Arkistot: Kesäkuu, 2008
Asiakas tuntee lakia
Olen siis töissä hotellin respassa. Respan yhteydessä on aulabaari/ruokaravintola, jota on aina ilo hoitaa myös. Monta kertaa aiemminkin on käynyt niin, että asiakas tulee aamiaiselle ja perinteisen aamukahvin sijasta pyytää paahtoleivän kyytipojaksi ison kaljan. Tänä aamuna viimeksi asiakas tulee tiskille klo 9 ja tilaa lonkeron. Vastaan siihen, niin kuin kaikille hänen edeltäjilleenkin, että ravintolamyynti alkaa aamiaisen jälkeen klo 11. Tämänpäiväinen asiakas suuttuu ja jykevästi ilmoittaa, että kyllä hän sen verran laista tietää, että anniskelun saa aloittaa klo 9. Ehkä saa joo, mutta omasta puolestani työpaikan säilyyvyyden kannalta olisi ihan kiva noudattaa työnantajan sääntöjä… Yllättävää kyllä, asiakas ymmärsi yskän, pahoitteli typeryyttään ja lähti.
T:Respan täti
Kuuluisat viimeiset sanat
Olen järjestyksenvalvojana muutamassa yökerhossa ja pubissa. En ymmärrä miksi ihmisten on vaikea lähteä ravintolasta sulkemisaikaan tai kun ovat juoneet itsensä siihen kuntoon etteivät he saisi olla ravintolassa. Tässä muutamia kuuluisia viimeisiä sanoja:
1. ”Ei minulle annettu narikkalappua kun toin takkini tähän.”
- Et siis varmasti tuonut takkiasi tähän tai olet vain hukannut narikkalappusi.
2. ”En ole humalassa. Olen juonut vain muutaman oluen. Tuolla on paljon enemmän humalassa olevia!”
- Ne tulee sieltä myös pihalle sinun mukaasi.
3. ”Tee yhteiskunnalle palvelus ja ammu itsesi.”
- Heti töiden jälkeen, nyt on kiire.
4. ”Se mun takki on sellanen musta!”
- Varmasti löytyy näiden 600 mustan takin joukosta just se sinun takkisi!
5. ”Luuletko sä olevas iso ku voit heittää mut pihalle?”
- En, mutta työ minunkin on tehtävä.
6. ”Haista v*ttu/p*ska!”
- Sovitaan niin, että tulen maanantaina sinun työpaikallesi haistattelemaan sinulle, niin ollaan sujut.
7. ”Älä ole noin jäykkä, tänään juodaan!”
- Luuletko, että selvinpäin istuisin katsomassa tuollaista idioottia jos voisin juoda!? Olen töissä!!
8. ”Mä oon ton bändin rumpalin kaveri ja se soitti et pitää tulla käymään backstagella nii laske mut nyt sinne.”
- No soita sille että tulee hakemaan sinut tästä, niin ok.
Aina yhtä hauskaa, kun aasiakkaat luulevat olevansa nokkelia! 
Tosiasiassa nauran työporukalla jutuillenne ja tyhmyydellenne!
T:ovimikko
Rasismia kaupan tiskillä
Nyt pitää ihan vaan purnata, kun kävi kerrankin töissä ärsyttämään.
Olen töissä pienen kylän kassalla ja työpaikallamme on hyvä yhteishenki.
Kassalleni käveli nuori pariskunta ruokaostoksille. Mies on jo pakkaamassa tavaroitaan, kun hän yhtäkkiä täräyttää:
”Eikös se s**tanan ryssä enää ole töissä?”
Olin hetken äimistyneenä, että puhuiko hän tosiaan minulle vai olisiko hän puhunut tyttöystävälleen jostakin muusta.
”Anteeksi mitä?”, kysyn.
”Onko se ryssä töissä?”
”Täällä ei ole töissä ‘ryssiä’. En tiedä mistä puhut”, totean viileästi.
”No se venäläine…”
Tässä vaiheessa katson parhaaksi olla aivan hiljaa ja ilmoittaa summan naiselle, joka ojentaa jo rahojaan. Meillä on kyllä töissä venäläinen nainen, mutta en tasan hyväksy hänen loukkaamistaan. Ilmeisesti mies oli väitellyt jostakin tämän työkaverini kanssa ja jotain jäänyt hampaankoloon.
Olisi todella tehnyt mieli sanoa takaisin jotakin miehen käytöksestä, mutta olin niin typertynyt, etten osannut sanoa mitään. Eikö miehelle todellakaan tullut mieleen, että kyseinen nainen on työkaverini enkä todellakaan halua kuulla häntä ryssiteltävän? Pitäisi mielipiteensä omana tietonaan.
Jos on palvelusta valittamista, on parempi joko purnata kotona tai sitten laittaa kohteliasta kirjallista palautetta – ei käydä toisille kassoille haukkumassa. Tulee varmasti viileää palvelua, jos tämä herra kassan taakse eksyy.
T:Liisa
Niin no, grindcore ja Kari Tapio…
Olin tuuraamassa kaveria eräässä Tampereen kaksiosaisessa (eli toisella puolella esiintyy eri ihmiset eri lipuilla) klubilla lipunmyynnissä.
Niissä juhlissa joissa itse olin, soitettiin grindcorea sekä hardcore punkkia. Sivistymättömille tiedoksi; googlatkaa vaikka Cause for effect ja Terveet kädet.
Tyttö saapui lippupisteelle:
Minä: ”Ja se olis viis euroa.”
Tyttö: ”Hä!? Olin just tolla toisella puolella kattomassa Kari Tapioo! Ei kai mun tänne tarvi maksaa?!!”
M: ”No, nää on ihan eri bileet kun tuolla toisella puolella, ja voin kertoa että ei lähelläkään Kari Tapioo.”
T: ”En oo maksamassa!”
M: ”No sit et kyllä pääse sisäänkään.”
T: ”V**TU! Hoida tänne tän klubin omistaja! Mä tunnen sen!!”
M: ”Ei oo kuulemma paikalla tällä hetkellä ja muutenkin; kahet eri bileet, eri pääsymaksut. Eri järjestäjätkin, herran jumala.”
T: ”Haista sitten v*ttu!”
Ja tyttö poistui takavasemmalle.
Onneksi tuon pystyi ottamaan huumorilla. H*lvetti, Kari Tapio -fani halusi grindcore-bileisiin. 
T:Lippumestari
Mitä sylki suuhun tuo…
Olen eräässä yrityksessä laskutuspuolella töissä ja eräänä päivänä linjoille soitti erittäinkin tuohtunut asiakas. Antoi asiakasnumeronsa ja selvisi että asia koski kyseisen herran tyttöystävän laskuja. Siinä niitä katsellessa selvisi, että laskut olivat kääntyneet perintätoimiston puolelle kun niitä ei oltu maksettu muistutuksillakaan. Herra siinä sitten vaatii, että poistan nämä laskut kokonaan. Ihmettelin hetken linjoilla, että milläköhän logiikalla tämänkin tempun saisin tehtyä, kun laskuissa ei ollut muuta epäselvyyttä kuin asiakkaan maksamattomuus. Selvensin myös hänelle, ettemme enää ole laskuista vastuussa, vaan hänen tyttöystävänsä voi itse ottaa yhteyttä perintätoimistoon ja sopia siellä maksuehdoista, heillä kun on hyviäkin sopimuksia mikäli sinne vain soittaa asiaa selventäen.
Tämä ei todellakaan kyseistä aasiakasta (joka ei edes itse ollut asiakkaana meillä?) rauhoittanut, vaan hän vetikin kunnon herneet nenään ja alkoi huutamaan suoraa huutoa, välillä maustaen mitä mielenkiintoisimmilla kirosanoilla, ja uhkasi tulla tappamaan kaikki työntekijämme. Uhkaili tietävänsä missä osoitteessa toimipisteemme sijaitsee ja tulevansa sinne aseen kera. Tähän vastasin rauhallisesti, että herra voi pyytää tyttöystäväänsä soittamaan itse, mikäli hän olisi asiallisempi ja kaikki puhelumme nauhoitetaan ja numerot tallentuvat järjestelmäämme (tosin poistuvat mikäli niitä ei manuaalisesti tallenneta juuri tällaisten tilanteiden takia). Tämän jälkeen linja meni hiljaiseksi ja mies siinä sitten soperteli anteeksipyyntöä ja oli kovin pahoillaan kun niin oli kiihtynyt. Pyysin ystävällisesti hänen tyttöystäväänsä soittamaan perintätoimistoon antaen samalla numeron sinne ja suljin linjan toivottaen hyvät päivänjatkot.
Hyvät ihmiset, kun soitatte asiakaspalvelunumeroihin, kannattaa miettiä kahteen kertaan mitä sinne linjoille sylkee, vaikka ette palvelijaa näe kasvoista kasvoihin, tallentuvat teidän — ah, niin ihanat — sulosanat arkistoihimme, josta ne löytyvät käden käänteessä aina tarpeen tullen.
T:Laskutusliisa
Sukissa on eroja
Saapuipa eräänä päivänä retkeilytarvikeliikkeeseen, jossa työskentelen, vanhempi rouvashenkilö. Pyöri vaellussukkatelineen ympärillä kun hänen ohitseen kuljin syli täynnä tavaraa. Rouva aloitti perinteisellä kysymyksellä ”oletko myyjä”. Minä siihen vastasin myöntävästi ja pyysin odottamaan ihan pienen hetken, että saan tavarat sylistäni vietyä omalle paikalleen. Menin palvelemaan rouvaa ja kävimme seuraavanlaisen vuoropuhelun.
R: ”Onko teillä näitä sukkia?” (Näyttää telineen päällä muovijalassa olevaa sukkaa.)
M: ”Kyllä, niitä löytyy tästä (näytän samoja sukkia, mutta mustia, kun telineen päällä on vaalean harmaa). Mikäköhän on teidän kokonne?”
R: ”Ei tämä ole sama sukka, minä haen tuollaista harmaata” (pitää mustia sukkia kädessään ja tunnustelee niitä sormillaan)
M: ”Kyllä se on ihan sama malli. Tästä sukan kärjestä voimme tarkistaa, tässä lukee mallin tunnus ja se on sama sekä tässä harmaassa että mustassa. Meillä ei nyt valitettavasti ole harmaana näitä sukkia.”
R: ”Ei tämä voi olla sama sukka. Minulla on tuollaiset harmaat ja ne ovat ihan selvästi eri materiaalia. Minä olen niin herkkä näille tekokuiduille, mutta näitä harmaita sukkia olen pystynyt käyttämään.”
M: ”Jos olette aivan varma, että omat sukkanne ovat juuri samanlaiset kuin tuo mallisukka tuossa, niin nämä mustat ovat kyllä ihan samaa materiaalia.”
R: ”Ei voi olla. Tämä tuntuu ihan erilaiselta sormiin. Kyllä tämä on eri kuitua, en minä voi tätä käyttää, tämä on paljon karkeampaa. Mutta voin ostaa tuon mallisukan ja sen parin tuosta.”
M: ”Kun sille sukalle ei ole paria.”
R: ”Mitä, oletteko te sitten heittäneet sen roskiin?”
M: ”Se on otettu maahantuojalta tulleesta sovitussukkaerästä, joka useimmiten sisältää sekalaisen valikoiman parittomia sukkia.”
R: ”A-haa. Eikö teillä todellakaan ole tätä sukkaa harmaana?”
M: ”Minäpä soitan meidän muihin myymälöihimme ja kysyn josko heillä sattuisi olemaan tuota sukkaa harmaana. Voimme sitten tilata ne tänne, jos teillä on muutama päivä aikaa odottaa.”
R: ”Kiitos, tee se.”
Soitin sitten kolmeen myymäläämme ja kysyin kyseistä sukkaa nimenomaan harmaana. Ja eihän keneltäkään löytynyt muuta kuin mustaa, niin kuin olin arvellutkin. Ilmoitin tämän rouvalle, joka totesi vielä ettei hän voi niitä käyttää. Yritin vielä selittää, että sukat ovat kyllä ihan samanlaiset vaikka ovatkin eriväriset, ja että värjäys saattaa joskus saada kankaan tai neuloksen tuntumaan hieman erilaiselta. Mutta materiaalit ovat tismalleen samat ja samassa suhteessa, joten ei niiden mustienkaan sukkien pitäisi ihoa kiusata. Mutta ei, rouvalle ei kelpaa muu kuin harmaa, joten hän lähtee ilman sukkia kotia kohti.
Tälle tapaukselle saikin sitten taas naureskella hetken aikaa. On hyvin todennäköistä, että rouvan kotona olevat sukat eivät olleetkaan samat kuin mallisukkamme vaan jotkin hiukan samannäköiset, tällöin hän tietysti oli oikeassa siinä että mustat sukat olivat eri tuntuiset. Aasiakkaat kun eivät erota toisistaan esimerkiksi hieman samantyylisiä vaelluskenkiä vaikka näkevät kaksi eri mallia vierekkäin. Saati sitten kotona olevia sukkia, jotka ovat voineet olla käytössä viimeksi kuukausi sitten. Tai sitten rouvalla oli erittäin hyvin kehittynyt tuntoaisti sormissa, minä ja työtoverini kun emme tunteneet eri värisissä sukissa mitään eroa.
T:Taikalintu
Tapahtuipa pyöräosastolla
Sattuipa melkoinen aasiakas kohdalle taannoin. Aasiakas oli ostanut meiltä polkupyörän aikaisemmin ja nyt se oli kertoman mukaan varastettu. Kuinka ikävää. No, asiakas silmät kirkkaina tokaisi: ”voisitteko antaa hänelle uuden tilalle?”.
Hetken aikaa jouduin miettimään, että ‘hä?!? Vastasin mitä kohteliaimmin, ettemme ole vakuutus- tai hyväntekeväisyyslaitos, vaan aasiakas joutuu ostamaan uuden jos uutta halajaa. Ei mennyt perille. Hän vain intti, että jos hän noutaisi sen vain jostain. Selvitin asiakkaalle, että ei, tämä homma nyt ei toimi näin. Kehoitin tekemään rikosilmoituksen ja asioimaan vakuutusyhtiönsä kanssa.
Ei kuulemma onnistunut. Omavastuu oli jopa 130 euroa. Sen sijaan hän olisi halunnut vain uuden pyörän. Ja noutamalla jostain (?).
Tilanne laukesi lopulta siihen, että selvitin juurta jaksaen ettemme tule antamaan hänelle uutta, vaan hänen tulee ostaa uusi. Tai asioi sitten vakuutusyhtiönsä kanssa.
Aasiakas lähti mutisten pois ja huikkasi että käy vielä ketjun toisessa kaupassa tiedustelemassa samaa asiaa. Toivotin tervemenoa ja onnea yritykseen.
Että sellaista tällä kertaa.
T:Osa-aikamyyjä
Partakone huoltoon
Olinpa tuossa jokunen tovi sitten kodinelektroniikkaliikkeessä asiakaspalvelu- ja takuuhuoltopisteessä töissä.
Noita kultaisia aikoja muistellessa muutama niin ihana tapauskin pääsi jäämään mieleen.
Tulipa sitten tiskille eräänä kauniina ja jälleen kerran aurinkoisena (ja sitä aurinkoahan ei tietty kesällä muualta kuin ikkunoista nähty) pisteellemme hieman ‘huono soomi’ puhuva tummempihipiäinen mies. Kaveri latasi tiskiin partakoneen ja alkoi mongertamaan ettei kuulemma leikkaa tarpeeksi. Hetken pällisteltyäni konetta ja takuutodistusta, totesin, että kyllä näin uuden (alta kuukauden) pitäisi leikata ja kaverin naamataulusta päätellen olikin leikannut.
Siinä sitten enempi ihmettelemättä päätin uhrata firman puolesta muutaman karvan verran sormestani ja testasin kuinka pelaa. No kyllähän se p*rkele leikkasi ja mainosti meni etusormesta ne vaaleat haituvat.
Siitä sitten takaisin kone asiakkaalle ja toteamaan, että tämähän toimii aivan mainiosti. Eipä kuulemma toiminut ja väitti kovasti etten tarkistanut kunnolla. Noh, kone osiin ja terät esille ja kunnon syynäyksellä kaikki oli paikallaan ja tehoja löytyi ja terät pyörivät. Kone kasaan ja kysyvällä ilmeellä asiakkaalta tivaamaan tietoa, että mihin pirun partaan konetta on käytetty, kun kerta ei leikkele.
Asiakas nojaa hieman eteenpäin ja toteaa täydellisellä pokerinaamalla, että ei kuulemma ajele häpykarvoja pois…
Kone lattialle tuhannen päreiksi ja allekirjoittanut varastoon harrastamaan ”hiljaista” avautumista.
Ja näitä urpoja tuli sitten jatkossakin vastaan ties minkälaisten vempeleiden kera.
T:hullukukko
