Arkistot: Kesäkuu, 2008
P*skaks vaan kaikki, mikä ei oo omaa
Nyt on aivan pakko jakaa tämänpäiväinen raivostuksen aihe: tuotteiden tiputtelijat.
Olen töissä pienessä kaupassa, jossa olen aina yksin töissä. Näin ollen meillä ei myöskään ole päivystävää siivoojaa, jonka voisi kutsua hätiin tarvittaessa. Noh, kuitenkin useampia kertoja päivässä kaupan lattialle tippuu jokin. Ehkä juuri tästä syystä meidän kaupassa käy näitä jonglöörinalkuja valitettavan usein. En valittaisi, jos näitä olisi vain silloin tällöin, tai jos osaisivat pyytää anteeksi, mutta kun ei.
Esimerkki: Keski-ikäinen nainen hakee jogurtteja ja loppusuoralla ennen kassaa tiputtaa yhden purkin, joka rikkoutuu lattialle.
N: ”Heh! Meinasin aluksi ottaa korin, mutta enpäs sitten ottanutkaan. Hehhehhee!”
No, olipas hauskaa. Aasin yksinkertaisuuden takia saan siis siivota. Anteeksipyyntöä ei kuulu, oli nääs niin hauska juttu, kun jogurttipurkki kohtasi lattian ja meni tuhannen suikaleiksi. Että hihhih.
Toinen esimerkki: Keski-ikäinen mies ostaa siksarin olutta. Edellinen asiakas on jo repinyt yhden irti tästä pakista ja näin ollen miehen tarttuessa ripeästi pakkiin, rysähtää irtonainen pullo lattialle. Muut asiakkaat kääntyvät häntä katsomaan ja mies toteaa pikkupoikamaisesti ”mä en tehny mitään!”. Tämän jälkeen hän laskee koko loppupakin lillimään tuohon maahan syntyneeseen olutlammikkoon ja hakee uuden (joo, sen olisi voinut laittaa myös hyllyyn tai antaa kassalle siihen metrin päähän). Ei ehkä ollut asiakkaan vika tuo tapaus, mutta puolustus oli kyllä kuin ala-asteelta.
Sitten on lisäksi nämä, jotka tiputtaa sen kaksi mäyräkoiraa lauantai-iltana siinä 20.15, kun pahin oluenhakurundi on käynnissä ja ensimmäiseksi parahtaa huutamaan ”en kai mää joudu siivoomaan tota?”. Ilmeisesti kyseisille asiakkaille on se olunen sen verran tärkeetä, että ei sitä noin huolimattomasti kaupan ulkopuolella käsiteltäisi.
Sitten vielä sokerina pohjalla eräs (ihan mukava) krapulainen pariskunta, joka saapuu kauppaamme lauantaiaamuna heti ysin jälkeen: Mies hakee pahimpaan tuskaansa 1,5 litran jaffapullon, joka lipeää ja yllättäen halkeaa niskasta, jolloin koko sokeriliemi valuu lattialle. Nainen ei pysty hillitsemään itseään vaan purskahtaa hysteeriseen nauruun. Kassalle tultaessa nainen pyytelee anteeksi, mutta edelleen hihittää koko ajan. Mies on todellakin aivan hiljaa. Olisi ehkä itseäkin naurattanut, jos en olisi heti aamusta sitä lillua joutunut siivoamaan.
Että näin.
T:Diario
”Ens kerralla kannattaa uskoa!”
Olen töissä päivittäistavarakaupassa joka sijaitsee kauppakeskuksessa. Meitä on ohjattu tarkistamaan kuitit asiakkaan muista kärryssä olevista ostoksista (muidenkin kauppojen tuotteissa, tämä lukee ihan päivätiedotteessa minkä saa pohjakassan mukana). No kerran erehdyin kysymään kuittia keski-ikäiseltä naiselta, jonka kärryssä oli olutpakkaus. Sepäs sai kunnon raivarin, käski minun haistaa hometta ja huusi miten ihme touhua täällä on ja missään muualla ei toimita näin (siinä samalla naisen takana oleva, sille täysin tuntematon, akka rupesi kanssa puolustelemaan sitä ja huutamaan että mitä ihme touhua täällä on yms), ja kun olin siinä vielä skannaamassa muita tuotteita ja siinä oli kaksi kurkkua joista toisessa oli vaan tarra, tajusin jo siinä vaiheessa että oli punnittu yhdessä kun näin sen hinnan, mutta se nainen huusi että ”no luuletkos nyt että meinasin vielä varastaa teiltä kurkkua?!”. H*lvetti, siinä oli kyllä päivä pilalla.
Yksi toinen kerta kanssa yksi vanha ukkeli sai raivarin kun kyselin sen olueista koodia, niin kun rupesin sille selittämään että näin toimitaan joka asiakkaan kohdalla, niin se huusi että ”alapas mulle vielä selittelemään, kohta jäät ilman työpaikkaa” ja lopuksi käski muuttamaan sinne maalle takaisin mistä olen tullutkin. Siinä vaiheessa meni hermot ja vastasin että kukas täällä on maalta kotoisin. Eipäs sen jälkeen enää valitellut kun kävi minun kassallani.
Sitten nämä ihanat ulkomaalaiset jotka ostelee suuriä määriä tiettyjä tuotteita, esim. ranskalaisleipää tai limua; ne ilmoittaa vaan sen määrän ja kun haluan laskea ne tuotteet, jotkut saa kauheat raivarit. Kerran yksi tuommoinen tyyppi heitti ne pullat, mitkä oli pakattu kassiin, sieltä kassista aggressiivisesti hihnalle ja sen pussin naamani eteen ja huusi ”no laske ne sitten!!” (vaikutti siltä että hyökkää kohta kimppuuni ja kuristaa, olin ihan paniikissa). Kun totesin että niitä oli se 8 kpl, se aasi huusi ”mähän sanoin et niitä oli 8, miks et uskonut, ens kerralla kannattaa uskoa!! Epäilit sen takia että olen ulkomaalainen!?”. Voi herra jumala, olisi pitänyt varmaan tunkea sen naamaan meidän päivätiedote, jossa mustaa valkoisella lukee ”laskekaa asiakkaan kärryssä olevat tuotteet ITSE”.
En ymmärrä miten aikuiset ihmiset kehtaa käyttäytyä noin nuorta naishenkilöä kohtaan.
Ja joo, vaihdan myös alaa kun valmistun.
T:kassaneiti*
Lehdenjakaja avautuu…
Erilaisia sanomalehden odottajia löytyy luukkujen ja laatikoiden läheisyydestä. Tässä esimerkkejä:
- Mummut ja paapat odottavat luukun alla himokkaasti lehteä, joskus muutkin kuin vanhat ihmiset. Huoneiston ikkunasta siintää valo ja ikkunassa silmäpari katsoo kysyen, että tulisi se lehti jo.
Öö. Eiko teillä ole muuta tekemistä, kuin kytätä lehteä keskellä yötä kello 03.00. Eipä varmaan sitten.
- Auta armias jos lehtiauto tulee myöhässä. Silloin on jo vihaisia asiakkaita ovella kyttäämässä, ja kun lehti on tippunut, aukenee ovi ja kuuluu vihainen miesääni, ”ei prk*** missä sä oot taas kupannu, taas tuli lehti myöhässä. Eilen toit lehden varttia aikasemmin” (sanoo hän, kun kello on 5.30).
Haloo, miettikääpä vähän. Jos lehteäsi ei näy siihen aikaan kuin se yleensä on tullut, katso ulos ja totea keliolosuhteet, ennen kuin rupeat manaamaan minua, lehdenjakajaasi, joka tuon sinulle ympäri vuoden lehden alipalkattuna. Seuraavaksi voit miettiä, että olisiko se lehtiauto vaikka myöhässä painosta. Tämä on yleisin syy lehden ”myöhästymiseen”. Ja suuri HUOM: Lehti on myöhässä vasta kello 0700, jolloin lehdet pitää olla perillä asiakkailla, jos ei ole lehtiauto ajanut ojaan tms… Eli jos olet saanut yleensä lehtesi kello 0500 ja saat sen nyt 0600, lehti EI ole silloin myöhässä.
- Sitten on näitä asiakkaita, joilla on maailman käsitys siitä, että ”postin ainoa Asiakas olen minä, lehti pitää olla luukussa tasan tarkkaan samaan aikaan kuin joka yö”. Näihin törmää yöllä: ”aina ennen olet ollut ajoissa”. Ja monta kertaa he myös alkavat haukkumaan laiskoiksi p*ski*isiksi.
Joo, me ollaan laiskoja p*ski*isia, kun pyöräillään 6-13 km parhaimillaan 200 hesaria ja läjät muita lehtiä kyydissä joka luukkuun jaellen.
- Joillain ihmisillä on outo käsitys postiluukusta/-laatikosta. Näitä paikallisen mestaripuusepän vammakyhäelmiä löytyy joka kaupunginosasta. Huomioikaa, että niistä pitää myös mennä lehti sisään.
- Sitten on vielä nämä ”valehtelijat”, jotka haluavat saada lehdenjakajan päätä vadille joka asiasta. Milloin postinjakaja kolistelee, milloin ei ole tullut lehteä vaikka ei ole tilannut. Asiakkaat jotka eivät ole tilanneet ja valittavat, saavat aikaan järjettömän selvitystyön kyseiseltä lehdeltä. Jos heppu valittaa, ettei ole saanut hesaria, joudumme aina ottamaan selvää hesarilta, että onko hän asiakas. Vastausta odotellessa asiakkaalle pitää ko. lehti viedä, vaikkei olisikaan tilaaja. Sitten selviää, että ei heppu olekaan tilaaja. Lehden vienti hänelle lopetetaan. Sitten tulee uusi valitus samalta henkilöltä, että ”kyllä mulle pitäs tulla hesari, kun nyt on jo pari päivää tippunut luukusta”.
Ja soppa on taas valmis.
Tätä listaa voisi jatkaa lukemattoman pitkään, esimerkiksi rapussa pimeän turvin taakse hiipivistä ”hönkäilijöistä”, kun valot sammuvat kesken rappujen nousun (spooky). Mutta ei viitsi kaikkea makeaa kerralla kirjoittaa.
T:Sanomalehdenjakaja vuosikertaa 87, jakajana jo 2,5 vuotta
Jäätelöhän sulaa!?
Vuosia sitten nuorena tyttönä työskentelin eräässä kauppakeskuksessa jäätelökioskin myyjänä. Tilasi siinä sitten hienostunut naishenkilö softiksen ja kaikki oli ihan ok. Meni ehkä noin 5 minuuttia ja tämä samainen nainen palaa jäätelönsä kanssa (joka näyttää siltä, ettei siitä ole nuolaistu kovinkaan montaa kertaa)… Alkaa siinä sitten avautumaan, että ”katso tyttö, tämä jäätelöhän sulaa!!?”. Papattaa ja papattaa, eikä kertaakaan lipaise jäätelöään. Arghh! VINKKI: SYÖ SE JÄÄTELÖ ENNEN KUIN SE SULAA. 
T:Martza
”Tollasenhan vois tehdä itekin!”
Markkinoita kiertävän käsityöläisen asiakkaat ovat enimmäkseen mukavia ja aurinkoisia, onhan markkinoille tulo vapaaehtoinen päätös eikä sinne yleensä mennä etsimään mitään tarkalleen ennalta määrättyä asiaa. Uusia keksintöjä ihmetellään ja ihastellaan. Rohkeimmat ostavat heti yhden itselleen ja jotkut jäävät kyselemään että voisiko tätä tehdä toisessa värissä ja eri mallisena. Valitettavasti kuitenkin tämän palstan ajattelemattomat päähenkilöt ehtivät kyllä sinnekin:
- (Kuiskaten kaverille) Ai että, ai että! Tässähän olis kiva idea. (Ääneen) Monta silmukkaa tossa on? Mistä tätä lankaa saa?
- Hirveen kalliita. Tommosiahan vois tehdä itekin.
- Mummo vois tehä meille tollaset. Otetaan noista valokuva.
- Hyi kun on kalliita, ohhoh, ähhäh, tommosiahan saa Ikeasta 10 eurolla.
- (tiettyä esinettä halajavalle lapselle) Tules nyt Irmeli! Mennään kotiin, tehdään siellä itte samanlainen.
- Mitä tossa on sisällä? Miten oot saanut noi noin tarkasti tohon? Miten se pysyy noin? Miten ton voi sitten pestä? (myyjä kertoo avuliaasti tuotoksestaan) Jaa jaa. En mä oo ostamassa, mä vaan on alkutuottaja kaikille tossa käytetyille materiaaleille ja taidan ruveta tekemään noita meidän tilapuotiin.
- Onpas istuvia, hyviä! Tosi hyviä. Just tämmösiä oon ettinytkin. (Ostaa useamman tuotteen) Mä kato ostin nää kaavoiksi niin alan ite tehä näitä myyntiin.
Monet näistä kommentoijista eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä että käsityön idea on yleensä juuri se mistä tekijälle maksetaan! Se että on keksinyt luoda tunnetulla tekniikalla asian joka sopii käyttötarkoitukseensa ja on esteettinen sekä jollain tavalla yllättävä. Ennen kuin juuri oikea muoto on löytynyt, työpajassa on vierähtänyt hyvä tovi ja luultavasti kasa materiaaleja on tullut käytetyksi niihinkin versioihin joissa idea ei toimi yhtä hyvin. Kun sitten lopulta pöllähtää ihmisten ilmoille valmiin tavaran kanssa niin jokainen käsityöläinen ainakin vähän pelkää että joku tulee, matkii valmiin idean ja ryhtyy tehtailemaan samaa halvemmalla.
Huonosti jonossa
Seison paikallisessa Citymarketissa edessäni yksi juuri maksava ja yksi jonottava asiakas. Kauempana lehtihyllyllä keski-ikäinen nainen selailee lehtiä ostoskori kourassaan.
Yhtäkkiä nainen valpastuu, ottaa spurtin ja säntää kassalle sanoen: ”Anteeksi, mä olin varmaan vähän huonosti tässä jonossa.”
Minä, edelläni jonottava, jonka vuoro olisi juuri tullut ja kassaneiti tuijotamme toisiamme hölmistyneinä. Nainen lappaa ostoksensa täysin tyynesti hihnalle, maksaa ja pakkaa, kuin ei olisi tehnyt mitään.
T:hande
Tarina siitä, kun aasiakas sai ansionsa mukaan
Ruuhkainen päivä Ruisrockin ansiosta, keskitasoisessa ravintola-ketjussa.
Tarjoilijat ilmoittivat kohteliaasti tilausta vastaanottaessaan, että jonot olivat yli puoli tuntia. Kaikki muut olivat tähän tyytyväisiä, kun otti huomioon tilanteen. Eräs mies ei.
Mie otti tarjoilijaa hihasta useaan otteeseen, huutaen täyttä kurkkua siitä, kuinka kauan ”yhden p*rkelee pizzan tekeminen voi kestää!?”. Miehen ääni kantoi koko ravintolan alan, vaikka ravintola oli täpöten täynnä. Koko ravintola hiljeni kuuntelemaan tuota huutonäytöstä. Tarjoilijatytöllä hiki valui, ja hän lupasikin pizzan jo ilmaiseksi. Tämä ei hiljentänyt miestä.
Yhtäkkiä, huudon hetkeksi tauotessa, tuntematon asiakas nousee tuolistaan, lätkäisee 20 €:n setelin karjujan eteen lausuen osapuilleen näin ”siinä on sulle vähän rahaa ja ilmaisen pizzankin saat, jos se herralle riittäisi että voisit pitää suusi kiinni?”.
Arvatkaa mikä kruunasi tämän herkullisen tilanteen? Kymmenet ihmiset repesivät hurraa-huutoihin ja raikuviin aplodeihin. Siinä oli huutaja viimein hiljaista ja pientä miestä. 
T:Radler
Onneksi on suomalainen taksiasiakas. Eli ne tavalliset latteudet.
- Ooksää isäntä vai renki? (Pelimies vastaisi kysymyksellä ‘Onko toi oma muijas vai hu*ra?’, mutta se saattaisi olla hieman tahditonta. Kuinka moni muuten kysyy ravintolassa tai kaupan lihatiskillä että onko tämä hermeettinen rakennus ihan sun oma vai ootko sä täällä VAAN töissä?)
- Onks tää automaatti vai manuaali? (On tää.)
- Kenes auto tää muuten on? (Ananias Mäki-Möhkäleen.) – Ai Antsun! Joo mä tunnenkin sen oikein hyvin. (Niin kuin me kaikki. On se vaan sitten mukava mies. Se olen nimittäin minä.)
- Paljoksää tienaat tällä? (Jos kertoo tulotasonsa ja se on enemmän kuin asiakkaan vastaava, on riistäjäkapitalistisika jolle maksetaan ihan liikaa. Jos taasen hankkii vähemmän kuin potilas, on onneton köyhä.)
- Mihinkähän mun kannattais mennä? (Jaa-a. Jos ajettaisiin vaikka ensin johonkin ihan muualle ja mietittäisiin sitä sitten yhdessä.)
- Mulla on ihan samanlainen Mersu kun tää, paitsi että se on sillä isommalla koneella ja uudempi. Mistä tää ovi aukee? (Istutaan Volvossa tai Toyotassa.)
- Mitä sää teet niinku työkses? (Mitäpä minä, 7-16 tehtaassa, 18-6 ajan taksia. Nukun sitten lomilla.)
-Eikö sua pelota kun on niin paljon kännisiä ja huumehörhöjä? (Juu kyllä, mutta syönkin rauhoittavia. Satuitko muuten siellä ravintolassa näkemään ketään joka olisi ollut selvinpäin?)
- Miksen muka pääse tän tuopin kans? Säähän oot asiakaspalvelija! (Itse näyt olevan varas. Jos pöllit ravintolasta tuopin, viet varmaan autostakin minkä irti saat.)
- Varrrmasti antaisit miun polttaa autossas jos en olis mustalainen. Sano vaan suoraan ettet tykkää meikäläisiist. (No nyt kun tuli puheeksi niin siitähän se tosiaan johtuukin.)
- Ookkos opiskelija vai teeksää tätä työkses? (Kyllä.)
- Mikä on pisin kyyti mitä oot ajanu? (Kolme varttia, kahdenkymmenen sentin työnnöillä.)
- Onko teillä hinnat taas noussu? (On. Ihan vaan Teitä varten nostettiin.)
- Lllähtisisizä mm…meille jat-koille? Vvoitais vaikka heh-heh.. (Ja sitten ihan varmasti. Känniset itseäni 20 vuotta vanhemmat oliot ovat tosi pornoja. Etenkin vatsahapoilla marinoituina.)
- Oonksmä muka niiiin ruma etten kelpaa? (Kyllä olet.)
- Siis minä sä mua oikein pidät? (En yhtään minään.)
- Kelpaako suihinotto? (Kyllä kiitos! Kyyti pitää toki maksaa rahalla.)
- Mikä v*ttu sulla kesti? Mää oon varronnu jo puoli tuntia!!! (Datan mukaan tilaus on lähetetty 8 minuuttia sitten.)
- Heitäksää mut tonne Hevonkutun takamaalle (matkaa n. 137km), mullei kyllä just nyt oo valuuttaa kun sen verran että saan siellä vetästyä ehtoon baarissa, mutta mää maksan sulle ens kuun 15. pvä. Kato mää oon AINA hoitanu nää. Kysy vaikka Makelta, se on ajanu täällä taksia 70-luvun alussa. Kai sää Maken tunnet? (Juu kyllähän me kaikki Make tunnetaan. Eikä sen maksunkaan niin ole väliä, harrastushan tämä vain.)
- Otaksää meidät kaikki, meitä on kyllä 7 mutta ei oo kun ihan lyhyt matka vaan, maksetaan kyllä sakot. (No. Tämä laitehan on noin niinkuin muodollisesti rekisteröity viidelle, mutta jos kerran ihan lyhyt matka vaan.. Saatte tosin sitten lykätä tän mun talliin jos lähtee lisenssi.)
- Mennään johonkin baariin missä on paljon porukkaa. Ei me kyllä tonne mennä, tonne on jonoo. (Todella, suosittuihin ravintoloihin on menijöitä jopa jonoksi asti.)
- Aja vaan eteenpäin.. ..hei mihin v*ttuun sää oikein meet?! (Just sinne ja syvälle! Käsijarrukäännös vaan perällä ja uusi lähtö.)
- Onko tää taksi? (Kuten kuvusta nähdään.)
- Ootko vapaa? (Olen vielä toistaiseksi naimisissa oleva vapaa poikamies. Istukaa autoon niin jutellaan.)
- Aja vaan Vaasaan päin. Mä sanon sitte kun käännytään. (3 min myöhemmin herra/rva A. Siakas nukkuu lapsosen viatonta unta.)
- Mää näytän mistä mennään: aja tästä oikeelle.. tästäkin vielä.. suoran päästä sitten vasuriin – joo jätä vaikka tähän. Mistä v*tusta sää muuten kiersit?! (Hö. Jos herra Harhaanjohtaja Fyrkendahl itse luotsaa päin honkia niin mitä siitä rahvaalle kiukuttelemaan?)
- Mitä v*ttua sää oikein kiertelet? Linja-autokin menee ihan eri kautta!!! (Menisitte sitten bussilla, s**tana!)
- Mitä v*ttua se sulle kuuluu? V*ttu ku ei tullu tykkiä mukaan. Säähän v*ttuilet. (Anteeksi tungetteluni, herra tatuoitu vankikarkurijääkaappipakastinyhdistelmä -sekakäyttäjä. On se kuitenkin vaan jotenkin mukavampi ajella kun on joku kohdeosoite.)
- Voiksää hoitaa meidät ton yökerhon jonon ohi? (No helposti. Ovimies onkin sitten ihan eri juttu.)
- Voisitko järjestää mulle naisen/miehen? (Juu. Justiin valmistuin kansanopistosta sutenööriksi. Olet jopa harkinnut koirashu*ran virkaa.)
T:Ajovekkuli
