensinnäkin emme voi myymälässä tietää kuinka monta korua sinulla on korjauksessa, kaiverruksessa, yms. Et ole ainoa asiakkaamme.
- Jos sinulla on useampi juttu haettavana, voit tietenkin tiedustella niiden tilannetta kun soitan sinulle siitä, että sinun SORMUS on tullut kaivertajalta.
- Jos sinulla on häät tulossa, hoidathan sormukset kuntoon ajoissa. Ne kaiverrukset voi tehdä jälkikäteenkin, jos aika ei tunnu riittävän.
- Älä tule purkamaan kiirettäsi meille, teemme parhaamme. Emme voi mitään seppien tai kaivertajien aikatauluille.
- Jos on jotain valittamista, anna mielummin samantien palautetta, äläkä ole heikko ja käske miehesi soittaa meille jälkikäteen.
- Kun sitten kuitenkin soitat, voisitko esitellä itsesi. Se nopeuttaa asioita.
T:Nemi
