Arkistot: Huhtikuu, 2008
Subwayssa aterioiminen
No niin. Tulipahan tuossa taas mieleen kun Subwayssa kävin mutustelemassa sämpylän naamariini ja viereeni tuli kaveri, joka selvästi halusi ottaa kaiken mahdollisen irti uuden myyjän iloisesta palvelusta, ei viitsinyt käyttää omia aivojaan ja sai pitkässä jonossa oman ostoksensa kestämään sietämättömän kauan. Kyseinen keskustelun kulku oli suurin piirtein seuraava:
”Kanootista oli ilmeisesti muutama inkkari jo pudonnut pois”
Kertokaahan, rakkaat kohtalotoverit, millainen myyjän tulisi olla? Vastaus lienee ilmiselvä: koskaan et miellytä kaikkia…
Minut analysoitiin muutama päivä sitten aasiakkaan toimesta otsikon mukaisesti työtoverilleni. Myönnän suoraan, etten täytä myyjän ”karikatyyreja”. Olen luonteeltani iloisen eloisa luonnonlapsi (muiden tekemä analyysi persoonastani – kuulemma positiivisessa mielessä… 
). Persoonani on vahvasti työssä mukana ja nautin suunnattomasti työstäni ihmisten parissa; rupattelen iloisesti esittelyn lomassa, joskus huumoria mukaan heitellen. Tyyli poikkeaa selkeästi työtovereideni tyylistä, joten ymmärrän jos joku asiakkaista aluksi hämmentyy tilanteessa. Sitä en kuitenkaan käsitä, että joku pienissä aivosoluissaan päätyy johtotulokseen, että minun täytyy olla jotenkin vajaamielinen, koska hymyilen niin paljon! Voi pyhä lehmä! Jos asiakkaalla olisi ollut pokkaa luokitella minut idiootiksi kasvokkain, niin hän olisi a) karistanut sen häiritsevän iloisuuden pois sekunnissa ja b) ostanut ”asiallisen esittelyn” jälkeen p*skan laitteen ylihintaan (koska en ole aiemmin halunnut sitä kenellekään myydä…).
Yksittäinen tapaus kymmenien tyytyväisten asiakkaiden joukossa ei tietysti pitäisi paljoa painaa, mutta on vaikeaa ohittaa noin älytön diagnoosi omaa henkilökohtaista persoonaa kohtaan…
T:Väärin diagnisoitu
Mummoja ja kauppakasseja
Työskentelen silloin tällöin eräässä Helsingin monista S-marketeista, jonka asiakaskunta koostuu pääasiassa n. 60+ rouvas- ja herrashenkilöistä. Eräänä leppoisana lauantaiaamuna kauppaan sattuu marssimaan kaksi mummoa samanlaisten perässävedettävien kauppakassien kanssa. Mummo 1 unohtaa kauppakassinsa heti ovensuuhun, ja mummo 2 jonkin ajan kuluttua heviosastolle. Mummo 1 huomaa mummo 2:n kauppakassin heviosastolla, ja nappaa tämän mukaansa luullen kassia omakseen. Jossain vaiheessa mummo 2 havahtuu siihen, että hänen kassinsa on kadonnut. Rouvien välille syntyy erittäin kovaääninen keskustelu siitä, kumpi on varastanut kumman kassin ja miksi, sillä mummo 1:n kassia ei vielä ole havaittu ovensuussa. Muuten niin heikolta näyttävä mummo 2 kiskaisee kassin mummo 1:n kädestä sillä seurauksella, että kassin toinen pyörä irtoaa (!!) ja vetokahva vääntyy. Tässä vaiheessa olen jo siirtynyt rouvien luo, ja kuin yhteisestä sopimuksesta, molemmat kääntyvät puoleeni syyttäen minua tapahtuneesta! Tottahan toki, sillä olenhan syyssä heidän huonosta muististaan. Kun toinenkin kauppakassi on löydetty, joudumme lahjoittamaan mummoille kahvipaketit, sillä heidän pahantuulisuuttaan ei muuten saada talttumaan.
T:satu
Pyhäpäivien vietto ulkomailla
Työskentelen kansainvälisessä välitysfirmassa. Lieneekö sähköisen, reaaliaikaisen tiedonvälityksen aikakausi saanut aasiakkaat kadottamaan kaiken todellisuudentajunsa, en tiedä, mutta vaatimukset ja odotukset tuntuvat käyvän yhä mahdottomammiksi. Ohessa eräs legendaarinen tapaus.
Naishenkilö halusi paketin vietäväksi perille 4.7. Washington DC:ssä. Ko. päivä on kuitenkin USA:n itsenäisyyspäivä, erittäin suuri juhla. Liikkeet eivät ole auki eivätkä lähetit kulje. Selitin tämän rouvalle ja sanoin, että voimme toimittaa paketin joko 3.7. tai sitten 5.7.
- Miten niin ette voi toimittaa 4.7 ??? Eihän se Suomessa ole mikään pyhäpäivä!!
- Öh, no ei ole kyllä. Mutta Amerikassa se on erittäin iso juhla.
- Eihän se nyt tähän liity! Olettehan te töissä! Kyllä tämä pitää saada vietyä perille juuri silloin, se on syntymäpäivälahja.
- Ikävä kyllä se ei onnistu. Ei ole mahdollista tehdä toimituksia pyhäpäivisin. Lähetit eivät ole Washingtonissa töissä, eivätkä ole kauppiaatkaan.
- Mutta olettehan te kaikki täällä Suomessa töissä! Teiltähän minä tilauksen teen! Minähän olen liikkelläkin jo näin ajoissa, kyllä sen pitää onnistua!
Tätä samaa jankkausta jatkui ja jatkui, kunnes minä en enää jaksanut käännellä rautalankaa. Ilmoitin lopulliseen sävyyn että kyllä, me olemme Suomessa töissä, mutta me emme voi Suomen toimistosta matkustaa Washingtoniin viemään pakettia. Se, että tilauksen tekee ajoissa on tietenkin hyvä juttu, mutta tässä tapauksessa sillä ei ole mitään merkitystä. Pyhäpäivänä lähetti ei vie pakettia vaikka tilaus tulisi puolta vuotta aiemmin. Ja ei, emme myöskään anna alennusta tästä suunnattomasta katastrofista, sen enempää kuin hyvitämme ulkomaille sitä että me emme Suomessa toimita paketteja perille 6.12.
Paketti meni sitten perille 3.7. meidän täydellisen kyvyttömyytemme, laiskuutemme ja asiakaspalveluhaluttomuutemme takia.
T:NickCave
Rautakaupan arkea, valitettavasti
Tässä on tullut luettua paljon aasiakkaista ja ajattelin kertoa tämän päivän tapahtuman. Tämä siis tapahtui työkaverilleni.
Itse olin siis parhaillaan syömässä toisessa kerroksessa kun kuuntelin neuvonnan kuulutusta: ”Lattiaosastolle kaivataan myyjää”. Noh, palasin osastolle ja kollega aloitti vuodatuksen:
Kyseinen myyjä eli kollegani oli auttamassa toista asiakasta n. 25m päässä tapettiasioissa. Siististi pukeutunut herrasmies ei löytänyt myyjää osastolta ja oli siis päättänyt kävellä 75m infoon kysymään apua. Toverini palasi tiskille nopeasti ja kävi seuraavan keskustelun.
Myyjä: ”Terve, kuinka voin auttaa?”
Aasiakas: ”Hyvää päivää. Minä kun en löytänyt myyjää, mutta ottaisin noita tarjous-jalkalistoja (samalla seisoen kyseisen hyllyn vieressä)”.
M: ”??? Olkaa hyvä vaan???”
A: ”Niin ottaisin niitä ja tarvitsen 28 juoksumetriä.”
M: ”??? Paketissa olisi 30m.”
A: ”Niin juu, ottaisin siis niitä.”
M: ”??? Olkaa hyvä ja ottakaa vaan, ja maksaa voi kassalla.”
A: ”Siis kassalleko vain?”
M: ”Kyllä kyllä, nippu kouraan ja kassalle.”
Noh, useiden kehotuksien jälkeen kyseinen mies otti nipun kouraansa ja suuntasi kiitellen kassaa kohti.
Herranjumala kuinka ihmiset voi olla avuttomia/TYHMIÄ!!! Vaikka kyseinen rautakauppa myy palvelua ja aasiakkaat odottaa sitä, niin mietityttää että kuinka kaverilla pysyy vasarakaan kourassa jos ei ensimmäiseen varttiin saa edes listanippua nostettua hyllystä oma-aloitteisesti. Nykypäivänä kun kaikilla on kiire, niin voi ohittaa oma-aloitteellisuuden täysin ja syyttää myyjää kun kaupassa menee kokonainen vartti.
T:Ippe
20 senttiä liian vähän
Täytyipä tänään taas ihmetellä ihmisten kummallisuutta. Työskentelen kassalla ja välillä menee kyllä yli hilseen tietyt tapaukset.
Kassalleni tuli noin 30-40 -vuotias nainen joka vahti hintanäyttöä silmä kovana kun vetelin hänen ostoksensa. Kun olin vedellyt kaikki ja ilmoitin loppusumman seurasi tällaista:
Asiakas: ”Sen lehden hinta (asiakas oli ostanut paikallisen sanomalehden) tuli koneelta 1,80. Lehdessä lukee kaksi euroa.”
Minä: ”Niin, eihän se nyt haittaa jos koneelta tuleva hinta on pienempi…?”
Asiakas (huutaen): ”Laitat sen sinne koneelle kaksi euroa!”
Minä: ”Nyt en ymmärrä…”
Asiakas: ”Enkö mä nyt saa maksaa siitä lehdestä kaksi euroa, mitä HÄH?”
Minä: …???
Loppujen lopuksi löin 20 senttiä lisää kuitin loppuun ja asiakas poistui tyytyväisenä. Jäin vain miettimään että mahtoiko kyseessä olla joku kyseisen lehden fanaattinen kannattaja vaiko muuten vain tunnontarkka ihminen? En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan jos koneelta tulee normaalia halvempi hinta…
T:kassaneiti
Ilmaislehdellä kahvia?
Olin käynyt normaalisti kaupassa ja pakkailin ostoksiani kassiin, kun n. 50+ rouva tuli käytävältä kassan luokse ja totesi, että hän kun ei tarvitse tätä lehteä, niin hänpä hakee vaikka kahvipaketin ja vaihtaa lehden siihen, heilauttaen äkkiä paksua sanomalehteä. Kassahenkilö palveli juuri toista asiakasta ja rouva käveli ohi kauppaan sisään niin äkkiä, ettei kassa juuri ehtinyt edes reagoida. Itse ajattelin, että rouva tai hänen miehensä oli juuri ostanut lehden kaupasta ehkä epähuomiossa, eikä sitten halunnutkaan sitä.
Sain kuitenkin omat ostokseni pakattua kauan ennen kuin rouva palasi, ja lähdin kävelemään ulko-ovea kohti kun näin kyseisen sanomalehden markkinointipisteen käytävällä, varustettuna näytelehdillä ja tilauslipukkeilla. Alkoi naurattamaan, kun tajusin naisen luultavasti ottaneen ilmaisnumeron ja hänen aikeensa yrittää vaihtaa se kaupassa kahvipakettiin. Että ihmiset kehtaa…
T:Nauratti
Litsejä, nam nam
Asiakas ryntää kauppaan suurin elkein, saapuu kassalleni ja avaa suunsa. ”Mitä h**vettiä sä oot laittanu mun kuitille jotain s**tanan litsejä?? En mä edes tykkää litseistä. Tappaa tommosesta pitäis!!”. Yritän selitellä, että ei täällä kukaan huvikseen laita ylimääräisiä tuotteita kuitille, mutta mies on edelleen sitä mieltä, että litsit tulevat omasta päästäni. Ehdotan, että hän olisi kenties punninnut jonkun tuotteen väärin. ”No en v**ussa oo punninnu mitään väärin, mä tarkistin kaiken, sä s**tana tunget mun laskuun jotain kalliita litsejä”. Kysyn olisiko herra kenties ostanut perunoita ja punninnut ne litseinä (koska sitä tehdään omituisen usein). Hän miettii hetken ja toteaa, että juu kyllä minä perunoita ostin. Sitten katsellaan kuittia ja huomataan että ei siellä mitään perunoita lue, joten kappas vaan minun PILANI onkin hänen oma mokansa. Sitten sitä yhtäkkiä sanotaankin, että ”joo sori vaan että olin aika ilkeä, eihän tässä nyt ketään tappaa tarvitse”. Aijaa?!? Äsken olit kyllä vielä sitä mieltä, että ei meikäläisellä ole oikeutta edes elää.
T:Sössö
