Arkistot: Toukokuu, 2008
Teknistä tukea ”for dummies”
Ihan pakko kertoa paras juttu johon olen törmännyt työskennellessäni teknisenä tukena eräälle tekstinkäsittelyohjelmalle Isossa Britanniassa. Tämä aspa on jäänyt elämään legendana – luonnollisesti sai tietenkin potkut tämän keissin jälkeen…
Asiakas soittaa helpdeskiin:
Aspa: ”Ridge Hall W****** Helpdesk, kuinka voin auttaa?”
Cust: ”Minulla on ongelma W***** ohjelman kanssa.”
Aspa: ”Ja minkähänlaista ongelmaa??”
Cust: ”Kirjoittelin tuossa ja yhtäkkiä kaikki vaan meni pois.”
Aspa: ”Meni pois?”
Cust: ”Katosi.”
Aspa: ”Ok, ja mitä näet screenillä nyt?”
Cust: ”En mitään.”
Aspa: ”Et mitään?”
Cust: ”Pelkkää tyhjää, ei hyväksy mitään mitä minä kirjoitan.”
Aspa: ”Onko W***** vielä auki?”
Cust: ”Mistä sen tietää?”
(tämä pakko kirjoittaa englanniksi, ei voi kääntää: )
Aspa: ”Can you see the C: prompt on the screen??”
Cust: ”What’s a sea-prompt?”
Aspa: ”Juu unohdetaan se, voitko liikuttaa kursoria näytöllä?”
Mun bussi menee ihan just!
Vaikka meille kassatyöntekijöille onkin taottu takaraivoon metodi ”nopea ja joustava palvelu”, niin aina se ei ihan onnistu nappiin.
Näitä bussiin kiirehtijöitä kohtaa silloin tällöin. Nimenomaan niitä, jotka ilmaisevat jo kassalle tullessaan kovaan ääneen ja naama norsunv**ulla, että ”muuten pistäkin sitten tyttö vauhtia!”. Iskee kauhea paniikki saada asiakas äkkiä bussiin, koko ajan päässä takoo ”älä tee virheitä, älä tee virheitä…”. Mutta kuinkas ollakaan, tahdin kiristyessä äärimmilleen niitä virheitä yleensä tulee tehtyä. Oli se sitten näppäilyvirhe, alennusprosentin unohtaminen tai vaikka vaan itsestä riippumaton kassakoneen sekoilu, niin aina saat olla varma, että pian kuuluu ja kovaa! Pahinta on se, jos yhtä virhettä seuraakin toinen ja ehkä vielä kolmaskin. Siinä menikin jo pari seuraavaakin bussia sivu suun.
Eli antaa sen kassan tehdä työnsä ihan omassa tahdissaan, ilman turhia hoputteluita ja hiillostamista. Voi ehkä hyvällä tuurilla ehtiäkin oikeaan bussiin.
T:Mau
Painajan painajainen
Teen työkseni serigrafipainatuksia käsityönä. Suurin osa tilauksista on tekstiilipainatuksia, paitoja ja sen sellaista.
Vappuaattona (keskiviikko) meille tuli isohko tilaus, johon sisältyi kaksiväripainatus, jonka värejä muutettiin painettavien paitojen ja toppien värien mukaan. Firmamme toimitusaika on kaksi viikkoa, mutta asiakas oli sitä mieltä, että kyseinen tilaus olisi saatava viimeistään saman viikon perjantaiksi valmiiksi. Kuitenkaan tilaaja ei ollut valmis maksamaan ylimääräistä siitä, että kyseisen tilauksen valmistuminen kahdessa päivässä olisi vaatinut sen, että töitä olisi tehty sekä vappupäivä, että todennäköisesti myös yöt. Tilaus saatiin kuitenkin toimitettua jo vapun jälkeisellä viikolla, eli ennen toimitusajan umpeutumista.
Viikko toimituksen jälkeen kaikki painetut paidat tulivat bumerangina takaisin, siivitettynä suoraan sanottuna ilkeillä viesteillä siitä, kuinka painatukset ovat epäkeskoja. Tästä seuraavan työpäivän kulutin siihen, että mittasin joka ikisestä paidasta ja topista painatuksen keskityksen. Noin 100 paidan joukosta löysin kuusi (6) paitaa, joissa painatus oli 50mm-100mm sivussa.
Joko asiakas on onnistunut mittaamaan jonkun näistä kuudesta paidasta ja päättämään sen perusteella, että jokaisessa on sama virhe, tai sitten kuvitteli tosissaan, ettei asiaa tarkisteta.
Ilmeisesti kyseiseltä asiakkaalta oli myös unohtunut se pieni fakta, että käsityötä tehdessä on mahdotonta tehdä kahta täysin samanlaista tuotetta.
T:karni
Henkilökunnan alue
Olen todennut kassalla työskennellessäni, kuinka juntteja ihmiset ovat. Ja sen että kassahenkilö on kuin robotti tai ihan puhdasta ilmaa. Kaikkea kyllä minäkin kestän ja nielen, mutta:
Kerran ruuhka-aikana erään miehen jo maksettua ja lähdettyä pois, sekä muutaman asiakkaan siinä välissäkin jo otettuani, säikähdin todella pahasti. Yhtäkkiä joku seisoo ihan selkäni takana ja tunkee jotain hemmetin juustoa ohimoni vieressä. Jotain alennuksen puuttumisesta se puhui, mutta minulla paloi pahemman kerran hermo. Yritin siinä nieleskellä ja sain aikaan vain että” voitko mennä tiskin toiselle puolelle niin katson sitten kohta sitä”. Olin niin vihainen tästä, koska jokin turva tuntui nyt kadonneen, raja oli ylitetty; kuka edes keksii tulla henkilökunnan alueelle ja selän taakse valittamaan. Tämä asiakas oli kuin mikäkin maailman omistaja. Jouduin monesti siinä sanomaan että palvelen tämän asiakkaan jolla oli maksu kesken ja sitten katson sitä juustoasi. Vihdoin kun pääsin katsomaan herran juustoa, ei kyllä hymyä irronnut hänelle. Kehtasi mies vielä alkaa kovalla äänellä valittamaan kuinka kauan kestää, jouduin näet soittamaan juusto-osastolle ja tiedustelemaan tarjouksesta. Ensin halutaan se alennus ja sitten ei voida odottaa että selvitetään asiaa.
Otti koko loppuvuoron niin päähän, että savu varmaan nousi korvista.
T:kassatypykkä
Paljon ehtinyt päivässä
Työskentelin tavaratalon kassalla muutama vuosi sitten. Kesäisenä perjantai-iltana liikkeellä oli paljon kaljanostajia ja meitä olikin moneen kertaan muistutettu, että kysykää sitten niitä henkkareita nuorilta henkilöiltä. Kassalleni tuli nuori poika, joka iski 12-packinsa tiskiin. Kysyin tietysti kohteliaasti olisiko pojalla näyttää henkkareita. Pojan tyly kommentti oli: ”V***u ku v***ttaa kun aina ollaan kysymässä papereita joka paikassa!”. Hän kuitenkin kaivoi passinsa esille ja tarkemmin sitä tutkittuani huomasin, että poikahan oli saavuttanut täysi-ikäisyyden edellisenä päivänä. Ojensin passin hänelle takaisin ja tokaisin mahdollisimman suureen ääneen: ”Onnittelut syntymäpäivänä, vaikkakin päivän myöhässä”. Poika poistui paikalta kaljojen kanssa naama punaisena.
T:Terttu
Kuitti tarkoittaa että velaksi?
Haluan ensin sanoa, että taksikuskit vaikuttavat siviilissä ylimielisiltä, itsetietoisilta ja hyvin V-mäisiltä tuttavuuksilta. Taksikuskit ovat myös kaikkein herkiten huonoimpia aspoja, mitä maa päällään kantaa, mutta kuten baarityöntekijät ja muut humalaisten kanssa työskentelevät voivat ymmärtää, ei humaltuneen ihmisyksilön kanssa ole aina helppoa. Ja niin tarinaan:
Olin uusi kuski, neljättä tai viidettä kuukautta töissä, kravatti kaulassa ja muutenkin charmantti kuski, valmiina palvelemaan asiakasta kuin asiakasta. Ajoinpa siis erään viihtyisän omakotitaloalueen talon pihaan ja pysähdyin oven eteen katselemaan, ketäköhän pienestä rapatusta talosta astuisi kyytiini. Huomasin, että oven avasi kipsijalkainen mieshenkilö, jonka liikkuminen näytti vaikealta ja joka selkeästi tarvitsi apua. Siispä minä juoksujalkaa auttamaan ulko-oven ja auton oven kanssa, pitämään kainalosauvaa autoon nousun aikana ja muutenkin olemaan ihanteellinen aspa. Autoon päästyämme käytiin tällainen keskustelu:
A: ”Kirjota mulle sit kuitti, ku vien sen lapun sossuun ni saan sit rahaa ja… *muminaa*”
M: ”Onnistuu! Moni tässä pyytääkin kuittia, kun kela ja sosiaalitoimisto makselevat näitä takseja takaisin.”
A(a)siakas kertoo osoitteen ja minä lähden liikkeelle jutellen säästä ja yleisistä asioista. Pääsemme perille ja asiakas sanoo, että hän käy täällä, minä jään autoon odottamaan, mittari ruksuttaen. Asiakas tulee takaisin autoon, sanoo toisen osoitteen. Ei ollut tässä osoitteessa ketään kotona, joten toiseen paikkaan siis. Pääsemme pihalle ja minä ilmoitan hinnan. Tämä asiakas kääntyy minua kohti ja vannoo minun luvanneen ajaa hänet velaksi, niin hän pyysi jo kyydin alussa.
M: ”Ei, kyllä te pyysitte kuittia ja se tarkoittaa todistusta, jonka saa maksettuaan matkan. Että kyllä teillä nyt pitäisi olla rahaa, millä maksaa.”
Asiakas pyytää minua ajamaan edelliseen osoitteeseen, josko veli olisi tullut kotiin ja maksaisi kyydin. Ajamme pihaan, hän menee rappusille, pimpottaa, eikä kukaan tule ulos. Hetken odotamme… Sitten sanon:
M: ”Tule autoon, vien sinut poliisilaitokselle, jossa selvitetään tämä.”
A: ”En mä tuu, en haluu taas putkaan yöks.”
M: ”Te tulette selvittämään tämän, tai minä soitan poliisit tähän, teidän valintanne.”
A: ”No vi**u soita!”
No minähän soitin, ei siinä mitään, poliisit paikalle. Totesivat vanhaksi tutuksi. Minä jouduin ajamaan kyydin velkakyytinä, enkä vieläkään ole nähnyt rahoja. Ensimmäinen rikosilmoitus, jonka olen tehnyt elämässäni.
T:SuhariThyge
Aivot narikassa lomamatkalla
Ihmiset todellakin jättävät aivonsa narikkaan lomalle lähtiessään. Tässä jokunen tarina omilta matkaopas-ajoiltani…
Asiakas soittaa päivystyspuhelimeen heti hotelliin päästyään, jos huoneessa on jotakin vikaa, vaikka toinen opas on edelleen hotellin aulassa päivystämässä. Muuten siinä ei ole ongelmaa, mutta itse kun olen juuri toisessa hotellissa ja yritän auttaa omia asiakkaita.
Kun olette valinneet netistä minkä hotellin haluatte ja teette tilauksen, niin se ei ole minun vikani jos mielestänne olette tilanneet ihan toisen hotellin mitä varauksessa lukee. Matkatoimisto ei niitä hotelleja muuta huvikseen ja hotellin vaihto on mahdollista, mutta kyllä siitä pitää erotus maksaa ellei samantasoinen vaihtoehto käy.
Vaikka päivystyspuhelin on auki 24h ja oppaan tavoittaa siitä aina, pyrimme sanomaan asiakkaille, että iltayhdeksän jälkeen mielellään vain hätätapauksissa.
Esim 1:
Yöllä jos tulee soitto ja tarvitsee ambulanssia, niin tietenkin soitan sen samantien, mutta kerran yksi asiakas soitti ja valitti vatsakipuja neljältä yöllä. Kysyin tarvitseeko mennä sairaalaan? Asiakas sanoi ”Ei kai tässä sairaalaan tarvitse mennä. Odotan vaikka aamuun ja katsotaan sitten vointia”. No minkä takia sitten minut piti herättää, jos ei sitä apua edes tarvittu?
Esim 2:
Mies soitti viideltä aamulla kännissä, että hänet oli ryöstetty – mutta poliisi oli löytänyt tavarat ja pitäisi mennä poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus. Kysyi sitten miten ja missä se tehdään ja kertoi tietenkin koko tarinan. Yritin koko puhelun ajan sanoa, ettei sitä voi keskellä yötä tehdä ja soitellaan aamulla uudelleen. Tajusi sentään pyytää aamulla anteeksi, kun oli soitellut keskellä yötä asiasta jolla ei ollut hätää.
Esim 3:
Mies soittaa keskiyöllä kännissä ja ei muista hotelliansa. Kysyn tietenkin nimen ja koska on tullut. Meidän listoilta asiakasta ei löydy ja kysynkin tuntomerkkejä hotellista – ei kuulostanut yhtään tutulta hotellilta. Soitin varmuuden vuoksi kaikki kohteen meidän hotellit läpi ja varmistin, ettei kyseinen asiakas asu siellä. Siinä sitten soittelee vuorotellen känninen asiakas ja hotellien vastaanotot, että täällä on teidän asiakas. Kysyin asiakkaalta ”matkustatteko varmasti meidän firmalla ettekä esimerkiksi XXX tai YYY?”. ”Kyllä minä teidän mukana matkustan”. Yritin tavoittaa muiden firmojen oppaita, mutta en saanut kaikkia kiinni. Lopulta yksi meidän oppaista tunnisti hotellin tuntomerkit ja ehdotettiin sitä, mies lähti kokeilemaan eikä soittoa enää tullut. Ihmettelen miten mies oli saanut meidän puhelinnumeron, kun oli tullut kohteeseen aivan toisella firmalla.
Ammattivalittajat ovat myös yksi ihanista asioista alalla. Kaikesta pitää väkisin etsiä vikaa ja tietenkin pyrimme korjaamaan vian heti, jos mahdollista. Jos esim. asiakas huomaa hometta huoneessa, ehdotamme heti huoneen tai hotellin vaihtoa. Jos ei vastaavaa tasoa ole vapaana, laitetaan aina parempaan. Joskus asiakkaat kuitenkin kieltäytyvät kaikista korvauksista ja päättävät valittaa asiasta vasta Suomessa. Se on silloin jo myöhäistä, sillä niitä ei enää saa kotimaassa. Siinähän on sitten viettänyt mukavan loman homeisessa huoneessa suurien korvausten toivossa.
Näitä tarinoita olisi vaikka kuinka paljon, mutta tulisi niin kauheasti tekstiä ettette jaksa lukea…
T:ex-opas
Tarjouslipukkeiden vaikeus
Olen töissä erään K-ketjuun kuuluvan noin keskikokoisen kaupan kassalla. Välillä asiakkaat saavat etukuponkeja ja ties mitä alennuslipukkeita postissa kotiin. Tällä kertaa jaossa oli tutustumistarjous kinkkupakettiin halvemmalla hinnalla. Kassalla sitten hiljaiseen aikaan istuskellessani tulee keski-ikäinen mies luokseni ja kysyy näistä lipukkeista. ”Saako täältä kaupasta nyt näitä kinkkupaketteja tällä lapulla?”. Minä siihen että kyllä saa. Mies vastaa ”No missä niitä sitten on, kun en näe missään?”. Samalla hän pyörii ympyrää kassan lähettyvillä. Minä siinä hämmentyneenä, että no hyllyssä tietenkin. Mies tähän: ”Ai, siis pitääkö ne hakea hyllystä, minä luulin että teillä on niitä täällä kassoilla..?”.
Siis kyllähän meillä rakennetaan aina tarjoustuotteille kylmäkaapit kassoille, ettei asiakkaiden tarvitse niitä myymälän puolelta hakea!!!
Toinen tapaus samoista tarjoustuotteista on, että asiakas tulee lapun kanssa kassalle. ”Mulla on tämä jo täällä kassissa niin tässä tää lappu siitä, onko tämä nyt tällä selvä?”. No ei! Kyllä se olisi ihan kiva siihen hihnalle laittaa ihan rehellisyyden nimissä.
T:kassatypykkä
