Arkistot: Huhtikuu, 2008
Baarityöskentelyn ihanuus
- Mikäli vuoronumerosi karaokessa on 69, se ei tarkoita että lapulla saat kyseisellä numerolla kutsuttua asentopalvelua.
- Kommentit tyyliin ”haluan esitellä penikseni” eivät saa minua hyppelehtimään innosta. Kiitos, en halua tavata sitä.
- Jos en lähde mukaan humalaiseen flirttiisi, tai luoksesi jatkoille työvuoroni jälkeen, olen automaattisesti lesbo. Ja vielä leveäp*rseinen sellainen.
- En työskentele baarissa, jotta voisit käpälöidä minua. En todellakaan ole otettu siitä että olet saman illan aikana 86 joka lääppii/kourii/hinkkaa minua.
- Mielestäni ei ole lainkaan huvittavaa, että nähdessäsi minun lähestyvän pöytääsi, nappaat tyhjän tuopin ja pidät sitä muka kiusoittelevasti esimerkiksi haarojesi kohdalla. En todellakaan ala niitä tonkia, voit olla siitä varma.
- Mukavaa, että pidät minua hyvännäköisenä. En kuitenkaan ole niin otettu että ottaisin sinulta suihin töiden jälkeen.
- Kyllä, olen nuori tyttö, mutta nuoruus ei tarkoita että olisin kovassa puutteessa/epätoivoinen, ja juuri sinä 60-vuotias humalainen mies saisit minut syttymään tässä ja nyt.
- Työntekijöiden kaikkinainen seksuaalinen ahdistelu on kielletty.
- Voin valitettavasti olla vain yhdessä paikassa samaan aikaan, en ole vielä keksinyt keinoa monistaa itseäni kymmeneen pöytään yhtä aikaa.
- Mikäli sinulla on huono olo, lähde kotiin nukkumaan, tai oksenna edes vessaan. Tuoppi ei ole oksennustasi varten, eikä siinä ole mielestäni mitään huvittavaa mikäli siihen oksennat.
- Ei, valitettavasti olen vain blokkari – en voi tarjoilla sinulle pöytään. Mikäli minulla olisi mahdollisuus, tekisin sen kyllä, mutta kun ei ole, siihen ei auta vaikka kuinka huutaisit, haukkuisit, mielistelisit tai tarjoaisit rahaa.
- Vaikka olisit ystäväni koiran kaiman siskon täti, en voi antaa sinulle alennusta tai erikoispalvelua. Jokainen asiakas on minulle saman arvoinen.
- Mikäli näet minut joskus viihteellä jossain, muista että se on vapaa-aikaani, enkä ole velvollinen palvelemaan sinua.
- Tuhkakupit ovat tupakantumppeja varten, eivät pöydät, tuopit, lasit tai muut.
- Minä en ole velvollinen vahtimaan tavaroitasi, mikäli humalassa poistut tiskille jättäen käsilaukkusi/reppusi/muovikassisi pöytään, ja joku sen siitä vie, se ei ole minun syytäni.
- Mikäli aloitat tappelun, meinaat nukahtaa, tai oksentelet ja kehoitan sinua poistumaan, ei ole hyvää käytöstä heittää sitä väljähtynyttä olutta kasvoilleni.
- Vaihdan tuhkakupit heti kun on tarvetta ja heti kun minulla on aikaa, jos tuhkiksessa on viisi tumppia, ei ole vielä tarvetta siihen, eikä sinun silloin tarvitse omatoimisesti jyrätä tiskin taakse huutamaan minulle.
- Valitettavasti voin kantaa rajoitetun määrän tuoppeja yhdellä kertaa, noudan tyhjän oluttuoppisi hetken kuluttua. Ei, en ole v*ttumainen huono asiakaspalvelija, vaikka en sitä heti saakaan napattua – en vain halua että ylipitkä torni kaatuu.
- Mikäli huitaiset innostuksissasi lasin rikki, saavun siivoamaan sirpaleet heti kun olen noutanut rikkalapion ja -harjan. Ei, paljain käsin en sirpaleita ala siivoamaan.
- ”Mitä noin nätti tyttö tekee täällä yksin?” Töitä, kultaseni, töitä. Ei, sinun ei tarvitse tulla pitämään minulle seuraa tiskin toiselle puolelle, kiitoksia vaan.
Pidän työstäni erittäin paljon, ko. baarissa käy äärettömän mukavia asiakkaita, mutta siitä huolimatta suurin osa porukasta on järjettömän huonossa kunnossa ja käyttäytyy todella huonosti. Olen TÖISSÄ, blokkarina, en ole paikalla vain sinua viihdyttääkseni, en ole maksullinen, enkä omaisuuttasi. Mur.
T:cen
Lisää kolikoita
Olin töissä kioskilla, jossa oli peliautomaatti. Hoidin yksin leipomukset, kioskin siivoamisen, kassan jne, eikä edes ”tauon” ajaksi päässyt asiakaspalveluhommista. Kioskista ei vuoron aikana tosiaankaan voinut lähteä, sillä olin yksin vastuussa koko puljusta.
Yksi paikallinen mummo tuli sitten pelaamaan kolikkopeliä. Ensin hän vaihtoi useita satoja markkoja kolikoiksi ja takoi ne koneeseen. Kun en enää voinut vaihtaa rahaa, mummo kävi sättimään. ”Aina ovat vaihtaneet minulle kolikkoja”. Yritin selittää kohteliaasti, ettei kolikkoja enää liikenisi. Sättiminen ja mutina jatkui, mummo käveli ympyrää kioskin ovella ja nurisi. ”Toinen myyjä käy pankissa minulle vaihtamassa”. Tässä vaiheessa alkoi jo savu nousta korvista. Selitin, että tuskinpa käy, sillä kioskista ei voi lähteä, kun on yksin vastuussa kaikesta. Pankki oli parinkymmenen metrin päässä, eikä mummolla ollut minkäänlaista liikuntaestettä. Ilmeisesti pankissakin oli tullut raja vastaan pelihimoisen mummon pyynnöille. Siinä sitten seisoi sättimässä, kunnes tuli muita asiakkaita paikalle. Toisaalta säälitti toisen pelihimo, toisaalta ärsytti selvä yritys huijata ja pelotella uutta myyjää.
T:Tikka
Ilkeä kirjastotäti
Satunpa tässä olemaan kirjastossa töissä. Monet ajattelevat, että meidän kirjastotätien elämähän on yhtä lystiä. Mutta v*ttumaiset asiakkaat tekevät kaikesta aivan päinvastaista. Valitusvaroitus!
Ottaa aivan suunnattomasti aivoon, ettei ihmiset osaa lukea selvää suomea. Kissankorkuisilla kirjaimilla on kirjoitettu PALAUTUS ja LAINAUS, mutta silti näitä valopää-aasiakkaita löytyy, ketkä tuovat neljäkymmentä kirjaa lainaustiskille ja sitten ilmoittavat haluavansa palauttaa. Juu, kiva lähteä siirtämään jumalatonta kirjapinoa kun jotkut odottavat lainausvuoroaan.
Tähän liittyen, eräät aasiakkaat myös ottavat repun sisältä pussin, jonka sisällä on pussi, jonka sisällä on pienempi pussi, jonka sisällä on pussi, jossa mahdollisesti on kirjat. Lainattuaan lähteävät sitten latomaan takaisin näitä kaikkia toimien tietysti mahdollisimman hitaasti, jolloin jono venyy ja mulkaisuja satelee. Aspa-hymy alkaa rakoilemaan yleensä tässä kohtaa. Ei voi olla niin jumalattoman vaikeaa SIIRTYÄ pari senttiä sivuun, että muutkin mahtuu. Etenkin kun tiskin vieressä on pöytäkin sitä varten, että saa ajan kanssa räknätä.
Tuleepa tässä mieleen eräs valoisa kertomuskin mukavasta aasiakkaasta, jolla ilmeisesti oli huono päivä. Noh, jälkeenpäin kun häntä näin niin tajusin, että hänellä oli silloin harvinaisen hyvä päivä.
Eli:
Minä: ”Hei.”
Asiakas: ”Hei, minä etsisin tällaista kun X:n muistelmat.”
M: ”Katotaas. *näpyttelen konetta* Juu, valitettavasti se on nyt lainassa.”
A: *järkyttyneenä* ”Lainassa? Miten niin se on lainassa? Eihän se voi olla!”
M: ”No ikävä kyllä se on, ensi viikolla on palautuspäivä. Te voitte tietenkin varata sen tai…”
A: ”Siis jumalauta minä tarvitsen sitä kirjaa! Ei minulla ole aikaa odottaa ensi viikkoon!”
(jaahas, no minähän en voi kirjaksi muuttua vaikka kuinka haluaisin)
M: ”Valitettavasti asialle ei voi mitään!”
A: *lähtee suuttuneena paikalta huutaen ovelta* ”Todella ammattitaitoista väkeä!”
Niin, meidänhän vika se on, että joku sattui lainaamaan vapaana olevan kirjan.
Fashion Freaks
Olenpa täällä merten takana korkeatasoisessa ja suurehkossa muotiliikkeessa töissä. Pääosin asiakkaat ovat ihania, kantiksia on paljon ja monen kanssa on läheiset välit. Liikkeen tasosta johtuen ehdoton sääntö on että kohteliaisuus on aina maksimissaan, ja asiakkaiden eteen joustetaan ja paljon. Tästäkin syystä marmattajia on nykyään osunut kohdalle harvoin, mutta välillä löytyy kyllä ”helmiä” näiden joukosta, useimmiten pikkujulkkiksia tai uusrikkaita…
Tänään palvelin erästä rouvaa joka katseli liikkeessämme vain kyseisen päivän näytillä olleita vaatteita ns. ”erikoiskokoelmasta” muotisuunnittelijan itsensä vierailun takia. Selostin rouvalle että taaempana olevia vaatteita voi kyllä tilata, ei vielä ostaa, mutta jos hän olisi kiinnostunut niin olen tässä sitä varten, auttamassa. Rouva lähtee ko. vaatteita kohti, ja samalla kohti liikkeen toista aluetta, jossa ei sillä hetkellä ollut ketään henkilökunnasta palvelemassa. Meillä on sääntö, että asiakkaiden kanssa on AINA oltava jonkun henkilökunnasta – joko auttamassa tai katsomassa ettei mitään varasteta. Hiljalleen kuljin samaan suuntaan mihin rouvakin oli mennyt, lähinnä ajattelin että rouvalla saattaisi olla lisäkysymyksiä, ja olisin sitten lähellä mikäli mitään kysyttävää tulee. Yhtäkkiä rouva kääntyy kannoillaan ja alkaa rääkymään keskellä myymälää ”Älä seuraa minua!! Minusta tuntuu että sinä seuraat minua ja minä en pidä siitä!! Minä haluan olla yksin, tajuatko?? Mene pois, mene pois!!”. Muut asiakkaat ja myyjät pysähtyvät toimissaan hetkeksi, katsovat naista suu auki, ja jatkavat sitten toimintaansa. Minä selitän pikaisesti naiselle että ”Aivan, anteeksi, se ei ollut kyllä tarkoitukseni ollenkaan, olen täällä vain auttamassa..”. Nainen jatkaa matkaansa sanaakaan sanomatta. Muut asiakkaat pyörittelevät päitään ja muodostavat suullaan ääntä päästämättä sanoja ”crazy lady, oh my god”. 
Toinen tapaus:
Ahkera myyjä on kiireinen myyjä
Olin huonekaluliikkeessä töissä ja aamupäivällä sisään rynnisti keski-ikäinen rouva. Olin yksin pääkassalla ja tein paperihommia tietokoneen ääressä istuen. Tervehdin rouvaa ja hän vaan mulkaisi minua ja porhalsi jonnekin liikkeen syövereihin. Muita asiakkaita ei ollut.
Kun rouva oli porhaltamassa ulos liikkeestä, hoksasi hän palautelaatikon. Kovalla tohinalla hän kirjoitti palautteen ja mulkaisi taas minua ja porhalsi ulos. Luin palautteen rouvan lähdön jälkeen. Se kuului näin: ”Liike oli todella sekava eikä mitään löytynyt. Myyjät eivät näyttäneet kiireisiltä”.
Siis miksi myyjien pitäisi näyttää tai olla kiireisiä? Se on työpaikka meille, ei kilpajuoksurata. Ihmisillä on ihme käsitys siitä että on laiska jos ei pää kolmantena jalkana juokse koko aikaa ja ole kiireinen.
T:Grosella
Mahdammeko nyt puhua samaa kieltä?
Olen töissä ison huolintaliikkeen varastolla. Äsken soitti aasiakas, ja keskustelu meni seuraavasti:
Aasiakas: ”Onkohan teille tullut Saksasta tavaraa?”
Minä: ”Voisitteko hieman täsmentää, mikä yritys on lähettäjänä?”
A: ”No se on tämmöinen firma X.”
M: ”Ei valitettavasti löydy semmoista meiltä.”
A: ”Ahaa. No lähettäjä voisi olla myöskin Y.”
M: ”Ei kyllä löydy Y:täkään.”
A: ”No voi voi. Kokeilisitko vielä, jos se olisikin firma Z?”
M: ”Kun ei löydy sitäkään, olen pahoillani.”
A: ”No mutta tavarat on lähetetty jo viime tiistaina Saksasta, missä ne ovat?”
M: ”Minun on mahdoton sanoa.”
A: ”Meille on luvattu, että ne ovat viikon sisällä Suomessa!”
M: ”Niin, ne voivat kyllä olla jo esimerkiksi Helsingissä, mutta ei vielä toimitettu meille (toiselle puolelle Suomea).”
A: ”No voisitko nyt selvittää, missä ne tavarat ovat?”
M: ”??? Tuota, se ei kyllä kuulu meidän toimenkuvaamme.”
A: ”No kyllä sinun nyt kuuluisi selvittää, missä minun tavarani ovat!”
”Soitan henkilöstöpäällikölle!”
Työskentelen halpahalliketjun kassana, ja eräänä päivänä liikkeeseemme saapui keski-ikäinen nainen (kuului siis pahimpaan mahdolliseen asiakasryhmään) palauttamaan verhotankoa. Kuittia ei tietenkään löytynyt.
M: ”Kyllä se kuitti pitäisi olla tallessa, kun nyt emme voi periaatteessa tietää, onko tuote ostettu meiltä…”
A (keskeyttäen): ”No kyllä se on ostettu! Et usko vai?!” (puhinaa)
M: ”…niin, mutta ilman kuittia emme voi olla varmoja ostopaikasta ja ostopäivämäärästä, minkä takia kuitti olisi hyvä säilyttää…”
A (jälleen keskeyttäen): ”NO MUTTA KUN MINÄ OSTIN SEN TÄÄLTÄ VIIME PERJANTAINA, ON SE KUMMA KUN EI MENE PERILLE!” (äänekästä puhinaa ja kädellä paukuttamista kassapöytään)
M: ”JOO, minä olin kyllä sanomassa että soitan osastonhoitajalle, jos hän…”
A: ”JA MINÄ VOIN VARMAAN SOITTAA TEIDÄN HENKILÖSTÖPÄÄLLIKÖLLE!”
Just, henkilöstöpäällikölle…
Ja minä kun yritin koko ajan sanoa, että periaate on se, että ilman kuittia ei vaihdeta, mutta kun tuote on ihan ehjä ja paketissa niin soitan osastonhoitajalle ottaisiko hän nyt kuitenkin tuotteen vastaan. Näin sitten kävikin kun lopulta sain sen verran suunvuoroa että sain selitettyä tilanteen asiakkaalle.
–
Ärsyttää, kun aina ollaan uhkailemassa myymäläpäällikölle (tai tässä tapauksessa henkilöstöpäällikölle) soittamisella, vaikka hänhän meidän liikkeessämme on vastuussa palauttamisen ehdoista ja niiden täyttämisestä. Ei nimittäin ole ollut kerran tai kaksi, kun meille on yritetty palauttaa jonkun muun myymälän tavaraa.
T:Neppu
”Suosittelen kalaa, se tekee hyvää aivoille”
Työskentelen suositussa ruokaravintolassa tarjoilijana. Listaltamme löytyy annoksia jotka sisältävät pikkupurtavia kuten nachoja, kurkkutikkuja, porkkanatikkuja…
Kerran kävin asiakkaan kanssa seuraavan keskustelun:
Asiakas oli hetken aikaan tutkinut listaa ja lopulta avasi suunsa.
A: ”Tämä X annos, mitäs nämä nachot oikeen ovat?”
Minä: ”Ne ovat maissilastuja..??” (Okei, sallittakoon tämä kysymys, ei kaikki mouhijärveläiset pakosti tiedä mitä nämä ohuet lastut ovat, itse kyllä hieman hämäännyin kysymyksestä.)
A: ”Jaahas… (pohdintaa) No mitäs nämä kurkkutikut sitten ovat?”
Siinä vaiheessa suuni loksahti auki. Miten tälläiseen kysymykseen voi vastata repeämättä?! Pidin pokkani ja vastasin:
”Ne ovat kurkkua, jotka on leikattu tikuiksi.”
Seurasi hiljaisuus ja asiakas sitten uskalsi tilata kyseisen annoksen. Jos ei h**vetti tiedä mitä kurkkutikut on, ehkä on sitten parempi jäädä kotiin! No ainakin olemme saaneet työporukassa hyviä nauruja tästä. 
T:JT
