Arkistot: Toukokuu, 2008
Erikoisliikkeen myyjän arkea
Liikkeemme suljetaan 18.00. Jostain se kellon aika on katsottava. Katson, että liikkeemme koneet yms. ja seinäkello näyttävät tätä maagista 18.00 ja aivan turha ränkyä, että ”mun kello on vasta viittä vaille, ja haluaisin vain ostaa sen ja sen”. Pitäisi varmaan varmuuden vuoksi sulkea ja aloittaa iltatoimet vasta lähemmäs puolta niin kansakunnan kellot olisi varmasti kaikilla ollut jo aikaa sitten 18.00.
Jos meillä on eräpäivän ylittänyttä tavaraa myynnissä, ilmoitamme sen selkeästi. Siitä lootasta ei ole pakko ottaa tavaraa ja tulla uhkailemaan kuluttaja-asiamiehellä, oikeudella yms… Vieressä on kyllä tuorettakin.
Niin ja jos tuntuu, ettei voi eikä aiokaan luottaa 25-vuotiaan alalla työskennelleen ja opiskelleen naisen sanaan tuotteen ominaisuuksista, niin kannattaisikohan saapua sillon kun niitä vanhempia miehiä on töissä. Rääkymisen vaivalta säästyisi moni.
Juu, ja sitä en ymmärrä, että kun apua pyydetään johonkin tiettyyn tekniseen ongelmaan, niin sitten jankataan naama punaisena, ”ettei se varmasti niin mene, kyllä minä tiedän”. Niin, siis miksi tulit kysymään apua? Hmm…
Meillä on kuulemma myös jotain mitä mystisemmän nimisiä ja näköisiä tyyppejä, jotka aina ovat antaneet alennusta.
Että näillä mennään. Mutta silti rakastan työtäni.
T:näillä mennään
Viereinen kassa, kiitos
Monet kerrat asiakkaat joko kuvittelevat olevansa todella fiksuja kun osaavat ohittaa jonon ”ennakoimalla” kassaneidin liikkeet.
Kaupassamme on yksi kassa, ja toinen kutsutaan viereiselle kassalle kelloa painamalla (kelloa tietenkin painellaan myös jos on jotain asiaa ja tarvitsee jonkun paikalle). Yleisimmin kun kello pärähtää, on kyseessä kuitenkin huutava pullokone (piipitys kuuluu myös kassalle, siis myös asiakkaiden korviin)
Jos erehdyt kävelemään jonon ohi kassojen välistä pullokoneelle, on joku heti haukkana juoksemassa viereiselle kassalle, vaikka siinä edelleen on kyltti ”viereinen kassa, kiitos”. Sama tapahtuu jos haet suljetulta kassalta jotain tarvitsemaasi esinettä. Heti on joku latomassa tavaroitaan hihnalle.
Toisinaan myötähäpeästä palvelen asiakasta, jottei tämä nolaisi itseään. Toisinaan on vaan hauska kävellä kassan ohi ja antaa aasiakkaalle pieni opetus.
Ryntäillessänne edestakaisin teette itsestänne vain typerän. Vaikka tarkoitus olisikin vaikuttaa muuta jonoa fiksummalta.
Siihen kassalle tullaan vasta — vain ja ainoastaan — kun se kyltti otetaan siitä pois! Kiitos.
T:Pullokoneen korjaaja
Tapauksia kahvilasta
1. Aasiakas tulee kahville ja alkaa nurina lohileivän hinnasta. Totean että kylmäsavulohi on suhteellisen kallista, eikä tuotteita muutenkaan voida hinnoitella joka asiakkaan kohdalla uudestaan. Aasiakas jankuttaa ja jankuttaa ja kysyn jopa vanhemmalta työkaverilta varmistuksen, että alennusta ei anneta. Aasiakas toteaa että ”huoltoasema x:llä maksaa vaan n euroa!” (mitä sitten täällä vielä kitiset?). Lopulta aasiakas kuitenkin ottaa leivän vaikkei alennusta saa… ja syö siitä alle puolet.
2. Tarjolla on myös ruoka-annoksia. Pariskunta tilaa, maksaa ja syö hyvällä halulla annoksensa. Jälkiruokakahvia noutaessaan rouva alkaa marmattaa annoksesta. Muussi oli kuulemma kylmää ja jäkäjäkä… Hyvin on kuitenkin maistunut, hyvä ettei lautasta ole nuoltu puhtaaksi. Argh! Kuitenkin tarjoan kahvin seuraksi ilmaisen pullan, ja kylläpä ollaan sitten niiin Hangon keksiä että! Taisi olla ihan suunniteltu juttu. Sinänsä yksi itse leivottu pulla ei putiikkia kaada, mutta ärsyttää tuollainen.
3. Aasiakas, salkkua kantava pukumies, tilaa hampurilaisen (tiskissä valmishamppareita) ja kahvin. Lämmitän hampparin ja sanon, että salin keskellä salaattipöydässä on mausteita, joita saa itse ottaa. Hetken kuluttua mies palaa ja vaatii sinappia. Sinappi on valitettavasti nyt loppu, mikäli sitä ei salaattipydässä siis ole. No ei ole ei, siitähän mies riemastuu. ”Haluan rahat takaisin, SINÄ SANOIT että siellä on sinappia!”. Lopulta mies rauhoittuu kun tajuaa etten minä sinapiksi muutu… Lähtiessään sitten vielä urputtaa että on epäsiistiä, eikö me tehdä töitä ollenkaan (tällöin olin juuri siivoamassa pöytiä…).
T:”valitettavasti en voi auttaa”
Kerroshoitajan arkea
Olen ollut nyt muutaman kuukauden kerroshoitajana eräässä hotellissa, välivuottani vietellen. Homma on pääosin mukavaa ja erittäin liikunnallista, mikä sopii minulle mainiosti. Muutama asia työssäni ottaa kuitenkin päähän ja rankasti. Tässä muutama tapaus, joka on saanut v-käyrän kohoamaan.
1.) Niinkin hienoa ja ihanaa kuin perheen kanssa lomailu varmasti on, sen ei automaattisesti tulisi tarkoittaa sitä että:
- Kakarat saavat juosta pitkin hotellin käytäviä häiriten muita asiakkaita meluamisellaan… Esim. lentäjät ja lentoemot herkästi valittavat siitä respaan, toki oikeutetusti, mutta aina ei sijoittelussa voida joustaa jos hotelli on täynnä.
- Niin lapset kuin vanhemmat saavat rällätä hotellihuoneen kamalaan kuntoon niin, että sinne ei mahdu edes kulkemaan. Periaatehan on, että siivooja ei saisi asiakkaan tavaroihin koskea, että lähde siinä sitten petaamaan noin viittä petiä täynnä roinaa ja vaatteita. Ymmärrän toki jos vanhemmat haluavat ottaa rennommin, mutta lapset ottavat isommistaan erittäin herkästi mallia ja asennevammat varsinkin ovat erittäin periytyviä.
- Jos lapsiperheenä haluat huoneeseen pinnasängyn tai varavuoteen tai molemmat, ilmoita tästä varauksen yhteydessä. Ei ole kiva iltavuorossa kuunnella valituksia, että miksei meillä huoneessa ole sänkyjä valmiina, toisin sanoen miksei me siivojat osata lukea ajatuksia tai ennakoida.
2.) Nuoret parit, ja vanhemmat parit, jotka pitävät varsinkin viikonloppuisin ”Ei saa häiritä”- lappua ovessaan ties kuinka myöhään iltapäivään. Viikonloput ovat muutenkin kerroshoitajalle raskaita… Ei ole mukavaa , kun juuri olet pääsemässä kotiin ja huomaat kuinka pariskunta lähtee huoneesta ja huutaa, että nyt sitä siivousta. Lähes 95% tapauksista huone on vieläpä melko karseassa kunnossa. Siis todella, jos haluat notkua huoneessa myöhään iltapäivään, älä automaattisesti oleta, että siivojat ilomielin toimivat juuri SINUN aikataulujesi mukaisesti.
3.) Tupakoitsijat, jotka kuvittelevat, että ikkunan auki pitäminen, joka muuten useimmissa hotelleissa sekoittaa ilmastointijärjestelmän mikäli se ei ole automaattisesti sammuva, poistaa hajun. Myöskään puolikkaan hajuvesipullon pirskominen huoneeseen ei peitä hajua, vaan aiheuttaa kahta kauheamman käryn, joka säilyy huoneessa jopa pidempään kuin tupakanhaju, joka sekin tarttuu tekstiileihin erittäin tiukasti. Tupakanhajun kokonaan poistaminen huoneesta vaatii valtavan vaivan, eikä jokaisen ääliön jälkeen ole aikaa kaikkia tekstiilejä pestä, mikäli hotelli on täynnä. Jos meitä siivoojia ei halua ajatella, niin ajatelkaa edes seuraavaa asiakasta, joka saattaa olla allerginen vahvoille hajuille tai muuten vaan ei pidä tupakanhajusta. Tupakointi ärsyttää itseäni varmaankin eniten kaikista hotelissa sattuvista typeryyksistä. Ei voi olla kauhea vaiva ulos lähteä, jos sitä röökiä on pakko koko ajan vetää!
Muuten kiitän ja kumarran, aina joukkoon mahtuu niitä ihania ja mukavia ihmisiä, jotka pelastavat päivän. 
T:Chamber Maid
Suljetut ovet
Nyt se on todistettu, suomalaiset eivät osaa lukea!!! …tai tajuta muitakaan sulkemisesta kertovia merkkejä…
Olinpa töissä perustamisvaiheessa olevassa ravintelissa.
Paikka on kuin pommin jäljiltä, johtoja roikkuu, joka paikka pölyää, kaikki ihmiset ovat pölyisiä, hirveä metakka ja kaikki kesken.
Ovessa lukee isolla (siis oikeasti ainakin 30 senttiä korkeilla kirjaimilla) ”AVAAMME PÄIVÄNÄ X, KELLONAIKAAN X”. Ovet ovat kiinni, mutta eivät lukossa, jotta raksaporukka voi kulkea.
Niin eikös sieltä vähän väliä tupsahda porukkaa sisään! ”Jokos te olette auki? Joko teiltä saa ruokaa? Miksi te ette ole jo auki?”
Ja parhaana: ”MIKSI TEILLÄ SITTEN ON TÄÄLLÄ IHMISIÄ SISÄLLÄ, JOS TE ETTE OLE AUKI? TÄMÄ ON HUIJAUSTA JA ASIAKKAIDEN JUOKSUTTAMISTA!!!”
*huokaus*
Anna mun kaikki kestää… 
T:Minna
Pokkaa riittää
Kauppaan ilmestyy about keski-ikäinen rouvahenkilö mukanaan muovipussi. Hän tahtoo palauttaa kahvinkeittimen ihan vaan syystä että se ei näytäkään hyvältä. No ei siinä mitään, saahan sen palauttaa. Pyydän häntä ottamaan kahvinkeittimen pois muovipussista ja näyttämään kuitin. Rouva avaa muovipussin ja nostaa ulos kahvinkeittimen pahvipaketissaan joka on LÄPIMÄRKÄ, vettä suorastaan suihkuaa pahvilaatikon kulmista ja kuitti muovikassin pohjalla on sekin paperimössöä. Tiedustelen rouvalta miksi paketti on märkä, kassapöytääkin pitkin valuu vesivanat tässä vaiheessa… Rouva naurahtaa hieman ja toteaa että ulkona sataa ja on siinä kastunut, hän kun tuli vielä pyörällä (kyllähän silloin satoi ja rouva tosiaan oli kypärä päässä…).
Noh, avaan pahvipaketin (lue: revin rämmäleet auki…) ja totean että vesi tulee kyllä paketin sisältä… Kysyn rouvalta onko hän kokeillut kahvinkeitintä, johon rouva kirkkain silmin väittää ettei ole kokeillut, sateessa se kastui… Kysyn vielä toiseen kertaan onko täysin varmaa ettei keitintä ole käytetty… ja rouva inttää ettei varmasti ole käytetty – sateessa kastui.
Tässä vaiheessa oli pakko pyytää myymäläpäällikkö paikalle, joka tarinan tarinan kuultuaan tuijottaa hetken asiakasta ja toteaa ettei voi ottaa tuotetta takaisin koska ei ole myyntikuntoinen… Noh, rouva sitten harmistuneena pakkaa keittimen ja pahvinrämmäleet takaisin märkään muovipussiin ja lähtee.
Siis ??!?%&? Hyvä aasiakas. Jos koe-ajat keittimen kotona ja päätätkin palauttaa sen… muista edes poistaa ne vedet sieltä säiliöstä.
T:kassaNEITI 19
(Nuoriso)kultturelli mummukka
Muistuipa mieleen vuosien takaa eräs hupaisa tarina vanhasta työpaikasta.
Olin design- ja lasitavaraa myyvässä liikkeessä töissä. Eräänä päivänä sitten liikkeeseen astelee hieman hämmentyneen oloinen vanha ja pienikokoinen mummeli, joka hetken aikaa hakee katseellaan jotakin, ja suuntaa sitten kulkunsa minua ja työkaveriani kohti. Tervehdimme ja kysymme voisimmeko olla avuksi. Mummukka ei vastaa tervehdykseen vaan tivaa ”no missäs täällä on sitä lautasten skrätsäystä??”. Katsomme työkaverin kanssa toisiamme kysyvästi, ei meistä ollut kummallakaan hajuakaan mistä ihmeestä mummo puhui. Anteeksi pyydellen koitamme kysyä mummukalta että mitä hän mahtaa tarkoittaa. ”Miten te ette voi tietää?? Lehdessä oli juttu! Minä olen matkustanut ihan sitä varten tänne!!”. Olimme vieläkin ymmällämme… Saimme sentään urkittua hieman lisätietoja tuhahtelevalta mummolta että missä lehdessä ja noin suunnilleen millä lehden osastolla oli tämä lehtijuttu sitten ollut. Pyysimme mummelia odottamaan hetken, ja menimme takahuoneeseemme tutkimaan siellä onneksi ollutta ko. sanomalehteä. Purskahdimme nauruun kun löysimme mummon tarkoittaman ilmoituksen; Myymälän läheisyydessä olevassa musiikkikoulussa oli dj-tapahtuma, jossa oli dj’tä scratchaamassa, eli suomalaisemmin kai sitten ”skrätsäämässä” vinyyli-levyjä. Ilmoituksessa oli asia muistaakseni ilmaistu värikkäämmin tyyliin ”lautasten (= eli levysoittimien) äärellä vinyylejä skrätsäämässä ovat dj se ja se”. Osoite, värikäs kieli jne. oli ilmeisesti harhauttanut mummo-parkaa.
Eipä auttanut muu kuin hienovaraisesti selittää mummolle mistä itse asiassa olikaan kyse.
T:ultramariini
Ja vikahan ei ole koskaan asiakkaassa…
Työskentelen suurehkon nettioperaattorin puhelinasiakaspalvelussa. Yleisimmin asiakkaat ovat varsin mukavia ja yhteistyöhaluisia, mutta useimpien röyhkeydellä ei ole rajaa…
******
Noin 40-vuotias nainen soittaa ja heti linjan avauduttua ehdin tuskin tervehtiä, kun nainen alkaa paukuttaa täyttä vauhtia että hänen nettinsä ei toimi ja kuvailee seuraavan kolmen minuutin aikana kaikki mahdolliset huomiot ja asiat joita hän on jo vian korjaamiseksi tehnyt. En pysty pyytämään naiselta edes hänen asiakasnumeroaan tai henkilötietojaan, jotta voisin katsoa mistä on kyse. Lopulta nainen pitää hetken taukoa, jolloin saan tiedot ja avaan asiakaskortin ruudulle. Nainen jatkaa paasaamista vielä toiset kolme minuuttia, vaikka näen heti ruudulta että liittymä on suljettu maksamattomien laskujen vuoksi. Kun nainen pitää jälleen (hengähdys)taukoa, totean mahdollisimman asiallisesti:
M: ”Niin, täällä näkyy että tämä teidän laajakaistaliittymänne on suljettu maksamattomien laskujen takia, siksi se ei toimi.”
A: ”… Siis mitä h*lvettiä? Mä olen eilen maksanut ne laskut!”
M: ”Jos olette eilen vasta maksanut niin sitten ne eivät näy täällä meillä vielä, siinä menee pari pankkipäivää ennen kuin ne kirjautuvat ja sen jälkeen liittymä avautuu automaattisesti.”
A: ”Siis mitä tää nyt on, etkö sä voi avata sitä siitä heti, mä maksoin ne eilen!”
M: ”Valitettavasti minulla ei ole valtuuksia tehdä niin, voitte halutessanne kyllä käydä kuitin kanssa myymälässämme jossa maksunne voidaan heti todentaa ja sieltä liittymänne voidaan avata heti, siitä tosin menee avausmaksu xx euroa.”
(Tässä vaiheessa katson vaivihkaa katson naisen laskutustiedot. Maksumuistutus on lähtenyt joka kuukausi viimeisen puolen vuoden ajan, ja liittymäkin on ollut suljettuna kahdesti saman ajan sisällä…)
A: ”On tää nyt jumalauta, ettekö te sen vertaa luota asiakkaisiinne kun sanotaan että ne laskut on maksettu, nyt jumalauta avaat sen liittymän!”
M: ”Valitettavasti en voi tehdä niin, voitte halutessanne joko käydä kuitin kanssa myymälässämme tai odottaa muutaman päivän liittymän aukeamista, kun maksunne on kirjautunut järjestelmäämme.”
A: ”V*ttu just joo…” *lyö luurin korvaan*
Arvon aasiakkaat, eihän se minun vikani ole jos ette maksa laskujanne ajoissa? Laskun eräpäivästä palveluiden sulkemiseen menee kuitenkin noin 1,5 kuukautta…
