Arkistot: Toukokuu, 2008
Fotomyyjänä työskentelyn riemuja
Tervehdys, kohtalotoverit. Olen toiminut fotomyyjänä useita vuosia, ja tässä työssä olen törmännyt aasiakkaisiin useammin kuin missään muussa aikaisemmassa työssäni.
1) ‘Ignorance is a bliss’
A: ”Kuinka monta megapikkelsiä tässä kamerassa on?” (ei vitsinä, vaan tosissaan)
M: ”Ei yhtään. Pikkelsi on kurpitsaa etikkaliemessä.”
A: ”Tästä pitäisi saada kuvat tehtyä” (heilutellen kameran akkua)
M: ”Kameran akusta ei saa tehtyä kuvia, kokeillaanpa muistikorttia.”
A: ”Miksi tulee epäselviä kuvia vaikka tässä kamerassa on x megapikseliä?” (kuvat otettu pimeällä ilman salamaa sekuntien valotusajalla)
M: ”Pikselit vaikuttaa kuvan kokoon, ei mihinkään muuhun.”
===============
2) Passikuvavitsit
Olemme kuulleet kaikki passikuvavitsit tuhansia kertoja. Nämä ovat siis yleisempiä kuin mitkään kassa-/kuittivitsit, sillä n. 90% passikuva-asiakkaista heittää näitä ”vitsejä”. Tässä yleisimmät, niistä on myös monia yhtä huonoja variaatioita.
”Saako tämän näköisestä passikuvaa?”
”Onko siinä kamerassa apinasuodatin?”
”Ei tästä naamasta parempaakaan saa”
”Kuinka ihminen voikin olla noin kaunis” (aina ruman lihavan keski-ikäisen äijän suusta)
”Voitte retusoida sitä kuvaa vähän kauniimmaksi/nuoremmaksi/rypyttömäksi”, tms.
Miksi passikuvista pitää aina tingata?
”Mä tarvitsen vaan yhden kuvan, niin kai se hintakin on sitten 1/4 normaalista?”
Ei ole, koska paperi ei maksa käytännössä mitään. Digikuva on 29c/kpl, ja yhdelle paperille menee 4 kuvaa (se 10e tulee kuvauksesta/rajauksesta).
===============
3) Kuvien toimitusajat/hinnat
M: ”Otatteko kuvat tunnissa vai huomiselle?”
A: ”No tunnissa jos ne saa.”
M: ”No eihän toki, v*ttuillaksemme kysellään.”
M: ”Otatteko kuvat tunnissa vai huomiselle?”
A: ”Mitä ne maksaa jos tulen hakemaan ne 4 viikon päästä?”
M: ”Aivan saman verran kuin huomisellekin, ei se paperi halvemmaksi muutu vaikka sitä kuinka täällä seisotetaan.”
A: ”Eikös tästä tule sitten alennusta kun on näin paljon kuvia (~40 kuvaa)?”
M: ”Ei saa, 40 kuvaa ei ole paljon. Meillä, kuten kaikilla muillakin valokuvausliikkeillä, on määräalennukset suoraan hinnastossa (yli 100, yli 200).”
A: ”Mitä teillä maksaa digikuvat ja kuinka nopeasti ne saa?”
M: ”29c/kpl ja tunnissa tulee pikalisä päälle.”
A: ”Naapuriliikkeessä kuvat saa heti ja ne maksaa 5c/kpl.”
M: ”Tietysti saa.”
T:John Doe
Ajateltavaa sovituskoppien paviaaneille
Tämän sivuston loppupäässä on juttu ”sovituskoppien paviaaneista” ja luin myös jutun kommentitkin. Olen itse myös vaateliikkeessä töissä… Aasiakkaat, jotka ette vie sovittamianne vaatteita paikoilleen, ajatelkaas tätä:
- Löydät myymälästä aivan ihanan vaatteen, mutta juuri sinun kokosi puuttuu; mitä jos juuri se sinun kokosi on sovituskopissa, kun joku muu on sen sinne jättänyt?
- Joskus kopeista löytyy semmoisia läjiä ja kasoja, että niiden kanssa menee melkein puoli tuntia että ne saa oikein päin ja oikeille henkareille. Olisin siinä ajassa kerinnyt siivota puolet osastosta tai tehdä jotain muuta mitä työpäivän aikana pitää tehdä, joten älkää valittako jos on sotkuista myymälän puolella, olin juuri siivoamassa teidän jälkiänne!
- Vai ettei löydä oikeille paikoille; älkää sitten ottako sovitteille niin montaa ettette enää muista mistä ne otitte, ja minä ainakin olen kiitollisempi siitä, että asiakas tuo minulle vaatteen jonka paikkaa ei muista, kuin se että jätetään se 20 toppia sinne sovariin väärinpäin ja ruttuun lattialle.
Mutta paljon löytyy niitäkin asiakkaita, jotka nätisti vievät sovittamansa vaatteet takaisin omille paikoilleen; se helpottaa meidän työtämme suunnattomasti!! Suurkiitos teille. 
T:just just
Otteita asiakaspalvelijan päivästä
Olen töissä eräässä valtakunnallisessa kioskiketjussa. Seuraavassa otteita työpäivistäni:
”Paljonko tarvitsen postimerkkejä, kun lähetän kirjeen Ruotsiin?”
- ”En ikävä kyllä osaa sanoa” (emme ole postitoimisto!).
Jos lähetän kirjeen ulkomaille en oleta, että kauppias tietää tarvittavan postimaksun määrän vaan olen omatoiminen ja otan itse selvää. Postilähetykset kun eivät ole päivittäistavarakauppojen vahva osaamisalue.
”Voinko ostaa teiltä seutulipun? Kun en voi ostaa sitä matkahuollosta, kun se on aina kiinni, kun pääsen töistä.”
- ”Emme ikävä kyllä myy seutulippuja” (emme ole matkahuolto!).
- ”Mutta kun en saa sitä, kun se on aina kiinni, kun pääsen töistä, eikö mitenkään…”
- ”Huoh…”
”Saanko juna-aikataulun Ouluun lähteville junille?”
- ”Meillä ei ole juna-aikatauluja.”
- ”Mutta kun teiltä voi lunastaa junalippuja…”
- ”Kyllä, mutta meillä ei ikävä kyllä ole VR:n aikatauluja.”
- ”Mutta kun tuolla lukee, että lippujen myynti klo 8 – 16″ (tarkoittaa vieressä olevaa matkahuoltoa, jonka ovessa kyltti on, ja sielläkin myydään siis vain bussilippuja).
- *syvä huokaus*
Asiakas tuo avonaisen H&M:n paketin, jonka haluaa palauttaa. Ei kun teippaamaan ja täyttämään palautuslomaketta… Kuinka kädettömiä ihmiset ovat… Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä postiin ja pistää postivirkailijaa pakkaamaan lähetystä. Mutta kioskissa tämäkin siis onnistuu…
Keski-ikäinen mies nappaa kaksi 8-packia olutta, jonka jälkeen marssii ulos. Tästä kertoo eräs vakioasiakas, joka huomaa tilanteen, tosin hän kertoo asiasta vasta kun mies on jo kaukana.
”Eikö teillä ole tänään mitään makeaa kahvileipää?” (hyllyssä jäljellä vain suolaisia leivonnaisia).
- ”Ikävä kyllä ovat päässeet loppumaan.”
- ”Kun aina ennen on ollut…” blaa, blaa, blaa…
Viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa: ”Eikö teillä ole enää kahvia? Kyllä pitäisi olla.”
- ”Ikävä kyllä ei ole enää” (enkä ala keittämään pannullista yhden kupin takia!).
Vaihtorahojen anto asiakkaalle: Lasken rahat pöydälle, koska asiakas laittaa pelitositteita lompakkoonsa, jonka jälkeen vasta ojentaa kätensä.
- ”Eikö täällä lasketa vaihtorahoja käteen *nyreissään*, aina ennen täällä on laskettu!!!!”
- ”Tällä kertaa nyt ei laskettu. Valitan.” (Tässäkin pilasin jonkun ihmisen päivän… voi v***u!)
Näpistykset ja näpistysyritykset ovat jokapäiväisiä, alaikäiset yrittävät ostaa tupakkaa joka päivä ja lisäksi työpäiviämme sulostuttavat humalaiset, joita lähellä olevasta baarista riittää koko päiväksi (tarkoittaa, että silloin tällöin saa mopata, kun nämä laskevat alleen myymälässä), uhkailukaan ei ole tavatonta. Varsinkin humalaiset ja muita aineita ”nauttineet” ovat arvaamattomia. Ja vuorossa ollaan siis aina yksin.
Kyllä sitä jatkuvasti käy mielessä, että tämä ei ainakaan ole se oikea ala itselle, mutta opiskelujen rahoittaessa tämäkin menee. Vielä jonkin aikaa…
T:Varmaan väärällä alalla…
Eikö täällä ole ketään paikalla…
Työskentelinpä tuossa menneinä vuosina viitisen vuotta alalla ja yrityksessä, joka on hyvin vahvasti miesvoittoinen ja — jos niin voi sanoa — niin muutenkin kovin ”miehekäs” ala. Itse olin toimipisteemme ainoa nainen ja luonnollisesti asiakaspalvelu- ja toimistohommissa (lue: jokapaikanluutana) työskentelin ja parhaani mukaan pidin työpaikan miehiä kurissa ja nuhteessa. Eräänä päivänä kaikki toimistopuolen miehet olivat kuka missäkin, yksikään ei kuitenkaan toimistolla. Käveli siinä sitten ovesta sisään asiakas suoraan huoneeni ohi, vilkaisi vaan ohimennessään ja pysähtyi ehkä nanosekunniksi, ilmeisesti vain rekisteröidäkseen sukupuoleni. Yritin huudella perään, että kuinka voin auttaa, tms. No, hetkisen toimiston uumenissa seikkailtuaan ukko tulee takaisin ja kysyy alentuvaan sävyyn minulta: ”Eikös täällä ole ketään paikalla – pieni tauko – siis ketään miehiä?” V*tutti niin, että pamautin ukolle, että mihinkäs ihmeeseen sinä niin kovasti sitä miestä tarvitset, että josko naisellinen apuni kelpaisi. Ukko siinä hieman kakoi ja kyseli, että milloinkas niitä miehiä sitten on paikalla. Voi jumankekka!! Lopulta arvon herra suostui sitten asiansa minulle kertomaan, ja kyseessä oli kaiken lisäksi sellainen juttu, josta meidän miehet eivät olisi tienneet tuon taivaallista ja jonka selvitin arvon herralle kädenkäänteessä.
Tämä oli vaan yksi esimerkki, vastaavia tapauksia tuli vastaan lähes päivittäin. Voi aarrrrggh!!!
T:Pelkkä Nainen
Rähinää nakkikiskan jonossa
Taas on tullut aika kertoilla tositarinoita grillimyyjän elämästä. Alkuun täytyy sanoa, että varsinaisesti hirveitä asiakkaita ei ole eteeni sattunut ennen tämän kertomuksen aasiakkaita, joten järkytys oli hyvänmoinen!
Oli tavanomainen, leppoisa iltavuoro. Katselin asiakkaita palvellessani sivusilmällä, että eräs ”vanha tuttu” juoppo toverinsa kera parkkeerasi perimmäiseen terassin pöytään (tämä juoppo onnistui viikkoa aiemmin paiskaamaan grillin luukun sormilleni, lystikäs veikkonen…).
Siivosti hyypiöt siellä kaljojaan hörppivät, kunnes juoppo päätti tulla tilaamaan. Siinä vierähti mukavat 10 minuuttia yhden lihapiirakan teossa kun piti mausteista tapella. Noh, herra sai safkansa ja siirtyi sivummalle, jatkoin asiakkaiden palvelua (jonoa oli kertynyt kivasti). Yhtäkkiä ulkona alkaa hirveä äläkkä, tämä juoppo jostain syystä raivostui muille asiakkaille ja erästä vanhempaa rouvaa ryhtyi jopa huorittelemaan! Sain onneksi muutamalla tiukalla sanalla ja äänenkorotuksella juopot komennettua huitsin nevadaan, minkä jälkeen alkoivat pahoittelut, rouva-paran lepyttelyt ja myyjän itsensä rauhoittuminen.
(Myöhemmin kuulin lähikaupan myyjältä että poliisi oli juopot vienyt, olivat uhkailleen kaupan kassaa.)
Tämä episodi ehti juuri ja juuri laantua, kun 10 minuutin päästä alkoi toinen tilanne…
Epäuskoinen asiakas
Äsken käytiin tämä hassu puhelinkeskustelu yhden aasin kanssa:
Minä: ”Yritys X, Y puhelimessa.”
Asiakas: ”Päivää. Teillä on siellä kieltäydytty ottamasta lähetystä vastaan, kun olisi pitänyt kuitata käsiskanneriin.”
Minä hämmästelen asiaa, koska meillä on ennenkin kuitattu tavarat käsiskanneriin lähettien niitä tuodessa.
A: ”Kyllä, näin on nyt tapahtunut.”
M: ”Voisitteko hieman tarkentaa, missä toimipisteessä tämä on tapahtunut?”
A: ”No kaupungissa Z.”
M: ”Meillä on täällä kolme toimipistettä, osaatteko kertoa osoitteen?”
Asiakas kertoo osoitteen, joka ei ole meidän firmamme osoite, vaan kilpailijan. Kerron sen asiakkaalle.
A: ”Kyllä me olemme AINA toimittaneet teille tavaraa tähän osoitteeseen!”
M: ”Mutta kun tuo ei ole meidän osoitteemme, meidän toimipisteemme sijaitsevat osoitteissa se, se ja se. Jos lähetti on käynyt tuossa osoitteessa, niin ei se ole edes osa meidän yritystämme, hän on käynyt väärässä paikassa.”
A: ”No, oletko sinä edes sen firman X palveluksessa?”
ÖÖ???? En? Minä vain vastaan täällä puhelimeen mutta en oikeasti ole täällä töissä…
Pokka pitää, ja vastaan asiakkaalle todellakin työskenteleväni firman X palveluksessa, ja pyydän lähettiä tulemaan uudestaan oikeaan osoitteeseen kirjekuorensa kanssa. Ei ole näkynyt…
T:Lontoon rae
Epäuskottavat naiset
Tämä asia on tullut monesti mieleeni, kun tytöt ovat kertoneet esimerkiksi siivoojien kohtelusta. Edellisessä työpaikassani opin tämän tällä kertaa kertomani jutun, ja asian oivallettuani siitä on ollut monesti hyötyäkin.
Asiakaspalvelutilanteessa logistiikkayrityksen kassalla monesti tuli tilanne, jossa jouduin kertomaan asiakkaalle jotain, mikä ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Pahoittelin sitten asiaa ja kerroin, että asia on tosiaan nyt näin ja näin, tästä ja tästä syystä. Usein asiakas (useimmiten keski-ikäinen suomalainen mies) ei kuitenkaan epämieluisaa totuutta suostunut nielemään vaan pyysi saada puhua jonkun ”asiasta enemmän tietävän”, esimiehen tai kenen tahansa muun ”kokeneemman” kanssa.
Kokeneena työntekijänä kuitenkin tiesin miten asiat menevät sekä olevani aivan oikeassa. Pyysinkin sitten ”enemmän tietävää” eli vanhempaa kollegaa — naista — kertomaan saman jutun asiakkaalle joka ei vieläkään suostunut uskomaan. Toisinaan vanhempi kollega olikin mies ja me aspat huomasimme, että silloin viesti menee huomattavasti tehokkaammin perille!
Tämän huomion seuraksena aloimme tehdä asialla kokeiluja… Kun Tilanne iski päälle, menimme varastoon kertomaan asian kenelle tahansa varastotyöntekijälle, eli miehelle. Pyysimme sitten häntä toistamaan kertomamme asiakkaalle, ja tätä ketä tahansa miespuolista sitten uskottiinkin heti! Useimmiten tällä miespuolisella työntekijällä oli vielä suht likaiset varastotyöntekijän vaatteet päällä, ja meillä toimiston naisilla siistit asut, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta tähän. Naisen oli aina erittäin hankala saada viesti perille, mutta miehen kertomana sen oli pakko olla totta… Suosittelen tätä ”kikkaa” myös muille käyttöön, ei uskoisi mutta näin se oikeasti menee! Surullista, mutta niin totta…
T:Niina
Kahvilassa tapahtunutta
Kerronpa tässä nyt pari mieleeni jäänyttä tapahtumaa…
Kerran asiakkaakseni tuli eräs mummeli. Hän maksoi ja meni sen jälkeen ottamaan kahvia. Meillä on siis kahvit, maidot, ym. kassan jälkeen sellaisella pöydällä, josta ne on kyllä helppo ottaa jos osaa viedä tarjottimen sinne pöydälle, eikä tee niin kuin 70% asiakkaista, jotka jättävät sen kassalle, hakevat kahvin ja kaatavat sitä, vievät sen takaisin ja ottavat maidon ja tulevat kaatamaan senkin kassalle hidastaen jonoa näin. No mummelihan tietysti teki juuri näin ja yhtäkkiä alkoi kuulumaan kauhea kälätys ja kiljuminen: ”Tule nyt katsomaan miten nämä teidän sokerit on täällä, eihän näitä täältä saa kahvipannujen takaa, TULE KATSOMAAN NYT SIELTÄ!! Eikö kukaan ole valittanut tästä ennen?? Ai ei vai, on se kyllä ihme!”. Mummeli jatkoi huutamistaan melkein raivosta täristen, kunnes menin palvelemaan toista asiakasta. Yritti hän silloinkin vielä jotain kitistä, mutta lopetti kun olin niin kun en olisi kuullutkaan. Parin päivän päästä mummo tuli vielä näyttämään kaverilleenkin tätä sokerien huonoa paikkaa…
=========
Toinen ihana tapaus oli pariskunta, joka tuli lauantaiaamuna kysymään, mitä meillä on lounaaksi. Eihän meillä lauantaina mitään lounasta ole, vaan arkipäivisin, ja ilmoitin sen ystävällisesti heille, josta mies veti kunnon palkokasvit nenään.
”S**tana, p**kele, miksei muka?? Kyllä lauantai on arkipäivä!!(?)”
Jatkoi siinä kiroiluaan jonkin aikaa ja alkoi vielä päälle matkimaan puhettani. On se kumma kun ei ihmisillä ole mitään tapoja.
T:Tmk
