Arkistot: Huhtikuu, 2008
Aaseja kirkolla
Toimin viime kesänä oppaana eräällä kirkolla, ja suurin osa kävijöistä oli ihania, ja aika meni nopeasti ihmisten kanssa höpöttäessä. Muutamia ärsyttäviä tapauksia kesään kuitenkin mahtui.
Kirkko sijaitsi keskellä hautausmaata, ja kaikille hautausmaille on koiran tuonti ymmärrettävästä syystä kielletty. Usein ihmiset veivät koiransa pois kun asiasta huomautin. Kerran kuitenkin tapasin kirkon sisältä (kirkossa oli maalattia) naisen koiransa kanssa. Lähestyin naista huomauttaakseni koirasta, ja ennen kuin ehdin edes sanoa mitään, alkoi huuto:
A (kovalla äänellä): ”Älä tuu sanoon mulle että tänne ei saa tuoda koiria!”
M: ”Itse asiassa, koirat pitäisi jättää ulkopuolelle…”
A (ääni kovenee): ”Kyllä mä sen kyltin näin tossa portilla, mutta en mä sellasista välitä. Mä oon Mustin kanssa ollu joka paikassa, Kiasmaan ja Tuomiokirkkoonkin päästivät kun lupasin kerätä jätökset. Jos sä ajat mut nyt pois, mä soitan sun pomolles ja selitän että Musti on siisti. Sen jälkeen Musti saa jäädä.”
M: ”Nyt ei ole siitä kiinni, missä Musti on aiemmin ollut. Tänne ei koiria tuoda, ja sitä sääntöä ei rikota.”
A (lähes huutaen): ”Vaikka sä vihaisitkin koiria, niin Musti jää tänne silti. Mustillakin on oikeus ihailla vanhoja kirkkoja.”
M: ”Voisitko nyt viedä sen koiran ulos?”
A (huutaen): ”Musti jää tänne!!! Mä soitan kirkkoherranvirastoon nyt!!” jne, jne..
Ja sama huuto ja selitys eri museoista jatkui. Lopulta tein väärin, ja jätin koiranaisen rauhaan. Vieläkin ärsyttää että en itse repinyt koiraa ulos.
Toisen kerran kun näin koiran kirkossa, menin heti tomerasti huomauttamaan koirasta. Hyvin pian sain huomata pomoni koiranomistajan vieressä, ja huomasin, että koiranomistaja oli sokea pappi, jolla oli erityislupa tuoda koira kirkkoon vihkimisen ajaksi. Haukut sain, mikä mielestäni oli epäreilua, sillä minulle ei oltu kyseisestä erikoisuudesta ilmoitettu… :/
Enää en kyseiseen paikkaan töihin mene.
T:Opastyttönen
Malttamattomat
Miksi aasiakkaille on niin vaikeaa ymmärtää että hän ei välttämättä ole ainut asiakas kaupassa, tai että myyjä saattaa palvella toista ASIAKASTA. Muutama päivä sitten olin palvelemassa nuorta tyttöä ja jouduin noutamaan tikkaat toisesta päästä kauppaa, jotta saisin tytölle kaiuttimet ylimmältä hyllyltä. Matkan varrella hihaan tarttui taas ”ihana” 50+ turkkirouva. ”Osaatko kertoa näistä Moccamastereista?”, vastaan: ”osaanhan minä, mutta palvelen tällä hetkellä toista asiakasta, voin palvella teitä seuraavana, tai kassalla on monta myyjää vapaana, (kaupassa erittäin hiljaista) hekin auttavat mielellään”. ”Hmph!” ja kengät kopisten suoraan ulos… Näitä ei jaksa aina oikein ymmärtää. Kun tällaista käytöstä kohtaa usein.
Sama homma toistuu usein myös kassoilla ruuhka-aikaan. Saman aasiakasryhmän edustaja tuuppaa jonon ohi kassalle ja sanoo:” Minä tässä äkkiä kysäisen että löytyykö teiltä sitä ja tätä cd-levyä tai elokuvaa”. Kun kerron etten voi muistaa kaikkia ulkoa, kehotan häntä menemään jonon perään että vuorollaan palvelemme kaikki asiakkaat. Tästä yleensä syntyy riemu… Mutta minkäs teet, en minä rupea auttamaan yhtä aasiakasta, kun ne muut 10 asiakasta ovat kiltisti seisseet ja odottaneet vuoroaan jonossa…
T:mama
Museoituneet aasiakkaat
Olen ollut monena kesänä eräässä kaupunginmuseossa töissä. Suurin osa asiakkaista ihanan leppoisia lomalaisia, mutta joukkoon mahtuu myös muutamia aasiakkaita…
Museo on siitä erilainen, että sillä on 4 kohdetta (3 kotimuseota ja vanha raatihuone) lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan, koska tarkoituksena on esitellä asumista vanhassa kaupungissa. Kaikkiin taloihin pääsee samalla lipulla.
Olin eräässä kohteessa töissä, kun viisikymppinen nainen tuli miehensä kanssa sisään. Nainen kysyi, kuinka paljon liput maksavat, ja kerroin, että neljä euroa per henkilö. No siihen asti kaikki hyvin ja nainen sanoi haluavansa kaksi lippua, ja oli jo ojentamassa rahoja. Ojensin käteni ja aloin samalla kertoa, että samalla lipulla pääsee myös kolmeen muuhun kohteeseen. Yleensä tässä vaiheessa kävijät ilahtuvat, kun pääsee katsomaan muitakin kohteita samalla hintaa. Mutta tämä nainen ei… Hän vetäisi rahan takaisin ja tiuskaisi, että ei halua nähdä muuta kuin tämän kohteen ja haluaa tänne erillislipun (ja hän oli aluksi ollut ihan tyytyväinen neljän euron hintaan…). Siitä alkoi ihan hirveä sättiminen. Turhaan yritin selittää, että meillä ei ole myynnissä erillislippuja, koska kaikki 4 kohdetta ovat yhtä ja samaa museota.
Nainen tiuski minulle, että hyvähän teidän on täällä manipuloida ihmisiä käymään museoissanne (jep jep, sehän onkin tärkein työtehtäväni) ja hoki, että ”se on ihan kansainvälinen käytäntö että joka paikkaan on erillisliput”, ja ”kyllä teilläkin pitää olla”, jne. No, hänen armollisuutensa osti lopulta liput ja poistui sitten takavasemmalle miehensä kanssa…
Muutenkin 4 euroa oli joillekin ihmisille ihan hirrrrveä hinta museokäynnistä (ei mitään realiteettia, että mitä museon pyörittäminen maksaa, eivätkä ne valtion tuetkaan museoille kovin hääppöisiä ole). Erään kerran neljä mummoa vaati, että päästän heidät sisään yhden lipun hinnalla, ”kun heitä on tässä sopivasti neljä, niin se olisi euro/henkilö”. Kun kieltäydyin, he jäivät rivissä tuijottamaan minua. En ollut moksiskaan, vaan jatkoin töitä… aikansa tuijoteltuaan lähtivät pois. 
Eräs mummo jäi mieleen siitä kun hän nuuski joka paikan. Eräässä kohteessa oli komerosta alkavat portaat ullakolle. Sinne ei edes saanut kiivetä, koska portaat olivat osittain lahot ja kaappi oli siksi suljettu. Löysin mummon kiipeämässä puolessa välissä portaita… Seuraavan 15 minuutin ajan kuljin mummon perässä ja hoin ”voi kuulkaa, sinne ei saisi mennä/ tavaroihin ei saisi koskea”, koska hän ei piitannut tuon taivaallista kylteistä ja roikotti hauraita museotavaroita. Kun menin palvelemaan muita asiakkaita, mummo meni tonkimaan toimistokaappini (jossa oli mm. käteiskassa). On se kummallista, kun nämä nykyajan mummot eivät osaa käyttäytyä!
T:Viena
Kuinka vaikeaa on huomata se iso aukko lattiassa?
Työskentelen kirjastossa, jossa on käytössä vuoronumerojärjestelmä lainaustiskille tultaessa. Lehtisalimme on alakerrassa ja sinne pääsee portaita pitkin suuresta aukosta lattiassa (tai hissillä). Ja kyllä, sinne on myös opasteet, ja meillä on kaksi muutakin palvelutiskiä.
Olin juuri painanut seuraavan asiakkaani, kahden nuoren miehen numeron ja tervehdin juuri heitä, kun tärkeä, noin 70-vuotias rouvashenkilö vaatii huomiotani. ”Missä teillä on lehtien lukusali?!”. Vastaan hänelle, että hetkinen, palvelen juuri toisia asiakkaita. ”Kyllä sä nyt sen verran voit sanoa!” on vastaus. Päästäkseni hänestä eroon kerron, että lehdet ovat alakerrassa, ja pääsen vihdoin aloittamaan palvelutilanteen näiden nuorten miesten kanssa. Hetken päästä huomaan silmänurkastani tämän tärkeän rouvan lähtevän ulos kirjastosta. Ajattelen, ettei häntä nyt sitten ne lehdet paljoa kiinnostaneetkaan, ja keskityn taas nuorukaisten asiaan.
Nuorukaiset ovat lähteneet ja nautin hiljaisesta hetkestä, harmitellen äskeistä. Rauhaani ei kestä kauaa, sillä samainen rouvashenkilö ryntää sisään ja suoraan tiskilleni haukkumaan minua: ”Etkö sinä voinut sanoa että sinne pääsee täältä sisältä?! Ihan turhaan kävin tuolla ulkopuolen ovilla yrittämässä! Kyllä sinä näit kun lähdin ulos!”. Yritän hänelle kertoa, että minulla oli asiakaspalvelutilanne, meillä on käytössä vuoronumerot, mutta eihän hän kiihtyneessä tilassaan kuuntele. ”Ei ne olleet edes vielä ennättäneet sanoa mitään! Typerä tyttö, kaikkia sitä tänne töihin otetaankin!”. Minä mielessäni: ”AASIAKAS!”.
Kuinkahan monessa paikassa kerrosten välillä ei pääse liikkumaan tilan sisällä? Mutta onneksi pääsin pian kahville ja kertomaan työkavereilleni tämänkertaisesta aasista…
T:Sinuhe
Hoegaarden-tuoppi = fallos-symboli?
Työskentelen ravintolassa ja valikoimaamme kuuluu suodattamaton vehnäolut, joka kuuluu tarjoilla paksulasisesta suuren näköisestä ”ämpäristä”. No totuushan on että siinäkään tuopissa ei ole kuin puoli litraa, se vaan näyttää suuremmalta. Lasit vielä jäähdytetään pakastimessa että ne ovat huurteisia tarjoiltaessa. No kuitenkin joskus kun tuotetta lähtee liikkumaan enemmän, ne tuopit loppuu / ovat kuumia pesun jälkeen (paksu lasi jäähtyy hitaasti ja kuumana pakkaseen laitettuna lohkeaa helposti) / niitä varastetaan kamalan paljon, ja kun pakastimen kokokin on rajoitettu… Meillä on vielä n. 20 tavallista 0,5 litran tuoppia pakkasessa tälläistä tilannetta varten, koska ne mahtuvat pienemmässä tilassa pinoihin, ja jäähtyvät pakkasessa nopeammin.
Mutta aikuiset ihmiset, voi jeesus kuinka usea teistä vinkuu kuin ko. ”ämpärit on loppu”. Ja järkyttynyt olen siitä että olette aikuisia MIEHIÄ. Tekeekö se paksumpi, ”suurempi” lasi teistä äijempiä, oletko kavereiden silmissä mies kun juot ISOSTA tuopista? Haluaisin tietää että mikä on vialla, kun kuitenkin saisit juomaa saman verran, huurteisessa tuopissa, mutta lasi ei vaan ole niin massiivinen?
Ko. asian takia on tapahtunut seuraavaa: asiakas lähtee pois / saan kuulla kunniani / minun pitäisi tiputtaa hintaa / olen ammattitaidoton p*ska enkä tiedä oluen tarjoilusta mitään / asiakas soittaa myöhemmin ja kertoo minun pilanneen hänen päivänsä / ja muita yllättäviä asioita olen kuullut nimenomaan MIEHILTÄ.
Ja kaikki tämä vain lasin takia!?
T:tuc
Äidin pikku kullannuput
Tämä muisto on syöpynyt lähtemättömänä mieleeni ajalta, jolloin työskentelin kerroshoitajana.
Eräänä aamupäivänä siivotessani huoneita luokseni tuli englantia puhuva nainen, joka pyysi, että eräs huone siivottaisiin heti, koska se on nyt tyhjä asukkaistaan, tämän naisen pojista. Hän pyysi lisäksi, että työskentelisimme hiljaa, koska ”pojat nukkuvat”. Lopuksi hän totesi, että olisi hyvä suihkuttaa jotain ilmanraikastinta huoneeseen, kun siellä haisee tupakka. Kyseessä oli savuton kerros ja itsekseni ihmettelin, että miksi tupakoida huoneessa, jos se haju sitten alkaa häiritä. (tupakkakiellon rikkomisesta ei meillä meteliä pidetty, aasiakas on aina oikeassa.) Menin sitten ilmoittamaan siivouspyynnöstä toiselle työntekijälle, jonka vastuualueeseen tämä huone kuului. No, ei riittänyt pelkkä ilmanraikastin. Pian haettiin respasta väkeä kantamaan sängyt pois ja tuomaan uudet tilalle, ne kun olivat kauttaaltaan oksennuksessa. Syy huoneen kuntoon oli harvinaisen selvä: naisen teini-ikäiset pojat olivat ”hieman” nauttineet alkoholia.
Työpäivän loppupuolella omalla alueellani oli jäljellä enää yksi huone: se, jossa nämä ihanat pojat nukkuivat. Menin sitten selittämään naiselle, että tämä huone pitäisi nyt siivota. Nainen meni sitten herättelemään poikia tyyliin ”Voi kullannuput, voisitteko millään nousta, että tyttö pääsisi siivoamaan tämän huoneen? Mennään vaikka shoppailemaan, sopisiko se teille, rakkaat?”. Vastaukset olivat tyyliä ”Haista ämmä v*ttu, me nukutaan nyt, jne..”.
No, jollain konstilla äiti sai rakkaat enkelinsä ulos huoneesta ja pääsin siivoamaan. Tämä huone oli, ihme kyllä, suhteellisen siisti. Tosin poikien aiheuttamat tuhot eivät loppuneet yhteen huoneeseen: myöhemmin kuulin heidän muun muassa virtsanneen hotellin saunan kiukaalle…
T:Housekeeping
Tulepas töihin sieltä välillä!
Eräs lukemani tarina tuo mieleeni niin kovin usein kuulemani lausahdukset.
Olen töissä keskisuuressa ravintolassa, jossa on myös pubin puoli. Päivisin tarjoilijan tehtäviin kuuluu myös lautasten kerääminen, tiskien pesu, ruokailuvälineiden lajittelu, lounaspöydän täyttäminen, ym. askareita, jotka luonnollisesti tapahtuvat keittiön puolella ja ns. ruokapuolella. Varsinaisesta oluen myynnistä baaritiskillä muodostuu siis aivan murto-osa päivävuoron hommista. Kun sitten paikalle osuu pappa joka haluaa oluen ja sassiin, ja on odottanut ainakin 1,5 minuuttia, saavun tiskille juoksujalkaa jätettyäni sämpylät odottamaan ja tiskikoneen pauhaamaan. Mitäs muutakaan asiakas tähän tuumaa kuin että ”no niin, tulehan vihdoin välillä töitäkin tekemään”.
Tämä toistuu uskomattoman usein, ilmeisesti asiakkaat luulevat että kaikki muut ravintolan tehtävät hoituvat itsestään. Ei meidän kokitkaan mitään superolentoja ole… Kerran ärsyynnyin niin suunnattomasti että mieleni teki pitää luento päiväni kulusta: taukoja en ole pitänyt takatiloissa IKINÄ. Tyydyin toteamaan että ”joo, leegoilla olin tuolla leikkimässä…”.
T:tarjoilija (vielä)
Lasku
Työskentelen ravintolassa, ja joskus asiakkaat pyytävät LASKUN. Vien sen pöytään ja se olisi pitänyt olla ERIKSEEN. Joka kerta muistan asiakkaalle sanoa että ”ai, minä kun olen luullut että LASKU on YKSIKKÖ, ja MONIKOSSA se on LASKUT”.
Aina ne hämmentyneet / nolostuneet ja pahoittelevat ilmeet siellä pöydässä ovat sen arvoisia. Ihme kyllä ei ole tullut vielä yhtäkään reklamaatiota törkeästä käytöksestä/ ylimielisyydestä/ yms. Vaikka sitä jo 6 vuotta olenkin hokenut. Kai ko. asiakkaat sitten tuntevat pienen piston sydämessään koska aiheuttavat turhaa juoksua.
T:tuc
