Arkistot: Toukokuu, 2008
Hiivakakkua
Olin muutama vuosi sitten töissä erään ison tavaralon kassalla. Kuten ehkä jotkut tietävät, on nykyisin sosiaaliviraston käytäntönä antaa asiakkailleen ns. maksusitoumuslappuja johonkin kauppaan, sen sijaan että antaisivat suoraan rahaa. Tässä lapussa lukee minkä suuruisella summalla asiakas saa ostaa elintarvikkeita yms… ja lisäksi on lopussa mainittu ettei maksusitoumuksella saa ostaa alkoholi- tai tupakkatuotteita.
Kaupassamme kävikin usein eräs alkoholisoitunut keski-ikäinen mies ostoksilla maksusitoumuksen kanssa. Erään kerran hän sattui minun kassalleni ja lastasi hihnan täyteen sokeripaketteja ja hiivaa. Kun olin vetänyt tuotteet kassan läpi, ojensi hän minulle maksusitoumuksen. Pieni hymynhäivähdys huulillani luin maksusitoumuksen tekstiä ”ei alkoholituotteita” ja katsoin miehen ostoksia. Mies selvästi luki ajatukseni ja tokaisi vihaisesti: ”Mitäs neiti siinä virnuilee? Mulla on tänään syntymäpäivät, ajattelin leipoa kakun!”.
T:Terttu
Käpykakku-ongelmia
Tämä sattui äitienpäivää edeltävänä tiistaina ruokakaupassa:
Myyjä: ”Päivää, löytyykö sieltä sopivaa kakkua?”
Asiakas: ”No tämä käpykakku tässä, sitä ajattelin äitienpäiväkakuksi.”
M: ”Se on hyvä valinta, tuttu ja turvallinen.”
A: ”Meillä se on tämä aina ostettu. Mietin vain tätä päiväystä, kun ei se taida niin pitkään kestää?”
M: ”Katotaanpas mikä siinä on päiväys… Juu, kyllä se kestää, kun päiväystä on vielä äitienpäivän jälkeiseen keskiviikkoon, elikkäs reilu viikko. Kylmässä kun pitää, niin ei sille mitään tapahdu.”
A: ”Niin mutta jospa se kuitenkin menee huonoksi, kun on näin monta päivää vielä pyhäänkin. Voisinko tilata uudemman että hakisin sunnuntaina?”
M: ”Kun ei meillä ole sunnuntaina myymälä auki.”
A: ”Mutta jos sen voisi jättää johonkin vaikka lauantaina niin hakisin sunnuntaiaamuna, olisi tuoreempikin.”
M: ”Ei me voida sunnuntaiksi jättää kakkuja haettavaksi minnekään, lauantaina se on viimeistään haettava jos varataan teille ‘tuoreempi’.”
A: ”No haen lauantaina mutta samalla kun sen teette, niin laittakaa sokeria puolet vähemmän kun niihin muihin, kun se on niin imelä!”
Siinä vaiheessa meinasi pokka pettää pahemman kerran, luuleeko ne asiakkaat oikeasti että me kaupan työläiset teemme Fazerin kakutkin itse??? Toki kerroin että ne tehdään ”sarjatuotantona” emmekä voi vaikuttaa siihen millään tavalla, mutta vielä ennen lähtöään aasiakas kuitenkin pyysi että ainakin sanoisin kakun tekijälle siitä sokerin määrästä. Juu juu, kerron kyllä, mutta en usko että se vaikuttaa. 
Joskus on vaan helpointa myönnellä.
(Haki aasiakas sitten sen lauantaina, miettien että kuinkahan se nyt säilyy huomiseen.)
T:hanna
Mistä kala?
Olin duunissa eräässä suuressa firmassa, sen henkilökuntaravintolassa.
Linjastoon ilmestyy insinöörinkutale teetetyssä puvussaan ja silkkisolmiossaan ja yrittää samalla puhua kännyyn ja ottaa ruokaa.
Yht’äkkiä tämä kansan parempiosainen näkee valon ja alkaa suureen ääneen kysellä:
”Mistä tämä kala on kalastettu?!!”
”Minun on saatava tämä tieto!”
”Minulle on tärkeää että tätä kalaa ei ole kalastettu missään kehitysmaassa!”
Ja kalana oli Niilin Tilapiaa.
Minun oli pakko, aivan pakko täräyttää sille ”Niin , Niili virtaa 12 valtion alueella ja on 5800 kilometriä pitkä. Ja suht’ moni Afrikan valtioista luokitellaan kehitysmaaksi. Valitettavasti emme kuitenkaan voi olla varmoja minkä nimenomaisen maan alueelta kala on kotoisin”.
Valtioiden määrä ja kilometrit meni ihan arvaten, mutta ne olivat sivuasioita.
Insenjööri mulkaisi hölmistyneenä ja häipyi paikalta sinttinsä kanssa. Hyvä niin.
T:KokkiBoiga27w
Kanarialla hävetti olla suomalainen
Työskentelin viime syksynä Gran Canarialla, ja sieltä jäi monta mukavaa muistoa turisteista. Ja valitettavasti kaikki ”kultaisimmat” tarinat ovat juuri suomalaisista.
Tapaus 1:
Ensimmäinen työpaikkani oli espanjalainen ravintola, ja siellä toimin sisäänheittäjänä pari päivää. Tosissaan pari päivää on maksimi, mitä sitä hommaa pystyy tekemään. Puhuin tietenkin englantia jokaiselle ohikävelevälle turistille, ja tiedän itse kuinka raivostuttavaa on sellanen peräänhuutelu ja yli-innostunut tuputtaminen, joten päätin erottua pitkän kadun muista sisäänheittäjistä ja jutella pelkästään mukavia turistien kanssa. Syksyllä Kanarialla on suurin osa lomailijoista suomalaisia, jotka
- luulevat olevansa nokkelia ja haistattavat minulle, ulkomaalaiselle huo*alle, suomeksi vi*ut ja samalla hymyilevät kuin kehuisivat kaunista säätä
- miettivät miksi olen jättänyt koulut kesken ja lähtenyt hulttioksi maailmalle
- pohtivat sainkohan töitä muotojeni takia.
Muutenkin ihmiset vastaavat tervehdykseen ”Hello! How was you day?”, ”No!!! Not interested!!” ja etenkin saksalaiset haukkuvat, jos en puhunut heidän kanssaan täydellistä saksaa. Olin tietenkin kovin epäkunnioittava ja röyhkeä.
Tapaus 2:
Sitten olin töissä livemusiikki-ravintolassa. Käsittämättömintä on se, että olin juuri houkutellut puoli tuntia aikaisemmin pariskuntaa tulemaan kuuntelemaan musiikkiamme ja juomaan parit drinkit. He kieltäytyivät ensiksi, mutta palasivat myöhemmin ja istuutuivat jäätelöiden kanssa melkeinpä täpötäyteen ravintolaamme.
”No niin muutitte sittenkin mielenne! Mitäs haluaisitte juotavaksenne?”, kysyn.
”Ei kiitos mitään, kun meillä on nyt nämä jätskit”, he sanovat ja jatkavat kuin kukaan ei olisi heitä häirinnyt.
Eikö ihmisillä ole sen vertaa tilannetajua ja kohteliaisuutta, että heidän mielestään on oikein istuutua siihen ainoaan vapaseen pöytään tilaamatta sitten mitään. Sitten kun huomautat ystävällisesti siitä, että he istuvat kuitenkin ravintolassa ja jos ei tullut ostamaan mitään pitää antaa tilaa oikeille asiakkaille, sen jälkeen on fiksua tilata vettä, tietenkin kysyä kuinka paljon se maksaa.
Tapaus 3:
Tässä en itse ollut palvelemassa, vaan asiakkaana aamiaiskahvilassa klo 12. Kahvila on suomalaisten suosiman hotellin vieressä. Viereisessä pöydässä istui kaksi suomalaista palanutta, lihavahkoa ja kännistä pariskuntaa reipaasti yli 40 vuoden. He huutelivat tarjoilijalle suomeksi muun muassa:
”Mitä?! Mitä sä puhut?! MÄ HALUUN VAAN KAKS ISOO BISSEE, TAJUUTKO?”
”Nyt mä haluisin maksaa… SANOIN että haluisin antaa sulle rahaa, ymmärrätkö täh? Ei se vi*un hispaano tajuu.”
T:tiia
Tapahtui pullonpalautusautomaatilla…
Oltiin vaimon kanssa palauttamassa pulloja/tölkkejä paikallisen supermarketin pullonpalautusautomaatilla. Meillä oli molemmilla kärry täynnä vichy- yms. vesipulloja joten molemmat automaatit oli meillä käytössä samaan aikaan (toinen tyhjensi kärryjä toiseen, toinen taas toiseen automaattiin). Hetken kuluttua meidän taakse tuli vanha naishenkilö (n. 75-80v) kantaen koria, jossa hänellä oli muutama oluttölkki ja pari pulloa. Nainen pyöri hetken aikaa meidän takanamme hermostuneesti ja tuli sitten minun viereeni. Minun automaattini vieressä oli vesipiste, roskapöntön reikä seinässä ja käsipaperiteline. Mummo alkoi työntämään pulloja seinässä olevan roskalaatikon reiästä sisään ihan niin kuin se olisi täysin normaali hänen päivittäinen operaationsa. Kun hän sitten sain korinsa tyhjäksi, alkoi hän hermostuneesti vilkuilla ympäriinsä. Hetken kuluttua hän alkaa huutamaan minulle: ”Missä se nappula on?!”. Minä hölmistyneenä yritän hänelle sitten selittää, että ”rouva te pistitte pullonne roskikseen, se ei ole pulloautomaatti”. Rouva vain hermostui entisestään ja hoki vain tätä napin katoamista. Katsoin tilanteessa parhaammaksi keskittyä omien pullojen palauttamiseen, enkä enää kommentoinut ko. naisen sekoilua. Hetken aikaa ihmeteltyään rouva sitten tokaisi itsekseen ”no antaa sitten olla” ja poistui paikalta…
T:tavallinen veijo
Onnistuu vai..?
Tulipa mieleeni toinenkin tarinan tynkä männä vuosilta.
Nykyisessä työpaikassani hotellin vastaanotossa Tampereella sattui seuraavaa:
Varaaja soittaa ja varaa huoneen saksalaiselle professorille. Varauksen yhteydessä hän ensin mainitsee ja tämän jälkeen VAATII, että me hotellista maksamme asiakkaan taksikyydin asiakkaan saapuessa hotellille ja lisäämme kyseisen summan sitten asiakkaan huonelaskulle. Nykyisin tämä ei olisikaan ongelma, mutta tuolloin meillä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa kyseistä palvelua. Kerroin asian varaajalle ja selitin, että en voi vähentää maksua pohjakassastamme, koska käytössä olevan varausjärjestelmämme puitteissa en saa vähennystä kirjattua koneelle. Tämän lisäksi ongelma tulee vastaan myös siinä, että pohjakassamme on todella pieni, koska hotellikin on pieni eikä vilkkaan keskustan alueella, missä maksavia asiakkaita riittää tiuhempaan. Varaaja siinä sitten ottaa asiakseen ensin haukkua minut henkilökohtaisesti, sitten koko hotellin takapajuiseksi ja kertoo, kuinka hän on majoittanut ennenkin asiakkaita pieniin hotelleihin, esim. Jyväskylässä Hotelli XX:ään ja siellä kaikki aina onnistuu jne. Tyydyin toteamaan varaajalle, että ehkä siellä niin, mutta meillä toimitaan näin. Hiljaa mielessäni myhäilin, koska eihän varaaja voinut tietää, että olen aikaisemmin asunut Jyväskylässä ja työskennellyt Hotelli XX vastaanotossa ja tarkalleen tiedän, mikä siellä onnistuu ja mikä ei…
Loppujen lopuksi varaaja kuitenkin päätyi tekemään varauksen saksalaiselle proffalle hotelliimme ja respa voitti 6-0!
T:Respan täti
Vanhentunut ohjelmisto
Ah, puhelin soi!
M: ”Tavaratalon viihdeosasto, herra X päivää.”
A: ”No päivää, Ilpo Insinööri susirajalta. Onkohan teillä sitä mitä worddia, sitä uusinta?”
M: ”Juu kyllä löytyy, MS Office 2007 paketti, tässähän on word, exe…”
A: ”Jaaa! (salaisella tinkausäänellä) No mihinkähän hintaan sen pystyt myymään?”
M: ”No se on tuo vakiohinta, 139,- ei näistä ohjelmistoista oikein pysty antamaan alennusta.”
A: ”Hahhah, kuule poika! Viime vuoden ohjelmasta täyttä hintaa!”
M: ”Ei siitä ilmesty jok…”
A: ”Nyt meni kuule kaupat sinulta sivu suun! Minäpä soitan toiseen liikkeeseen! Näkemiin!”
M: …
Ja selvennykseksi: Office paketit uusiutuvat suunnilleen samaan tahtiin kuin Windowsin käyttöjärjestelmätkin, eli edellinen on merkinnällä 2003 ja uusin 2007 eikä uudemmasta paljoa tiedetä muuta kuin että sellainen on ehkä joskus tulossa.
Mikäli asiakas ei olisi ollut näin hemmetin kiireinen niin olisin käskenyt tulemaan Office 2008 -paketin kanssa myymäläämme, hieromaan sitä naamaani ja sen jälkeen itse tarjoutunut ostanut sen kaksinkertaisella hinnalla takaisin. Jos olisi sellaisen jostain löytänyt. Tai olisi ainakin tehnyt mieli, hemmetti.
Olisinpa jo keski-ikäinen duunari, tietäisin kaupankäynnistä ja uusista villityksistä (joita en seuraa) kaiken!
T:Lutra lutra
Hotellin arkea
Työskentelen hotellin vastaanottovirkailijana ja välillä ihmetyttää, mitä ihmisten mielissä liikkuu, jos liikkuu..
Lähes päivittäin saa selvittää asiakkaille, että huoneet tosiaan on saatavilla klo 14 jälkeen. Uloskirjautumisaika on kyllä klo 12, mutta huoneet eivät ole itsestään puhdistuvia… Toisinaan asiakas, joka on tullut kärkkymään huonetta puolilta päivin, tuumaa, että ei se haittaa, vaikka huonetta ei olisikaan vielä siivottu, kyllä hän sen silti voi ottaa. Ehkä asiakasta ei haittaa, mutta kerroshuoltajia varmasti!
Sitten on näitä päiviä, jolloin kaikki huoneet on varattu eli hotelli on täynnä. Vähän väliä puhelin soi ja aasiakas kysyy, onko huonetta vapaana. Kun vastaan, että valitettavasti täyttä on, aasiakas kysyy, eikö siis mitään ole tarjolla? No, huviksenihan minä höpöttelen täydestä hotellista, nyt kun kerran kysyit, onhan mulla tilaa (ainaki saunan lauteilla)… Jep jep.
Joskus nämä samaiset aasiakkaat alkavat tuskailla, että voivoi, mitä minä nyt teen, mihin minä nyt menen, ai kauheeta, jne. Jaa-a, enpä kuule tiedä eikä just nyt kiinnosta, pitäisi jatkaa töitten parissa toisaalla! Tietenkin yritän antaa puhelinnumeroita toisiin hotelleihin ja kehotan aasiakasta ottamaan yhteyttä niihin.
Tässä nyt näitä pieniä arkipäivän menninkäisiä. Niiiiin paljon pahempia/parempia juttuja on toki sattunut, mutta niistä sitten toisella kertaa.
T:Respan täti
