Arkistot: Toukokuu, 2008
30 senttiä liian vähän…
Jonkun vastaavan tapauksen muistelen jo täällä kerrottaneen, mutta tämänkertainen tapaus oli taas niin omassa luokassaan että…
Olin siis töissä ja menossa juurikin ruokatauolleni ja jonotin kassalle maksaakseni eväät. Edelläni oleva rouva sitten päätti tehdä tikusta asiaa, ja rupesi kertomaan kassalle kuinka hän oli eilen käynyt meillä ostoksilla, ja hänen ostamansa kotimaiset tomaatit oli rahastettu terttutomaatteina.
Kerrottakoon näin taustaksi että meillä on tällä hetkellä kotimainen tomaatti tarjouksessa, mutta se on silti kalliimpaa kuin terttutomaatti. Kassa siinä sitten koitti selventää rouvalle että niissä kotimaisten joukossa saattaa olla joskus semmosia joissa näkyy vihreä kanta, ja ehkäpä hänet edellisenä päivänä rahastanut kassa on tästä näin päätellyt. Rouva oikein kimpaantui jo tässä vaiheessa, että ei varmasti ollut, kun hän otti kotimaisia tomaatteja aivan varmasti…
No joopa joo, tässä vaiheessa puutuin sitten asiaan, ja kerroin rouvalle että se kotimainen tomaatti on kyllä kalliimpaa mitä häneltä veloitettu tomaatti. Rouva sitten vaatimalla vaati että lähden hänen kanssaan heviosastolle asiaa katsomaan, tiedän siis tasan tarkaan kyllä ne tomaattien hinnat ja ulkomuistista ne rouvalle siinä kassalla luettelin, mutta kun ei. Menimme siis hevitiskille, ja rouva kiikutti minut kotimaisten tomaattien luo, jotka olivat siis tarjouksessa. Näytin rouvalle kissankokoisilla numeroilla olevaa hintakylttiä, että joo-o, sen kilohinta on tosiaan 2,79e, ja tässä teidän kuitissa olevasta tomaatista olette maksaneet 1,69e kilolta, eli jos haluatte tästä jotain ”hyvitystä” niin teidän pitäisi kylläkin maksaa meillepäin. Tässä vaiheessa rouvalla oli jo aikalailla jauhot suussa, kun tuli ihan selvästi asiasta itkemään sillä ajatuksella että saa itse rahaa takaisin, ja pääsee haukkumaan kassaa joka on hänet ”ryövännyt”…
Keräili siinä sitten itseään, ja mutisi sitten koko matkan kassalle, että hän voi kyllä maksaa sen puuttuvan summan, hänet on kasvatettu rehelliseksi, puolin ja toisin täytyy löytyä rehellisyyttä, se ei ole hänen mielestään rehellisyyttä että kaupassa veloitetaan väärin, ja plaa plaa plaa… Pääsimme takaisin kassalle, jossa rouva sitten maksoi ostoksensa, ja selvitin siinä nyt sitten juurta jaksaen että jos siis haluatte nyt tämän asian kuntoon, olette meille velkaa 0,30e. Sittenpä alkoikin paasaus siitä kuinka ”minimanissa- vai-missähän-se-nyt-olikaan-, saan aina ilmaiseksi tuotteen jos kassa on sen väärin veloittanut, on se kumma kun teilläkin ei toimita niin” ym. Totesin että joo, ei toimita. Ehkä silloin hyvitämme vaikka kahvipaketilla tms. jos kassa on veloittanut ihan törkeästi väärin, tai jos kassa on lyönyt vaikka jonkun tuotteen tuplana, saa sen tietysti ottaa. Rouva siis maksoi ostoksensa pankkikortilla, ja varmistin vielä sen jälkeen, että haluatte nyt siis maksaa meille sen 30 senttiä. Rouva kaiveli lompakkoaan, ja oli ensin maksamassa summaa kortillaan, sitten alkoi etsiä hiluja, tässä vaiheessa tehtiin jo kuitti 0,30e, kun rouva sitten rupesikin tiuskimaan että ”ei mulla nyt ole täällä kun kakskymmentä senttiä, en viittis tolta kortilta sitä ottaa enää ku luulin että se velotettiin jo äsken”.
No ei mitään, me keskeytetään kassan kanssa kuitti, ja rouva rupeaa pakkaamaan tavaroitaan ja lopuksi vielä jaksaa marmattaa siitä että ”aina täällä on jotain tällasta, ja on se kumma kun täällä teillä on aina niin vaikeeta” jne jne… Teki mieleni sanoa että rouva on todella ystävällinen ja tekee meille varmasti kaikille palveluksen, kun vaihtaa kauppaansa sinne minimaniin- vai-mikä-se-nyt-oli- ja jättää meidät rauhaan tällaselta turhanpäiväiseltä p*skalta. Mutta ei, minähän olen asiakaspalvelija, hymyilin korvasta korvaan ja toivotin rouvalle OIIKEEEIIN MUKAVAAA VAPPUA!
T:………
Saituus voi olla sairaus
Olin ruokakaupan kassalla purkamassa ruuhkaa, jolloin kassalleni tuli noin päälle 70v. rouva, joka osti kunnon kärryllisen ruokaa. Olin vedellyt tämän rouvan ostokset ja näin, että hänellä oli vielä kädessään paistopisteen paperipussi, jossa oli jotain sisällä. (Info: Meidän kaupassa irtotuotteet ovat kpl-hinnoilla, jotka kassa lyö koneeseen sen mukaan kuinka paljon asiakkaalla on kutakin konditoriatuotetta). Kysyin rouvalta, että tuleeko paistopisteen tuotteet eri kuitille, koska hän ei laittanut sitä hihnalle muiden ostosten kanssa. Rouva sanoi, että hänellä oli siinä neljä riisipiirakkaa, johon minä sanoin, että voitteko laittaa sen pussin hihnalle (aavistelin jotain). Rouva laittoi pussin hihnalle, jolloin minä yritin läpinäkyvästä pussin ikkunasta katsoa riisipiirakoiden lukumäärää, johon rouva tuskastuneena sanoi, että viisi niitä siellä on. Mutta minäpä päätin avata pussin ja katsoa sinne sisään, jolloin rouva luhistuneena sanoi, että ”hyvä on, kuusi niitä siellä on, kun kerran olet noin tarkka”. Katsoin sormien läpi tämän tapauksen, vaikka kysymyshän oli näpistyksestä/petoksesta. Kyllä voi elämä olla piirakoista joillakin kiinni!
T:kauppaneuvos
Parhaat tapaukset vuosien varrelta
Olen jäänyt aivan jumiin tähän sivustoon, ja nyt kun itse olen lopettelemassa omaa aspa-uraani, on pakko kertoa parhaat tapaukset vuosien varrelta.
Olen siis työskennellyt päivittäistavarakaupan asiakaspalvelupisteessä, mihin todella tulevat kaikki parhaimmat tapaukset.
Eräs mummo kävi meillä hyvin usein, ja kuulin hänestä todella legendaarisia juttuja. Meni pitkään, ennen kuin hänen käyntinsä osui juuri minun työvuorolleni, mutta se oli sen arvoista.
Satuin juuri puhumaan esimieheni kanssa puhelimessa, kun huomasin tiskin takana asiakkaan. Hoidin tietenkin puhelun pikaisesti loppuu. Tämän jälkeen nainen tokaisi: ”Todella hyvä, että lopetit tuon puhelun noin nopeasti. Itselleni on todella paha jos tietokone ja puhelin yhdistettynä kassakoneen läheisyyteen ovat noin lähekkäin. Sydämeni (tässä vaiheessa käsi rinnalle) on todella herkkä säteilylle. Voisit muuten sanoa pomollesi, että teidän itsestään aukeavat liukuovenne ovat myös todellinen riski sydänpotilaille. Tulin juuri terveyskeskuksesta, sain aamulla sydänkohtauksen”.
Pokka piti, vaikeaa oli. Seuraavalla käynnillään mummo kysyi kollegaltani: ”Anteeksi, missä teillä on vessa? Tulin juuri gynekologilta, olen aivan märkä”.
Kyseisellä mahtavalla mummolla oli laitefobiansa lisäksi kovan sortin ongelma vartijaamme kohtaan. Sain mm. A4-kokoisen palautteen, jossa oli tarkasti päivämäärä, kellonaika, jne.:
”Vartijatyttö tuli kännyköimään vessaan. Huomauttanette hänen röyhkeästä käytöksestään, ‘kiitos, tervetuloa uudelleen’ sekä muusta esiintymisestään. Olen vanha asiakas, sydänvikainen. Kirjallinen selitys! Turhien univormujen kruisalun liikkeissä loputtava!”
Jos vartija edes sattui kävelemään asiakkaan ohi, tuli palautetta tai puhelua kuinka hänen kuviaan on vartijoilla ympäri pääkaupunkiseutua.
======
Yksi pieni asia on myös naurattanut vuosien varrella. Asiakaspalvelutiskin oikealta puolelta pääsee ulos. Tämän voi toki huomata jo hälytinporteista, hissistä ja portaikosta. Jostain kumman syystä ihmiset lähtevät maksettuaan aina väärään suuntaan takaisin myymälään. Sitten he palaavat tiskille ja kysyvät mistä pääsee ulos. Aina ystävällisesti neuvon että ”tästä oikealta”, ja ohjaan vielä kädellä. Moni on kuitenkin karjaissut ”teillä on ovet ihan väärällä puolella”. Onko olemassa jotain sääntöä miten ovien on sijoituttava myymälässä? 
======
Sain kerran loistavan palautteen: ”Olin ostoksilla, ja yhtäkkiä myyjä kaatui päälleni. Myyjä juoksi vain pois ja jätti minut siihen makaamaan. Käteni meni poikki. Tästä pitää saada korvauksia tai ilmoitan poliisille.”
T:hande
Musta pesupussi
Aina ei voi välttää sanomasta hieman väärin?
Sattuipa minulle eräänä päivänä ollessani töissä kassalla eräässä tavaratalossa… Asiakas tuli kysymään minulta että myydäänkö me mustia pesupusseja. No minä siihen että hetki, soitan kyseisen osaston myyjälle ja tarkistan asian. No vastaukseksi sain että meillä on vain valkoisia pesupusseja ja kerroin asiakkaalle tämän. Sitten tämä vanhempi rouva tulistui hirveästi ja rupesi huutamaan hulluna minulle, että minkä takia sitten on myynnissä mustia liivejä ja mustia vaatteita, kun ei sitten ole mustia pesupusseja!! Minä siihen yritän selittää asiakkaalle että eihän se valkoinen pesupussi värjää niitä mustia vaatteita vaan siinähän voi pestä minkä värisiä vaatteita vaan. Siihen rouva huutaa naama punaisena että sitten se pussi värjääntyy! Niin silloin lipsahti suustani, että ”sittenhän teillä olisi musta pesupussi?!?”, jolloin asiakas kääntyi kannoillaan ja huusi että voisitte ainakin tilata niitä… Joo, tilataan vaan ja samaan syssyyn punaisia, keltaisia, vihreitä ja ruskeita, jos sattuisi olemaan rouvalla seuraavana pyykkipäivänä niille tarvetta.
T:eräs
Lipun osto raitiovaunussa
Ajan työkseni raitiovaunua jo neljättä vuotta. Melkein joka ikinen päivä tulee joku ostamaan lippua, laittaa 5 euroa tiskiin ja on hiljaa… Sitten kun itse arvaan lipun ja tulostan sen ja annan vaihtorahat matkustajalle, niin sitten alkaa ihmetteleminen että ”miksi tämän myit minulle kun olisin halunnut toisenlaisen lipun?”. Sitten kun sanon että mistä minä sen olisin voinut tietää kun et puhu mitään ja meillä on monia lippuja mitä myydä, alkaa narina että ”kyllä sinun pitäisi tietää!”! Kuinka moni menee ärrälle ja laittaa rahat pöytään ja on hiljaa?? Ei kukaan, mutta meitä kuljettajia pidetään ennustajina, meidän pitäisi tietää mitä matkustajat ajattelevat. Ja tätä tekee niin nuoret kuin vanhemmatkin matkustajat! Kaikkia meitä kuljettajia ärsyttää semmoinen lipun ostotapa, matkustajat pitävät itsestään selvänä sen että me tiedetään minkä lipun ne haluaa!! Uskomatonta, mutta totta!! Valitettavasti!!
T:Rv-kuljettaja
”No kun Nesteellä oli…”
Olen kesäisin töissä perheeni puutarhalla. Teen yleensä myyntihommia ja vastaan tuleekin toinen toistaan mielenkiintoisempia a(a)siakkaita. Hyvin yleinen mantra on seuraavanlainen:
Aasiakas: *kävelee katselemassa* ”Onkos nämä nyt tämän 3 kpl 10 eurolla?”
Minä: ”Joo kyllä ne sen hintaisia ovat.” (Etkö usko omia silmiäsi, kun hinta siinä lapussa lukee?)
A: Voi voi kun tuolla X paikan Nesteellä nämä oli 4 kpl 10 eurolla (tai muuta vastaavaa). Eikö näitä saisi sillä hinnalla…?”
M: ”Valitettavasti en uskalla antaa noin isoa alennusta. Meidän hintamme on tämä…”
A: ”Nämä on niin kamalan huonojakin. Ruskeita lehtiä (lue: yksi puoliksi rusehtunut lehti purkin juurella) ja niin vähän nuppujakin” ym.ym.
M: ”Njoo, niissä on ensimmäiset kukat auki ja kukinta alussa muutenkin. Kyllä niitä nuppuja sinne tulee lisää.”
A: ”Mahtaakohan tulla..?” *ylimielinen ilme naamalla jatkaa mutinaa ja voivottelua*
Sama kitinä jatkuu ja jatkuu, ja muitakin asiakkaita alkaa jo olemaan riittämiin odottamassa vuoroaan.
Kummasti ne ”kamalan kalliit ja kamalassa kunnossa ja vähänuppuiset” ja ties mitä muuta olevat kukat kelpaavat sen jälkeen kun sanon että sitten teidän täytyy mennä hakemaan sieltä ”Nesteeltä” ne kukat kun ovat kerta parempia ja halvempia siellä. Myös kitinä loppuu kuin seinään. Joka kesä näitä ”Nesteellä” kävijöitä riittää muutama.
*****
Eräs ainutlaatuinen tapaus sattui myös pari kesää takaperin kun olin torilla myymässä. Välillä väkeä riittää niin paljon että annamme asiakkaille kassin käteen ja kysymme josko he haluaisivat itse ”plokkailla” sopivia rehuja sillä aikaa kun palvelemme muita. Useimmille tämä sopiikin vallan mainiosti. Ovat jopa iloisia kun ei tarvitse tumput suorina odottaa. Myös rehellisiä ovat ihmiset olleet, yksikään ei ole vielä kävellyt pois maksamatta. Eräs täti teki kuitenkin poikkeuksen. Paikalle asteli riikinkukon elkein hyvin fiini rouva. Häntä ennen oli toinen rouva jonottamassa ja annoin tälle rouvalle pussin että tämä sai itse mennä valkkaamaan kukkia odotellessa. Fiinin rouvan naamalle levisi omituinen ilme ja hän tokaisi haluavansa myös pussin koska ”hän tiesi mitä on hakemassa”. Annoin hänelle kassin ja täti painelikin kiireen vilkkaa tiskin toiseen päähän. Hetken kuluttua hän tuli maksamaan ostoksiaan. Viekkaasti hän laski pussin maahan jalkojensa taakse ja ilmoitti hinnan monenko euron edestä pussissa on tavaraa. Pieni epäilys heräsi minussa ja pyysin häntä antamaan pussin, että ihan muuten vain katson mitä kaikkea pussissa oli ja että hinta on oikein. Täti ei meinannut suostua ja alkoikin piikittelemään selvästi hermostuneena että ”en luota häneen”. Pyysin jälleen kerran selitellen ettei kyse ole luottopulasta vaan aivan yleisestä tavasta joka toteutuu kaikkien asiakkaiden kohdalla. Lopulta täti antoi pussin minulle hyvin suutahtaneen oloisena. Kävikin ilmi että täti oli tunkenut pussin niin täyteen kuin mahtui noin parinkymmenen euron edestä kukkia. Hinnaksi hän oli ilmoittanut 5 euroa. Kun aloin nostelemaan kukkia pussista, laskien samalla tahallisesti ääneen hintoja yhteen, tuli tädille paniikki päälle ja selitykset alkoivat. ”Heheh, kun luulin että nämä olivat noita petunoita, joita sai x määrän x rahalla”, ”minulle tuli laskuvirhe kun piti olla vain x verran noita ja niitä tulikin nyt vahingossa pari liikaa”, jne… Kiltisti täti kuitenkin maksoi sen parikymppiä…
T:sinipunainen…kukka
Lorvailua
Työskentelen eräässä hypermarketissa, jossa viihdyn oikein hyvin ja asiakkaatkin ovat yllättävän mukavia ja fiksuja. Mutta muutamat tapaukset ottavat päähän.
- Muutaman kerran, kun olen ollut purkamassa aamulla/aamupäivällä kuormaa ja saattanut jutella hetken työkaverin kanssa, on jostain hyllyn takaa hyökännyt asiakas ja sanonut ” Täällä vaan sitä juorutaan vaikka työtä pitäis tehdä ja asiakkaita auttaa. Juorutkaa omalla ajallanne”.
Ensinnäkin: Ei varmasti ole olemassa yhtään työpaikkaa, jossa työkaverit eivät vaihtaisi muutamaa sanaa työpäivän aikana keskenään. Ja jos nyt satumme osumaan samaan välikköön purkamaan tavaraa, niin tuppisuunako siinä sitten pitäisi olla? Saa kai sitä rupatella, kunhan työt tulee hoidettua. Ja jos asiakas sitä apua tarvitsee, niin kyllä lähes kaikki muut asiakkaat osaavat sitä tulla kysymään.
Toiseksi: Vaikka puhunkin työkaverini kanssa, teen koko ajan samalla töitä. Minä kykenen tekemään useampaa asiaa kerrallaan.
- Toinen samantyyppinen hyvin usein kuultu kommentti on, kun kassalla ollessa on hiljainen hetki ja olen siinä ehkä sen huikeat 3 minuuttia istunut ”toimettomana” ja kehdannut ehkä haukotellakin, niin sieltä tulee joku älypää ja sanoo ”Tullaan tähän sun kassalles, ettei mene vaan lorvimiseksi sullakaan. Vai maksetaanko sulle vetelehtemisestä?”.
Jos minulle on listaan merkitty kassavuoro, niin minähän istun sen kiltisti, oli kuinka hiljaista tahansa. Voin tietysti soittaa osastolle ja mennä sinne purkamaan tavaraa, mutta silloin juuri minä saatan olla se ratkaiseva kassa, joka joudutaan kuitenkin kutsumaan takaisin kun ruuhkaa alkaa kertyä. Ja joskus vain ihan oikeasti on päiviä jolloin on todella hiljaista eikä missään ole oikein mitään tekemistä, niin silloin se kassalla oleminen on ehkä sitä ”lorvailua”. Olisivat tyytyväisiä kun on vapaita kassoja, pääsevät suoraan siihen jonottamatta.
- Miksi asiakkaat eivät kuuntele ikinä loppuun asti? Tosi usein kun jotain kysytään ja olen selittämässä, että mistä niitä kidneypapuja oikein löytyy, niin asiakas jo hiihtää toisella puolella kauppaa. Kerrankin eräs nainen tuli kysymään, missä meidän sätkäpaperit, filtterit yms. sijaitsee. Vastasin, että kassan X lehtitelinettä vastapäätä löytyy meidän kaikki nikotiinivalmisteet. ”Ai kassa X, selvä” huikkaa asiakas ja palaa parin minuutin päästä takaisin tuohtuneena kun ei niitä siellä kassalla ollut. Kun taas selvensin, että ne ovat siinä vastapäätä, niin asiakkaan toteamus ”no olisit heti sanonut”… Kuunteleminen on aivan yliarvostettu asia.
- Ja vielä yksi asia, joka ei niinkään ärsytä vaan enemmän hämmästyttää, ovat äidit/isät, jotka keskustelevat ja antavat lastensa päättää mitä sieltä kaupasta kotiin viedään. Siis mitä ihmettä? Ymmärrän kyllä, että lapselta kysytään, että haluaako hän mansikka- vai banaanijugurttia, mutta se, että suurin piirtein kaikki ostokset tapahtuvat lapsen ehdoilla, on käsittämätöntä.
T:M
Erilaisia asiakaskohtaamisia
Tässä taas muutaman tunnin tällä loistavalla sivustolla tärvänneenä näitä uskomattomia (ja jotain NIIN tuttuja) juttuja lukien inspiroiduin itsekin kertomaan ne mieleenpainuvimmat asiakaskohtaamiset tästä muutaman vuoden kassauran varrelta.
A(a)siakas nro 1: Turbaaniin pukeutunut vanha, erittäin huonoa englantia puhuva mies tuli avatun kuminauhapaketin ja kuitin kanssa kassalleni. Hetken viittomisen ja yrittämisen jälkeen ymmärsin, että hän halusi vaihtaa/palauttaa kyseisen paketin. Syynä oli ilmeisesti se, että hän oli tarvinnut vain yhden kuminauhan (jonka hän oli jo ottanut paketista), eikä siis tarvinnut koko pakettia ja halusi lopuista rahat takaisin. Tämmöiseen pyyntöön en tietenkään voinut suostua, emmekä muutenkaan kassoilla saa minkäänlaisia palautuksia hoitaa, mutta mies ei millään suostunut ymmärtämään asiaa ja poistumaan. Ajattelin siis siirtää asian infopisteen vaivoiksi, jospa siellä suuremmalla auktoriteetilla saataisiin kerrottua miehelle, ettei palautusmahdollisuutta enää ole. Sanoin siis englanniksi jotakin tyyliin ”please, go to info” ja samalla selitin sen olevan kaupan toisessa päädyssä. Mies vain toisteli ”who is there?”, johon sanoin, etten valitettavasti juuri nyt tiedä, kuka siellä on, mutta joku siellä ainakin on ja hoitaa asian. Mies vain jatkoi tivaamalla: ”say name, say name”, ja minä siihen ”i don´t know, go to info”. Ei mennyt jakeluun, ja mies alkoi toistella ”write name, write name”… Tässä vaiheessa alkoi kassatytön aivokapasiteetti loppumaan enkä keksinyt enää keinoja miehen käännyttämiseksi kassalta, mutta yllätyksekseni seuraava asiakas pelasti tilanteen kirjoittamalla paperille yksinkertaisesti ”INFO” ja sanoi miehelle: ”that´s the name”. Mies lähti jupinan saattelemana kohti infoa, mutta eipä koskaan ollut sinne asti saapunut…
A(a)siakas nro 2: Noin kuusikymppinen, hienohkon oloinen nainen tuli kassalle jo valmiiksi kiukkuisena, ja sain kuulla kunniani muun muassa jogurttipurkin kansista, koska ne menevät joka kerta ostoskassissa rikki. No, ei tässä vielä mitään, pahoittelin asiaa ja rouva sain ostoksensa maksettua. Ostoksia oli melko paljon, ja rouva alkoi hitaasti pakata niitä. Oli ruuhka-aika ja kassajonot ainakin kymmenmetrisiä. Yhtäkkiä rouva alkoi hihnan päädystä rääkymään, että hihna pitää pysäyttää siksi aikaa, että hän saa ostoksensa pakattua, etteivät leivät mene murskaksi. Minä siihen, että en nyt mitenkään voi olla liikuttamatta hihnaa, koska jonossa on asiakkaita ja en voi pysäyttää koko toimintaa pakkaamisen ajaksi. (En myöskään ollut laittanut leipiä alimmaiseksi tms, että ne olisivat kovin suuren murskaantumisuhan alla olleet. Rouvan pakkaaminen oli myös sen verran hitaanlaista, että muut asiakkaat olisivat varmasti kiehuneet raivosta, jos olisin jäänyt peukaloita pyöritellen odottelemaan pakkaamisen loppumista.) Tästähän se vasta meteli syntyi, ja sain loppuajan kuunnella korvat punaisina rouvan meuhkaamista muun muassa siitä, että työskentelen ilmeisesti provikkapalkalla, kun ei ole aikaa hänen pakkaamistaan odotella…
A(a)siakas nro 3: Vanhahko mies tuli kassalle pullapitkon kanssa. Pitkon pakkauksessa painoksi oli ilmoitettu 400 grammaa. Yllätys, yllätys, mies oli kävellyt toiselle puolelle kauppaa punnitsemaan pitkoa hevivaa´alla, ja saapui nyt kiukkuisena vaakalapun kanssa valittaen siitä, että vaaka ilmoitti pitkon vain painoksi 385 grammaa! Tämä oli suurta huijausta, koska asiakas joutui kuitenkin maksamaan täydestä 400 grammasta… No, ymmärrän kyllä sen, että jos kyseisissä pitkoissa olisi vaikka useamminkin ollut tuonkaltaista heittoa niin olisi ehkä aihetta valittaa vaikkapa valmistajalle, mutta ymmärtääkseni kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun mies ko. pitkoa osti. En tiedä leipomoiden valmistustavoista ja siitä, onko tasakokoisia leivonnaisia ylipäätään mahdollista leipoa grammalleen samanpainoisiksi, mutta se on varma, että siinä ruokakaupan kassalla teollisen valmistajan pitkoon on aika vaikeaa taikoa lisää painoa. Alennustakaan ei oikein voi 15 gramman vuoksi antaa…
No, nämä jaaritukseni nyt eivät varmaankaan ole ollenkaan pahimmasta päästä, mutta pääsinpä avautumaan. 
Onneksi en ole huorittelua tai vastaavia henkilökohtaisuuksia koskaan joutunut kuuntelemaan! Ja jaksamista kaikille a(a)siakaspalvelijoille!
T:räyh
